Intermission

Suomi-Joulu.

2012-01-07T04:48:00.006Z

Musta tuntuu tän joululoman jälkeen yhä vahvemmin siltä, että voitais Janin kanssa perustaa joku "Kävele kengänpohjasi puhki ja koe enemmän" -neuvontapalvelu kaupunkimatkailijoille. Terveisiä tällä kertaa Washington D.C.:stä, sitä ennen New Yorkista ja tottakai Suomesta :) Kengänpohjia on kulunut, mutta me ollaan jälleen montaupeeta kokemusta rikkaampia. Jani lähti just kohti Lontoota ja mä jäin Washingtoniin ihmettelemään, että kuinkas se yksin asuminen taas menikään...

Joululoma Suomessa oli jälleen kerran mitä muutakaan kuin aivan unohtumattoman ihana, lukuunottamatta inhottavaa virusta, joka alko ilmotella olemassaolostaan just sopivasti Suomeentulopäivänä. Eipä siinä sitten mitään, jäi vain monta ihanaa ja rakasta ihmistä moikkailematta, kun vähäiset vierailuihin varatut päivät kulu sängyn pohjalla köhiessä ja kuumetta mittaillessa. Oli kuitenkin ihana viettää aikaa kotona ja kodeissa (koti kun näyttää olevan aika epämääräinen käsite meille nykyisin), ja oon aivan mielettömän onnellinen ja kiitollinen ihmisistä mun elämässä.

Tältä näytti meidän Lontoon kämpän lattia pari päivää ennen lähtöä. Ikävä kyllä mun täytyy todeta, ettei se poikkea ihan hirveesti näkymästä mun uuden Washingtonin kämpän lattialla juuri tällä hetkellä, vaikka tänne tulosta on jo muutama päivä... Tekosyynä vähäinen kotona vietettyjen hereilläolotuntien määrä.

Lontoon kotipihassa viimesenä päivänä ennen Suomeen lähtöä.

Veikkaan, että Jani on yrittänyt tällä kuvalla demonstroida joulun alla Suomessa vallinneita sääolosuhteita. Ja onnistunut siinä aika täydellisesti ;)

Tässä taasen demonstroidaan sitten mun olotiloja joulun aikana. Muhun iski monen vuoden tauon jälkeen kunnon flunssat ja henkitorventulehdukset ja mitä lie, joten sain pienen pakkoloman ja syyn maata sängyssä ja katsoa....näköjään muumeja. :D

Oltiin ensin vajaa viikko Kangasalla Janin äidillä ja vietettiin siellä joulua ihanassa seurassa. Jonkin verran kierreltiin myös pikamoikkailemassa sukulaisia ja kavereita. Janin äitiä kuuluu kyllä kiittäminen kärsivällisyydestä meidän epämääräisten tavaroiden keskellä asumisesta koko syksyn...!

Tiukat taideteoshuutokaupat menossa pelilaudalla. Mun sohvaperspektiivistä kuvattuna, koska simahdin ensimmäisen pelin jälkeen kuorsaamaan kuumettani pois sohvan nurkkaan. ps. Toivottavasti kukaan ei saanu tartuntaa...

Jani pääsi myös säbäkentälle hurvittelemaan. Aika vauhdikasta menoa, johtuu ihan varmasti vauhdista eikä mun kamerankäyttötaidottomuudesta ;)

Joonas ja Jani jonkun lelun kimpussa.

Kangasalta siirryttiin Espooseen vielä muutamaksi päiväksi. Ehdittiin käydä myös Turussa ja vähän siellä sun täällä. Joulu meni ihan liian nopeesti ja loppu kesken.. En tykkää yhtään hyvästellä rakkaita ihmisiä edes lyhyeksi aikaa, joten vaikka tiedossa oli ja on kivoja seikkailuja, oli haikeeta lähteä Helsingistä kohti Nyciä 30.12.

Leffassa Hermansien voimin. Rivistössä vasemmalta Sameli, Joonasa, Jani, mä, äiti ja iskä. Julia puuttuu, missäköhän se viiletti kun missas Kolme muskettisoturia :)

Love,

Johanna

East meets Westfield

2011-12-17T01:07:00.004Z

Lähdettiin tänään vielä vuoden viimeselle kunnon kaupunkikierrokselle näissä maisemissa. Suuntana meillä oli tällä kertaa ostoskeskus Stratfordissa, sekä Janin koulu, jonne mäkin ajattelin käydä tekemässä pienen tutustumiskierroksen. Toisin kuitenkin kävi; vieraiden sisäänkirjaaminen oli sallittu ainoastaan henkilökunnalle, ja kun koulun porteista ei ollut sisään kävelemistä, jouduin tyytymään kohtalooni ja hipsimään kadun toiselle puolelle Starbucksiin odottelemaan Jania. Ei niihin yliopistoihin niin vain sisälle kävellä, HA!

Poplarin DLR-asemalta on muhkeat näkymät suoraan Canary Wharfiin, jossa suurten kansainvälisten pankkien toimistorakennuksia on tuhka tiheään. Tänne mm. Bank of American, HSBC:n ja Barclaysin tuhannet työntekijät rientävät joka aamu ja sitten taas iltakuuden maissa täyttävät Canaryn metroaseman ääriään myöden.

Jani lempparipuuhassaan eli selvittämässä reittiä seuraavaan kohteeseen...taii, lähimmän Starbucksin sijaintia..mm, taiiii..stalkkaamassa kavereiden Facebook-päivityksiä.. Täällä voi kyllä sanoa, että uuden sukupolven älypuhelinten kaikki ominaisuudet tulee käyttöön ihan parhaimmillaan.

Tower of London osui matkan varrelle metroa vaihtaessa. Täällä yksi inspiroivimmista jutuista rakennuskulttuurissa on se, että kontrasti vanhojen ja uusien rakennusten välillä on niin iso. Vierekkäin saattavat olla 1800-luvulla rakennettu kivilinnake ja 2000-luvun lasipäällysteinen pilvenpiirtäjä.

Lontooseen on hiljattain valmistunut Euroopan suurin ostoskeskus. Kyseessä on Jenkeistä meille jo tutun Westfield-ketjun kuopus. Ostoskeskus on meiltä tosi kivasti saavutettavissa olevan matkan päässä, joten nyt puhutaan aiemmin niin pahamaineisesta Itä-Lontoosta. Kaupungin itäisen puolen meneillään oleva kasvojenkohotus on tiivistahtista ja alueen kokema muodonmuutos on silmiinpistävä ainakin, jos katselee siellä vielä jäljellä olevaa vanhempaa arkkitehtuuria..:) Itäpuolelle siis rakennetaan nyt paljon, eikä vähiten siksi, että ensi kesänä järjestettävät Lontoon olympialaiset kisataan nimenomaan näillä seuduilla.

Matkalaukut jo kovasti kuumottelee tossa meidän pikku huoneen lattialla... Taidan kuitenkin pakata vasta tuntia ennen lähtöä, eiks se oo ennenkin sujunu niin ihan mainiosti.

- Jo

ps. Enää viikko jouluun!!!

Harrods-shopping

2011-12-15T23:03:00.005Z

No moi. Käytiinpä tänään ehkä yhdessä maailman tunnetuimmista tavarataloista, Harrodsilla. Oon kyllä kuullut legendaarisia tarinoita kyseisestä ostosparatiisista, mutten silti vanhana kunnon nettishoppailijana osannu odottaa mitään ihan noin ylvästä ja arvokasta rahankulutuselämystä.

Jani toimi menestyksekkäästi mun turistioppaana.

Mua ei tarvinnut ihan hirveen montaa minuuttia vakuutella menettämään sydäntäni (ja viimesiä opintotukien jämiä) tälle putiikille, sillä Jani johdatteli mut strategisesti suklaaosastolle, jossa sadat erilaiset käsintehdyt konvehdit suorastaan kilju päästä mun huostaan... Tummaa suklaata pekaanipähkinöillä, inkiväärillä, shampanjalla, chilillä, mmmm. Kiduttaisitteko mua vielä vähän lisää??! Loppujen lopuks ne opintotuen jämät ei venyny kovin moneen loppuunsaatettuun ostokseen, mutta nyt ainakin tiedän minne meen sitten kun oon täällä vakkariduunissa ja mieli tekee hemmotella itseä.

Suklaaosaston jälkeen menetin kai totaalisesti malttini, koska tän jälkeen ei kameralta löydy enää todisteita meidän kierrokselta tavaratalon syövereissä.. Ymmärrän ehkä tän päivän jälkeen taas hitusen paremmin ihmisiä, jotka menettää sydämensä esim. ihanille laukuille ja on valmiita maksamaan niistä pienen omaisuuden. Varoituksen sana; tollanen paikka vain pistää pään sekasin!! ;)

Tavaroiden esillepano oli aika ihanaa ja huokailin ihastuksesta vähän väliä. Lisäksi mieleen jäi myyjille iskostettu standardilause, joka täytyy kysyä joka asiakkaalta heidän maksettuaan ostoksensa: "Mihin voin ohjata teidät seuraavaksi?" Siis selkeesti ihan paras paikka mun kaltaiselle tyypille, joka on hukassa aina ja joka paikassa. Täytyy muuten vielä mainita, että myyjiä on tossa puljussa mitättömät 5000-6000... Palvelua ei pitäis siis olla vaikea löytää joka rekin takaa.

Joskin myyjille on varmasti asetettu tiukat säännöt asiakkaiden palvelemisesta, on myymälässä asiakkaanakin vierailevia varten laadittu hieman ohjeistusta. Paikalle ei sovi saapua muun muassa hieltä haisevissa treenikamoissa jättiläismäinen reppu selässä roikkuen, saati sitten hiihdellä ympäriinsä mäkin juustohamppari kourassa. :D Miten käy siis tuulipukukansalle Harrodsin ovella? Me päästiin ainakin tällä kertaa sisään, huh. Ne ei onneks huomannu että mulla oli pitkän takin alla juoksuhousut. Ja Janikin siirsi reppunsa selästä kädessä kannettavaksi.

Löydettiin myös ulos.

Harrods sijaitsee Lontoon länsipuolella Knightsbridgen metropysäkin tuntumassa.

Löysin myös kivan auton!

Menkää Harrodsille! Mutta ilman tuulipukua. Ja mieluummin vasta opiskelijabudjetin ohittaneella aikakaudella.

Love,

Johanna

Tervetuloa turistiluokkaan

2011-12-15T00:15:00.009Z

Me ollaan yritetty mun viimeisen Lontoo-viikon kunniaksi pitää yllä reipasta turistihenkeä ja kierrellä kaikkia niitä kymmeniä paikkoja, jotka on jääny näkemättä tän reissaamista ja lentelyä tarpeeks sisältäneen syksyn aikana. Nyt voidaan vetää raksia ruutuun mm. Big Benin, Buckingham Palacen ja Trafalgar Squaren kohdalle, puhumattakaan pienemmistä kuuluisuuksista joita ollaan käyty ihastelemassa. Tänään ihmeteltiin toistamiseen Greenwichin pituuspiiriä, jonka mukaan maapallon aikavyöhykkeet määräytyy. Parasta siellä on oleminen idässä ja lännessä samaan aikaan, khihihii!

Maaginen viiva, jonka toiselta puolelta alkaa itä ja toiselta länsi.

Tralaa, mitkään pituuspiirit ei voi meitä erottaa..miten saatiinkaan niin vaikee asia tästä kuvan ottamisesta eri puolilla pituuspiiriä?

Janin taustalla näky alkuillan hämärässä meidän kylä oikein kivasti !

Isoimpien rakennuksien keskittymä on Canary Wharf, eli käytännössä meidän asuinalue. No okei, ollaan ihan pikkusen siitä sivussa, mutta ihan vaan pikkusen. Yhden DLR-pysäkin verran.

Päädyttiin sisälle yhteen Canary Wharfin ostoskeskuksista lämmittelemään ja kuvausvuoro siirty mulle kohmeisten sormien sulattelemisen jälkeen :)

Joulu on tullut kaikkine kilkuttimineen myös tänne, hiphei!

Jani kartoittaa tilannetta Canary Wharfin asemalla.

Käytiin moikkaamassa Janin joukkuekavereita keskustassa ja poikettiin sen jälkeen ottamassa alkulämpöä Jenkkilään lähtöä varten Sports Caféssa. EuroSportilta tuli sopivasti ratsastusta, olin onnessani..ja Jani myös ;)

Normipäivä...Pari bussillista poliiseja oli taltuttamassa jotain mellakkaa kadunkulmassa.

Tätä turistimeininkiä on jatkettava nyt intensiivisesti, kun vauhtiin on päästy! Miljöö on ainakin mahtava kyseisen toiminnan harrastamiseen, ja kuuluisia turistihoukuttimia löytyy joka kaupunginosasta. Kouluhommienkin suhteen hetki on suotuisa just nyt, koska mun vuoden viimesestä neljän sivun esseestä on kolme ja puoli sivua kirjotettu. Se viimenen puoli sivua varmaan ilmaantuu sinne tiedostoon sitten kun on taas iiihan pakko. Vielä olis kolme päivää Lontoota jäljellä tänä vuonna, sitten tarina jatkuukin Janin osalta tammikuussa...ja meikäläinen palaa hoodeille myöhemmin keväällä, lähempänä toukokuun alkua.

Take care,

Johanna

Suklaasiepon joulumaa

2011-12-13T13:36:00.011Z

Suuressa kaupungissa asumisen etuja on ehdottomasti se, että aina on jotain meneillään ja joka makuun löytyy mielenkiintoista tekemistä. Sunnuntain iloksi löysimme kämppiksen vinkistä ehkä yhden herkullisimmista juolutoreista, jolla olen vähään aikaan vieraillut: suklaafestivaalit! Tarjolla oli suklaata kaikissa eri muodoissaan, aina raaoista kaakaopavuista suussasulaviin brownies-leivoksiin. Tälläselle tummasuklaahamsterille paikka oli unelma, ja kipitinkin telttoja ympäri suu suklaassa ihan onnessani.

Ihanien makuelämysten jälkeen oli naama näkkärillä!

Herkullisten messujen taustalta löytyy brittiläinen organisaatio Club Chololate. Musta ne sai ainakin käännytettyä itselleen yhden jäsenen.

Juoksulenkki

2011-12-12T20:54:00.007Z

En tiedä mikä siinä oikein on, mutta ei oikein tule urheiltua juuri millään tasolla. Toki punttisalille ja lenkille lähteminen on vaikeeta ja erittäin ankeeta, mutta kyllä sitä aina välillä pitäis pystyä ottaa itseensä niskasta kiinni. Toisaalta itse olen huomannut, että mikäli on joku peli tai joukkue, esim. höntsyjalkapalloa, sählyä tai muuta mukavaa niin sitä tulee ihan huomaamatta pelailtua vaikka kuinka kauan eikä tunnu missään. No sitten on tää toinen vaihtoehto: et ole urheillut aikoihin ja päätät lähteä n. 11km lenkille ihan vaan siksi että vaimon sisko sitä ehdottaa. Tämä ei ole hyvä idea! Tässä kuitenkin kuvasarjaa vähän kulmilta ja lenkiltä:

Canary Wharfin -tube asema

Tämä oli ensimmäinen kuvauksen kohde lähinnä siksi että tähän asti oli ollut aivan hirveä draivi päällä, eikä ollut pahemmin kuvia kerennyt ottamaan. Joten oli hyvä ottaa sekunnin hengähdys ja räpsästä kuva.

Julia Greenwich Foot Tunnelissa

Mikäli omistat ahtaanpaikankammon tai rupeat helposti yliajattelemaan asioita, tämä ei välttämättä ole paras paikka viettää aikaa. Tämä tunneli siis menee Isle of Dogsista kohti Greenwichiä ja jos joku ei tajunnut, se kulkee joen alla. Tunneli ei myöskään ole missään loistokunnossa, vaan satunnaisia laattoja on irtoillut ja katosta saattaa tiputtaa hieman vettä joka on erittäin turvallinen merkki kun on joen alla, eikös.

University of Greenwich

Rupesin katselemaan siinä jo kohti Canary Wharfia ja haaveilemaan kodin ihanasta lämmöstä. Itseasiassa jos lämmöstä puhutaan, niin tällä hetkellä täällä sisällä on hieman viileää ja sitä rupeaa huomaamaan kuinka huonoa brittiläinen rakennuskulttuuri todella onkaan.

Greenwichistä kohti Canary Wharfia

Julia ottaa kuvan Japanilaisturisteista

Siellä mäenpäällä se häämöttää, Greenwichin Observatorio

Enään pikku spurtti ja perillä kääntöpaikalla, tai sitten ei. Lyhyehkön sprintin ylämäkeen otettuani, väsähdin täysin. Huohottaen siihen ylämäkeen sitten vaan, meni ihan kävelyksi, hyvä minä.

Hitaasti mutta varmasti - kävellen

Kello joka on aika varmasti oikeessa ajassa

Pääsin perille, ihme

Tässä vaiheessa ollaan aikalailla siinä puolivälissä ja jaloissa painoi jo aika hyvin. Eli vedettiin pieni kiertely tauko ja katseltiin maisemia ja ihmeteltiin mitä paikalla on tarjota. Oikein Suomi-turistina ei tietenkään haluttu maksaa mistään, joten emme menneet aitauksen takana olevan itä-länsirajan luo. Onneksi löysimme aitauksen alapuolelta toisen alueen johon idän ja lännen raja oli määritetty ja saimme siitä muutaman kuvan.

Maapalloon nähden olen niin sanotusti puoliksi idässä ja puoliksi lännessä

Viimeinen silmäys kohti kotoista Canaryä ja sit vyörymään mäkeä alas

Thames clipper - joki taksi jolla pääsee matkustamaan ympäri Thames jokea

O2 - suhteellisen suuri konserttihalli

Portaat Thames jokeen - herää kysymys, miksi?

Tosin tässä vaiheessa lenkkiä pikku vilvoittelu joessa olisi tehnyt terää. Päätin kuitenkin jättää väliin lähinnä siitä syystä, että en tiedä minkälaisia epämuodostumia siitä olisi itselle tullut. Thames joki on näet lähes radioaktiivista jätettä... no eikai. Sieltähän se meidän ihana juomavetemmekin otetaan.

Päästiin me sitten kyllä kotiinkin, mutta ennen sitä oli jo tullut aika hyvät hiertymät ja polvi alkanut vetää lukkoon. Rupesi oikein tuntumaan, että mun nivelet ei oo tehty kestämään omaa painoani. Ehkä pitäis kuntoilla enemmän, saa nähdä tuleeko tehtyä mitään sen eteen.

Istumalihakset, missä olette?

2011-12-05T21:11:00.002Z

Pakko pikapäivittää, että muistan joskus isona nää hetket enkä ala haaveilla tohtoriopinnoista tmv. ;) Kello on Suomen aikaa 23:14, istun yliopiston kirjastossa. Edessäni on 30 artikkelia sekä 4 kirjaa, tenttiin aikaa n. 56 tuntia ja EPÄTOIVO.

ps. Kai näytän tarpeeksi surkealta kuvassa? Kai saan vähän valittaa?

...Vaikka ihan oikeesti, mähän rakastan mun opintoja!

Welcome to my hoods!

2011-12-04T17:53:00.003Z

Koska ei ole vielä tullut hirveästi näytettyä kuvia niin sanotusti kulmilta, niin tässä muutama.

Kuva parvekkeelta etelään, kohti Canary Wharfia, HSBC:n pääkonttori sekä One Canada Square

Pihatien risteyksestä, edessä puisto jossa tenniskentät ja jotain muuta pientä, taustalla Canary Wharf

Vieressä oleva kauppa-alue, kuvan oikeassa laidassa erittäin sumeasti All Saintsin DLR asema

Meidän kotikirjasto

Lähellä oleva monikulttuurinen markkina-alue "Chrisp Street Market"

Lisää kuvia taas sitten jossain vaiheessa kun jaksaa, tuli vaan mieleen että käynpä muutaman kuvan räpsäsemässä tästä lähistöltä, noin ihan iltalenkin merkeissä.

Opiskelemaan Lontooseen!

2011-12-04T03:07:00.012Z

Tässä on nyt tullut mietittyä että jos sitä kirjoittaisi jonkunnäköstä pientä vinkkikokoelmaa ylös Lontooseen ja yleisesti ottaen Iso-Britanniaan opiskelemaan lähdöstä. Ulkomaille opiskelemaan lähteminen on mielestäni erinomainen vaihtoehto oppia käyttämään kieltä, oppia asioita erilaisista kulttuureista ja ihmisistä, sekä tietenkin hankkia erinomainen koulutus samalla. Toki ei välttämättä ole aina helppo lähteä kotoisesta ja turvallisesta Suomesta ulkomaille, sillä opiskelemisesta saa lähes poikkeuksetta maksaa. Tämän lisäksi joutuu varautumaan siihen, että tarvitsee lähes kokoajan poistua omalta mukavuusalueeltansa, mikä ei välttämättä meille Suomalaisille, tai yleensäkään ihmisille ole kaikkein ihanin asia. Oli sitten kyseessä projektityön tai esitelmän esittäminen englanniksi tai mitä tahansa muuta vastaavaa. Suomalaiseen opiskeluun verrattuna sekä Iso-Britanniassa, että Yhdysvalloissa on opiskelu erittäin paljon käytännönläheisempää ja osallistumista vaativampaa. Kokeitakin on, mutta ei niin paljoa kuin suomalaisissa oppilaitoksissa, suuri osa näytöistä annetaan projekti töinä ja erilaisten casejen selvittelyinä.

Haluan ihan ensiksi mainita, että suomalaisen ei tarvitse missään tapauksessa hävetä tai nöyristellä akateemista tietotasoa eikä varsinkaan englanninkielen tasoa. Tässä muutaman kuukauden katseltuani ns. paikallisia sekä muita kansainvälisiä opiskelijoita, on mielestäni suomalainen opiskelija tottunut vaatimaan ja tekemään huomattavasti paljon enemmän kuin moni muu opiskelija, johon olen nyt törmännyt. On turha häpeillä ääntämistämme ja muita kielellisiä asioita, sillä useat ihmiset jotka ovat esim asuneet 10 tai 15 vuotta ja puhuneet kieltä koko tämän ajan, omaavat huomattavasti vaikeamman ja epäselvemmän murteen. Olen tosin koulussa, joka ei ole rankingien kärkipäätä, tilanne opinto motivaation ja kieli asioiden kohdalla voi muissa kouluissa toki olla hieman erilainen. Syitä siihen että London Metropolitan University on rankingin loppupään sijoituksilla, on esimerkiksi se että koulu ottaa hirveän määrän opiskelijoita sisään ja näistä opiskelijoista jotkut jättävät opintonsa kesken. Koulullani oli myös muutamia vuosia sitten ollut jonkinnäköinen rahoitusskandaali, joka painoi koulun pohjasijoituksille.

London Metropolitan University on opiskelijamäärällisesti Lontoon suurin ja opiskelijoita koulun kahdella kampusalueella (pohjois- ja keskustakampukset) on yhteensä noin 28.500 ja heistä erittäin suuri osa on kansainvälisen taustan omistavia. Sinänsä opetuksessa ei ole mitään vikaa. Opettajat on kohtuullisen hyviä ja omistautuneita työhönsä, toki heistä suuri osa ei ole alkuperäisiä Englantilaisia. Minun neljällä kurssillani kaksi opettajista on alunperin Intiasta, yhdellä kurssillta toinen opettajista on britti ja toinen on Karibialta, ja yhdellä kursseista opettaja on Bulgariasta. Eli ei pelkästään opiskelijat ole kaikkialta eri maailman kolkista vaan myös opettajat ovat eri puolilta tätä pyöreää palloa. Joten sitä saa kuulla jos jonkinlaista murretta englanninkielestä, sekä kanssaopiskelijoilta, että opettajilta joka voi myös ottaa aikansa, että ymmärrät muutakin englantia kuin sitä mitä olet tottunut kuulemaan televisiosta ja elokuvista.

