Onnea onkimassa

Suomessa on harmaata ja kylmää! Oon melko varma, että viime vuonna Chicagossakin tais olla vastaavia keliolosuhteita, mutta jotenkin silti se on täällä paljon rankempaa. Miksi, MIKSI?? Mikä mulla on, miks on alkanu väsyttää koko ajan? Pimeet aamut tuntuu paljon pimeemmiltä kuin viime vuonna, ja pyörälläkin on täällä rankkaa ja ällöö polkea vaikka Chicagossa se oli kovin mukavaa. Mikä mua vaivaa?

Mulla on sellanen olo, etten kuulu tänne Suomeen ollenkaan. On vaan joku hirvee luonnonoikku, että oon syntyny tänne, ja mun elämälle on varmasti joku järkevämpi tarkotus ihan muualla. Näin sen on oltava, ja sen ajatuksen voimalla pusketaan eteenpäin.

Pitkästä aikaa pientä stressiä siis ilmassa. Jenkkivuoden aikana oli vielä paljon enemmän kiirettä ja tohinaa, mutta silti sellanen fiilis, että homma oli hanskassa ja se kiire muodostu just sellasista asioista joita tykkäsin tehdä. Nyt lähinnä poukkoilen sinne tänne keskellä asioita, jotka tuntuu vastenmielisiltä. No good?

Huomasin tänään, että täällä ne ihanan pinkit kynsilakatkin näyttää pirteyden sijasta lähinnä mauttomilta. Miks? Voiko joku kertoa mulle miks? Miks täällä alkaa tekee mieli pukeutua mustaan ja harmaaseen ja miettiä onko tukka leikattu oikeen tyyliseks? Miks täällä alkaa huolestuttaa, onko kenties kertyny muutama ylimääränen kilo tohon lantionseutuville vaikka paino on takuulla ihan sama kuin vuosi sitten? Miks? Miks täällä alkaa angstaamaan asioista, jotka ei tosiaan ansaitsis aivokapasiteetistä yhtäkään prosenttia? Turhaa, sanon minä. Elämän vois elää niin paljon onnellisempanakin.

Mä oon noin niinkun yleisesti ollu aika tyytyväinen elämääni, JA, älkää käsittäkö väärin – olen sitä 99% ajasta edelleen. Silti huomaan nyt vaan tosi selvän eron mun mielialassa verrattuna esimerkiks viime vuoteen, ja pohdiskelenpa tässä vain, että mistä moinen. Nih.

Löytyykös se onni sitten kenties Suomen rajojen ulkopuolelta? No, ehkä pidemmältä kuin Tallinnasta, missä tätä tekstiä kirjottelin kunnes läppäristä loppu virta. Tallinnasta se onni ei nimittäin ainakaan löytyny ;) Onpahan ainakin yritetty!

Lopetan tilittämisen nyt, koska järkevin reissu tähän kohtaan taitaa kannattaa tehä Nukkumatin maahan.

Aikataulutusvamma

Arrrgh.

Voisko joku pitää mulle luennon oman kalenterin täyttämisestä? Ja nimenomaan siitä, miten sitä EI kannata täyttää niin, että vapaapäiviä kertyy viikkoon pyöreät nolla?

Kiitos.

Juodaan viinaa, tullaan viisaammiksi näin..

Mua on alkanut ärsyttää Suomessa moni juttu. Miten yllättävää.

Luin just salilla alkuverkkaa hikoillessani jostain naisten höpöhöpölehdestä artikkelin ystävyyssuhteiden vahvistamisesta. Sen mukaan Suomessa yleinen mielipide on, että ihmiseen tutustuu parhaiten ja hän on "OMA ITSENSÄ" vasta alkoholin vaikutuksen alaisena.... siis anteeks mitä?! Mun käsityksen mukaan ihminen oma itsensä nimenomaan silloin, kun se ei ole minkään aineiden vaikutuksen alaisena, sen sijaan sitten kun alkoholi tulee mukaan kuvioihin, juttuihin kannattaa suhtautua pienellä varauksella.

Yhdessä kännääminen on Suomessa osoitus syvimmästä ystävyydestä. Ja huom. korostan, että nyt ei siis puhuta parin viinilasillisen yhdessä siemailemisesta vaan räkäkänneistä, tilasta jossa jokaisella on lupa sanoa ja tehdä mitä tahansa siinä sumuisessa olotilassa mieleen juolahtaa. Koska selvinpäin on niin kamalaa, tylsää ja harmaata, eikä uskalla edes sanoa sitä mitä oikeesti ajattelee, niin kännit kannattaa vetästä mielellään vähintään kolme kertaa viikossa, ja seuraavien päivien tasottavat siihen päälle.