Näistä sitten muodostetaan yksi kurssityö koskien rekrytointia ja palkkaamista

Kuinka sitten päästä tähän ihanuuteen käsiksi, no ensinnäkin hakeminen Iso-Britannian yliopistoihin on tehty erittäin helpoksi. Menet vain UCAS sivustolle ja täytät erittäin selkeästi ja helposti tehdyn hakemuksen jossa voit hakea yhdellä hakemuksella viiteen eri yliopistoon/linjaan ja vastaukset tulevat sähköpostiisi, riippuen hakuajankohdasta mutta yleensä muutaman kuukauden kuluessa. Hakemukseesi sinun tulee varautua täyttämään kaikenlaisia henkilökohtaisia tietoja, informaatiota aikaisemmista opinnoistasi, henkilökohtainen motivaatiokirje jossa kerrot itsestäsi ja miksi juuri sinut tulisi valita kyseiseen yliopistoon, sekä akateeminen referenssi jonka voit pyytää joltain vanhoista opettajistasi tai vaikkapa lukion rehtorilta. Ylioppilas, sekä IB-todistuksella hakeminen on erittäin helppoa ja se löytyy valmiina vaihtoehtona hakemuksesta ja ainoa, mitä sinun tarvitsee tehdä, on käännättää todistus ja kirjata numerot hakemukseen. Kauppaoppilaitos- tai Ammattikoulutodistuksella hakeminen on hieman kinkkisempää, mutta järjestyy kyllä pienten selvityksien jälkeen. Toki koska suurta tietoa koulutuksen tasosta ja vaativuudesta ei ole, voit olla pienenä altavastaajana yo-opiskelijaan verrattuna. Jotkut yliopistot myös saattavat kutsua erikseen pääsykokeisiin, haastatteluihin tai pyytää lisä-informaatiota antamistasi tiedoista. Hakeminen maksaa noin £20 eli tämän hetkisellä vaihtokurssilla ~25€. Lisäksi Suomessa on myös organisaatio nimeltään Kilroy Education joka auttaa todistuksen käännättämisessä ja hakuprosessissa. Itsepäisenä ja jääräpäisenä miehenä päätin että hoidin koko sotkuni itse itse enkä käyttänyt heidän apuansa, eikä prosessi ollut mielestäni millään tavalla vaikea.

Sitten niihin opiskelumaksuihin, itse joudun maksamaan opinnoistani £3,375 (4100€) joka ei sinänsä ole paha verrattuna esim. jenkkiyliopistojen lukukausimaksuihin. Ensi vuonna alottavat opiskelijat joutuvat maksamaan opinnoistansa £4000-£9000 (maks. 11000€) koska Iso-Britannian mahtava valtio päätti nostaa lukukausimaksurajoja. Tämä tietenkin on aihettanut jos jonkinlaista suurta ja pientä mellakkaa nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa. No, olipa lukukausimaksusi mitä tahansa niin Euroopan kansalaisena suomalaiset saavat halutessaan Iso-Britanniassa suoritettuihin opintoihin lainan Student Finance -nimiseltä valtion organisaatiolta joka kattaa täysin koko lukukausimaksusi. Tämän lisäksi Suomalainen opiskelija saa tietenkin hieman korotetun KELA:n tuen sekä Suomen valtion takaaman opintolainan, jolla voi maksaa kirjoja ja elämiskustannuksia. No kyllähän siinä penniä joutuu venyttämään ja todennäköisesti tekemään osa-aikatöitä opintojen ohella mutta ainakin itse olen sitä mieltä että koko homma tulee lopulta kannattavaksi. Student Finance -lainan takaisinmaksua sinun tarvitsee alkaa suorittaa kun siirryt työelämään ja saavutat tietyn sovitun tulotason vuodessa.

Asuminen ja eläminen Lontoossa ei toki ole ilmaista, hintataso on hieman Suomea korkeammalla ruuassa, internetissä, matkapuhelinliittymissä, vedessä, sähkössä sekä kaasussa. Ero ei tosin ole suuri, mutta pienet erot kaikessa ylöspäin tuntuu kyllä opiskelija budjetilla. Jotkut ruuat ovat hieman halvempia, mutta yleisesti ottaen ruokakustannukset tulevat kalliimmaksi kuin Suomessa. Kaikki muut pakolliset menot mainittuani pääsenkin isoimpaan eroon, joka on vuokra. Vuokran kohdalla voi valmistautua siihen, että se voi olla ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, tämän takia useat opiskelijat asuvat muutaman opiskelijan kommuuneissa ja täten pienentävät hieman vuokrakustannuksia. Itse asumme Suomi-kommuunnissa jossa vuokra huoneesta ja jaetusta keittiö olohuone yhdistelmästä jonka jaamme toisen Suomalais-pariskunnan kanssa on £700 (noin 860€). Toki asunto on tuore ja moderni englannin standardeihin verrattuna, mutta halvaksi kyseistä summaa ei voi missään tapauksessa kuvata. Opiskelijoille on tarjolla myös ns. "hall's" majoitusta, joka tarkoittaa opiskelija-solu asuntoloita, mutta nähtyäni nämä pienet kopit ja kuultuani mitä ihmiset niistä maksavat, ei kyseinen vaihtoehto ole yleensä hirveän järkevä.

Useat asunnot, kuten meidänkin asuntomme, ovat kalustettuja, kalustetaso ja -laatu vaihtelee erittäin paljon. Meidän asunnossamme oli mukana pieni määrä astioita ja sellaiset ylellisyydet kuin stereot ja televisio. Toki koska asumme jälkeenjääneen teknologian multi-keskittymässä ei televisiomme toimi hirveän hyvin vain pätkii vähän väliä. Tämän pitäisi korjaantua vuoden vaihteessa kuin digilähetykset alkavat, mutta tämä jää nähtäväksi. Myös puhelimen kuuluvuus on joissainpäin asuntoa heikohko ja voi olla helpompaa mennä suorilta vain puhumaan parvekkeelle jos haluaa kuulla selkeästi mitä vastapuolella on sanottavana ja saada myös oman viestinsä perille.

Ja kun nyt kerran aloitin avautumisen aiheesta britit ja teknologia niin on pakko mainita, että täällä lähes kaikissa internet yhteyksissä on maksimikäyttöraja. Itse hankimme rajattoman kotikaapeliyhteyden, mutta mikäli käytät liittymää erittäin paljon saattaa palveluntarjoajasi soveltaa ns. "fair use policy" nimistä pykälää ja hidastaa yhteyttäsi. Sama ongelma tulee lähes poikkeuksetta vastaan puhelinliittymän datan käytössä, ei 98% liittymistä eivät sisällä ns. rajatonta dataa ja vaikka jotkut liittymät näin ilmottavatkin on edellä mainittu "fair use policy" erittäin usein sovellettavissa. Eli jos vaikka käytät kännykkäsi mobiililaajakaistaa yli 1GB kuukaudessa, on mahdollista, että palveluntarjoajasi katkaisee netin puhelimestasi tai ainakin rajoittaa nopeuttasi huomattavasti.

Eräs asia, mikä on pakollinen olla mikäli meinaat saada matkapuhelin-, sähkö-, kaasu- ym. sopimukset tehtyä, on brittiläinen pankkitili. Pankkitilin voit avata vuokrasopimusta ja passia vastaan haluamassasi pankissa suhteellisen helposti. Itse päädyin avaamaan tilini HSBC:seen joka ei välttämättä ollut paras vaihtoehto, sillä luottoluokitukseni on toistaiseksi niin alhainen kuin vain ikinä voi olla, syytä tähän en kylläkään tiedä. Tämän takia neuvonkin, että voi kannattaa avata tili esimerkiksi Lloyds TSB:ltä, kämppäkaverini on ainakin ollut hyvin tyytyväinen kyseisen pankin palveluihin ja luottoluokituksen kanssa ei ole ollut lainkaan minkäänlaista vääntöä. Alhaisessa luottoluokituksessa on esimerkiksi se ongelma, että sinulle ei anneta kytkymatkapuhelinsopimusta ennenkuin nostat sitä hieman, käyttämällä pankkitiliäsi ja hankkimalla hieman jatkuvuutta, tämä saattaa kestää muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. HSBC oli kylläkin tietoinen päätös, jatkoa ajatellen heillä on konttoreita ympäri maailman ja koska tavoite olisi pysytellä ulkomailla, toivottavasti seuraavaksi Yhdysvalloissa, niin voin käyttää kyseistä liittymää ilman suurta sähläystä myös siellä.

Tässä tuli ainakin kerrattua kaikki mitä tällä erää tuli mieleen, mutta mikäli mietit opiskelemista ja hakemista yliopistoon Briteissä, niin vastaan erittäin mielelläni kaikkiin kyselyihin. Olen myös jossain määrin tietoinen hakuprosessista ja opiskelusta Yhdysvalloissa, joka on Iso-Britanniaan verrattuna hinnallisesti vähintään kaksinkertainen ja joissain tapauksissa jopa nelin tai viisinkertainen.

Vuoden viimeiset PROMOT a.k.a. työpäivät

2011-12-03T16:53:00.004Z

Siitä huolimatta, että oon viimeisen n. kahden vuoden ajan yrittänyt eläköityä promoottorin töistäni, joku niitä myyntiedustuskeikkoja aina mun kalenteriin buukkaa. Eikä sinänsä valittamista; en tiedä montaakaan leppoisampaa työtä. Paikat vaihtuvat, edustettavat brändit vaihtuvat ja ihmiset vaihtuvat - mihinkään ei siis ehdi yrittämälläkään kyllästyä.

Ainoa overdose promotöistä tulee yleensä, jos keikoilla on ilmaista jaettavaa, sillä silloin yleensä niin perin hillityt suomalaiset menevät täysin pois tolaltaan. Kun aikuinen ihminen kahmaisee kaksin kourin puolet tarjottavana olevista ilmaisnäytteistä laukkuunsa, ei yleensä jaksa suorittaa minkäännäköisiä tekohymyponnistuksia. Ei, ei jaksa.

Tänään ja eilen ei ollut ilmasta jaettavaa! Good times. ;) Oon ollut promoamassa Russell Hobbsin tuotteita Tampereella. Täällä keikoilla käymisessä on se hyvä puoli, että kylä on loppupeleissä niin piskuinen...aina törmää tuttuihin! Nääkään kaksi päivää eivät olleet poikkeus, vaan ennaltasopimattomia treffauksia syntyi muutamat. Onkohan siis työselkärangatonta sanoa, että hoitaa työajallaan myös sosiaalisia suhteita? :D

Nyt pitää varmaan alkaa hoitaa vähän suhteita Markkinoinnin teoria -kurssin tenttikirjojen ja artikkelien kanssa, ne suhteet kun on olleet vähän katkolla tässä viime päivinä. Haluan vielä ehdottomasti kertoa, että katson juuri Skypen kautta, kun rakas aviomieheni valmistaa Lontoossa itselleen jättiläismäistä annosta spagettia ja jauhelihakastiketta. Miten ihanaa onkaan etäsuhteessa eläminen!

Love,

Johanna

Lempiasiani menneisyydestä: lentäminen

2011-12-01T18:34:00.004Z

Tulipa taas lennettyä toissayönä Lontoosta Tampereelle. Kolmelta aamuyöllä herääminen tuntuu aina yhtä herkulliselta. Tosin nyt ei onnekseni tarvinnut edes herätä - tadaa, en ollut herätyskellon pärähtäessä ehtiny nukahtaa sekunniksikaan...

Muutaman kuukauden Lontoossa asustelun aikana Ryan Airin lentoaikataulut on oppinut ulkoa etu- ja takaperin. Läheinen asiakassuhde ko. yhtiöön on syntynyt pääasiassa sen opiskelijaystävällisen hinnoittelun vuoksi. Edestakaisin Lontooseen ja takaisin matka on tullut parhaimmillaan maksamaan n. 60 euroa, mutta tietysti välillä sesonkiaikoina hinnat voivat kivuta melkein yhtä korkealle kuin muillakin lentoyhtiöillä. Mm. jouluksi kotiin -suunnitelma ei olisi ihan toiminut, ellei matkoja olisi tullut buukattua jo syyskuussa. Lisäksi koska lentelen Suomeen tällä hetkellä tiuhaan lähinnä opiskeluun liittymien vaatimusten sanelemana, on ollut ihan näpsäkkää, että Rynski sattuu lentämään juuri Tampereelle.

Kaiken kätevyyden sokaisemana en olekaan sitten pahemmin viitsinyt keskittyä siihen, mitä siellä itse lennolla tapahtuu, kunhan se vie mut turvallisesti paikasta A paikkaan B. Ryan Airin asiakkuutta (ja meidän uudessa kotikaupungissa vierailua) harkitessa kannattaa varautua ainakin sissiasenteella siihen, että lennolla ei tarjoilla edes vettä tai kahvia ilmaiseksi. Ehkä sen voi kuitenkin laskea plussaksi, että lentoemot ja stuertit aiheuttavat tirskahduttelevaa komediaa edesottamuksillaan? :)

Eniten komediaa, tai hmm...olisko enemmänkin eräänlaista murhenäytelmää, aiheutan kuitenkin ihan perinteisesti itse itselleni. Viimeksi Lontooseen lähtiessäni en löytänyt Pirkkalan jättimäisellä lentokentällä oikeeseen terminaaliin (terminaaleja huikeat 2 kappaletta) ja olin n. 8 tuntia etuajassa, koska olin olettanut, että lennot lähtevät joka päivä samaan aikaan. Huikee suoritus! Oon kuitenkin ollut kyseisellä lentokentällä tän syksyn aikana useemman kerran, joten voin kertoa, että vastaava toiminta ei onnistu monelta yhtä kokeneelta lentäjätytöltä.

Lontoon päässä sen sijaan homma on sujunut ihmeen sulavasti, ja ainoo harmaita hiuksia aiheuttava tekijä matkoilla on inhottava ajankohta. Stanstedin lentokentältä starttaaville lennoille pitää tosiaan lähteä meidän kotikonnuilta Poplarista kello 4:n pintaan aamuyöstä, mikä on meidän kaltasille aamuvirkuille aina yhtä ilonen asia... \o/ Lentämisestä yleensä pitää vielä sanoa, että jotenkin on hassua, miten aina ennen jännältä ja siistiltä tuntuneesta asiasta on tullut vähän semmonen inhokki - lentoja ei todellakaan odota innolla muun kuin sen takia, että pääsisi pian perille.

Nyt ollaan siis tukevasti perillä Kangasalan kamaralla. Edessä olis pari työpäivää ja sen jälkeen vähän ens viikolla olevaan tenttiin valmistautumista. Olin melkein unohtanu, että täällä voi olla jo pakkasta tähän aikaan vuodesta (siis MITÄ se on?), joten aamulla jäässä odotteleva auto aiheutti mulle pienen yllätysmomentin. Jipii, tulispa jouluks lunta!

Johanna

Mä kans!

2011-11-18T23:21:00.007Z

Oonkohan kasvatellut kynnystä taas tarpeeksi hyvän tovin tullakseni tänne huhuilemaan? Juttu ei ole siinä, etteikö olisi ollut kirjoitettavaa - jotenkin ei vain ole tehnyt mieli jutustella tänne mitään.

Lontoo on tuntunut lohdutuspalkinnolta meidän elämän mahtavimman Jenkeissä vietetyn vuoden jälkeen. Nyt vasta on toipunut alkujärkytyksestä ja alkanut ehkä ajattelemaan, että miksi sen pitäis sitä olla, täähän on ihan loistava mahdollisuus tutustua satoihin eri alakulttuureihin ja saada ystäviä joka puolelta maailmaa.

Meillä on hauska pieni suomalaiskommuuni kivalla alueella (tai sen kivan alueen kupeessa, jos tarkemmin ajatellaan) (toistankohan Jania, en taida muistaa tarpeeksi tarkasi mitä se kirjotteli). Asunnossa asuu siis toinen pariskunta meidän lisäksi, ja he ovat kotoisin Kangasalta eli Janin kotikaupungista. Asuinalue ei ole kovin hienostunutta, mutta opiskelijoina se sopii meille - täältä löytyy edullisia ruokakauppoja ja DLR-junalla pääsee nopeasti pois :) Pieni miinus annettakoon siitä, etten lähtisi iltamyöhällä yksin lenkkeilemään naapurustoon.

Omat opiskelut on sillä mallilla, että..olen Kauppatieteiden Kandidaatti! Jonkun mittapuun mukaan siis valmistunut. Muutama syventävä kurssi sekä gradu puuttuu vielä ylemmästä tutkinnosta, mutta tälläkin kelpaisi jo alkaa haeskella töitä.

En edes muista, milloin ja mitä olen viimeksi kirjoitellut, mutta jos toistan itseäni, niin antakaa anteeksi, nyt tulee ilmoitus: olen lähdössä tammikuusta alkaen kolmeksi kuukaudeksi USA:an työharjoitteluun..!!! Oon muuten ihan mielettömän innoissani, mutta vähän alentaa mielialaa ajatella, että ollaan Janin kanssa erossa aika kauan. Tiedossa on kuitenkin innostavia juttuja, joten toivottavasti aika menee kuin siivillä.

Kerron teille kivoja juttuja täältä ASAP! Jostain oli pakko alottaa, joten olkoon se tämä vaatimaton teksti ;)

Ikävä teitä kaikkia Suomessa! Voikaa hyvin!

<3

ps. Ollaan ihan ennallamme.

Hole in one!

2011-11-17T17:05:00.013Z

Kyllä, kuume on iskenyt! Lievähkö golfkuume sai alkunsa kesällä kun Johannan vanhemmat aloittivat harrastuksen. Onhan se vähän kytenyt tuolla jossain syvällä kokoajan, mutta jotenkin ei ole vaan tullut kunnolla aikasemmin ajateltua asiaa. He olivat ostaneet itsellensä bägit ollessansa Hawaiilla ja ottaneet jonkun verran opetusta paikalliselta opettajalta. Itse olin jo pitkään yrittänyt lämmitellä ajatusta golfharrastuksesta, mutta asiasta ei oltu päästy pidemmälle, sillä kyseisen harrastuksen aloittaminen oli tyrmätty alta aikayksikön. Lähinnä pääsyinä oli se että on niin paljon muita harrastuksia ja se että golf on hirveän kallis harrastus. Mutta käytyämme vähän lätkimässä rangella kuume senkuin kasvoi ja kyllä sitä lyönnitkin alkoi jotenkuten onnistua jossain siinä kolmannen rangesession kohdalla. Vaikka eipä se heti ensimmäiselläkään kerralla hullun vaikeata ollut, jotenkin vaan tasaisuus hieman uupui. Tai itseasiassa aika paljonkin, kun eipä sitä montaa kertaa peräkkäin tullut lyötyä suoria tasaisia lyöntejä.

Ensimmäisestä pelistä

Siinä viedään kaveri ns."kebab-kioskille"

Toki onhan noita hienoja ja kivoja harrastuksia sattunut karttumaan ja toki jokainen vie oman aikansa ja ikävä kyllä myös jonkun verran rahaa. Jääkiekko aivan ylivoimaisesti isoin harrastus minun elämässäni, vie useita tunteja aikaa ja puhumattakaan rahasta. Voisin melkein sanoa että jääkiekko harrastuksena on yksi kalleimmista, jos ei oteta huomioon hevosurheilua, joka onnistuneesti onkin sitten Johannan harrastus. Lisäksi sitä tulee tietenkin pelailtua hieman salibandyä, jalkapalloa, käytyä vähän laskettelemassa ja lautailemassa, unohtamatta satunnaisia koripallosessioita. Vaikka mitä kaikkea muutakin tulee harrastettua silloin tällöin ja välillä kun on liikaa energiaa tulee jopa käytyä punttisalilla tai jos oikein suuri vahinko käy niin lenkillä. On se hienoa että on harrastuksia, mutta sitten kun on vielä niitä varusteitakin jokaikiseen harrastukseen.

Ihan vaan jotain kuvista mainitakseni, ne on kauden ensimmäisestä pelistä London Dragons B vs Nottingham Mavericks B. B-joukkueen perässä tarkoittaa niin sanottua kakkosjoukkuetta ja kävin vain vähän vahvistamassa meidän kakkosjoukkuetta pelaaja pulan takia. Peli voitettiin 4-1 ja oma pistesaldo sattui olemaan 3+1, eli jotain tuli saatua aikaan vaikkakin heti pelin aikana/jälkeen nousikin kuumetta jonkun verran ja seuraavat 3 päivää tuli vietettyä kipeenä sängyssä.

Ravontola Cesarin sählyturnaus Kangasalla

Kesällä tuli harrastettua hieman enemmän kaikenlaista, eniten aikaa vei salibandy joka rupesi jo jossain vaiheessa tuntumaan siltä, että eihän se olekaan hassumpi laji. Kuva on kesän sählyturnauksesta joka oli ihan mukava kesäinen ajanvietto tapahtuma, rentoa höntsäilyä ja hengailua. Olisihan sitä hauska harrastaa, mutta täällä Lontoossa se ei varsinaisesti ole mahdollista muussa muodossa, muuta kuin kotona. Ja kyllä otin mailan ja pallon mukaan että voi sitten aina vähän väliä kikkailla ittekseen omassa huoneessa ja toivottavasti saada jotain pehmeyttä käsiin.

Kotihalli ulkopuolelta

Lee Valley:n kaukalo, jossa on huonoin jää millä on hetkeen tullut luisteltua

Itseasiassa juuri joku tuttu kysäisi minkä verran maksaisi, jos alkaa harrastamaan jääkiekkoa ja rupesin miettimään, että pelkästään täyteen settiin varusteita kuluu hyvin nopeasti 1000€-1600€ riippuen paljon siitä minkälaiset luistimet valitsee, sillä parhaat luistimet maksavat sen 600€. Toki varusteita ei tarvitse joka vuosi ostaa, mutta kyllä ne kahden vuoden välein aina jostain hajoavat ja vaihtoehdot on joko ommella itse/leikkiä McGyveriä tai ostaa uudet. Lisäksi mailat tuppaavat hajoamaan useammin kuin itse toivoisi ja niitä voi mennä kauden aikana yleisesti ottaen 2-5, riippuen paljon mailasta. Mutta ei se outoa ole vaikka niitä menisi jopa 15 mailaakin yhtenä vuonna ja kun hinnat ovat sen 50€-230€ ei tämäkään niin hirveän pieni kustannuserä ole.

Tämän kaiken lisäksi jääaika ei todellakaan ole ilmaista, saatika sitten vakuutukset, pelireissut ja muut vastaavat kulut. Nämä sisältyvät yleisesti ottaen joukkueen kausimaksuun joka myös voi olla mitä tahansa 400€-3500€:n väliltä, riippuen joukkueen tasosta, sponsoreiden määrästä ym. Eli jos ajatellaan että aloitat pelaamaan jääkiekkoa voit varata arviolta 1000€ kertasumman + 2000€/kausi ja yleisesti ottaen pärjäät noin keskimääräisesti, ottamatta huomioon reeni ja pelimatkojen bensakuluja ja muita pakollisia lisämenoja. Halpaa, eikö?

En viitsi ruveta edes listaamaan rahasummia joita pystyisi upottamaan ratsastukseen, ehkä Johanna innostuu kertomaan aiheesta lisää. Mielestäni koko harrastus masentaa jo ennenkuin pääset aloittamaan. Kuka laittaa ensin uuden henkilöauton verran rahaa kiinni hevoseen jonka ylläpito ym. kustannukset kuukausi tasolla ovat Tampereen keskustassa olevan kaksion verran kuukausivuokran verran. Puhumattakaan tunneista ja henkilökohtaisista varusteista, tähän harrastukseen saat uppoamaan niin paljon rahaa kuin sitä pussistasi/säästöistäsi löytyy.

Sitten päivän kuumaan aiheeseen, eli golfiin. Olen nyt kesästä lähtien tehnyt aika laaja-alaista tutkimusta erilaisista mailoista, varusteista ja kuluista joita golf meille aiheuttaisi. Toki aloittaminen on suhteellisen hintavahkoa, sillä mailoihin ja bägiin menee sen 200-800€(per hlö) riippuen minkälaiset mailat sitten ostaakin ja käytettynä vai uutena ja saahan niihin enemmänkin tietenkin menemään. Briteistä ja USA:sta mailat saa huomattavasti halvemmalla kuin koti-suomesta noin 450€ budjetilla saat jo erinomaiset mailat uutena. Kengät maksavat noin 40-100€ ja ilman kenkiäkin voi alkuun ainakin käydä rangella, suurimmalla osalla kentistä golf-kengät ovat pakolliset. Mikäli omistat valmiiksi muutamat khaki-housut, pikee paitoja, neuleita, ei nitä tarvi erikseen mennä ostamaan.

Johanna lyömässä palloja Paloheinän rangella.

Alkuun kannattaa tietenkin ottaa joitain tunteja, oppiakseen hieman lyöntitekniikkaa, mutta kun rupeaa edes suunnilleen tietämään kuinka lyödä ei tunteja tarvi välttämättä ottaa kuin pari kertaa vuodessa. Rangella käynti on suhteellisen edullista, täällä Lontoossa 80 palloa maksoi noin 4,5€ ja Suomessa rangella käynti on yleisesti ottaen vielä halvempaa. Opiskelijan kausikortti jolla saisin pelata ruuhkaikojen ulkopuolella niin paljon kuin haluaa on £230 (n. 280€) joka on halvempi kuin koko kausimaksuni jääkiekossa. Ja jäät ovat vain 1-2 kertaa viikossa, keskiviikko ja torstai iltaisin, siten että olen kotona n. klo 1.30 aikoihin. Kertamaksu, mikäli ei ota kausikorttia on £11 (n. 13€) joka ei sekään ole hirveän hintainen. Erotuksena Suomeen täällä on se etu että golf-kausi on ympäri vuoden. Tietenkin mikäli sattuu niin ikävästi että talvella tulee vähän lunta, saatta kenttä olla noin kuukauden verran suljettu.

Mikäli golfin aloittaa Suomessa kannattaa ensimmäisenä mennä alkeiskurssille (green card -kurssille) jotta saat perustiedot etiketistä, säännöistä, hieman opetusta ja oman green cardin. Kurssi maksaa n. 200€ riippuen hieman paikasta. Suomessa green card on yleisesti ottaen lähes aina pakollinen olla, muualla maailmassa kyseistä käytäntöä ei yleisesti ottaen hirvemmin ole. Eli esimerkiksi minun ei täällä tarvitse moisesta murehtia.

Se mikä tekee golfista erinomaisen ja hienon lajin on se, että kuka tahansa voi kilpailla ketä tahansa vastaan. Koska golfissa on kehitetty ns. tasoitusjärjestelmä (handicap) joka tekee jokaisen tuloksen vertaamisen toisen tulokseen helppoa. Tasoitusjärjestelmän avulla voidaan laskea kuinka hyvin pelaaja on pelannut kierroksen omiin taitoihinsa ja omaan tasoitukseensa nähden. Tasoitusjärjestelmän ansiosta tulokset ovat keskenään vertailukelpoisia pelaajien tasoeroista ja kentän vaikeustasosta riippumatta. Eli ei ole väliä vaikka pelaisit kuinka kokenutta pelaajaa vastaan tahansa, sillä tulostasi verrataan vain aikaisempaan tasoosi.

Urban Golf London

Kuvassa on yksi golfsimulaattoreista, joita Lontoon alueella on useita. Näissä paikoissa voi sinänsä pelata mitä tahansa golf kenttiä läpi vaikka ulkona sataisi kissoja ja koiria. Kyseiset paikat on erittäin suosittuja firmojen ajanviettopaikkoja, toki tavallaan joskin välillä hieman kalliita. Toistaisesti ei ole vielä itse kerennyt moiseen, mutta jossain vaiheessa varmaan tulisi tätäkin kokeilla. Lisäksi golf on harrastus, jota voi pelata kaikenikäiset, mikäli olet siinä kunnossa että pystyt hieman mailaa heilauttamaan ja kävelemään muutaman kilometrin on sinulla mahdollisuus harrastaa golfia.

Toistaiseksi en ole vielä ostanut mitään varusteita, kausikorttia tai mitään muutakaan. Olen toki toteuttanut syväluotaavaa etsintää, mistä saada kaikki asiat mahdollisimman halvalla jo muutaman viikon. Eniten vaihtoehtoja löytyy Jenkeistä, jossa on useita sivustoja jotka kierrättävät käytettyjä mailoja. Yksi erittäin vahva vaihtoehto on ebay ja muutama muu paikka josta käytettyjä mailoja saa suhteellisen turvallisesti ja helposti.

Tervehdys Lontoosta

2011-11-14T19:34:00.012Z

Ei oo ihan hetkeen sitten tullut kirjoteltuakaan tänne joten ajattelin et vois jotain raapustaa ihan vaan että sais vähän jotain kirjallista tulostettua. Koulussa mennään nyt seitsemättä viikkoa ja rupee pikku hiljaa oleen niin sanottujen 'mid-term' papereiden aika. Tarkottaa siis lähinnä, että kurssien puolivälissä pidetään yleisesti ottaen, koe, esitelmä, essee tai jonkunlainen muu akateeminen kontribuutio ja seuraava arvosteltava suoritus tehdään yleisesti ottaen jakson loppupuolella jonka painoarvo on yleisesti ottaen arvosanallisesti huomattavasti merkittävämpi kuin puolivälin tehtävällä.

Koulu on alkanut ihan hyvin pienien alkutakkuilujen jälkeen, lähinnä ainoat tökkimisen aiheet on ollut lievä takeltelu englanninkielen puhumisen kanssa ja yleisissä koulujärjestelyissä. Vaikka sitä englantia on kuinka puhunut vuoden jenkeissä ja vaikka missä, meni siinä taas melkein kuukauden päivät kunnes se rupesi tuntumaan siltä että ei tarvi jokaikistä sanaa hakea jostain syvältä aivojen perukoilta. Vaikka eipä siinä, loppujen lopuksi varsinaisia brittejä meikäläisen ryhmissä ei aivan liikoja ole. Suurin osa opiskelijoista samassa ryhmissä on Intiasta, Lähi-idästä, Puolasta ja muualta Euroopasta. Varsinaisia äidinkielenään englantia puhuvia henkilöitä ei taida tuossa n. 20 hlön ryhmässä olla kuin muutama ja varsinaista britti-englantia ei taida puhua kuin 2.

Kuva meidän koulun keskustan kampuksen edestä.

Yleiset järjestelyt lähes kaikissa asioissa on ilmeisesti hieman hankalia tällä saarella. Kouluun kirjautuminen sinänsä meni suunnilleen kivuttomasti, paitsi että olin hienosti unohtanut ottaa alkuperäiskappaleet todistuksistani mukaan. Tosin kunhan nämä oli toimitettu ei sinänsä koulussa ole kummosemmin sählätty. Kirjautuessani kouluun, oli koulun virkailija sitä mieltä, että minulla tarvitsee olla joko päätös myönnetystä lainasta tai rahat maksaa lukukausimaksu heti. Hetken selvittelyjen jälkeen allekirjoitin paperin, joka velvoittaa minut maksamaan lukukausimaksun, mikäli EU-kansalaisille myönnettävä lukukausimaksulaina päätös on negatiivinen. Eli suurin sähläys on syntynyt lähinnä lukukausimaksulainan kanssa jota ei vieläkään ole saatu päätökseen. Soitin tänään kyseiseen laitokseen, josta ilmoitettiin, että olen kuulemma toimittanut kaikki muut paperit, lukuunottamatta paperia jossa pyydän lainasummaa. Kyseistä paperia ei ole missään vaiheessa toimitettu, eikä aikaisemmin mainittu. No, nyt se on lähetetty postiteitse minulle päin ja kun se on täytetty ja lähetetty pitäisi kaiken olla kunnossa.

Eli kyllä sitä täälläkin virkamiehet osaavat sählätä, jos osaa Suomen KELA:kin. Päätöstä opintotuesta, asumislisästä ja opintolainasta sai odottaa vain vaivaiset 8 viikkoa ja luulen että suuri syy miksi päätös asiaan saatiin vihdoinkin oli se että lähetin jo kolmatta kertaa sähköpostia kysyen "Missä päätös viipyy? On _hieman_ rahat vähissä.". Siinä meinasi jo hieman ruveta kiristelemään päätöstä odotellessa, mutta onneksi sielä saatiin edes jotain aikaseksi.

Sitten yleisiin järjestelyihin, pankitilin hommaaminen oli sinänsä helppo homma vaikkakin tästä oli varoiteltu etukäteen. Siitä vaikeudet sitten alkoivatkin, ajattelin avata pankkitilin HSBC:hen jotta sitten jatkossa kuin asuu sitten missäpäin tahansa maailmaa olisi pankkiasiat kunnossa. No ilmeisesti HSBC antaa asiakkaillensa kaikkein alhaisimman luottoluokituksen joka tuottaa ongelmia esimerkiksi kännykkäliittymäsopimusta hankkiessa. Eli toistaiseksi en ole saanut hankittua sopimusliittymää kyseisen pankkitilin takia, joten prepaidilla mennään kunnes luottoluokitus nousee. Tähän yleensä menee noin 3-6kk, riippuen hieman mitä kaikkia muita sopimuksia saa läpi menemään. Muuten pankkina HSBC on toiminut moitteettomasti, palvelu on ollut erittäin laadukasta ja internetturvallisuus ja pin-koodijärjestelmä on ylivoimaisesti maan turvallisin.

HSBC pin-koodinluoja lätyskä

Erittäin hieno pieni yksityiskohta koskien kännykkäliittymiä on se, että tällä saarella ei varsinaisesti saa liittymää jossa olisi rajaton datankäyttö. Vaikka palveluntarjoaja ilmoittaisikin että kyseisessä liittymässä olisi "rajaton data" on näissä tapauksissa aina pienellä präntätty teksti datan kohtuullisesta käytöstä, eli yleisesti ottaen mikäli käytät dataa yli 1GB/kk joudut maksamaan ylimenevästä osuudesta. Sama hienous tulee vastaan kuin hankit kotiisi internet yhteyttä, lähes kaikki liittymät on rajattu 10GB-40GB/kk maksimiin. Ja vaikka ottaisit liittymän jossa on "rajaton data" niin kuin ylität 100GB/kk rajan hidastuu nettisi niin hitaaksi että pystyt juuri ja juuri surffaamaan normaaleilla nettisivuilla. Näin siis tällä saarella toimii dataliikenne, ei muutakun ottamaan mallia.

Sen verran on kaikenlaista kiirettä pukannut, että ei ole tullut käytyä lähes missään turistinähtävyyksissä saatika sitten jalkapallopelissä. Jonkun verran sitä on tullut keskustassa pyörittyä ja jotain tehtyä, mutta suurimmaksi osaksi elämä on rajoittunut koulun ja jääkiekon välille. Jääkiekko on ollut ihan mukava harraste vastapainoksi opiskelulle. Ainoa miinus on se, että jääkiekko harjoitukset ja pelit ovat yleisesti ottaen poikkeuksetta kello 22 aikoihin ja myöhemmin. Ja koska hallille menoon tarvitsee käyttää vähintään kahta eri bussia, kuluu matkoihin aikaa minimissään sen 40 minuuttia, ei yleisesti ottaen tarvitse ainakaan ennen 02.00 nukkumaan menemistä edes harkita. Toistaiseksi ankein kokemus yöllisestä matkustamisesta koettiin lauantain pelin jälkeen. Suorin bussiyhteys jäähallilta kohti kotia ei kulje kello 1.05 jälkeen lainkaan ja koska seuraava vaihtoehto jättää suhteellisen pitkän kävelymatkan pelikassin kanssa ajattelimme kokeilla bussin vaihtoa keskustan kautta. Idea sinänsä oli hyvä ja olisi varmasti toiminut huomattavasti paremmin mikäli ei olisi ollut lauantai-ilta. Otimme bussin jäähallilta kohti keskustaa ja jäimme pois kohdassa josta kulkee 2 eri bussia periaatteessa suoraan kotiovellemme. Odotettuamme noin 45 minuuttia ja kun viides kotia kohti menevä bussi päätti olla edes pysähtymättä pysäkillemme (lähinnä sen takia että bussi oli täynnä) päätimme, että ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa taksi. Ikäväksemme vapaita takseja oli mennyt vaikka muille jakaa, mutta kuin asialle oli tarvetta ei takseja näkynyt missään. Viimein noin 10 minuutin viuhtomisen ja riuhtomisen jälkeen istuimme taksissa joka ajoi kotiovelle n.15minuutissa ja tämä luksus päätyi maksamaan sen £13. Ainakin opimme yhden asian, on aivan turha yrittää saada bussia kello kahden jälkeen yöllä keskustasta, mikäli ei satu olemaan bussin lähtöpysäkin lähellä. Matkaan kului loppujen lopuksi vaivaiset 2 tuntia ja 45 minuuttia. Hieman siinä sitten tuppaa väsyttämään kuin saapuu pelireissusta siinä vähän klo 3.00 jälkeen kotiin. Sunnuntain harjoituspelireissusta pääsi onneksi huomattavasti aikaisemmin (klo 00.15 aikoihin) kotiin joka helpottaa huomattavasti maanantain kello 10.00 tunnille menoa.

Jääkiekon taso ei tällä saarella erityisesti päätä huimaa, ainakaan yliopistotasolla, mutta onhan se mukavaa kun saa jotain aikaseksikin. Joukkueemme London Dragons, joka on koottu periaatteessa kaikista Lontoon alueen yliopistoista sisältää suurimmaksi osaksi pelaajat ovat kaikkialta muualta paitsi Iso-Britanniasta, USA ja Kanada ovat erittäin hyvin edustettuina. Sen lisäksi meitä on minun lisäksi toinen suomalainen, kämppiksemme Kalle, yksi ruotsalainen ja kavereita keski- ja itä-euroopasta. Kauden avausottelu on ensi lauantaina ja ottelussa vastaan asettuu Cambridge University Blues, siinä päästään sitten testaamaan kuinka tämänvuotinen joukkueemme sarjasta selviytyy. Sarja sinänsä on aika pieni, sillä pelaamme koko kauden aikana vain 6 sarjaottelua. Joukkueisiin meidän ja Cambridgen lisäksi lukeutuvat Oxford ja Southampton. Tästä pääsee tarkasteleen joukkueen sivuja http://www.londondragons.com/

Toistaiseksi lukujärjestykseni on sellainen että maanantaisin olen koulussa klo 10-15. Sitten onkin tiistai, keskiviikko vapaata koulusta ja torstaina olen koulussa klo 10-15. Kouluviikko viimeistellään perjantaina kahden ja puolen tunnin sessiolla alkaen 14.00, eli aivan liikaa tunteja ei viikkomääräisesti ole, joka tosin tarkoittaa myös sitä että omatoimista opiskelua harrastetaan vähintään 10-15 tuntia viikossa koulun lisäksi.

Pikku hiljaa sitä alkaa olemaan sellainen tuntuma elämiseen, olemiseen ja lähinnä kommunikointiin, että tarvitsee ruveta katselemaan työllistymismahdollisuuksia. Koska Englanti ja varsinkin Lontoo, ei todellakaan ole mikään erityisen halpa maa elää ja asumiskulut jaetussa kolmiossa kuukausitasolla hipoo n. ~900€/kk ja siihen sitten ruuat, matkakortit, puhelimet ym. kulut päälle ei KELA:n tuella aivan hirveän pitkälle pötkitä. Jos sitä jonkinlaisen hanttihomman löytäisi missä voisi jollain tavalla joustavasti käydä sen 15-20 tuntia viikossa käydä vääntämässä niin ei tarvitse ihan vesi&leipä-linjalle mennä. Toistaisesti olen vain hieman katsellut vaihtoehtoja, mutta eiköhän se tässä muutaman viikon sisällä rupea muuttumaan tutkimisesta teoiksi ja sitten päivät rupeavatkin olemaan aika täyteen tuupattuna.

Eiköhän sitä tule kirjoiteltua jatkossa tänne hieman enemmänkin, nyt kun on niin sanotusti saanut pään auki. Hieman oli jäänyt unholaan tämä tämmönen blogin pitäminen kun asuikin hetken aikaa Suomessa. Katsotaan nyt, yritetään jotain saada aikaiseksi.

Slacklining

2011-06-30T20:36:00.010+01:00

Tervehdys Haukilahdesta, ihanaihanalämmin kesäpäivä taas takana. Kaiken muun kivan lisäks kokeilin tänään uutta lajia...tai ehkä ennemminkin asiaa; nuorallakävelyä :)

Sampalla kylässä olevalla itävaltalaisella kaverilla oli mukanaan "slackline", eli näppärästi esim. kahden puun väliin viritettävissä oleva köysi. Hän opetti meitä lajin saloihin ja oli itse ehkä pikkusen eri levelillä kun esim. meikäläinen. :) Hauskaa hommaa nuorallakävely oli, tasapaino ja keskittyminen oli ainakin koetuksella.

Here we go...

...or maybe not! :D

Joonaskin sattu tuleen sopivasti visiitille.

Näin me kaikki opetellaan kävelemään tuitui ^_____^ Samppa autto mua näin alkuun, joten mä jaoin 5 min kokemuksella oppeja Jontulle.

Mikä sieltä tuleeee!

True skillz

Mäkin pääsin lopulta puulta puulle, mutta siihen vaadittiin hazardia tyyliä, eli sen verran vauhtia ettei yksinkertasesti ehdi pudota..

Sillä voi myös keinua! Ja köyden omistajan elkeistä päätellen tehdä melkein mitä vaan.

Oli kivaa! Tommonen ei edes vie paljon tilaa ja sen voi virittää lähes mihin vaan mistä löytyy kaksi sopivalla etäisyydellä olevaa uloketta. Uus ajanviettotapa bongattu!

Home is where your heart is

2011-06-29T21:00:00.010+01:00

Tulin tänään pitkästä aikaa Espooseen moikkaamaan pikkuveljeä, joka pitää kotia pystyssä porukoiden Hawaiin matkan ajan. Viihdyn täällä Haukilahdessa ihan superhyvin - enkä vähiten siks, että perhe on mulle rakkainta maan päällä. Sen lisäks Espoon itäpuoli on alueena ihan yks lemppareimmista Suomessa.

Oon asunu täällä viimesesta neljästä kesästä kolme kokonaista ja yhden ei ihan kokonaisen, ja kaikista Suomen paikoista voisin kuvitella asuvani pysyvästi juuri täällä. Siitäkin huolimatta että mun lapsuus- ja nuoruusmuistot sijottuu Helsinkiin aina 19-vuotiaaksi asti. Siinä välissä on toki koluttu vähän muitakin kontuja, ja vaikka se ei ihan IHAN oikeasti pidäkään paikkaansa, tuntuu että Suomi on tältä erää nähty.

Nyt kun innostuin, niin nostalgisoinpa tovin. Mä loikkasin 16-vuotiaana uteliaana ja itsenäisenä naisenalkuna (forrrr sure. :) kokeilemaan, millasta on elää sisäoppilaitoksessa 25 muun tytön kanssa. Kolme vuotta ajeltiin (tai krhm, äiti ja iskä ajeli) siis Ypäjä("missä se on??")-Helsinki-väliä, ja niinä aikoina tuli kierreltyä siellä suunnilla osin muuten vaan ja osin heppojen kanssa kisailemassa. Se puoli Suomesta siis valloitettu, CHECK!

Kun lukioaikojen jälkeen muutin vielä hetkeksi Helsinkiin, olin jo toinen jalka Tampereella odotellen kuumeisesti muuttoa tulevan mieheni ;) luo. Jani oli siis hurmannut mut hyvissä ajoin jo lukion kakkosluokalla ja 19-vuotiaana tie vei sillä erää Tampereelle, missä aloitin opiskelut. Tampere on kiva ja kompakti ja siihen liittyy monia mukavia muistoja, mutten silti jotenkin koskaan ole kotiutunut sinne. Uskon kuitenkin, että se on nimenomaan se kaupunki, josta joskus 20 vuoden päästä tulee nuoruusfibat kaikkein vahvimmin.

Tampere-aikana oon myös töiden puolesta päässyt reissaamaan Suomessa vähän siellä sun täällä, Porista Jyväskylään, aina Lappia myöten. Monia paikkoja, joissa ei muuten olis tullut käytyä, on koluttu näiden vuosien aikana. Ehkä siitäkin tulee se tunne, että Suomi on "nähty".

Mutta on yksi Tamperetta ympäröivistä pikkukunnista, jolla on erityismerkitys mulle - nimittäin Kangasala! Siellä on nimittäin kasvanut mun armas mieheni ;) Ja pakkohan mun oli näin ollen kokea elämässäni, miltä tuntuu aitona Kangasalalaisena oleminen, ja tänä kesänä oon saanut kokea sen. Viides kaupunki, jossa olen Suomessa asunut, on siis, TADAA: Kangasala. Kangasala on ihana paikka ja mun isänmaallisuus nousee aina huippuunsa siellä. Huonoiksi puoliksi voitaneen laskea äärimmäisiin mittasuhteisiin paisuva hevos- ja/tai koirakuume, sillä on oikeesti rikos, ettei ihmisellä ole hevosta tollasessa paikassa. Täydellisiä maastoja ja paljon lääniä missä temmeltää, oi voi. Lisäksi; etsipä Kangasalta jalankulkija, jolla EI ole koiraa vieressään jolkottelemassa..

Uteliaisuus vetää kuitenkin matkaan, ja halu nähdä lisää tekee levottomaksi aina, kun on pitkän aikaa paikallaan. Me päätettiin Janin kanssa juuri, että lähdetään syksyllä Lontooseen Janin opintojen takia. Vaikka henkilökohtasesti oon ollut vastarannankiiski kaupunkivalinnan suhteen, niin pikkuhiljaa alan innostua - ihan vaikka vain uteliaisuudesta. Aina voi oppia lisää ja mahdollisuus nähdä maailmaa uusin silmin on ihan mieletön lahja.

Lontoosta tulee ehkä mun elämäni toinen ulkomainen kotikaupunki, mutta maailmassa on silti vielä miljoona paikkaa, jotka täytyy nähdä! ;)

ps. Kuvat on iltakävelyltä, pysähdyin katselemaan joutsenperheen illastamista merenrantaan.

pps. Loppuun pakko mainita, että Nam. Vakuutuin just mun pikkuveljen mausta lihan suhteen: tämmöset kaunokaiset odotti mua kun saavuin Haukilahteen:

R.I.P. Jodie__

2011-06-29T00:04:00.013+01:00

Elämässä on tullut vietettyä aikaa erikoisten asioiden parissa. Vaikka sitten ihmisten naamakuvia netissä tsekkaillen. Mulla on viha-rakkaus-suhde sosiaaliseen mediaan, ja koska kyseinen viestintämuoto on nykyisin niin pirstaloitunut, tuli mieleeni, että jostain voisi karsia. Poistin taannoin profiilini (ainakin aikoinaan) teinien suosimasta IRC-galleria -yhteisöstä - joskaan tämä kovin radikaali toimenpide ei näkynyt kovin merkittävästi ajankäytössäni nyt parin vuoden kirjautumattomuuden jälkeen. Hyvä yri silti!

Ihan kaikesta ei silti voi ainakaan makeita nauruja nauramatta päästää irti. Oli ihan pakko tallentaa koneelle Jodie__-nickin alla toimineeseen profiiliin lataamani kuvat, koska... no, katsokaa itse.

...Moi oon Johanna 19v. ja tykkään väännellä naamariani! (Toim. huom. tykkään tosin tehdä sitä ihan liikaa edelleen, en tiedä onko elämä muuttunut siis mihinkään)

En tosin taida olla ainoa suvussani. :')

TIDIII

Aijai. Tän kuulimpaa penkkariporukkaa ei pysty löytään. Vois ehkä sanoa että Voi Niitä Aikoja, armaat Ypäjän tytöt!

Jou! Eli YO. Jotenkin näytän tässä kyllä enemmän ahdistuneelta kuin onnelliselta...mutta toivotaan että se johtuu siitä puheesta jonka pidin juhlassa ;D

Tykkään myös 1-vuotishääkuvassani näyttää 12-vuotiaalta. :) Ei sillä, ei Janikaan miltään aikuiselta tässä näytä. Että otan osaa teidän huoleen meidän aikuisuudesta silloin Äidit ja Mummut, taidettiin me olla aika lapsia.

Oi mikä aarrekuva. Sarlotta-rakas ja pikkupikku-Johanna.

Tykkään myös napamittaisista paidoista as you can see. :::D

Parolan aikana meitä rääkättiin pitkillä eroilla ja isoilla puhelinlaskuilla - mutta pääsin sentään tupatarkastukselle.

Vaimolla on ollu vähän ikäväääää..!!!

Viimesenä helmenä pohjalla: Team J&J Turkissa joskus vuonna nakki. Totaalirepeämisen paikka, go suAmituristit!

MO.

2011-06-27T21:23:00.004+01:00

Hei. :)

Blogi otti pienen välikuoleman, hups. Tästä ei voi lähtee kun uuteen nousuun!

Oon tässä viime viikkoina kuullut useammalta kuin yhdeltä ( ! ) ihmiseltä, että meidän blogia seurattiin silloin kun täällä vielä tapahtui jotain. Niinpä sain hetkellisen motivaation tulla tsekkaamaan pitkästä aikaa, miltä täällä näyttikään. Enää ei tuu kirjoitettua sitä lapsuudenaikasta 20 sivua kirjeitä ja 5 sivua päiväkirjaa per päivä, joten onnistuiskohan pari blogitekstiä per kuukausi?? ;)

Siispä pikapäivitys: ollaan väliaikasesti asumassa Kangasalla, Jani töissä ja mä opintojen parissa. Viimeistään syksyllä on edessä taas uusia tuulia, joista lisää jossain vaiheessa kun jaksan selittää, mistä on kyse. :)

Siihen asti: nauttikaa helleaallosta ja syökää paljon jädee!