Itsehän rakastan viinejä. Olenpa alkanut nauttimaan hyvän konjakinkin mausta. Tykkään nautiskella hyviä drinksuja hyvässä seurassa. En millään tavalla usko, että alkoholipitoiset juomat itsessään ovat jotenkin "pahoja" tai niitä pitäisi täysin vältellä. Mutta ajatus siitä, että ihmisen persoonallisuus ja mahdollisuus tuntea hänen todellinen luonteensa on kiinni siitä, onko kyseessä perjantai-illan tequilankumoamiskilpailut vai tiistaiaamun luento, saa niskakarvat nousemaan pystyyn. En vain pysty sulattamaan ajatusta, varsinkin vietettyäni vuoden maassa, jossa juomakulttuuri on erilainen.

Ugh.

Haluan takaisin sinne missä ihmiset ovat "OMIA ITSEJÄÄN" silloinkin kun niillä ei oo kaljatölkki kourassa.

ps. Haa, tehdään tästä SUOMIANGSTAUSBLOGI.

Onko järkeä työmarkkinoilla?

Onko kukaan miettinyt otsikon kysymystä? Mihin on ns. reilut työnantajat ja pelisäännöt kadonnut?

Oon tässä kysellyt ja katsellut tätä menoa ja tuntuu että samat ongelmat on kaikkialla. Melkeinpä alasta riippumatta ja niin vanhemmilla kuin nuoremmilla ihmisillä. Aloitetaan nyt vaikka nuorista, nuoria ei useimmiten palkat töihin mikäli ei ole aikaisempaa kunnollista kokemusta samalta alalta. No suuri osa koulusta valmistuneista, minunkin luokaltani on jäänyt koulun penkiltä suoraan työttömäksi ja vaikka kuinka työhaastatteluihin ym pääsisikin, on sen ensimmäisen työpaikan saaminen hankalaa, varsinkin omalta alalta. Kyllähän sitä töihin työvuokrafirman kautta pääsee, jos työksi käy mikä tahansa ja vaikka vain muutaman päivän pätkätyöt erinäisissä paikoissa. Työvoimatoimisto ilmoitti eräälle luokkakaverilleni, että Tampereen seudulla meidän ikäluokastamme noin 25% ovat työttömiä, noin kuukausi sitten. Useimmiten työnhaku prosessissa vanhat jäärät jotka ovat jo useamman kymmenen vuotta alalla puurtaneet saavat paikat. Se niistä tuoreista ja erilaisista ideoista, yleisesti ottaen vanhemmat ihmiset ovat hieman jo kaavoihinsa kangistuneita, urautuneita, joustamattomia, työhönsä leipiintyneitä. Lisäksi nykyaikana useissa töissä tarvii käyttää tai ymmärtää nykyaikaisia teknologioita pysyäkseen ajan tasalla, tämäkään ei kaikkein helpoin haaste ole. Ehkä suurimpana haasteena itse näin vanhemman sukupolven ihmisissä sen kuinka jääräpäisiä he ovat. Minkäänlaista joustoa asioita kohtaan useimmiten ei löydy, kun on sen näin tottunut tekemään ja aina tehnyt, niin näin se tehdään nytkin, nuoret ovat väärässä ja millään muulla tavalla tätä ei voi tehdä. Toki nämä ovat yleistyksiä, enkä missään tapauksessa tarkoita kaikkia, mutta näin yleinen mielikuvani on. Ainahan sitä tarvitsee olla erilaisia näkökulmia ja ihmisiä ryhmässä, ei pelkästään nuoret työntekijätkään missään tapauksessa ole hyvä asia, aina tarvitaan erilaisia näkökulmia ja kantoja. Esimerkiksi en ole vielä ensimmäistäkään hyvää jääkiekkojoukkuetta nähnyt jossa kaikki pelaajat olisivat vanhoja/nuoria. Sopiva sekoitus molempia on aina ollut paras ratkaisu.