Tampere-tietoutta

2010-12-02T08:03:00.005Z

Nyt tulee sellasta sisäpiiritietoa että! ...

Söin eilen niin makoisan pinaatti-pinjansiemenmunakkaan täällä Tampereella, että vinkkaan siitä teillekin! (Ja ihan vähän haluan muistaa tän itsekin, niin voin mennä nappaamaan saman setin uudemman kerran ;)

Menkää siis GastropubTuulensuuhun! Siellä on hyvän ruuan ja hämyisen tunnelmallisen ilmapiirin lisäksi ihan komeat valikoimat juomia.

Ei muuta, MOI!

;)

Don't save it all for Christmas Day

2010-11-21T17:15:00.009Z

Find your way
To give a little love every day

On my way

2010-10-25T14:43:00.005+01:00

Joku istuu täällä olkkarin lattialla kaverinaan kasa kirjoja, Kauppalehtiä ja läppäri. Niin ja sekalainen valikoima vaihtelevia välipaloja plus teemuki, tietty. Mitä tää kaikki tarkoittaa? No kandityön kirjoittamista, tietty. Ja miksi kirjoitan sitten blogia sen kandityön sijaan? No keskittymishäröilyn takia, tietty.

Mun aihe on vielä ihan liian rajaamaton, siitä kertonee se, että aineistoa olis loputtomasti ja mihinkään on vaikea konkreettisesti tarttua. Prosessi on kuitenkin käynnissä, se lienee tärkeintä. Mennään vähintään sillä ohjaajan neuvomalla lause per päivä -metodilla!

Halusin vaan kertoa, että jos (ja kun) musta ei ole kuulunu vähään (tai pidempään) aikaan pihaustakaan, niin se johtuu siitä, että mulla ei ole muuta suuntaa kuin ULOS Tampereen Yliopistosta. Ja mieluummin tän vuosisadan puolella.

Onnea onkimassa

2010-10-21T22:11:00.002+01:00

Suomessa on harmaata ja kylmää! Oon melko varma, että viime vuonna Chicagossakin tais olla vastaavia keliolosuhteita, mutta jotenkin silti se on täällä paljon rankempaa. Miksi, MIKSI?? Mikä mulla on, miks on alkanu väsyttää koko ajan? Pimeet aamut tuntuu paljon pimeemmiltä kuin viime vuonna, ja pyörälläkin on täällä rankkaa ja ällöö polkea vaikka Chicagossa se oli kovin mukavaa. Mikä mua vaivaa?

Mulla on sellanen olo, etten kuulu tänne Suomeen ollenkaan. On vaan joku hirvee luonnonoikku, että oon syntyny tänne, ja mun elämälle on varmasti joku järkevämpi tarkotus ihan muualla. Näin sen on oltava, ja sen ajatuksen voimalla pusketaan eteenpäin.

Pitkästä aikaa pientä stressiä siis ilmassa. Jenkkivuoden aikana oli vielä paljon enemmän kiirettä ja tohinaa, mutta silti sellanen fiilis, että homma oli hanskassa ja se kiire muodostu just sellasista asioista joita tykkäsin tehdä. Nyt lähinnä poukkoilen sinne tänne keskellä asioita, jotka tuntuu vastenmielisiltä. No good?

Huomasin tänään, että täällä ne ihanan pinkit kynsilakatkin näyttää pirteyden sijasta lähinnä mauttomilta. Miks? Voiko joku kertoa mulle miks? Miks täällä alkaa tekee mieli pukeutua mustaan ja harmaaseen ja miettiä onko tukka leikattu oikeen tyyliseks? Miks täällä alkaa huolestuttaa, onko kenties kertyny muutama ylimääränen kilo tohon lantionseutuville vaikka paino on takuulla ihan sama kuin vuosi sitten? Miks? Miks täällä alkaa angstaamaan asioista, jotka ei tosiaan ansaitsis aivokapasiteetistä yhtäkään prosenttia? Turhaa, sanon minä. Elämän vois elää niin paljon onnellisempanakin.

Mä oon noin niinkun yleisesti ollu aika tyytyväinen elämääni, JA, älkää käsittäkö väärin – olen sitä 99% ajasta edelleen. Silti huomaan nyt vaan tosi selvän eron mun mielialassa verrattuna esimerkiks viime vuoteen, ja pohdiskelenpa tässä vain, että mistä moinen. Nih.

Löytyykös se onni sitten kenties Suomen rajojen ulkopuolelta? No, ehkä pidemmältä kuin Tallinnasta, missä tätä tekstiä kirjottelin kunnes läppäristä loppu virta. Tallinnasta se onni ei nimittäin ainakaan löytyny ;) Onpahan ainakin yritetty!

Lopetan tilittämisen nyt, koska järkevin reissu tähän kohtaan taitaa kannattaa tehä Nukkumatin maahan.

Aikataulutusvamma

2010-10-19T23:23:00.002+01:00

Arrrgh.

Voisko joku pitää mulle luennon oman kalenterin täyttämisestä? Ja nimenomaan siitä, miten sitä EI kannata täyttää niin, että vapaapäiviä kertyy viikkoon pyöreät nolla?

Kiitos.

Kauneutta ja Terveyttä ja oikeestaan Ihan Mitä Vaan kaikille!

2010-10-16T18:53:00.006+01:00

Hups vaan liikutan itseni taas huomiseksi Helsinkiin hymyilemään päiväksi messuille. Tästähän tuli jälleen tapa, vaikka annoin jo itelleni luvan jäädä eläkkeelle messutytön hommista! No, ihan mukavaa hommaahan moinen on (joskus), ja yhen yksittäisen päivän nyt seisoo vaikka päällään. Tai sitten ihan vaan ne päkiöitä suloisella puristuksella hellivät korkkarit jalassa ilmaisia tuotenäytteitä hullunkiilto silmissään pyydystäville asiakkaille iloisesti hymyillen. ":)))))"

Mä tein ensimmäisen promokeikkani suunnilleen neljä-viisi vuotta sitten tuuraten silloisessa työpaikassani työskentelevää tyttöä, joka ei päässyt tekemään keikkaansa ja pyysi minut hätiin. Melko extreme-kokemus, mutta silloin taisin kyllä nauttia hommasta täysin siemauksin. Sittemmin olen tehnyt promoja niin paljon, että saan varmaan luvan kanssa sanoa että minulla on takanani jo yksi työura. ;) Mukaan mahtuu tuotemerkkejä laidasta laitaan, ja on ollut aika opettavaista työskennellä edustaen milloin mitäkin brändiä tai tuotetta.

Opiskelujen ohessa tällainen homma on oivallista. Töitä tehdään yleensä freelancerina tai toiminimellä, jolloin "työnantajia" on useampia. Sitä myöten keikkoja on tarjolla paljon.. mutta niitä voi ottaa sen mukaan, miten opiskeluaikataulu antaa myöden (itse olen ottanut yleensä liikaa :). Kivoimpia, mutta toisaalta rankimpia ovat messukeikat tai muut useamman kuin yhden päivän keikat. Tuotteeseen ehtii tutustua hyvin ja yleensä messuilla on hyvä meininki ja paljon nähtävää. Messujen lisäksi töitä on tullut tehtyä erilaisissa tapahtumissa, kiertueilla sekä ihan missä vain marketeissa ja myymälöissä. Monenkohan ison supermarketin varastotiloissa olen eksynyt urani aikana..ja monessakohan suomalaisessa hotellissa olen töiden takia yöpynyt, vaikka muuten en juuri Suomessa hotellilomia harrasta?

Tällainen työ sopii ihmiselle, joka ei stressaa siitä, että maisemat ja työporukka vaihtuu harva se päivä - tai oikeastaan joka ikinen kerta kun menee töihin. Täytyy myös omaksua uutta tietoa melko nopealla aikataululla, taiiii sitten vaan hymyillä ja sanoa että "evvk", niinkuin useimmat taitaa tehdä :) Kivointa tässä duunissa on kuitenkin itsenäisyys ja se, että itse olen ainakin aina kokenut saaneeni joka paikassa erityishyvää kohtelua, kun en ole ns. "tavallinen työntekijä", vaan vieraileva sankaritar.

No miten niitä töitä sitten saa? Se on ihan hyvä kysymys. Näihin töihin varmasti useimmat ajautuvat suhteilla, niinkuin minäkin tavallaan. Uusia keikkoja ja uusia halukkaita työnantajia tulee sitten sitä mukaa kun tekee hommansa menestyksekkäästi, jaksaa hymyillä korvasta korvaan 12h vuorokauden aikana, ja saa asiakkaat ostamaan villinä jotain ihan tyhmää tuotetta.

Kuten sanottua, itselläni on kuitenkin aikomus vetäytyä taka-alalle näistä riveistä. Olen huomannut, että loistavan promotytön ominaisuuteni ovat päässeet hieman ruosteeseen, ja taitaa olla aika sanoa vain että hyvä niin.

Tänä sunnuntaina kuitenkin, once more: kaikki kynnelle kykenevät Helsingin Messukeskukseen yhdistetyille Terveys+Hyvä Olo, Kauneus+Muoti ja Häät+Rakkaus -messuille! Allekirjoittanut hymyilee siellä iloisesti tukka kammattuna ja korkkarit jalassa. Jee!

Cheers: Team Mom and Dad 25 years!

2010-10-12T20:42:00.010+01:00

Onnittelut rakkaille vanhemmilleni 25-vuotiaan yhteiselon johdosta! Wau!

Muscle overload

2010-10-11T12:38:00.005+01:00

Huh.

En oo oikein vieläkään päässyt yli viikonlopusta, joka kului työskennellen Helsingin Finlandia-talolla Fitness Expo -messuilla. Mun on pakko avautua iiihan hetken, niin pääsen tästä taas jatkamaan normaalia elämää. Kaksi päivää oman pään (no, okei, Janin pään) kokoiset hauikset naaman edestä vilahdellen ja tiukkojen minisortsien verhoamat pakarat ympärilläni keikkuen saivat mut miettimään, mikä treenaamisessa ja itsestään huolen pitämisessä on oleellista.

Rakastan punttitreeniä. Rakastan sitä voimakasta fiilistä, joka mulla on kunnon mavetreenin jälkeen. Rakastan sitä, että mulla on puolen tunnin salitreenin jälkeen päivän treenit hoidettuna, kun joku lähtee vielä kolmeksi tunniksi metsään hölkkäämään - ja koen silti saavani treenistä suuremman hyödyn irti. Se vaan on yksi kuuluisista Niin Mun Jutuista.

Muistan, kuinka viimeksi kaksi vuotta sitten Fitness Expo -messuilla töissä ollessani olin intoa piukassa ja ruskeiksi kisaväreillä maalatut puolialastomat fitness-kissat sai mut haaveilemaan tiukan dieetin läpivetämisestä ja kisalavalle kiipeämisestä itsekin. Hassua, miten ajat ja mielipiteet muuttuvat: nyt fiilis oli vain tyhjä "body-kansaa" katsellessani.

Kisaajien joukossa on tietysti eri motiivein ja täysin eri lähtökohdista kisaavia tyyppejä, mutta paljon myös niitä, joiden kanssa on vaikea puhua muusta, kuin heidän vartalostaan, heidän ruokavaliostaan, heidän treeneistään. Innostun näistä asioista helposti itsekin, mutta toivon samalla sydämestäni, että katseeni on suunnattu enemmän omasta navasta ympärilläni oleviin.

Nyt kun minulla ei varsinaista kisalajia ole ollut, olen miettinyt paljon, mitä urheilulta haluan. Tiukan six-packin (ehkä sitten kesällä 2015?)? Kapeat reidet? Vaiko sittenkin mielenlujuutta? Tavoitteita? Vahvan kropan, joka jaksaa elämän eri myrskyt? On mahdollista saavuttaa useampia näistä samaan aikaan, mutta ulkoisia seikkoja tärkeimmäksi noussee kuitenkin urheilun psyykkiset vaikutukset.

Eihän sitä ikinä tiedä: voi olla, että joskus innostun siltikin kuorimaan rasvat ympäriltäni, maalaamaan itseni ruskeaksi ja näyttämään että on mustakin tähän. Onhan sentään kyseessä laji, jossa voi kilpailla a) myöhemmälläkin iällä sekä b) tällä pituudella menestyksekkäästi. Juuri nyt en vain näe mitään syytä siihen.

ps. Tää fitness/body-maailma voi olla osalle teistä täysin vieras, mutta ei anneta sen häiritä. Halusin vain koota vähän omia ajatuksiani viikonlopun pyörityksen jäljiltä. Jos jotakuta kiinnostaa tutustua kisalajeihin, niistä löytyy tietoa esim. International Federation of Bodybuilding and Fitness:n sivuilta.

What's HOT right now?

2010-09-27T20:34:00.013+01:00

Olin suunnitellu skippaavani joka paikassa mun ympärillä jylläävän syysflunssan, mutta toisin kävi. Muutaman päivän jouduin siis tänäkin syksynä potemaan hiekkapaperi-kurkkua ja kunnioitettavia mittasuhteita saanutta limaneritystä, mutta nyt ollaan voiton puolella, thank God.. Jotain hyvääkin silti: tää pieni sairastelu sai mut muistamaan kuinka ihanaa tee on. Jokaisella itseään kunnioittavalla anti-kahvinjuojalla on oltava oikeus muutamaan rentouttavaan teehetkeen päivässä!

Tee on siitä kiva juttu, että siihen ei voi koskaan kyllästyä. Makuja on miljoonia, ja vaihtoehtoja löytyy niin piristävistä energiapommeista rauhoittaviin yrttiteihin (teihin? niin.). Ja nyt kun tarkemmin ajattelen, mun kaikki lempparit taitaa olla ennemminkin jonkinlaisia yrttihaudukkeita kuin varsinaista teetä.. Noh, ne toimii kuitenkin ihan samalla lailla kuin oikea tee, joten ei muuta ku vedenkeitin tulille!

Mun ikisuosikki. Nimikin sen kertoo: tää on HOT ;) Vähän kuin vihreä tee, mutta ilman vihreän teen pistävää sivumakua. Piristää kylminä talviaamuina - nyt tajuankin mitä multa Jenkkilässä puuttui.

Rooibos toimii mihin vuorokaudenaikaan tahansa, koska ilman kofeiinia se ei aiheuta tällasellekaan kofeiiniherkkikselle unettomia iltoja! :) Vink vink, tää maku on aiiiivan loistava, maidolla tai ilman.

Seikkailin Lidlissä, ja sielläkin oli näemmä alettu panostaa teevalikoimaan. Pakko oli testata mansikkakerma-rooibos ja olihan se makoisaa. Ehkä ihan hiiivenen lidlimäisen nihkeesti laitettu sitä teetä yksittäisiin teepusseihin tosin.. :D

Samasta puljusta sitruuna&pippuri-maku, ihan mielenkiinnon vuoks.

Jumbona samasta hyllystä napattu hedelmähauduke. Menee alas kunnolla makeutettuna ja mahdollisesti lisäausteilla höystettynä, nimittäin...

...mun salainen ase! Tällä on ihan varmasti tääkin flunssa lähteny! ;) Kunnon tujaukset inkivääriä kuumaan teehen, niin johan aukee nenä :)

Näillä aseilla siis nujerrettiin flunssa tällä kertaa. Ehkä jatkan silti mun hyvin alkanutta teenjuontikautta, että kylmän ja pimeän syksynkin olemassaololle on hyvä syy.

Muistakaa että tee maistuu aina vielä paremmalle hassusta mukista. Tää on mun ja Janin jenkkituliainen Disney-storesta vuodelta 2006.

Om-pom-pom

2010-09-24T13:45:00.011+01:00

Syksy on omenoiden aikaa. Siksipä välttelen rahoituksen kirjan avaamista ja laitan teille hauskoja kuvia omenoista! Kivaa ja kätevää!

Kuten ehkä päättelitte, kyseessä on omenoiden jalostusprosessi raaka-aineesta kulinaristiseksi elämykseksi: omppupaistos! Tää on piece of cake: ei tarvita juuri mitään erikoisia aineksia, ja silti tulee namia. Muistan tehneeni omppupaistosta jo joskus ala-asteella ihan itsenäisesti, joten siinä täytyy olla jo hyvät perusteet sille, miks tätä kannattaa kokeilla. Etenkin nyt, kun omppuja tulee ovista ja ikkunoista (puista?) ja niille pitää keksiä jotain muutakin käyttöä kuin raakoina puputtaminen. Nimim. syksyn kolmas omppupaistos tulossa.

Omppupaistos

paljon kotimaisia omenoita
kanelia
(vanilja)sokeria
tilkka öljyä vuuan voitelemiseen

Kuorrute:
n. 3 dl kaurahiutaleita (kokeilin pähkinäisen makuisia quinoahiutaleita kun omistin vain niitä)
n. 100g rasvaa sulatettuna
n. 1 dl sokeria

Paista 200 asteessa ensin sen verran, että pinta saa nätin värin (n. 15-20 min?) ja sen jälkeen kannen/folion alla niin kauan, että omput pehmenee kunnolla (puolesta tunnista tuntiin).

Koska hifistely on aina kivaa, olen hifistellyt vaniljakastikeosuuden kanssa. Paistetut omenat kaipaavat luonnollisesti seurakseen jotain vaniljaista ja testasin jostain blogista bongaamaani cashew-kastiketta. Nam. Melko kermaista, etten sanoisi.. :)

Cashew-vaniljakastike

reippaasti (3-5 dl?) cashew-pähkinöitä yön yli liotettuna
n. 1-2 dl vettä
sokeria
(pieni tilkka öljyä, joko neutraalin tai pähkinäisen makuista, en usko että oliiviöljy toimisi tässä :)
vaniljatankoja

Tähän tarvitsee lisäksi ehdottomasti hyvän blenderin, sillä cashewit ovat liottuaankin melko tujua tavaraa tehokkaallekin koneelle. Blendaa pähkinöitä niin kauan että niistä tulee samettista kastiketta. Lisäile vettä pikkuhiljaa sen verran kuin tarvitsee, mutta mieluummin liian vähän kuin liikaa kerrallaan, ettei tuloksena ole vetistä mössöä. Itse lisäsin myös tilkan seesaminsiemenöljyä, ja tuntui auttavan armoa huutavaa blenderi-raukkaani suorittamaan tehtävänsä.

Lisää lopuksi mukaan makeutta ja raaputa vähän vaniljatangos sisustaa mausteeksi.

Kastike oli ihan älyttömän hyvää ja tosi paksua. Hifistelyn sijaan voi tietty aina mennä jädealtaalle ja poimia sieltä jonku herkullisen näköisen valion paketin mukaan - toimii varmasti hyvin sekin!

Omenaista viikonloppua ^__^

Juodaan viinaa, tullaan viisaammiksi näin..

2010-09-17T20:22:00.004+01:00

Mua on alkanut ärsyttää Suomessa moni juttu. Miten yllättävää.

Luin just salilla alkuverkkaa hikoillessani jostain naisten höpöhöpölehdestä artikkelin ystävyyssuhteiden vahvistamisesta. Sen mukaan Suomessa yleinen mielipide on, että ihmiseen tutustuu parhaiten ja hän on "OMA ITSENSÄ" vasta alkoholin vaikutuksen alaisena.... siis anteeks mitä?! Mun käsityksen mukaan ihminen oma itsensä nimenomaan silloin, kun se ei ole minkään aineiden vaikutuksen alaisena, sen sijaan sitten kun alkoholi tulee mukaan kuvioihin, juttuihin kannattaa suhtautua pienellä varauksella.

Yhdessä kännääminen on Suomessa osoitus syvimmästä ystävyydestä. Ja huom. korostan, että nyt ei siis puhuta parin viinilasillisen yhdessä siemailemisesta vaan räkäkänneistä, tilasta jossa jokaisella on lupa sanoa ja tehdä mitä tahansa siinä sumuisessa olotilassa mieleen juolahtaa. Koska selvinpäin on niin kamalaa, tylsää ja harmaata, eikä uskalla edes sanoa sitä mitä oikeesti ajattelee, niin kännit kannattaa vetästä mielellään vähintään kolme kertaa viikossa, ja seuraavien päivien tasottavat siihen päälle.

Itsehän rakastan viinejä. Olenpa alkanut nauttimaan hyvän konjakinkin mausta. Tykkään nautiskella hyviä drinksuja hyvässä seurassa. En millään tavalla usko, että alkoholipitoiset juomat itsessään ovat jotenkin "pahoja" tai niitä pitäisi täysin vältellä. Mutta ajatus siitä, että ihmisen persoonallisuus ja mahdollisuus tuntea hänen todellinen luonteensa on kiinni siitä, onko kyseessä perjantai-illan tequilankumoamiskilpailut vai tiistaiaamun luento, saa niskakarvat nousemaan pystyyn. En vain pysty sulattamaan ajatusta, varsinkin vietettyäni vuoden maassa, jossa juomakulttuuri on erilainen.

Ugh.

Haluan takaisin sinne missä ihmiset ovat "OMIA ITSEJÄÄN" silloinkin kun niillä ei oo kaljatölkki kourassa.

ps. Haa, tehdään tästä SUOMIANGSTAUSBLOGI.

Onko järkeä työmarkkinoilla?

2010-09-09T19:59:00.004+01:00

Onko kukaan miettinyt otsikon kysymystä? Mihin on ns. reilut työnantajat ja pelisäännöt kadonnut?

Oon tässä kysellyt ja katsellut tätä menoa ja tuntuu että samat ongelmat on kaikkialla. Melkeinpä alasta riippumatta ja niin vanhemmilla kuin nuoremmilla ihmisillä. Aloitetaan nyt vaikka nuorista, nuoria ei useimmiten palkat töihin mikäli ei ole aikaisempaa kunnollista kokemusta samalta alalta. No suuri osa koulusta valmistuneista, minunkin luokaltani on jäänyt koulun penkiltä suoraan työttömäksi ja vaikka kuinka työhaastatteluihin ym pääsisikin, on sen ensimmäisen työpaikan saaminen hankalaa, varsinkin omalta alalta. Kyllähän sitä töihin työvuokrafirman kautta pääsee, jos työksi käy mikä tahansa ja vaikka vain muutaman päivän pätkätyöt erinäisissä paikoissa. Työvoimatoimisto ilmoitti eräälle luokkakaverilleni, että Tampereen seudulla meidän ikäluokastamme noin 25% ovat työttömiä, noin kuukausi sitten. Useimmiten työnhaku prosessissa vanhat jäärät jotka ovat jo useamman kymmenen vuotta alalla puurtaneet saavat paikat. Se niistä tuoreista ja erilaisista ideoista, yleisesti ottaen vanhemmat ihmiset ovat hieman jo kaavoihinsa kangistuneita, urautuneita, joustamattomia, työhönsä leipiintyneitä. Lisäksi nykyaikana useissa töissä tarvii käyttää tai ymmärtää nykyaikaisia teknologioita pysyäkseen ajan tasalla, tämäkään ei kaikkein helpoin haaste ole. Ehkä suurimpana haasteena itse näin vanhemman sukupolven ihmisissä sen kuinka jääräpäisiä he ovat. Minkäänlaista joustoa asioita kohtaan useimmiten ei löydy, kun on sen näin tottunut tekemään ja aina tehnyt, niin näin se tehdään nytkin, nuoret ovat väärässä ja millään muulla tavalla tätä ei voi tehdä. Toki nämä ovat yleistyksiä, enkä missään tapauksessa tarkoita kaikkia, mutta näin yleinen mielikuvani on. Ainahan sitä tarvitsee olla erilaisia näkökulmia ja ihmisiä ryhmässä, ei pelkästään nuoret työntekijätkään missään tapauksessa ole hyvä asia, aina tarvitaan erilaisia näkökulmia ja kantoja. Esimerkiksi en ole vielä ensimmäistäkään hyvää jääkiekkojoukkuetta nähnyt jossa kaikki pelaajat olisivat vanhoja/nuoria. Sopiva sekoitus molempia on aina ollut paras ratkaisu.

Sitten jos jotenkin olet jonkunlaista työtä saanut, yleisesti ottaen paikat ovat vuokra-firman kautta tapahtuvia sijaisuuksia tai pätkiä tai sitten osa-aikaisia töitä. Vuokra-firman kautta on yrityksen helppo ottaa päiväksi kahdeksi henkilö ilman minkäälaista sitoutumista vain täyttämään hetkellisiä kausittaisia vajeita. Sijaisuudet sinänsä ovat ymmärrättäviä, äitiys/isyyslomien paikkaajat tarvii saada, mutta tästä yleisesti ottaen on selkeä tieto jo paikkaa haettaessa. Sitten päästäänkin tähän ihanaan osa-aikaisten työläisten keskusteluun. Tiedän useita yrityksiä joilla ei palkkalistoilla täysipäiväisenä ole kuin 1-2 henkilöä, loput pidetään osa-aikaisina pienellä tuntimääräällä. Esimerkiksi Stockmann ja monet muut yhtiöt tekee tätä, osastovastaava ehkä toinenkin henkilö ovat täysipäiväisellä sopimuksella ja tämän lisäksi on muutama henkilö 10-30 tuntia viikossa olevalla sopimuksella. Tämähän on yritykselle sinänsä hyvä, tarvitaanhan osastolle väkeä ja kuin monellakaan ei ole täysipäiväistä työsopimusta ei varsinaisesti ylityö lisiä, lomia tai mitään muutakaan tarvitse maksaa. Mikäli suostut työntantajan pyynnöstä tekemään enemmän tunteja kuin sopimuksessa lukee, on se täysin oma asiasi, mutta ylityökorvausta varsinaisesti saa, ainakaan samaa kuin täysipäiväinen työntekijä saisi. Eli vaikka olisit 20 tuntia viikossa olevalla sopimuksella ja suostut tekemään 45 tuntia viikossa, et yli meneviltä tunnilta saa varsinaisesti sinulle kuuluvia lisiä. Myös kesälomat ovat huomattavasti heikommat kuin täyspäivä sopimuksen omistavilla. Myös määräaikaisuudet ovat yksi yrityksien kannalta kätevä asia, ei niinkään työntekijän koska pätkät ovat yleisesti ottaen lyhyitä, eivätkä sisällä juuri koskaan minkäänlaisia etuja joista vakituiset täysipäiväiset nauttivat.

Jos sitten onkin niin, että yllättäen joku yritys tarjoaa täysipäiväistä sopimusta jo suorilta, joka tänä päivänä on erittäin harvinaista, voi siinäkin olla puolensa. Monetkaan heistä ei ole millään tavalla valmiita neuvottelemaan palkasta vaan se tulee suoraan taulukosta tai TES:n mukaan. Edes muutamien senttien korotus voi olla täysin mahdoton keskustelun aihe, kun kaikille se vaan tulee taulukosta ja kokemuslisän mukaan. Tämä on nyt tässä, tästä ei neuvotella. Ja vaikka olisit vakipaikassa ja sopivalla summalla töissäkin, voi olla että jonain päivänä törmäät sanaan YT-neuvottelut ja hupsista, 20v vanha työpaikka jolle olet antanut kaikkesi jo iät ja ajat on mennyttä.

Katteettomia lupauksia tuntuu saavan kaikkialta, mikäli työnantaja lupaa jotain suullisesti, tulisi tämä aina pyytää samantein kirjallisesti ja nimi alle, muuten sillä ei ole minkäänlaista virkaa jatkossa. Se että työnantajasi on kertonut, että kun teet näin tulet jatkossa saamaan parempaa palkkaa/esimies tehtäviä tai jotain muuta vastaavaa, ei sinänsä paina missään. Myöskin työhaastattelussa kaunistellut ansiomahdollisuudet, koulutus työhön ja palkanmaksu saattavat olla loppujen lopuksi aivan erilailla kuin aluksi on puhuttukaan. Takuupalkan saadaksesi sinun tuleekin saavuttaa tiettyjä vaatimuksia, joka olikin aivan vahingossa unohtunut mainita työsopimuksen kirjoitus hetkellä, eikä sitä ylöskään ole kirjattu. Ensin saatetaan luvata mahdollisuus lisätienesteihin ja ylitöihin tai tiettyihin tuntimääriin viikossa. Sitten tuleekin aika että töitä ei olekaan ja hups hetkessä kaikki puheet lisätieneisteistä, tuntimääristä tai mistään muustakaan asioista onkin unohdettu.

Usein esimerkiksi vakuutusalalla on yrityksien riskit myyjien palkkaamisessa poistettu siten, että jokaikinen työntekijä tekee työtä omalla toiminimellä. Tämä poistaa yritykseltä riskejä mikäli palkkaus ei jostain syystä onnistukkaan. Koska jos myynti ei luista niin eipähän ole minkäänlaista pohjapalkkaa tai työsuhdetta sinänsä mitä purkaa, senkun vain annetaan uppoavan laivan upota ja tuhota itse itsensä. Eipä sitä sinänsä hirveänkään moni ilman minkäänlaisia tuloja. Samoista ongelmista voi kärsiä automyyjä, jonka palkka koostuu suurimmaksi osaksi autoedusta ja muutaman satasen pohjapalkasta. Mikäli myynti ei luista, niin eipä hirveän kauaa pelkällä näkkileivälläkään elä, kun ei siihenkään rahat riitä.

Sitä ruvetaan pikkuhiljaa valumaan siihen suuntaan kuin jo on jo Yhdysvalloissakin menty. Työntekijä on vain pieni pelinappula kentällä, otetaan siltä kaikki aseet ja vaatimukset pois, monet yritykset USA:ssa eivät palkkaa työntekijöitä jotka kuuluvat ammattiliittoihin tai muihin työntekijän etuja valvoviin yhteisöihin. Tähän ollaan päästy helposti sillä, että on vain varaa mistä valita. Mikäli yksi ei tee siihen hintaan mihin pyydetään, löytyy seuraava kaveri Meksikosta joka tekee sen pöydän alta puolet pienemmällä korvauksella ja laittomana maahanmuuttajana, mikäli työnteko ei onnistukkaan niinkuin ajateltu, vihjaus rajavalvonnalle ja ongelma on poistettu hyvin äkkiä päiväjärjestyksestä. Vuosilomaa uudelle työnantajalle annetaan viikko ja viiden vuoden jälkeen saatetaan keskustella toisesta. Työpäivinä voivat olla kaikki 7 päivää viikossa ja varsinaisia viikonloppu/iltatyö lisiä ei ole.

Tietääkseni meidän maahamme töitä tulevat tekemään ahkerasti esimerkiksi Viro ja Puolalaiset. Itselläni ei missään tapauksessa ole ketään ulkomaalaista vastaan yhtään mitään, päin vastoin, haluaisin sinänsä että niitä olisi jopa enemmän. Niin kauan kunhan samat pelisäännöt pätevät kaikkiin ja ihmisiä kohdellaan tasapuolisesti, olivat sitten Suomalaisia tai ulkomaalaisia. Maahanmuuttajia tulee ja sanotaan että ei ole Suomessa tarpeeksi työntekijöitä ja se paikataan maahanmuuttajilla, silti on useita tuhansia Suomalais nuoria työttömänä joita elätetään KELA:n ja Sossun voimin niinkin hyvin, että ei oikeita töitä tarvitse edes miettiä. Useimpien nuorien ei ole edes "kannattavaa" mennä töihin kun sossulta saa paremmin kun 25 tuntia viikossa olevalla työsopimuksella ja siinä joutuu vielä tekemään jotain.

Sitten asiaan joka mietityttää erittäin paljon. Kuinka moni on oikeasti sellaisessa työssä josta oikeasti pitää. Onko töissä käyminen vain pakollinen asia, jota on vain pakko tehdä jotta saa kuukausittaisen vuokran ja laskut maksettua. Vai onko aihe tai työnkuva edes jollain tavalla sellainen, että siitä oikeasti pitää. Haluaisin tietää kuinka moni ihminen on ns. "UNELMA" työssänsä? Toki yleisesti ottaen aina on joku syy joka pitää tietyn ihmisen tietyssä paikassa. Työmotivaatio voi tulla esimerkiksi näistä asioista: mahdollisuudesta saada paljon rahaa, haasteista joita päivittäin kohtaa, kiinnostuksesta alaa kohtaan, hyvästä työporukasta, loma mahdollisuudet, erilaiset palkinnot, kehittymisen tunne ja vaikutus mahdollisuudet omalla vastuu-alueella. Haluaisin tavata ihmisen joka olisi täysin tyytyväinen työhönsä, mitä tekee. Tyytyväinen lomien määrään, rahaan jota saa työstä, työporukkaan, oma ala olisi juuri se jonka kaikista valitsisi kaikista, palkinnot työstä olisivat riittävät, kehitys olisi huomattavaa ja pystyisi päivittäisillä päätöksillä vaikuttamaan siihen kuinka yrityksillä menee. Ei nyt ainakaan itse tule ketään mieleen, voin toki olla väärässäkin.

Eiköhän siinä ole avautumista tarpeeksi, toivoisin että nämä asiat ei menisi ainakaan enään huonompaan päin. Sitä meinaan pian ollaan tilanteessa että ei ole kenelläkään muulla hauskaa kuin yhtiön omistajilla ja isoilla johtajilla jotka keräävät rahat kuin kaikki muut alemmat luokat ja normaalit työntekijät kärsivät. Tietääkseni Suomessa on ainakin joskus ollut ihmisillä hyvä olla, ainakin jollain tasolla, nykyään tuntuu olevan jo hieman kyseenalaista. Jonkunlainen niin kutsuttu "reilu meininki" olisi suotavaa, hieman joustoa asioissa ja pitää niistä asioista kiinni mistä ollaan sovittu ja jos ei ole mahdollista puheitansa lunastaa niin ainakin myöntää suoraan heti ja kertoa kuinka asiat oikeasti on.

Johannan keittiössä

2010-09-06T21:48:00.005+01:00

Mulla on taas keittiö.

<3

Yksinkertastenkin asioiden kokkaaminen tuntuu aika luksukselta vuoden mikroaterioiden jälkeen. Kokkailin tänä aamunakin huvikseni pari tuntia. Asianmukainen kattaus tosin jäi vähän, kun puolet katos kokatessa mun naamariin ja toinen puolikas meni Janin mukana eväsboksissa töihin. :)

Mun kokkailut on monesti sellasia "mitä kaapista löytyy"-sovelluksia, ja yleensä sieltä löytyy (ainakin vielä kuukauden alkupuolella ;) lihaa, kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä ja siemeniä joka lähtöön. Tällä kertaa huolestuin muutama päivä sitten jenkki-ikävääni ostamien bataattien kohtalosta ja päätin väsätä niistä jotain. Tein bataattiranskiksia! Ja oli muuten ihan sairaasti namimpia ja taatusti ravitsevampia kuin pakastealtaasta napatut potaattiserkuksensa ;)

Öljyä ja reippaasti mausteita päälle ja tunniks uuniin, nam.

Salaatti ihanan kirpeistä syysompuista ja sitten ihan normiaineksista. Kokeilin ekan kerran tehdä cashew-kermaa/-majoneesia/-mössöä, ja sekin oli melko onnistunu setti. Suosittelen kokeileen joskus esimerkiksi majoneesin tilalla :) Antaa ihanan pähkinäisen täyteläisen maun salaatille ja toimis varmaan missä tahasa muuallakin...

Päivän lihaosasto dissattiin näköjään nyt kuvista armottomasti, samoin kun täytetyt paprikat ja kesäkurpitsat.. Oon yllättyny tästä mun kokkausinspiksestä ja nautin siitä nyt kun se on valloillaan. Voin sitte muistella tätä kun tulee se aika jollon kiinnostaa hädintuskin pari munakasta paistaa :) Hmm, tai no tarkemmin mietittynä todenmukasempi kuvaus vois olla että kiinnostaa just ja just proteiinipatukan syöminen - ja vaan siks kun se on niin helppoo.

Huomenna jatkuu omppukokkailut, niitä on nimittäin vielä muutama jäljellä Janin äitin viime viikolla tuomasta laatikosta! Can't wait!

Akateemisia uutisia

2010-09-01T20:55:00.004+01:00

Khihihiiii, huomenna tiedossa eka suomalaisen proffan pitämä luento yli vuoteen. Can u imagine. Mä oon vähän peloissani, voi olla että järkytyn, sit haukottelen ja nukahdan loppuajan aamusella rahotuksen luennolla kun tajuan millasta se oikea, suomalainen, vakavamielinen yliopisto-opiskelu olikaan. Asiaa tän aamuisen ajankohdan suhteen ei auta se, että mun kesän akateeminen vapaus on suonu mulle makosia aamu-unia, ja huominen aamuherätys, hei c'moon jo 8:30 voi olla vähän liikaa...

Pakko röyhistellä rintaa ihan vähän sillä, että uskaltauduin postittaan mun alustavan tutkimussuunnitelmanpoikasen kandin ohjaajalle. Oon varautunu kaikkeen, kuten oon todennu olevan parasta täällä: en oleta että se tyrmätään, mutten myöskään halua vielä olla liian tyytyväinen siihen että keksin mielestäni ihan mielenkiintoisen ja tutkittavissa olevan aiheen.. ihan vain siks, koska ikinä ei voi tietää, tuleeko paperi sieltä takasin kommentilla "tee uusi" varustettuna. Niillä on oikeus tehdä se mulle , kuvitelkaa miten ilkeetä ja epäreilua ;P

Kerron sitten miten kävi. Siis että vaivuinko syvään epätoivoon luennon jälkeen. Ja että istuttiko kandinohjaaja mut samantien uudestaan läppärin ääreen.

;)

Blogin eloonjäämiskamppailu

2010-08-29T21:30:00.005+01:00

Kurkistin tänään varovasti tänne. Viime kerrasta onkin taas tovi. Elossa ollaan, maisemat on tähän vaihtunu viimeisten kuukausien aikana, mutta samat tyypit täällä säätää edelleen. Mietin, mikä vois olla mun näppiksennaputtelufiilistä nostattava aihe tälle blogille nyt kun ollaan taas Suomen kamaralla, ja päädyin siihen, et mä taidan(/taidetaan?) omistaa tän blogin nyt vaan elämälle ja unelmille - onhan meidän elämä ja unelmat sen verran jänniä. ;) Cheers!

Pikapäivitys meidän elämästä blogiin vielä näiden hiljaisten kuukausien jälkeen harhailevalle: Asutaan Tampereen keskustassa kämpässä josta ei voinu kuvitella olevansa tykkäämättä kun sen näki. Just meidän tarpeisiin sopiva kaksio, jossa pidetään majaa ens kesäkuun loppuun asti. Haluttiin pitää suunnitelmat avoimina ja joustavina ja olla tekemättä mitään pidempään sitovia ratkasuja, ja tällanen määräaikaiskämppä sopi meille mainiosti (sillä sivuhuomautuksella, että mä olisin ja oon kyllä tänne paluun ensimmäisestä päivästä asti ollu valmis tekeen u-käännöksen suoraan takasin toiselle mantereelle...).

Mä oon omistanu inkkarikesäni opiskelulle ja sille aion omistaa myös alkamaisillaan olevan lukuvuoden. Multa pääsi iso helpotuksen huokaus, kun ekat Suomessa paluun jälkeen tekemäni kurssit oli meksikolaisen vierailevan proffan pitämiä, ja sain jatkaa kommunikointia enkuks plus opiskella vähän interaktiivisemmassa ilmapiirissä kun perinteiset suomalaiset luennot. Motivaatio Suomessa opiskeluun on pyöree nolla viime vuoden jälkeen, mutta aion vääntää hampaat irvessä ton tutkinnon kasaan vaikka itteeni niskavilloista luennoille raahaten, jos ei muu auta. :'D Ja jonkin sortin dedicationia tässä tarvitaan ajanhallinnan suhteen muutenkin: oon tähän mennessä tehny opiskelujen ohessa duunia enemmän tai vähemmän koko ajan lukuunottamatta Chicagossa vietettyä vuotta, mutta nyt viimeistään on pakko rauhottaa mieli ja ajankäyttö koululle, että pääsee miettimään taas asioita elämässä eteenpäin. Muutaman työkeikan oon tosin jo salaa iteltäni lupautunu tekemään, mut ne on tositosi kivoja, joten niitä ei lasketa..

Oon kuitenkin entisen tapani mukaan levoton sielu ja keskittymiskyky herpaantuu helposti, jos hommat käy kovin samanlaisiks päivästä toiseen. Joudunkin aktivoimaan itseäni monenlaisilla jutuilla että aivot pysyy fokusoituneena. Kuten oon ehkä pari kertaa aiemminkin kertonu, mulle yks elintärkee juurikin tällasissa asioissa helpottava asia on urheilu, ja se on luonnollisesti aina mukana jossain muodossa. Kertoilen jossain vaiheessa enemmän mun tän hetkisestä treenistä, joka tapahtuu pääasiassa punttien parissa.

Mun toinen iso plan tälle syksylle oli..kyllä, koiranpennun ottaminen. Meillä oli jo kiikarissa monta syksyllä syntyvää kääpiöpinseripentuetta, mutta vuokranantaja ratkaisi tällä kertaa pohdinnat: just rempattu kämppä + pentu = not gonna happen. Mä olin kyllä sinnikäs, mutta ei päästy sopimukseen pitkän puhelunkaan päätteeksi. Ensi vuoden puolelle menee siis meidän koiranhakureissut. Tää haave on ollu mulla niin kauan, ettei siitä taida päästä eroon kuin toteuttamalla. Eli koira tulee meille - jollain epämääräsellä aikavälillä.

Ehkä jotain rotia, teemoja tai syvempiä ajatuksia joskus myöhemmin. Tällä kertaa vaan tahmeet ja verkkaset sormet näppiksellä, sekä tyttö joka miettii kesäauringon kuivattamia hiuksia päästään repien, miks kannattaa pitää blogia Suomessa asumisesta.

Surku

2010-06-22T07:30:00.002+01:00

Niin paljon kuin äitiä&iskää onkin ikävä, Suomeen tulo tuntuu nyt tosi nihkeeltä ja itkettävältä ajatukselta.

En halua pois täältä!!!

Me täällä pakkaillaan ja ollaan aika näpsäkästi saatu ängettyä taas elämä neljään matkalaukkuun. Ainakin melkein. Jotain on ihan pakko jättää tännekin, mutta ehkä on sit hyvä syy muuttaa takasin kun pyyhkeet, lakanat ja muut on täällä odottamassa.

Huoh.

New York 3. päivä

2010-06-18T07:17:00.024+01:00

Kolmantena päivänä päätettiin ottaa melko räväkkä ja loppuun asti suunniteltu reitti, mistä kävellään mihinkäkin ja mitä kautta. Reitin suunnittelusta vastasi matkanjohtaja Jani. Asioita oli paljon, mutta oltiin erittäin optimistisellä mielellä liikkeellä, että jaksetaan vielä viimeinen puristus ja saadaan lähes kaikki pääasiat nähtyä ja tehtyä.

Päivä aloitettiin menemällä NBA Shoppiin, joka oli hyvin pitkälti samantyylinen kuin NHL:n vastaava, tosin 4 kertaa isompi. Kuten aikaisemminkin jo totesin niin koripallo on huikeasti suurempi urheilulaji Yhdysvalloissa. Täällä oli kaikkea kalsareista sateenvarjoihin, lähes kaikkien ainakin merkittävien pelaajien nimillä ja numeroilla varustettuja paitoja ja nämä kaikki löytyi niin naiselle, miehelle kuin lapsillekkin. Täältä löydettiinkin jotain pientä kivaa kotiinviemisiksi.

Tyylikäs NBA Storen sisäänkäynti

Sisältä löytyi myös viime vuosikymmenen suuruuksien paidat

Legoista tehty Kevin Garnett

Seuraavana vuorossa oli Johannan kuolaama pikaruokaravintola nimeltään The Pump. Tätä voidaan kyllä ihan yhdessä suositella mikäli tykkää hieman proteiini- ja energiapitoisesta terveellisestä pikaruoka vaihtoehdosta.

Johanna käymässä The Pumpissa

Kun aamupala oli nautittu ja ajateltiin ottaa metro New Yorkin eteläpuolelle SoHoon. Alunperin suunnitelmana oli ottaa oranssi V-linjan metro, mutta saimme tietää, että kyseinen linja ei lauantaina tai yleensäkkään viikonloppuna kulje. Niimpä pika-adjustointi ja metrolla muutama pysäkki ns. väärään suuntaan, että pääsimme oikeaan metroon ja oikeaan suuntaan.

Matkalla metrotunnelin syvyyksiin

SoHo oli ihan hieno kokemus pienine putiikkeineen, vaateliikkeineen ja ravintoloineen, mitä sitä nyt kerkesi nähdä. Kun ei erityisesti shoppailtu tai syödä oltu suunniteltu niin ajateltiin vain kävellä hieman ympäriinsä ja suhteellisen nopeasti paikan läpi. Tästä hyvin hätäiseen suuntasimme kurssin kohti pohjoista ja seuraavaksi vuorossa ohikulku matkalla oli New York University sekä Washington Square Park.

Washington Square Parkista, kuvaajan takana sijaitsee New York University (NYU)

Aivan hetkisen päästä vuorossa olikin Union Square Park josta löytyi jos jonkinnäköistä outoa taloa, asiaa ja ihmetystä, muutaman patsaan lisäksi tietenkin. Josta taas ei ollut matka eikä mikään mennä näkemään yksi NYC:n suosituimmista rakennuksista, eli Flatiron Building. Spotattiin siinä matkalla myös mielenosoitus joukkio jotka eivät olleet aivan hirveän innostuneita BP:n öljyvuodoista.

Union Square Parkissa oli mahdollisuus hankkia kissa

Union Square Parkin savuava rakennus jonka seinässä näkyi myös olevan jonkunnäköinen lähtölaskenta, en tosin tiedä mihin tai mikä rakennus tässä edes on

Johanna ja Flatiron Building

Lähistöltä löytyi kaikennäkösiä vähän erikoisempia rakennuksia

BP:n vastainen mielenosoitus

Edelleen kävellen kohti pohjoista jatkoimme matkaa kohti seuraavaa valitsemaamme pistettä, Madison Square Gardenia. Matkan varrelle sattui myös Fashion Institute of Technology, New Yorkin pääpostitoimisto ja Martha Stewartin studio, jossa hänen suhteellisen suosittu tv-show kuvataan. Matkan varrella olisi kyllä ollut yhtä jos toistakin katsomisen arvoista asiaa, mutta pienoinen kiire niskassa paahdoimme kevyessä kenttähiessä eteenpäin.

New Yorkin pääposti oli ihan hieno ja suhteellisen iso rakennus

Madison Square Garden

Näin täällä parkkeerattiin autotkin useampaan kerrokseen

Mikäli olisi jäänyt aikaa, olisimme ehtineet, olisi suunnitelmiin sisältynyt myös Madame Tussauds vahamuseo, mutta kello oli sen verran paljon, että suuntasimme nokkamme kohti Majestic Theatrea jossa meillä oli jo valmiiksi varatut liput Phantom of the Opera - Broadway esitykseen joka on itseasiassa Broadwayllä kaikkein pisimmiten näytetty näytös.

Juuri menossa Majestic Theatreen sisälle, näytelmän päähenkilö kuvassa

Kuva sisältä ennen näytöksen alkua, näytöksen aikana kuvia ei saanut ottaa

Esitystä mainostettiin kohtuullisen näkyvällä paikalla

Näytöksen jälkeen kiidimme pikaisesti hotellille hakemaan tavaramme. Tästä nopeasti vielä hakemaan hieman purtavaa mukaan, Johannalle The Pumpista ja minulle Chipotlesta, kun kerran paikat oli sijoitettu täysin vierekkäin. Tästä nopeasti metroon jossa aterioimme pikaisesti liikkeessä, meikäläinen saattoi jopa rikkoa Chipotlen Fajita Burriton syömisennätyksen, sen verran nopeasti se meni ääntä kohden. Metrolla suuntasimme pohjoiseen päin lähes Harlemiin asti ja siitä sitten jatkoimme loppumatkan bussilla aina La Guardianin lentokentälle asti. En välttämättä suosittele vaihtoehtoa, paikka jossa vaihdoimme bussiin, ei vaikuttanut maailman turvallisimmalta.

The Pump

Johanna tilaamassa ruokaansa The Pumpissa

New York 2. päivä

2010-06-18T07:17:00.014+01:00

Ensimmäisen päivän jälkeen oli matkan tarkoitus, eli passi, jo hoidettu. Sitten voitiinkin keskittyä täysin turistina olemiseen. Ajateltiin siinä heti aamulla, että jos sitä vaikka menis kokeilemaan New Yorkin metroliikennettä ja kattois minkälaista sillä on matkustaa. Lähin pysäkki oli heti muutaman korttelin päässä hotellista ja ei muutakun sinne. No kyllähän sitä tietynlaisia eroavaisuuksia Chicagoon verrattuna löytyikin. Ensinnäkin junia meni kahdessa kerroksessa edestakaisin ja raiteita saattoi olla useampia vierekkäin, toiseksi junat menivät täysin maan alla, ainakin Manhattanin saarella. Lisäksi junat olivat aivan erilailla organisoidut sisältä, suurin osa penkeistä oli sivuttain, leveämmät, avarammat ja pidemmät vaunut, ja kaiken tämän lisäksi vaunut olivat uudempia ja niistä löytyi erinäisiä elektronisia näyttöjä.