Sitten jos jotenkin olet jonkunlaista työtä saanut, yleisesti ottaen paikat ovat vuokra-firman kautta tapahtuvia sijaisuuksia tai pätkiä tai sitten osa-aikaisia töitä. Vuokra-firman kautta on yrityksen helppo ottaa päiväksi kahdeksi henkilö ilman minkäälaista sitoutumista vain täyttämään hetkellisiä kausittaisia vajeita. Sijaisuudet sinänsä ovat ymmärrättäviä, äitiys/isyyslomien paikkaajat tarvii saada, mutta tästä yleisesti ottaen on selkeä tieto jo paikkaa haettaessa. Sitten päästäänkin tähän ihanaan osa-aikaisten työläisten keskusteluun. Tiedän useita yrityksiä joilla ei palkkalistoilla täysipäiväisenä ole kuin 1-2 henkilöä, loput pidetään osa-aikaisina pienellä tuntimääräällä. Esimerkiksi Stockmann ja monet muut yhtiöt tekee tätä, osastovastaava ehkä toinenkin henkilö ovat täysipäiväisellä sopimuksella ja tämän lisäksi on muutama henkilö 10-30 tuntia viikossa olevalla sopimuksella. Tämähän on yritykselle sinänsä hyvä, tarvitaanhan osastolle väkeä ja kuin monellakaan ei ole täysipäiväistä työsopimusta ei varsinaisesti ylityö lisiä, lomia tai mitään muutakaan tarvitse maksaa. Mikäli suostut työntantajan pyynnöstä tekemään enemmän tunteja kuin sopimuksessa lukee, on se täysin oma asiasi, mutta ylityökorvausta varsinaisesti saa, ainakaan samaa kuin täysipäiväinen työntekijä saisi. Eli vaikka olisit 20 tuntia viikossa olevalla sopimuksella ja suostut tekemään 45 tuntia viikossa, et yli meneviltä tunnilta saa varsinaisesti sinulle kuuluvia lisiä. Myös kesälomat ovat huomattavasti heikommat kuin täyspäivä sopimuksen omistavilla. Myös määräaikaisuudet ovat yksi yrityksien kannalta kätevä asia, ei niinkään työntekijän koska pätkät ovat yleisesti ottaen lyhyitä, eivätkä sisällä juuri koskaan minkäänlaisia etuja joista vakituiset täysipäiväiset nauttivat.

Jos sitten onkin niin, että yllättäen joku yritys tarjoaa täysipäiväistä sopimusta jo suorilta, joka tänä päivänä on erittäin harvinaista, voi siinäkin olla puolensa. Monetkaan heistä ei ole millään tavalla valmiita neuvottelemaan palkasta vaan se tulee suoraan taulukosta tai TES:n mukaan. Edes muutamien senttien korotus voi olla täysin mahdoton keskustelun aihe, kun kaikille se vaan tulee taulukosta ja kokemuslisän mukaan. Tämä on nyt tässä, tästä ei neuvotella. Ja vaikka olisit vakipaikassa ja sopivalla summalla töissäkin, voi olla että jonain päivänä törmäät sanaan YT-neuvottelut ja hupsista, 20v vanha työpaikka jolle olet antanut kaikkesi jo iät ja ajat on mennyttä.

Katteettomia lupauksia tuntuu saavan kaikkialta, mikäli työnantaja lupaa jotain suullisesti, tulisi tämä aina pyytää samantein kirjallisesti ja nimi alle, muuten sillä ei ole minkäänlaista virkaa jatkossa. Se että työnantajasi on kertonut, että kun teet näin tulet jatkossa saamaan parempaa palkkaa/esimies tehtäviä tai jotain muuta vastaavaa, ei sinänsä paina missään. Myöskin työhaastattelussa kaunistellut ansiomahdollisuudet, koulutus työhön ja palkanmaksu saattavat olla loppujen lopuksi aivan erilailla kuin aluksi on puhuttukaan. Takuupalkan saadaksesi sinun tuleekin saavuttaa tiettyjä vaatimuksia, joka olikin aivan vahingossa unohtunut mainita työsopimuksen kirjoitus hetkellä, eikä sitä ylöskään ole kirjattu. Ensin saatetaan luvata mahdollisuus lisätienesteihin ja ylitöihin tai tiettyihin tuntimääriin viikossa. Sitten tuleekin aika että töitä ei olekaan ja hups hetkessä kaikki puheet lisätieneisteistä, tuntimääristä tai mistään muustakaan asioista onkin unohdettu.

Usein esimerkiksi vakuutusalalla on yrityksien riskit myyjien palkkaamisessa poistettu siten, että jokaikinen työntekijä tekee työtä omalla toiminimellä. Tämä poistaa yritykseltä riskejä mikäli palkkaus ei jostain syystä onnistukkaan. Koska jos myynti ei luista niin eipähän ole minkäänlaista pohjapalkkaa tai työsuhdetta sinänsä mitä purkaa, senkun vain annetaan uppoavan laivan upota ja tuhota itse itsensä. Eipä sitä sinänsä hirveänkään moni ilman minkäänlaisia tuloja. Samoista ongelmista voi kärsiä automyyjä, jonka palkka koostuu suurimmaksi osaksi autoedusta ja muutaman satasen pohjapalkasta. Mikäli myynti ei luista, niin eipä hirveän kauaa pelkällä näkkileivälläkään elä, kun ei siihenkään rahat riitä.