New Yorkin Metrossa

Siinä sekamelskassa ei huomattu tarkemmin katsoa mihin junaan sitä nyt sitten hypättiinkin ja hupsista, oltiinkin menossa väärään suuntaan ja ennenkuin tajusin mentiinkin jo Brooklynin puolella kohti Queensia. No, tulipahan sitten käytyä nopeesti sieläkin. Ruvettiin kyllä heti muutaman pysäkin jälkeen ihmettelemään että mikähän tämä päätepysäkki oikein on kun ei kuulosta tutulta, eikä siinä kauaa mennytkään kun oltiin jo vaihdettu toiseen suuntaan. Nyt rupesi jo näyttämään paremmalta, elektroninen näyttö vilkutti päätepysäkkinä World Trade Centeriä.

Päätöspysäkki, World Trade Center

Siitä päästiinkin sitten paikan päälle, ns. Ground Zero olikin täysin eristetty ja täynnä erinäisiä työkoneita, uudelleen rakentaminen on aloitettu. Tilalle rakennetaan tällä hetkellä maailman suurinta toimistorakennusta joka tulisi myös olemaan Yhdysvaltojen korkein rakennus. Tämä "One World Trade Center - Freedom Tower" ohittaisi korkeudessa Chicagon Willis Towerin, paremmin tunnettu entisellä nimellään Sears Tower, noin 15 metrillä. Suunnitelmat sisältävät myös erinäisiä muita rakennuksia, sillä alue joka tuhoutui hyökkäyksen johdosta on muutamia kortteleita.

Ns. Ground Zero, WTC jonka kohdalla toistaiseksi vain rakennustyömaa

No siitä sitten käveltiin rakennusalueen ympäri ja kohti Wall Streetiä. Ja muutaman minuutin päästä sitä oltiinkin jo keskellä talousmaailman keskipistettä. Mielestäni on hassu ajatus laittaa kaikki yhteen asiaan liittyvät rakennukset saman kadun varrelle. Siinä on sitten ainakin kaikki lähellä toisiaan. Sitten oltiinkin jo näkemässä New York Stock Exchangea, oltiin alunperin mietitty, että jos pääsisi sisälle oikein katsomaan sitä hullunmyllyä mikä siellä vallitsee, mutta ei sitten jaksettu edes yrittää. Tietääkseni sinne on mahdollisuus päästä maksusta sisälle katsomaan, mutta ainakin tällä hetkellä näytti siltä, että turistivierailijat eivät olleet tervetulleita ja sisääntuloreitit oli tehokkaasti eristetty.

Tästä se Wall Street alkoi

New York Stock Exchange

Minä ja New York Stock Exchange toisesta suunnasta, erittäin edustava pelipaita päällä, heti rupes ohikulkijat kommentoimaan

Tähän se Wall Street loppui

Jatkoimme matkaa Wall Streetiä pitkin kohti satamaa, mielessämme oli ottaa lautta kohti Vapaudenpatsasta. Ehkä olisi hieman voinut etukäteenkin ottaa asioista selvää, siinä tuli hieman harhailtua edes takaisin sitä rantaviivaa. Ehkä sitä olis pitäny vaan lähteä helikopteriajelulle kun sellainenkin mahdollisuus siitä satama-alueelta löytyi. No sitten päästiin kuin päästiinkin Manhattanin eteläkärkeen, Battery Parkiin josta lautat Vapauden patsaalle lähtevät, niin viimeinen lautta oli lähtenyt jo tunti sitten. Eipä tullut mieleen että klo 17 jälkeen ei mene enää ensimmäistäkään lauttaa. Päädyimme siis pyörimään siihen puistoalueelle ja katselemaan patsasta rannasta päin. Puistoalueelta kyllä löytyi kaikennäköistä patsaista tanssijoihin ja skeittareihin sekä myös vapauden patsas hieman pienemmässä koossa, joka tosin hieman myös liikkui. Löytyi myös karikatyyrien piirtäjä jota päätettiin pyytää piirtämään meistä karikatyyri, tämä ei välttämättä ollut päivän loistavin idea.

Siellä se Vapauden patsas on, tätä lähemmäksi ei sitä oikeata patsasta päästy

Battery Parkissa oleva kotkapatsas

Pääsin sitten kuitenkin poseeraamaan Vapauden patsaan kanssa, tosin tämä oli elävä

Sitten lähdettiinkin jo junalla pohjoiseen päin, jotta kerettiin kokeilemaan New Yorkilaista pizzaa. Joukkuekaverini oli aikaisemmin vinkannut, että paikalliset pizzat ovat maailman parhaita, päädyttiin Ray's pizzeriaan. Olihan se todella hyvää, maailman parhaasta en tiedä.

Pizzaa New Yorkissa, kinkku-ananas, pohja oli melkoisen rapea, ei vetänyt välttämättä vertoja Chicagolaiselle

Tästä jatkettiin sitten Time Square Churchiin, eli kirkkoon keskellä Time Squarea, hassuinta tässä on se, että tänne tapahtumaan oli ikäraja 12-29, eli perheen nuorimmat ja vanhimmat eivät varsinaisesti olleet kohdeyleisöä. Meininki oli erittäin nuorekas ja mukava. Sisältäpäin kirkko muistutti ehkä jopa enemmän upeaa, koristeellista teatteria kuin esimerkiksi kirkkoa, jollaisiin on Suomessa tottunut.

Time Square Church sisältä

Sitten mentiin siihen lähistölle syömään hieman Bar-B-Que ruokaa. Siinä Time Squaren vieressä oli todella Amerikkalaistyylinen ravintola jonka nimi oli "Famous Dave's" josta löytyi erillaisia grilliruokia. Valitsimme paikan myös senkin takia, että hinnat eivät olleet päätä huimaavia ja annokset vaikuttivat suhteellisen isoilta. Mitä aikaisemmin olimme katselleet todella useissa New Yorkin ravintoloissa hinnat olivat aivan älyttömän korkeat.

Meikäläisen Ribsit ja lohkoperunat muffinssin kera

Johannan Turkey Hamburger

Famous Dave's - Bar-B-Que ulkoapäin

Samantien tankattuamme alkoikin hieman jo silmät painamaan ja jalatkaan eivät olleet kaiken kävelyn jäljiltä aivan tuoreimmassa kunnossa. Siitä sitten vain pikakävelyä hotellille ja treffeille nukkumatin kanssa.

New York 1. päivä

2010-06-16T18:59:00.011+01:00

Päästiin tossa vähän käymään New York Cityssä katseleen minkälainen kaupunki sieltä itärannikolta löytyy. Vedettiin aika tiukalla aikataululla nähtävyyksiä toisensa perään aikalailla koko sen kolme päivää mitä siellä oltiin. Matkan syynähän oli aivan puhtaasti vain ja ainoastaan se, että minun passini varastettiin ja jotta voisin saada uuden, tarvi mennä New Yorkiin, Washingtoniin tai Los Angelesiin suomen suurlähetystöön tai konsulaattiin semmoinen hakemaan. Joka sinänsä on aika outoa sillä myös Chicagosta löytyy kunniakonsuli joka periaatteessa aikasemmin pystyi asian hoitamaan, mutta heiltä oli oikeudet näiden asioiden hoitamisesta pidätetty. No onneksi kuitenkin saatiin asiat järjestettyä niin että päästiin New Yorkiin käymään ja asia hoitamaan, josta suuri kiitos kuuluu appi-ukolle. Iso käsi sinne.

Chicago Blackhawks - Stanley Cup Champions 2010

Odottelemassa bussia Chicagon pimeillä kaduilla

No matka alkoi ihan lepposesti päätettiin olla nukkumatta sinä yönä kun Chicago Blackhawks päätti voittaa Stanley Cup mestaruuden ja lentomme oli lähdössä siinä kello seitsemän aikaan aamulla. Päätettiin mennä säästölinjalla ja lähdettiin siinä kello 3.00 yöllä matkustamaan 3:lla eri bussilla ja yhdellä junalla kohti O'haren lentokenttää. Matkahan meni ihan hyvin ja matkan kestokaan ei ollut kuin kaksi tuntia. Oltiin siinä hyvissä ajoin noin 1,5 tuntia ennen lennonlähtöä paikan päällä odottamassa lennon lähtöä. No eiköhän siinä käy niin että kun on hyvissä ajoin niin American Airlines päättääkin vaihtaa koneen pienempään ja myöhästyttää lentoa 2 tuntia. No Johanna sai siinä sopivasti melkein neljä tuntia unta ennen lennon lähtöä, minä en pahemmin nukkunut.

Juuri menossa Suomen Pääkonsulaattiin

United Nations Plaza, eli toisin sanotusti YK:n päämaja New Yorkissa

Sitten New Yorkissa vaan nopeasti taksilla kohti konsulaattia ja hoitamaan reissun varsinaista tarkoitusta. Sielä olikin tädit hieman sekaisin tietokone ohjelminensa ja papereinensa. Vaikeudeksi loppujen lopuksi ilmaantui, etteivät he löytäneet tietoa suoritetusta asepalveluksesta. No saatiin ne hommat siittä eteneen vaikka seuraavalle päivälle jäikin tarkistettavaksi että asepalvelus on varmasti suoritettu. Siitä sitten ihailemaan United Nations Plazaa sekä Trump World Toweria jotka olivat siinä heti naapurissa.

Flatotel hotellin aula

UN Plazalta lähdimme patikoiden kohti hotellia joka osoittautuikin olemaan erittäin moderni ja nuorekas. Sinne vain matkatavarat nopeasti ja ihailemaan mitä sitä Isolla Omenalla olisi tarjota. Ensimmäisenä suuntasimmekin nokkamme pohjoiseen päin kohti Central Parkia ja sen vehreitä metsiä. Aivan hirveän syvälle tähän viidakkoon ei viitsinyt mennä, siinä olisi mennyt äkkiä koko päivä mikäli kaiken olisi halunnut nähdä.

Central Parkin edustalla oli mahdollisuus ottaa myös hevoskyyti tai vaihtoehtoisesti pyöräkyyti

Tässä ollaankin jo Central Parkin uumenissa

Niimpä siitä hyvin pikasesti otettiin kurssi eteläänpäin ja kohti Rockefeller Plaza. Täältä löytyi jos jonkinnäköistä patsasta sekä NBC Experience, jossa myytiin yhtä jos toistakin NBC kanavan tuotetta. Tästä päästiinkin sopivasti kohti NHL kauppaa josta löytyi minikokoisen Stanley Cup pokaalin lisäksi kaikkea mitä kunnon jääkiekko fani haluaa.

Rockefeller Plazalta löydettiin kaikkien lippujen seasta myös Suomi

Sitten käytiin NHL Storessa ihailemassa, täytyy tykätä että Antti Niemen paita on heti näyteikkunalla kaikkien nähtävissä

Kaupan sisältä, Stanley Cup kädessä, melko Blackhawks aiheinen oli kauppa tällä hetkellä, vaikka löytyi sieltä myös kaikkien muidenkin joukkueiden tavaraa

Tästä matka jatkui kohti Time Squarea ja tuhansia erilaisia valomainoksia. Time Square tuntui olevan kaikista turistikohteista suosituin, ihmisiä rupesi olemaan joissain paikoin niin paljon, että hyvä kun sekaan mahtui. Varmaankin kuvat kertovat enemmän kuin sanat.

Time Square

Seuraavaksi jatkoimme matkaa kohti Empire State Buildingia. Matkalla sattui sopivasti olemaan New York Public Library joka on myös yksi suosituista nähtävyyksistä ja poikkesimmekin sen kautta nopeasti näkemässä myös tämän nähtävyyden, jossa ei tosin ollut mitään näkemistä koska rakennus oli täyden remontin vallassa ja täysin päällystetty erinäköisillä pressuilla.

Tässä ollaankin jo Empire State Buildingissa

Kuva Empire State Buildingista etelään ja minkälainen näkymä siitä Manhattanilta sitten löytyykään

Tässä olikin sitten hyvin pitkälti ensimmäinen päivä paketissa, illasta käytiin vielä hakemassa juosten ruokaa Chipotlesta kun ei huomannut että paljonko se kello olikaan. Viime tingassa noin 2 minuuttia ennen ravintolan sulkeutumista kerettiin vielä paikanpäälle ja siitä pikaisesti ruuat mukaan ja hotellihuoneeseen, nauttimaan ja lepäämään seuraavan päivän koitoksia varten.

Concrete jungle where dreams are made of

2010-06-11T17:44:00.002+01:00

And since I made it here, I can make it anywhere

WE GOT THE STANLEY CUP 2010!!!!!!!!

2010-06-10T06:15:00.000+01:00

Tsippaduida

2010-06-10T02:03:00.006+01:00

Pyörin täällä ympyrää ihan väsähtäneenä. Heräsin aamulla mega-aikasin siihen nähden mihin aikaan menin nukkumaan. Mulla oli hullusti energiaa ja mm. pesin jääkaapin perinpohjin (ei oo muuten mikään pieni homma näiden kokosilla jääkaapeilla ;), pesin varmaan viis koneellista pyykkiä, leikkasin Janin hiukset ja pakkailin kamoja ihan fileissä.. Käytiin myös ostaan uus vedettävä käsimatkatavalaukku, saatiin meiän lemppari-löytöjentekokaupasta TJ Maxxista viiteenkymppiin, kun ovh oli $299. Ei siis huono diili.

Nyt kaikki energiat on kuitenki haihtunu tipotiehen ja mietin tässä, et mikä ois paras tapa saada muutaman tunnin nokoset ennen matkalle lähtöö. Mennäkö nukkumaan NYT vai odottaako muutama tunti ja lähtee kentälle ajoissa ja nukkua siellä jossain penkinkulmalla?

Elämän suuria valintoja indeed.

Tilanne on kuitenkin se, että pakkopakkopakko katsoo Blackhawksien peliä. Stanley Cup saattaa tulla tänä iltana Chicagoon..........tilanne on nyt 2-2, taidan pissata housuuni. Pitäisköhän mennä suihkuun ja nukkuun? Hmm.. ;)

Muutaman tunnin päästä alkaa matka New York Cityyn, eihän tässä tiedä miten päin olis :D :D:D :D :D:D:D

Announcement

2010-06-09T08:04:00.002+01:00

Heippa! Tulin pikapäivittään ja ilmottaan, että lähetään muutamaks päiväks kurkkaamaan New Yorkia :) Ollaan koitettu nyt loman alettua päivitellä vähän ahkerammin, mutta luvassa varmaan taas hiljaiseloa hetkisen..

Jeejeejee, oon innoissani! Huomenna on tosin vielä tuhat ja yks asiaa tehtävänä ennen lähtöä. Katottiin lisäks aikatauluja ja luvassa ois lähtö torstaiaamuna ennen puol neljää kolmella bussilla+yhellä junalla lentokentälle ;) Nam! Ajateltiin selvitä mahdollisimman vähillä matkatavaroilla ja ottaa pelkästään yks pieni käsimatkatavaralaukku mukaan niin päästään sompaileen julkisilla. Pitää toivoo että säätiedotukset pitää paikkansa ja Nykissä paistaa arska seuraavien päivien ajan.

Jippiiiiiiii!!!!!

Welcome to Graduation

2010-06-08T06:25:00.013+01:00

Muutama mukava, ohjelmantäyteinen päivä on taas takana. Juhlittiin lauantaina yläkerrassa äitinsä eli meidän vuokraemännän kanssa asuvan Jamesin (ollaan adoptoitu se meidän jenkkipikkuveljeks :) highschoolista valmistumista. Täällä oli talo tai oikeestaan takapiha ihan äyräitään myöden täynnä porukkaa ja me oltiin Janin kanssa burgeri- ja hodarigrillaajia. Tai Jani oli..ja mä kiikutin niitä sitte aina sinne 50 ihmisen saataville. Sulavaa tiimityöskentelyä kaiken kaikkiaan.

Kovin monia sukujuhlia ei olla täälläoloaikana nähty (johtuen ehkä siitä että te kaikki sukulaiset ootte siellä) mutta muutamat kuitenkin. On ollu kunnia päästä mukaan vaikkei mitään sukua kenellekään täällä ollakaan - ja tosi mielenkiintosta nähdä miten jenkit juhlii, vaikkapa lakkiaisia kuten tänään. Oma suku on tärkee yhteisö täälläkin.

Eilen junailtiin ittemme taas juhlimisen vastapainoks Chicagon keskustaan, kuten ollaan tehty nyt viime aikoina joka päivä. Täällä on kesäkelit jatkunu joten keskustassa käppäileminen on oikeestaan aika täydellistä..ensin ulkona auringossa ja sitten sisälle kauppoihin tai kahviloihin ilmastoinnin virkistettäväks.

Tein pitkästä aikaa ranskalaisen manikyyrin. Mun mielestä se on kyllä edelleen kaikkein nätein tapa laittaa ite kynnet kaikessa klassisuudessaan, vaikka tykkäänkin leikkiä kirkkaammilla väreillä.

Home-made hamppari. Juusto kuuluis tosin olla sulatettuna tohon pihvin päälle mutta nälkä ja kiire syömään voitti traditiot.

Hampurilaisten vois täällä kuvitella olevan kaikkee mahdollista pursuilevia kokoelmia, mutta ainakin ne joihin me ollaan törmätty on monesti kovin yksinkertasia - joskaan koossa ei luonnollisesti säästellä. Peruselementit on sämpylä, jauhelihapihvi, sen päällä sulatettu cheddar, ketsuppi, vähän sinappia ja sit jotain majoneesia. Kyllähän sinne voi sekaan kaikenlaista pistää ja jossain pistetäänkin, mutta mun kokemus ihan perusperus jenkkiruuasta on, että se on aikamoista mössöä isolla määrällä rasvaa ja pienellä määrällä mausteita. Joihinkin ruokalajeihin sellanen sopii, mutta ite oon huomannu alkaneeni kaipaamaan omaa maustehyllyä ja monipuolisempia makuvariaatioita pikkasen.. Onneks en syöny yliopiston ruokalassa koko vuotta, muuten voisin olla vielä astetta enemmän kypsä. Sen perusteella mitä siellä vierailin, vaihtoehtoja oli kyllä paljon, mutta maut oli tosi laimeita.

Oma hella, tuli spontaani ikävä sinua!

t. Tyttö, jolla on pelkkä mikro

Bite-size Brownies. Tuli tosta mieleen: täällä on nyt muodissa, et kaikkia elintarviketuotteita (varsinkin niitä, jotka ei oo terveellisimmästä päästä) myydään 100-calorie pakkauksissa. Niitä voi sit syödä seittemän eikä siltikään oo vielä syöny paljon mitään? ;)

Track&Field Princess Diaries

2010-06-06T08:07:00.002+01:00

Muistaako kukaan koskaan haaveilleensa urheilijan elämästä? Siitä että sais treenata räkä poskella roikkuen ja adrenaliini korvissa suhisten ja sitten tuntee kisapäivän tunnelman ja menestyä siinä mitä tekee. (Ai ei vai, mitä kummaa?!) Mulle se on aina ollu yks isoimmista haaveista - lajit vaan on vaihtunu matkan varrella. Tänä vuonna sain ihan yllättäen mahdollisuuden maistaa pienen palan siitä elämäntyylistä - jos nyt ei ihan ammattilaisena, niin ainakin tosimeiningillä.

Mun kouluvuodesta 2009-10 omalta osaltaan ikimuistettavan tekikin siis track&field eli kotoisemmin yleisurheilu. Täällä urheilu kuuluu tiiviinä osana college-opiskeluun, ja yliopistot mm. rekrytoi ison osan opiskelijoistaan urheilujoukkueiden kautta. Hyvin menestyneet urheilujoukkueet houkuttelee hyviä urheilijoita ja niinpä koulut saa opiskelijoita (=rahaaa).

Mä hoksasin syksyn alussa, että nyt on mun elämäni loistava, ja ehkäpä ikää kattoen viimenen tilaisuus kokeilla jotain uutta urheilulajia kisamielessä. Olin ensin menossa soutujoukkueeseen, koska kuulin, että sinne voi mennä sellasetkin, joilla ei oo kisataustaa mistään lajista. Mun kisatausta on ratsastus, ja se on lajina aika erilainen kun mikään näistä tarjolla olleista urheilulajeista :) Mutta noh mites tää soutu.. Kuulin että ne treenaa joka aamu 5:00 ja päättelin että aamuneljän herätykset ei ehkä ollu se, mitä vaihtovuodeltani haluan. Ja totta puhuen se olis ehkä karsinu aika paljon enemmän kaikkia muita aktiviteetteja mun kalenterista.

Mulle ei tullu mieleenkään, että voisin päästä mihinkään muuhun urheilujoukkueeseen - ollaanhan sentään AMERIIKASSA ja täällä kaikki varmasti on paljon isompia ja vahvempia ja nopeempia ja vaikka mitä... Salilla sitten vaihdoin muutaman sanan tyttöjen track&field-valmentajan kanssa ja se kysäs että miks en tulis joukkueeseen juoksua täks vuodeks. Olin varovasti alkanu miettiin, että jos try-outille pääsis ja ehkä sitten vuoden lopuks johonkin viestijoukkueeseen tuuraamaan. Jotain suomalaista vaatimattomuutta ilmassa?? Mutta eipä siinä paljon sitten try-outeista keskusteltu, ennemmin kyse oli siitä, että pois ei sitten oo lähtemistä.

Olin ihan innoissani. Wow. Miltä siis maistu vuosi yleisurheilijana?

Syksy alko penikkataudin merkeissä melkein heti. Fyssarin huone tuli tutuks, kun mua teippailtiin, jäähdyteltiin ja hierottiin joka päivä. Toivoin, että se on jotain ohimenevää, mutta toisin kävi.. Treenasin sitkeesti sen minkä pystyin - enimmäkseen tosin salilla, pyörällä ja uiden. Huvittavaa kyllä, vaikka mun oli alunperin tarkotus juosta keskimatkoja, mun juoksutreenit jäi loppujen lopuks tosi lyhyeen vuoden aikana.

Todettiin, että eihän näillä kintuilla nyt taideta juosta muutamaa sataa metriä enempää kerrallaan, joten loppujen lopuks kisasin muutamat kisat 100m ja 200m, sekä lisäks pari 400m viestiä. Juoksutreenin puutteen huomas kyllä erityisesti tossa 400m joka oli aiiiivan kauheeta tappohommaa..

Aika kultaa ehkä muistot, mutta päällimmäiset fiilikset yleisurheiluvuodesta on silti positiiviset. Paljon pettymyksiä, mutta paljon paljon enemmän mukavia, ilosia hetkiä. Ennen kaikkea oli ihanaa, kuinka kaikesta huolimatta ihmiset oli kaiken aikaa ihan uskomattoman kannustavia, ja mä olin rampajaloistani huolimatta täyspainonen osa joukkuetta. (Eikä sillä, varmaan jokasella oli jossain vaiheessa vuotta jotain ongelmia jalkojen kanssa, joten sinänsä se on usein vaan osa urheilijan elämää.) Semmonen katkeransulonen suhde juoksua kohtaan tosin ainakin vielä toistaseks on :(

Asia, jota en osannut lainkaan odottaa tänne tullessani, oli uskomattoman hyvä huolto. Urheilijoita kohdeltiin ku kukkaa kämmenellä ja aina oli hoitoa ja huoltoa saatavilla. Jokasella urheilujoukkueella oli omat fyssarit ja huoltajat jotka oli aina treenien aikana paikalla. Joka päivä.

Muhun kokeiltiin varmasti ainakin miljoonaa erilaista kikkaa tän vuoden aikana: erilaisia teippaustyylejä, jäähierontaa, kylmävesiallasta, ibuprofeiinikuureja, hierontaa, ultraäänihoitoa, erilaisia pohje- ym. liikkeitä, venytyksiä, foam rolleria jne. Siinä vaiheessa kun mikään ei oikeesti vaan auttanut, oli pakko uskoa, että mun penikkatauti oli edenny rasitusmurtumiksi, koska molemmissa sääriluissa oli selkeet kipukohdat, jotka oli särki yöt ja päivät. Jos olisin ollu North Parkin varsinainen opiskelija enkä vaihto-oppilas, koulun vakuutus ois korvannu jopa röntgenkuvauksen, mutta koska Suomesta otettu vakuutus ei sitä korvannu, se jäi tekemättä. Fyssari oli kuitenkin tiukasti sitä mieltä, että mun on heti Suomessa mentävä röntgeniin..

Syyslukukauden päätteeks valkku päätti tehdä musta seiväshyppääjän (...!). Hehe, pikku juttu eiks vaan ;) Olin hänen mukaansa joukkueen vahvin tyttö, joten ilmiselvästi synnynnäinen seiväshyppääjä.. Kävin muutamissa treeneissä, ja tekniikka alko jo löytyä, mutta koska treenasin juoksua samaan aikaan, kahdet treenit päivittäin johti jalkaongelmien pahenemiseen. Oli kuitenkin hienoa päästä kokeilemaan noin vaikeeta lajia.
Kuvassa on meidän tiimin ainoo seiväshyppääjä Chris.

Nää kisat muistan katkerana pettymyksenä. Olin menny mukaan, vaikka jalkoja särki jo valmiiks ja ajattelin, että vedän sisulla omat lajit läpi vaikka mikä olis. Jalkoja särki kuitenkin jo alkuverna jälkeen niin paljon, etten pystyny kunnolla käveleen. :P Sit mä olinkin "sidelined" seuraavat 8 viikkoa. Katkeria kyyneleitä, onneks sentään tsemppausta riitti.

Seuraavat viikot reenailtiin puntilla :)

Reppu oli aina täynnä eväitä kun nälkänen Johanna raahautu puntilta kirjastolle. Terkkuja vaan kanssaopiskelijoille, toivottavasti mun rapistelu ja maiskuttelu autto tenttiinlukemisessa... :D

Mun lempivaate koko vuoden ajan oli juoksuhousut. Ihan oikeesti, koska olin koko ajan joko pyörän selässä tai menossa treeneihin. Eli tällä harrastuksella oli aika iso vaikutus siihen, millaseks tää elämä tän vuoden aikana muodostu.

Hah. Väsyny pyöräilijä päässy taas kerran kotiin päivän päätteeks. Ei ollu näköjään onneks satanu muuta kun räntää tällä kertaa ;D

Yleisurheilijan kisaeväät jenkkityyliin... Mites limut, sipsit ja cookiesit? Normisetti. :P Ei käy silti valittaminen kun kerran eväätkin tuli tiimin puolesta. Lisäks oltiin ihan täysin ammattiurheilijoita kun saatiin palkkaa kisäpäivistä ;) $7 päivällisrahaa rapsahti nätisti käpälään aina illalla. Sillähän pääsi sitten jo vaikka mäkkiin!

Kisapäivien tunnelma oli aina omaa luokkaansa. Tuun muistelemaan sitä ilosin mielin.

Juoksukiellon aikana kävin tsemppausjoukoissa muun joukkueen mukana pariin otteeseen. Vaikka se oli kivaa, oli tietty turhauttava fiilis, kun ei voinu ite olla juoksemassa.

Kevään ekoissa ulkokisoissa oli vielä aika viilee meininki. Hytisin siellä tyyliin kolme vaatekertaa päällä.

Mitä olisinkaan tehny ilman mun tärkeintä kannustajaa?

Loppukevät varsinaisen juoksutauon jälkeen menikin sitte loppujen lopuks yhdeks pitkäks juoksutauoks. Kävin hädintuskin ehkä kolme kertaa juoksemassa koko kevään aikana koska rasitusmurtumakintut oli kroonistunu ihan täysin. :( En toivo että tästä tuli nyt loppuelämän mittanen juoksutauko. En tosin usko että sellanen vois edes olla mahdollista.

Pyöräilin silti koko kevään edelleen koulun ja kodin väliä joten kaikki kunto ei ollu menetettyä. Itse asiassa pyöräily on mun mielestä tosi kivaa :) Ja no, mikään ei tietysti voita mun rakkautta punttisaliin. Siellä mun tuntu olevan myös kaikkein helpoin kehittyä ja tulokset nousi nopeesti. Mun mielestä olikin surkuhupaisaa että valkku sitten ihan vuoden lopussa tuli innoissaan juttelemaan, että nyt se on keksiny missa lajissa mä kisaan ENS vuonna; keihäänheitossa! Se sano että "there's gotta be something with Finnish genes, you guys are so strong". Harmi että mä+North Park ens vuonna = doesn't exist. Muutenhan siis keihäänheitto, no, siis ihan yhtä ilmiselvä laji mulle kun se seiväshyppy ;DDDD

Janin kanssa treenailtiin (ja treenaillaan edelleen) kahestaan kävelemällä kauppaan aina sillon tällön. Se vasta rankkaa reeniä onkin ;)

Kintut kipuili loppuun asti ja kipuilis varmasti vieläkin jos juoksemaan tästä lähtisin. Viimeset kisat mun oli kuitenkin PAKKO mennä juoksemaan, olisin katunu sitä varmasti ikuisesti jos en olis. Selvisin hengissä, mutta jalat paino arvatenkin TONNIN ellei kaks.

Track&Field-vuodelle oikein arvokas lopetus oli senior(=viimesen vuoden opiskelija)-urheilijoiden palkitsemistilaisuus, jossa jokasen yliopiston urheilujoukkueen jokainen valmistumassa olevan urheilijan saavutukset käytiin läpi ja kaikki palkittiin. Tossa kuvassa oikeella on North Parkin yleisurheilun päävalmentaja..

Yleisurheilijatytöt

Oon ilonen ja ylpeä siitä, että sain edustaa North Park Universitya vuoden ajan.
Mihinkään en tätä vuotta, näitä ihmisiä ja ihania kokemuksia vaihtais.
Vastoinkäymisistä huolimatta koen että oon saanu enemmän kuin olisin ikinä uskaltanu toivoa.

Light up the Chicago skyline

2010-06-05T05:56:00.014+01:00

333 N Wacker Drive

Heipparallaa. Jatkettiin tänään turistiseikkailuja ja käytiin arkkitehtuuri-kierroksella jokea pitkin edestakas matkaavalla jokipaatilla. Oli muuten aika makeeta nähdä kaupunki tästä perspektiivistä ekaa kertaa, ja lisäks ihmetellä miten monelta hienolta rakennukselta on onnistunu silmänsä sulkemaan. Suurimman osan on tietty nähny aiemmin, mutta nyt tuli osan nimetkin selville ja pikakelauksena kerrattua kaikennäköset pilvenpiirtäjät.

Pari muutakin turistia oli nautiskelemassa jokiristeilystä..

Kiva talo Grand Avenuella :) Arvatkaa muistanko enää sen nimeä.

Janikin oli siellä, kukkuu

IBM Building ja Marina City (taustalla vasemalla). Näiden jälkeen mainittujen rakennusten sisälle kätkeytyy minikokonen kaupunki. Kaikki palvelut - ravintolat, kuntosalit, päivittäistavarakaupat, kuntosalit jne - löytyy kätsysti kotirakennuksesta, eli mihinkään ei ole tarvis lähteä. Mikäs sen mukavampaa (...). Ja ah niin jenkkityylistä ;)

300 S Riverside Plaza

The Willis Tower ja sen kaverit

Trump Tower

Swissôtel, keskellä taustalla Aqua ja oikeella Three Illinois Center.

Lake Point Tower

Olin, näin ja ihmettelin.

Oli ihan lepposa 1,5h kiertue ja oltiin tyytyväisiä että tuli vihdoin käytettyä mun aikoja sitten tälle kierrokselle hommaamat liput. Tänään on muuten ihan samanlainen keli mitä viime syksynä meidän tänne tullessa oli koko ajan: KUUUUUMA, kostee ja hiostava. Mä tykkään siitä kun voi olla pelkissä sortseissa ja t-paidassa ja kaulaliinat ja villasukat on muisto vaan - mutta tykkään välillä liiakskin. Päivän päätteeks seurana on monesti hirvee hedari. Yh. No good.

Huomenna meillä on hurjat pileet täällä meidän talossa, kun vuokraemännän poika James valmistuu high schoolista. Jani on baarimikkona ja meitsi tarjoilijana. The Finns are in da house. Me ollaan semmonen ohjelmanumero täällä (meidän vuokraemännän mielestä), että pitänee pitää matalaa profiilia ja olla avaamatta liikaa suutaan ettei viedä meidän adorable lovable amazing suomi-aksentilla kaikkea huomiota itse päivänsankarilta ^_^ Täällä kannattaa aina joskus osata ihan pikkusen nauraa itelleen.

Cheers!

The Field Museum

2010-06-04T05:29:00.016+01:00

Me ollaan vaihteeks päästy toteuttaan Chicagon turistikohteiden tsekkailua. Nyt kun molempien koulu on ohi, on ollu vihdoin taas hyvää aikaa kierrellä keskustassa ja sen ympäristössä. Voin kyllä sanoo, että vaikka saatais olla täällä toinen vuosi putkeen, näkeminen ei loppuis kesken.

Tän päivän päämissiona oli The Field Museum, josta löytyy kaikenlaista eri maiden kulttuureihin, luontoon ja eläimiin liittyvää. Eli melkein kaikkee maan ja taivaan väliltä :) Ollaan vierailtu siellä aikasemminkin, mutta museo oli niin valtava, ettei yks päivä riittäny sen kauttaaltaan kiertämiseen.

Me kun ollaan opiskelijoita niin tiedetään kaikki kikat säästää rahaa. Niinpä ollaan bongailtu museoiden ilmasia vierailupäiviä, joita on esimerkiks tällä Field Museumilla n. kerran kuussa. Vaikee arvata, että tänään oli yks niistä päivistä.. ;) (Tässä muuten hyvä vinkki matkailijoille; monet muutkin kaupungit mun käsittääkseni harrastaa tätä samaa, joten kannattaa tsekata turistikohteiden nettisivut jo etukäteen)

Ilma oli tänään upee. Matkalla museoon bongattiin nää "jalat". En millään muista tän taideteoksen nimeä..

Museon portailta oli kauniit näkymät Navy Pierille.

Tällä kertaa ihasteltiin Afrikan kulttuuria. Mulla on muuten miljoona kuvaa edelliseltä Field Museum -keikalta joulukuulta, pitää joku kerta kaivaa sieltä parhaita paloja tänne blogiin.

Kissaeläimet on aina yhtä kiehtovia.

No hei!

Mitäs muuten ois museo ilman MÄKKIÄ?! No tässä maassa...ei tuu kuuloonkaan. ;)

Käppäiltiin järvenrantaa pitkin keskustan pohjoispuolelle. Nyt oli täydellinen ilma tälläselle maisemakävelylle! Aurinko paisto, mutta silti kävi vilponen tuuli. Ei oo tullut vielä koskaan käveltyä tota reittiä, joten nähtiin paljon uusia hienoja juttuja.

Taustalla näkyy taas toi Buckingham Fountain.

Millennium Park

Gorgeous. Mitä mä teen sitten, kun ympärillä ei ookkaan enää pilvenpiirtäjiä?!

Sellaset seikkailut tänään! Voi olla että eksyttiin reissun päätteeks vielä Water Toweriin ikkunaostoksille ;) Ehkä vähän.

Onni on

2010-06-04T01:01:00.012+01:00

Luin pienenä sadoittain Hevoshullu-lehtiä, ja niissä oli aina sellasia mietelauseita alkaen sanoilla "Onni on...". Niitä jatkettiin tyyliin "Onni on oma hevonen syömässä ruohoa laitumella" tai "Onni on hoitohevosen hirnahdus aamulla talliin tullessa" tai jotain muuta syvällistä. Tulipa kuitenkin eilen mieleen, että onni voi olla jotain ihan muutakin..

..kuten esimerkiksi Chicago Blackhawksien pelipaita omalla sukunimellä ja Stanley Cup-logolla.

Niinkun ihan vaikka esimerkiksi.

En tiiä mistä tuli mieleen.

Käytiin pitkä keskustelu tän paidan tarpeellisuudesta, mutta olihan se nyt hieno.

Onni on onnellinen mies.

;)

Viimeinen virallinen koulupäivä

2010-06-02T11:04:00.007+01:00

Kävelemässä erittäin tutuksi tullutta reittiä kotoa kohti Main Streetin asemaa

Chicagon keskustassa Watertowerin vieressä, menossa kohti yliopisto kampusta

Se on vuosi nyt siinä mallilla että, millä mallilla? Eli viimeinen virallinen koulupäivä on käyty, tänään oli viimeinen International Business tunti ja palautin työparini kanssa loppu projektin jossa siirsimme yhden USA:n suurimmista muotitavarataloketjuista, nimeltään Nordstrom Braziliaan. Nordstrom on siitä huvittava yritys, että yrityksen perustaja oli ruotsalainen mies joka lähti USA:han 1800-luvun loppupuolella onnea etsimään. Oltuaan Klondikessa, Alaskassa kultaa huuhtomassa hetken, päätyi Seattleen, Washingtonin osavaltioon ja perusti pienen kenkäkaupan vuonna 1901. Tällä hetkellä tavarataloketju on Yhdysvaltojen suosituin luksus kauppa jolla on yhteensä 112 tavarataloa lähes jokaisessa USA:n kolkassa. Huvittavaa tässä on myös se, että vieläkin hänen sukunsa on mukana toiminnassa, neljännen sukupolven Nordstromeistä 3 on yrityksen ylimmässä johtoportaassa ja erittäin aktiivisesti mukana toiminnassa.

Chicagon Nordstromin etuovi North Michigan Avenuen varrella

Loppurynnistys oli armoton ja uuvuttava, pitää sitten vain toivoa, että se myös näkyy arvosanassa. Huomenna, tai tarkalleen ottaen, tänään on viimeinen tunti Brand Marketing tunnillani, jota ei tosin viralliseksi tunniksi lasketa. Menemme koko luokan kanssa maineikkaiseen Lou Malnati's pizzeriaan, nauttimaan Chicagolaista kuuluisaa deep dish pizzaa professorimme piikkiin. Tästä kurssista professorini ilmoitti, että sain arvosanaksi täydet, eli A:n (4). Arvostelu asteikkohan sinänsä on hieman erilainen kun Suomessa eli selvennyksenä, kirjaimina parhaimmasta huonompaan: A, B, C, D, F(F=Failed) ja numeroina: 4,3,2,1,0.

Lou Malnati's Chicago style deepdish pizza

Päivän päätteeksi kun opiskelut oli suoritettu päädyimme Evanstonin keskustaan palkitsemaan itsemme hyvästä kouluvuodesta haukkaamaan hieman siipiä. Ja erittäin hyvä paikka tämäkin. Buffalo Joe'sin siipiä pidetään yksinä Chicagon alueen parhaista ja vaihtoehtoja löytyy vähän enemmän kuin muutamissa Suomalaisissa siipiravintoloissa, ei tarvi aina tilata sitä viinietikka sotkua.

Johanna Evanstonin keskustassa, esittelemässä uutta hamettansa

Buffalo Joe'sin edustalla

Ja ei muutakun syömään!

Muutama sekunti ja valmis!

Chicago TV:n esittely ja arvostelu Buffalo Joe'sista:

http://www.cltv.com/videobeta/6b47c5d4-96ff-4816-8378-883029b1d5f9/Food/Chicago-s-Best-Wings-Buffalo-Joe-s

Sitten sitä pitääkin alkaa jo keskittyä muihin asioihin, kuten reenaamiseen ja yleiseen kunnossa pysymiseen. Jäillä on vieläkin tullu käytyä vähintään sen 2 kertaa viikossa ja yleisesti ottaen oon pyrkiny käymään viel kolmannen kerran ja salilla vähintään kerran. Pitää sitä kohta alkaa käymään vähän aktiivisemmin vielä salilla ja juoksemassa. Passin etsintään tai uuden hankintaan pitäis kanssa ehkä keskittyä mikäli sitä nyt ei sitten mistään löydy, mutta semmosen onnistuin ilmeisesti johonkin hukkaamaan, tai myös toinen erittäin todennäköinen vaihtoehto on että joku erittäin viekas varas onnistui sen varastamaan. Matkatavaroiden lähettämiseen Suomeen tarvis kans keksiä jotain kikkoja, sillä tavaraa on kertynyt hieman liikaa siihen verrattuna mitä lentokoneeseen saa mukaansa otettua.

Kuukauden luontokuvat

2010-05-29T06:15:00.009+01:00

Terveisiä vaan Suomen kalamiehille!

Tässä laguunissa...

...kasvaa pienenpieniä sinttejä.

Vai oliko ne sittenkään niin pieniä? :0

Ei muuta kun haavi käteen ja kalaan!

Näitä katellessa mulle ei tullu mieleen muuta kun yks asia: tykkään kyllä kaloista - sillon kun ne on kuolleena mun lautasella. Mulle sais maksaa aika isoja rahoja että menisin tonne uimaan.

Pikauimareita pinnalla ja pinnan alla.

Missäs tällainen kalamiehen unelma-apaja sijaitsee? No Northwesternin kampuksella, missäpäs muualla. Siellä tosin ei saa kalastaa, eh. :D Että eipä tässä muuta. Piti vaan tulla kertomaan, että koin samaan aikaan kauhun, jännityksen ja viehätyksen tunteita, jotenkin silleen tiettekö kun jossain hyvässä kauhuelokuvassa.

Niin ja ei noi kalat ollu sentään meistä noin riemastuneita ja valmiita syömään elävältä, vaan ne polski pullanpalojen perässä siinä missä sorsat ja hanhetkin - ja yleensä sai napsittua ne parempiin suihinsa.

The Rock

2010-05-29T01:56:00.015+01:00

Meidän viimenen San Francisco-päivä oli sateinen ja harmaa. Ei haitannu menoa, koska harmaus ja ilkee viima toi vaan mystistä lisätunnelmaa meidän Alcatraz-vankilareissuun. Tää oli melkonen turistirysä huonosta kelistä huolimatta, ja mekin oltiin ostettu liput jo heti ekana lomapäivänä että varmasti päästiin näkemään kuuluisa vankilasaari.

Saarella vierailusta oli kyllä tehty kiitettävän tehokasta, ja monella turistikohteella olis tästä opittavaa. Vaikka porukkaa oli paikka jokasta käytävää myöten täynnä, joka paikassa pääsi silti kulkemaan, eikä hirveetä odottelua ollu missään vaiheessa. Turistiohjauksen hoiti nimittäin äänite, jota kuunneltiin meille heti alussa mukaan isketyille kuulokkeilla. Kaikki vieraat sai kiertää kohteet omassa tahdissaan, eikä oppaita ja monenkymmenen hengen porukoita näkyny missään. Kätsyä, jeh?

Alcatraz on satamasta katottuna aika hienon näkönen. Vankila on korkeella kallioisella saarella ja sinne nouseminen vastaa 13-kerroksisen talon rappusten nousemista.

Tässä on pienoismalli saaresta.
Mulle oli ylläri, että Alcatrazilla on asunutkin porukkaa. Siis vankien lisäksi. En jotenkin ajatellu, mutta vanginvartijatkin asu saarella eikä vaan tullu työvuoroihinsa, ja mikä vielä parempi, niiden perheetkin asu siellä. Niillä lapsilla oli hyviä muistoja saarella asumisesta - pääsi aina veneellä kouluun ja kaikkee. Mikäs siinä USA:n vaarallisimpien heppujen kanssa samalla pikkusella saarella asustellessa siis! :)

Lepposan näkösiä huoneita. Mites nää verrattuna Suomen nykyajan vankiloihin...

Tossa on muuten ne kuulokesetit, mitkä päässä mentiin siellä

San Francisco saarelta katottuna.

Vanginvartijoiden huone oli aika luksus

Nykyään saarella on tosi ainutlaatunen ekosysteemi..vai mikä se oli ;) Hmm, no siis siellä kasvaa paljon harvinaisia kasveja ja ötököitä ja sitä suojellaan ja hoidetaan kovasti.

Kukkuu! Johanna eristysselliin! (Siellä oli muuten kovin kovin pimeää ja yksinäistä.)

Sellainen seikkailu se. Nyt on taas paljon jännempää katsoa leffoja, joissa tällä saarella on jonkinlainen osuus. Alcatrazissa osittain kuvattuja elokuvia on ainakin The Rock (1996), Birdman of Alcatraz (1962), Escape from Alcatraz (1979) ja Murder In the First (1995) - check 'em out!

Road Trip part. II

2010-05-28T00:13:00.024+01:00

Kolmannen päivän road trip - tällä kertaa etelään päin - alko kaupukimaisemissa. Näistä kuvista välittyy ehkä osa sitä San Franciscon kukkulaista maisemaa. Välillä ei näy muuta kun auton konepelti nenän edessä :D

Välillä taas lasketellaan melkosia alamäkiä..

Meillä oli päivän välietappina Stanford University - tuttu nimi varmaan monelle Suomessakin. Siellä kehysti palmut kivasti päätietä. Kelpais mullekin ;)

Perillä! Woohoo 8D

Nättejä rakennuksia tällä opinahjolla, sanoisin.

Siihen pihakiveykselle sitten tenttikirja kainalossa opiskelemaan.

Kampuksella oli aika upea kirkkokin.

Matka jatku kohti Route 1:stä, tällä kertaa siis etelään. Suuntana Santa Cruz..

Gorgeous, huh?

Vihdoin perillä Santa Cruzissa. Osottautu melkoseks turistikaupungiks, ainakin siltä osin mitä me sitä nähtiin. Heti ekana siellä näky valtava huvipuisto kymmenine vuoristoratoineen. Paikkahan on myös tunnettu eräänä maailman parhaista surffauskaupungeista.

Katottiin NBA-korismatsi, syötiin ja köröteltiin mun kyydissä kotiin. Ainakin melkein koko matka.. Tajusin muuten, etten oo Jenkeissä-oloaikana ajanu autoo kun kerran ennen tätä! Melkosta.

Hienoja kokemuksia jälleen päivä täys.
<3>

Road Trip part. I

2010-05-27T22:19:00.018+01:00

Koska meillä oli ihanasti vuokra-auto käytettävissä, päätettiin kolmantena San Francisco -päivänä lähteä iskän vapaapäivän kunniaks pidemmälle road tripille. Ajeltiin SF:n pohjoispuolelle ja kyllä leuat loksahteli useempaan otteeseen kun toinen toistaan komeemmat maisemat avautu mutkien ja mäkien takaa. En olis osannu kuvitellakaan, miten jylhiä näkymiä päästään ihailemaan.

Meidän perheessä on aina autoiltu paljon, mutta tälläsillä teillä se ajelu saa ihan oman merkityksensä. Liikenteessä oli muuten aika paljon pyöräilijöitä (ihmeen vähän moottoripyöräilijöitä), melkosta treeniä kaverit veti.. Mäet oli jyrkkiä ja mutkasia ja seinämät tien vierustalla paikoin super-jyrkkiä.

Noi vuoret näytti ihan epätodellisilta. Missä ne kiviset ja kallioiset vuoret oli? Kaikki näytti vaan vihreeltä ja pehmoselta.

Kuski :)

Tyyni Valtameri

Liskoja liikenteessä? :D

Alempana mentiin metsän siimeksessä. Puut oli isoja ja vanhan näkösiä. Tuli semmonen peukalois-olo.

Piti päästä koittamaan onks vesi lämmintä..
No eihän se ollu. Jotkut avantouimarit veteli surffilautojen kanssa vedessä, me tyydyttiin kahlailuun..

..kunnes tää pikkuaalto tuli ja kasteli mut napaan asti :D Jännä. Onneks oli vaihtovaatteita mukana.

Vierailtiin Martinelli-viinitilalla. Nam nam!

Siellä kasvo kaikkea muutakin kuin viinipensaita.

Oon aina kuvitellu, että viini kasvaa sellasessa romanttisessa sekamelskassa, mutta täähän näyttää aika järjestelmälliseltä touhulta?

Golden Gatella jälleen. Koko päivä autossa, mutta nähtiin niiin paljon enemmän kuin pelkästään kaupungissa oltais nähty. Ihana päivä!

If you're going to San Francisco...

2010-05-27T20:08:00.023+01:00

Seuraa kuvapläjäys meidän tasan kahden viikon takasesta San Franciscon keikasta. Rakastuin tohon kaupunkiin aivan totaalisesti :) Kovin erilainen koto-Chicagoon nähden, vaikkakin molemmissa on oma viehätyksensä. Maisemat on mäkisiä ja mutkasia siinä missä Chicagossa kaikki on tasasta ja tiet piikkisuoria.

SF on myös pikkuruisempi kaupunki kuin Chicago. Ehkä sen takia tuntu että turisteja on valtavasti - ne (=me) oli vaan pakkautunu pienemmälle alueelle. Tykkäsin hirmusesti kuitenkin tunnelmasta ja kansainvälisyydestä.

Perillä meitä odotti hotelli kivalla paikalla kävelymatkan päässä rannasta ja kaikesta kivasta. Myös salmiakkilähetys Suomesta - ei voi valittaa ;)

Makupala SF:n mielettömistä mäkimaisemista. Kuuluisa s-mutkainen Lombard Street on aika veikee ajella alas.. Vielä veikeempää, että ihmiset oikeesti asuu ton kadun varrella.

Shoppailut jäi tällä reissulla aika vähiin mielenkiintosempien asioiden tieltä, mutta päästiin onneks näkemään nää loistavat turistipuodit rantatien varrella. Vieläkin harmittaa, etten napannu mukaan tota hemasevaa leopardi-fleecee ;)

En tainnu edes tietää, että maailmassa on näin nättejä maisemia.

Golden Gate. (Tykkäsin siitä, ehkä vähän)

Komee mies ja komee silta

Pier 39-satamassa oli paljon kaikkea muutakin kivaa ja jännää, mutta nää merileijonat oli niin näkemisen arvosia, että haluun näyttää ne teille :) Niitä oli Paljon ja ne oli Isoja ja Laiskoja.

Tykkäsin kovasti Calofornia-tunnelmasta, jota toi mm. noi ympäriinsä kasvavat palmut. Vaikkei ilma ollu todellakaan mikään paahtavan kuuma, tuli pikkusen semmonen etelänloma-fiilis.

Kaupunkimaisemat oli uskomattoman kauniita. Arkkitehtuuri on San Franciscossa tosi monipuolista, ja vaikka Chicagossa on silmä tottunu jo upeisiin pilvenpiirtäjiin, niin täällä sai kyllä taas uudenlaista silmänruokaa.

Myös vihreys on jotenkin ihanaa. Joka paikassa on puita, pansaita ja kukkaistutuksia. SF:n keskilämpötila on plussan puolella, joten varsinaista pakkastalvea ei tuu, mutta sadetalvi kuitenkin. Nyt se oli just loppunu, joten kaikkialla oli vehreetä ja raikasta.

Joka puolella oli erilaisia muotoja ja värejä. Miks kaiken pitäiskään olla yhdestä puusta veistettyä...

...kun ei mekään olla?

Hieno suihkulähde, jonka nimeä en tiedä.

How 'bout this??

San Franciscon erikoisuus on trolley car, joka on käytännössä pieni, vanha ja tutiseva ratikka. Sillä pääsee kulkemaan niitä hurjan jyrkkiä mäkiä ylös ja alas vaikka noissa sivutelineissä roikkuen. Me saatiin vähän lisäseikkailua kun oma ratikka sattu jäämään vartiks jumiin yhden superjyrkän mäen juurelle.

Tulipas hyvä mieli kun muisteli tätä minilomaa. Mulla on nyt täydellinen bloggaus-mood päällä, koska oon vähän väsähtänyt enkä jaksa lähteä oikein mihinkään just nyt. Taidan silti julkasta tän tässä vaiheessa, koska mun tekis mieli näyttää teille kaikki kuvat, ja tästä tulis hullu kuvamaratooni.. Teen siis loppumatkasta vielä uuden postauksen (x10...?).

Kukkuu!

2010-05-27T01:58:00.004+01:00

Herätetäänpä tää blogi taas eloon pitkän hiljasuuden jälkeen! Mun läppäri irtisanoutu koko vuoden menestyksekkäästi toimineesta yhteistyösopimuksesta ja on ollu korjaamolla nyt jokusen hetken. Ei kuitenkaan isompaa vahinkoa, koska meikäläisellä on sopivasti kesäloma kesäloma hyvässä vauhdissa ja viimesetkin projektit naputeltu päätökseen muutama viikko sitten. Täks illaks sain sniikattua Janin läppärin lainaan ja vietän muutenkin iltaa kotosalla, joten HEI vaan kaikille pitkästä aikaa <3

Suomeen tulo lähenee uhkaavasti.

Nyyh.

Jos jotain on kotimaasta ikävä niin TEITÄ kaikkia tottakai. Opiskelua Suomessa? Ei vähääkään. En suoraansanottuna keksi kovin montaa muutakaan asiaa mitä olis. Yritän kuitenkin ajatella, että nyt on kaiken kaikkiaan ihan hyvä sauma tulla käymään Suomessa ja edistää oman tutkinnon suorittamista. Katellaan sitten mitä taas keksitään :) Odotan sitä paitsi ihan innoissani että nään teidät kaikki rakkaat pitkästä aikaa!

Mä sain kouluvuoden täällä kunnialla pakettiin ja olin kaiken kaikkiaan oikein tyytyväinen. Toivoisin kovasti että saisin tätä samaa innostusta ja energiaa ylläpidettyä Suomessakin ja mikä tärkeintä, sovellettua näitä oppeja vielä työelämässäkin.

Tunnelmat oli (taas)haikeet viimesellä kouluviikolla, mutta kyynelehtimistä helpotti pikku breikki San Franciscossa Janin ja mun isän kanssa. Reissu tuli ihan täydelliseen saumaan ja surustelut unohtu Californian mahtavissa maisemissa nopeesti. Haluun tehdä teille siitä ihan kunnon postauksen jahka saan reppanakoneeni (ja tuhannet valokuvani) takaisin korjaajasedän hoivista. Muistuttakaa mua sitten jos ei taas kuulu muutamaan viikkoon.... ;D

Chicago on ihana kesäkaupunki. Mua ei haittaa yhtään, että toukokuussa on 30 asteen helteet ;) Tosin tästä ilmastosta ei ikinä tiedä - koska vaan voi vaikka sataa lunta, tiedä häntä.. Kunnon ukkosmyrskyjäkin saatiin yhdellä viikolla muutamana päivänä, mutta ei nää kelit kyllä vie tän kaupungin hohtoa mihinkään. Oon myös alkanu tykkäämään meidän varsinaisesta kotikaupungista Evanstonista entistä enemmän nyt, kun mulla on yleensä ollu aikaa viettää aikaa tuolla keskustassa enemmän. Janin koulun, Northwesternin, kampus täällä Evanstonissa on kovin erilainen piskuiseen North Parkiin verrattuna, ja siellä käyntikin on aina kiva seikkailu. Monellako kampuksella Suomessa on Applen myymälä, Starbucks, Jamba Juice, Sushibaarit ja pizzeriat......? Listä on loputon. Siis ei se lista niistä Suomen kampuksista, eh eh.

Jatkan nyt ikuisuuden jatkunutta pakkausprojektia, joka keskeytyy aina puolen tunnin jälkeen kun jotain mielenkiintosempaa tekemistä ilmaantuu näköpiiriin. Meidän paluulento on siis 23. kesäkuuta, ja sitä ennen pitää miettiä, mikä olis järkevin vaihtoehto tuoda pari ylimäärästä matkalaukkua Suomeen.

Kesäisiä tunnelmia sinne!

Buckingham Memorial Fountain

100. Blogipostaus

2010-04-27T06:36:00.011+01:00

Lähimmällä junapysäkillä matkalla kohti Chicagoa

Taidan tälläin pitkästä aikaa korkata tän blogin meikäläisen osalta. Ei oo paljoo ollu aikaa, eikä oikein ideoitakaan mistä sitä kirjoittais. Ei tällä hetkellä kyllä itseasiassa erityisesti tule mitään mieleen, mutta kai sitä nyt jotain aina runoileen pystyy.

Lyötiin takaisin paluu päiväkin jo lukkoon ja ainakin näillä näkymin se näyttäis siltä että ollaan 24. kesäkuuta Suomen maaperällä, ellei sitten innostuta tänne jäämään ikuisiksi ajoiksi. Eli saavutaan just sopivasti perus suomalaiseen kansanjuhlaan, JUHANNUKSEEN! Siitä sitä alkaakin sitten realiteetit ja muut Suomeen takaisin paluusta painamaan aika pitkälti päälle. Tarvis työpaikka löytää ja saada kaikki asiat taas semmoseen kuntoon täällä päässä et saa kaikki tarvittavan mukaan ja kaikennäköstä muuta sotkua. Koulussakin rupee projektit puskeen päälle, Johannalla ne puskee kaikkein pahimmillaan tällä hetkellä ja meikäläisellä ne on vielä edessä. Ja muutenkaan ei aivan hirveetä innostusta meikäläiseltä kyllä löydy Suomeen takapajulaan palaamisesta. Tuntuu tosin että parisuhteen toiselta osapuolelta taitaa löytyä vielä vähän vähemmän, vaikka kai sitä sitten taas on ihan mukavaa, kunhan sinne Suomeen taas rantautuu.

Täytyy sanoo, että tää vuosi on melko mahtava kaikinpuolin, talvikin alkaa pikkuhiljaa kääntymään kesänpuolelle. Taino, tossa näytti jo hetken aikaa, et kesä alko jo tossa yli kuukausi sitten kun oli +25°C päiviä. Nyt sit oli vähä viileempää hetken aikaa, nyt rupee näyttään taas paremmalta säätilanteen suhteen, täl viikolla pitäis olla tos 20 päällä melkein kokoajan. Vuodesta jää kyllä monia erittäin hyviä muistoja, myös joitain huonoja, mutta huomattavasti enemmän hyviä. Aika tuntuu kiitävän kokoajan nopeampaa ja nopeampaa, en tiedä mikä siinä oikein on.

Meinasin tossa jo aikasemmin kirjottaa jo jotain jääkiekkokaudesta, mutta en sitten saanut aikaseksi ja oli niin paljon tunteita siitä asiasta pinnalla, ettei siitä oikein mitään järkevää tullut aikaan. Kausi oli erittäin vaikea, aika paljon on eroja USA:ssa pelaamisessa verrattuna Suomeen. Peli on huomattavasti fyysisempää ja suorempaa, kaikilta porukoilta löytyy ns. "teloittajia" jotka eivät varsinaisesti hirveämmin keskity itse pelaamiseen vain enemmänkin telomiseen. Kaukalo on pienempi ja tuomarilinja erittäin vaihteleva, jälkipeliä on vähän tilanteessa kuin tilanteessa ja tilanteet vedetään loppuun asti, vaikka olisitkin kiekon syöttänyt niin vielä muutama sekunnin jälkeenkin voi tulla taklauksia. Kädet ja maila heiluvat aina välillä miten sattuu ja siinähän ei ole mitään väärää jos taklaa pelkästään käsillä päähän. Oman joukkueeni tasoerot olivat myös huomattavat, meidän paras kentällinen oli todennäköisesti koko sarjan paras, mutta seuraava kentällinen ylsi hädintuskin keskitasoon ja kolmannesta kentästä löytyi jo kavereita joille takaperin luistelu oli ongelma. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikka meidän paras maalintekijä ja samalla koko Keski-Amerikan meidän sarjan maalipörssin voittaja Samuel Wheeler 30. ottelussa 49+19=68. Tosin tältä kaverilta oli harvinaisempaa syöttöä saada, ampui kyllä hanakasti paikasta kuin paikasta ja lähes aina, syöttäminen ja pelinteko ei pahemmin kiinnostanut. Hyvinä puolina tästä joukkueen epätasaisuudesta tietenkin se, että sain itse lähemmäksi 45min per ottelu peliaikaa, pelasin lähes jokaikisen yli-alivoiman kokonaan ja normaalisti tasakentällisilläkin pelasimme neljällä puolustajalla lähes koko kauden. Kauden saldona oli 29. ottelussa 7 maalia ja 17 syöttöä, eli yhteensä 24 pistettä, tosin totuus on se, että muutama maali on merkattu pelikavereille ja syöttöjä myöskin. Itse laskeskelin et olisi ollut 9+22=31, mutta eipä tuolla erityisesti merkitystä ole. Muutamien joukkuekavereideni mielipide oli, että olisin ollut koko sarjan paras puolustaja, tästä en ole ihan varma, mutta todennäköisesti aikalailla kärkipäästä. Uskon, että tämä vuosi on kehittänyt huomattavasti kiekollista yksilöpeliäni, sekä fyysisyyttä, joukkuepeli ei tosin sen pahemmin ole kehittynyt, sillä varsinaista joukkuepeliä ei koko kauden aikana pahemmin päässyt pelaamaan. Valmentajammekaan ei ollut aivan parhaasta päästä, joten harjoituksista ei yleisesti ottaen jäänyt mitään uutta ja mielenkiintoista mieleen. Kaikinpuolin silti erittäin opettavainen kausi, olla vähän isommassa roolissa ja tehdä hieman vapaammin mitä itse haluaa. Vastustajat olivat lähes kaikki järjestäen vahvempia ja tasaisempia joukkueena, eli mikäli meidän parhaat pelaajamme eivät jostain syystä onnistuneet kuten oletettu, ei hirveitä mahdollisuuksia voittoon ollut. Playoffeihin pääsyyn käytiin kova taisto kauden viimeiseen peliin asti, mutta hyvä loppukiri jäi hieman lyhyeksi ja kausi loppui jo Helmikuun puolessa välissä.

Turvallisesti häkkipäässä

Tämän jälkeen olen käynyt pelikavereiden kanssa erinäisissä "open-ice" tapahtumissa höntsäilemässä ja luistelemmassa n. 2-3 kertaa viikossa. Täältä löytyy lukuisia halleja joihin pääsee tiettyihin aikoihin $5-10/krt luistelemaan varusteet päällä ja mikäli muita pelaajia ilmaantuu niin tietenkin höntsyt pystyyn. Muutamaan otteeseen ollaan joukkuekaverini Christianin kanssa käyty hieman kauempanakin pelailemassa ja ollaan löydetty muutamia oikein hyviäkin pelaajia tältä mantereelta. Kuitenkin voisin todeta että USA, ei ole se iso jääkiekkomaa joksi minä sitä luulin, toki se on iso asia paikkapaikoin ja katsojia löytyy todella paljon, mutta harrastaja määrien osalta Kanada on enemmän Suomen tasolla jos verrataan kokonaisasukasmäärään.

Käytiin ennen peliä vähän katselemassa lämmittelyä ja miltä ne ns. "courtside" paikat nyt sitten näyttää

Ne jako ennen peliä ilmaisia Chicago Bulls lippalakkeja, niin saatiin sitten semmosetkin(kyllä ne jenkit osaa)

Onhan täällä päästy kyllä tarkastelemaan muitakin urheilulajeja kuin jääkiekkoa. Käytiin Johannan kanssa katsomassa hieman koripalloa kuin Chicago Bulls röykyytti Cleveland Cavaliersia sarjaottelussa. Tämä röykyytys tosin taisi enemmänkin johtua siitä, että Cavsin tähdet eivät osallistuneet pelaamiseen. Lebron James istui vaihtopenkin takana puku päällänsä, eikä edes pukenut peliasua ja myös joukkueen toinen suuri tähti Shaquille O'neal puuttui pelaavasta kokoonpanossa. Tämä oli minulle suuri pettymys, sillä olin erityisesti mennyt kyseistä peliä katsomaan, jotta näkisin nämä kaksi tähteä pelaamassa. Onneksi Chicagon omapoika Derrick Rose koulutti kovalla kädellä ja näytti että Clevelandilla ei missään tapauksessa ole varaa huilauttaa tähtiänsä, mikäli voittaa tahtoo.

Kuva ennen peliä, kun Benny the Bull ilmalaiva seikkailee kentän yllä

Väliaika showsta vastasivat USA:n armeija, jotka marssivat rytmissä sekä pyöräytteli hieman aseitansa

Tällä hetkellä samat joukkueet pelaavat toisiansa vastaan myös playoffeissa, joka tosin näyttää uhkaavasti siltä, että Cavaliers selkeästi voiton tästä otteluparista. Pelin jälkeen pääsimme kuin vahingossa nimmareiden metsästys tilaisuuteen, kun vieressä istuva tuntematon henkilö tarjosi meille VIP-passit, pelinjälkeiseen nimmareiden jakotilaisuuteen. Tilaisuus ikävä kyllä oli hieman pettymys, sillä yhtäkään Chicago Bullsin pelaajaa tänne ei ilmaantunut ja kaikkein isoimmat tähdet eivät tulleet, mutta saatiin edes kuva räpsästyä.

Anderson Varejao(Cleveland Cavaliersin Brasilialais-tähti 2.11m /117.9kg) ja iso-Johanna

Ja sit ei muutakun vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai mitenkä se nyt oikein menikään. Eikai nyt sentään, onneks tässä on vielä melkein kaksi kuukautta aikaa nähdä tätä mannerta ja ainahan tänne voi takaisin tulla, vaikka sit heti ens vuonna..

Kevät toi katutaiteilijan

2010-04-04T05:51:00.010+01:00

Chicagon kadut on heränny eloon samaa tahtia kun Fahrenheitit on kivunnu huippulukemiin. Keskustaseikkailut on puolet viihdyttävämpiä taas - eikä taideta olla ainoita jotka on tätä mieltä.. Jotenkin uskomatonta, miten jo ennestään täyden olosen kaupungin kadut täyttyy kesän tullen vielä valtavemmista ihmismassoista.

Täällä kesän tulon huomaa myös loistokkaista katutaiteilijoista. Tyypit vetää ihan täysillä kuka mitäkin show'ta ihan joka kadunkulmassa. Useimmat mainostaa olevansa työttömiä ja keräävänsä leipää pöytään ihmisiä viihdyttämällä. Tiedä sitten :) Mutta kyllä ne hommansa osaa.

Tää kaveri pujotteli itsensä parin (verkottoman) tennismailan läpi ja ahtautu sen jälkeen tohon lasilaatikkoon. Way to go ;) Niin ja pikku selvennöksenä, että nyt ei siis puhuta mistään mun pitusesta ihmisestä.

Näillä oli ihan mahtava show :D Harmittaa kun ennakoin vähän tän valokuvan kanssa, toi äijä heitti just voltilla yli noista viidestä ihmisestä. Sitä ennen tää etualalla oleva harrasti akrobatiaa lyhtypylväässä ja muutenkin noi näytti olevan vähän kokeneempia kavereita, hehe.

Tän symppiksen jazzistin mä oon nähny aikasemminkin jossain kadunkulmassa..

Nukketeatteri, hmm.

Minä soitan..harmonikkaa..!!1

Yleensä näitä ämpärirumpalisteja on semmonen iso poppoo ja se on ihan älyttömän siistin kuulosta kun ne soittaa/rummuttaa/mitäseon. Nyt oli vain yksi yksinäinen rummuttaja, mutta kuulosti se silti siistiltä.

Joku toinen rumpali oli kyllä nyt vähän välineurheiluhengessä liikkeellä ;)

Kesä on ihana asia.

Muurahaisten maihinnousu

2010-03-22T15:45:00.009Z

Jotkut asit ei vaan koskaan muutu. Tää on neljäs vuosi putkeen, kun meille muuttaa keväällä miljoonittain kavereita. Muurahaisia :0 Mä oon saanu ainakin viis sydäriä ja kaks kertaa sen verran hermoromahduksia kun ne vaihtaa kulkureittiä aina sitä mukaa kun saan ne häädettyä jostain päin taloutta. Eilen otettiin raskaammat aseet käyttöön ja myrkytettiin suunnilleen joka kolo... Jos ne vielä tulee jostain, niin muutan täältä kellarista takapihalle telttaan.

Lumet on taas kaikonnu, ja tänään ulkona näyttää lupaavan aurinkoiselta. Mun pitäis päästä kokeileen juoksemista pitkästä aikaa, ja sillä aikaa kun mä oon ollu treenitauolla, treenit on siirtyny jo ulkoradalle. Katellaan mitä tuleman pitää - meen ihan sen mukaan, miten jalat kestää. Jos kestää, hyvä, jos ei, sit elämä jatkuu muiden asioiden parissa.

Kouluprojektejaki on tälle viikolle normaaliin tapaan tarpeeks. Joku sano mulle tänne lähteissä, et Jenkkeihin vaihtoon lähteminen on tyhmä ratkasu, koska täällä joutuu oikeesti opiskeleen eikä ehdi viettään vaihtovuotta niinku kuuluis: rannalla, bileissä jne. Mä oon ollu kuitenkin tyytyväinen ratkasuun, koska tää opiskelutahdin, vapaa-ajan, urheilun ja kaiken muun kombinaatio on mun mielestä ollu paljon tehokkaampaa uusien asioiden oppimisen kannalta. Kyllä mä oon ehtiny viettään vapaa-aikaakin, vaikka melkein joka viikko on joku projekti, jonka takia valvon yön tai pari siinä sivussa.

Janilla alkaa ens jaksossa eli viikon päästä kaks uutta kurssia Northwesternissä, joten sekin pääsee vielä tekemisen makuun. International Business ja Brand Management, näin muistelisin, kuulostaa ihan oivallisilta. Aion taas sniikata sen kurssikirjat jos ne on yhtä hyviä kun viimeks.. :D (miks se on muuten niin, et omat kurssikirjat ei oo koskaan yhtä mielenkiintosia kun toisten?? Janin kirjat on menny mulla iltasatuina ja bussilukemisena - ja niistä on jääny varmasti paljon enemmän päähän - siinä missä omille täytyy aina varata virallinen aika, "nyt OPISKELLAAN"..)

Nää kuvat on meidän eilisiltaselta kauppareissulta ;) Mä rakastan lähtee iltakävelylle! Yleensä siihen ei oo ikinä mahdollisuutta, kun meikäläinen huitelee koululla iltaan asti, niin nyt sunnuntai-illan kunniaks lähettiin tallustelemaan reppujen kanssa kauppaan. Kuten varmaan aikasemminkin oon kertonu, täällä jokaikinen talous omistaa auton tai pari, joten kävelytiet on tyhjillään ihan aina. Meidän lähin kauppa on about 20-30 min kävelymatkan päässä, joten ei nyt mikään ihan hullu matka kuitenkaan. Kerran pari kuukaudessa ollaan lainattu vuokraemännän autoa isompia ruokaostoksia varten. Kaupassakäynti on aina ollu - ja on edelleen - mulle pelkkää viihdettä ja saatan lähtee ruokakauppaan vaan vertaileen hintoja ja tuotteita, pakkauksia ja esillepanoja. No okei kyllä mulla lähes aina on oikeesti jotain ostettavaakin... En osaa ihan tarkkaan sanoa mistä tämmönen mielenoikku mahtais johtua, koska yleensä ruokakaupassa käynti on ihmisille vaan välttämätön paha :D

Mutta se niistä kauppareissuista tällä erää. Nyt siirryn takasin kouluhommien ääreen. Toivottavasti teillä kaikilla on Suomessa kaikki hyvin! <3

Pannari-ilta

2010-03-21T19:11:00.006Z

Tänne puski takatalvi. Not nice. Lunta tuli eilen semmonen reilu viis senttiä ja loppupäivä satoki sitte vettä ja siihen plussana Chicagon tuuli. En tykkää. Ois hieno kokeilla joskus, millasta ois asua jossain lämpimässä pidemmän aikaa, oisko se oikeesti helpompaa ja mukavampaa (no ihan varmasti muuten olis ;) Ei tarvis kanniskella sateenvarjoo tai odottaa bussia kaatosateessa. Melkosta elämää!

Meidän suunnitelma oli mennä nauramaan itsemme näännyksiin stand-up-komiikan avulla, mutta jollain muullakin oli ilmeisesti sama plääni. Show oli loppuunmyyty, ja me oltiin siis liian myöhään paikalla. No mitä tehdä, jos suunnitelma niinsanotusti pissii? Koska ollaan Amerikassa, niin tietysti SYÖDÄ! Se on aina yhtä käypä ajanviettotapa.

Päädyttiin vastapäiselle puolelle tietä vähän kulahtaneeseen, perinteisiä jenkkiherkkuja tarjoilevaan ravintolaan, ja ajateltiin testata jotain..perinteistä! Täntyyppisessä ravintolassa istalla on aina mm. hampurilaisia, pirtelöitä, vohveleita, pannukakkuja, juustokakkuja, munakkaita, kerrosvoileipiä... Koska oltiin luultu, että mennään istuskelemaan sinne komediaklubille, oltiin Janin kanssa tultu taas perinteikkäästi Mäkin kautta paikan päälle eikä oltu hirveen nälkäsiä, mutta ajateltiin, että nyt vois olla hyvä sauma testata kunnon jenkkipannareita. Täällä ne on sellasia vähän suomalaista lättyä pienempiä mutta puolet paksumpia pyöreitä lätysköjä. Otettiin annos puoliks, ja...haha, se osottautu todellakin ihan täydelliseks ratkasuks! Ei jääny kummallekkaan enää senkään vertaa nälkä tän kasan jälkeen:

Mutta kai se pitäis tässä maassa jo tietää. Se on häpeä, jos asiakas lähtee ravintolasta nälkäsenä pois.