Sitä ruvetaan pikkuhiljaa valumaan siihen suuntaan kuin jo on jo Yhdysvalloissakin menty. Työntekijä on vain pieni pelinappula kentällä, otetaan siltä kaikki aseet ja vaatimukset pois, monet yritykset USA:ssa eivät palkkaa työntekijöitä jotka kuuluvat ammattiliittoihin tai muihin työntekijän etuja valvoviin yhteisöihin. Tähän ollaan päästy helposti sillä, että on vain varaa mistä valita. Mikäli yksi ei tee siihen hintaan mihin pyydetään, löytyy seuraava kaveri Meksikosta joka tekee sen pöydän alta puolet pienemmällä korvauksella ja laittomana maahanmuuttajana, mikäli työnteko ei onnistukkaan niinkuin ajateltu, vihjaus rajavalvonnalle ja ongelma on poistettu hyvin äkkiä päiväjärjestyksestä. Vuosilomaa uudelle työnantajalle annetaan viikko ja viiden vuoden jälkeen saatetaan keskustella toisesta. Työpäivinä voivat olla kaikki 7 päivää viikossa ja varsinaisia viikonloppu/iltatyö lisiä ei ole.

Tietääkseni meidän maahamme töitä tulevat tekemään ahkerasti esimerkiksi Viro ja Puolalaiset. Itselläni ei missään tapauksessa ole ketään ulkomaalaista vastaan yhtään mitään, päin vastoin, haluaisin sinänsä että niitä olisi jopa enemmän. Niin kauan kunhan samat pelisäännöt pätevät kaikkiin ja ihmisiä kohdellaan tasapuolisesti, olivat sitten Suomalaisia tai ulkomaalaisia. Maahanmuuttajia tulee ja sanotaan että ei ole Suomessa tarpeeksi työntekijöitä ja se paikataan maahanmuuttajilla, silti on useita tuhansia Suomalais nuoria työttömänä joita elätetään KELA:n ja Sossun voimin niinkin hyvin, että ei oikeita töitä tarvitse edes miettiä. Useimpien nuorien ei ole edes "kannattavaa" mennä töihin kun sossulta saa paremmin kun 25 tuntia viikossa olevalla työsopimuksella ja siinä joutuu vielä tekemään jotain.

Sitten asiaan joka mietityttää erittäin paljon. Kuinka moni on oikeasti sellaisessa työssä josta oikeasti pitää. Onko töissä käyminen vain pakollinen asia, jota on vain pakko tehdä jotta saa kuukausittaisen vuokran ja laskut maksettua. Vai onko aihe tai työnkuva edes jollain tavalla sellainen, että siitä oikeasti pitää. Haluaisin tietää kuinka moni ihminen on ns. "UNELMA" työssänsä? Toki yleisesti ottaen aina on joku syy joka pitää tietyn ihmisen tietyssä paikassa. Työmotivaatio voi tulla esimerkiksi näistä asioista: mahdollisuudesta saada paljon rahaa, haasteista joita päivittäin kohtaa, kiinnostuksesta alaa kohtaan, hyvästä työporukasta, loma mahdollisuudet, erilaiset palkinnot, kehittymisen tunne ja vaikutus mahdollisuudet omalla vastuu-alueella. Haluaisin tavata ihmisen joka olisi täysin tyytyväinen työhönsä, mitä tekee. Tyytyväinen lomien määrään, rahaan jota saa työstä, työporukkaan, oma ala olisi juuri se jonka kaikista valitsisi kaikista, palkinnot työstä olisivat riittävät, kehitys olisi huomattavaa ja pystyisi päivittäisillä päätöksillä vaikuttamaan siihen kuinka yrityksillä menee. Ei nyt ainakaan itse tule ketään mieleen, voin toki olla väärässäkin.

Eiköhän siinä ole avautumista tarpeeksi, toivoisin että nämä asiat ei menisi ainakaan enään huonompaan päin. Sitä meinaan pian ollaan tilanteessa että ei ole kenelläkään muulla hauskaa kuin yhtiön omistajilla ja isoilla johtajilla jotka keräävät rahat kuin kaikki muut alemmat luokat ja normaalit työntekijät kärsivät. Tietääkseni Suomessa on ainakin joskus ollut ihmisillä hyvä olla, ainakin jollain tasolla, nykyään tuntuu olevan jo hieman kyseenalaista. Jonkunlainen niin kutsuttu "reilu meininki" olisi suotavaa, hieman joustoa asioissa ja pitää niistä asioista kiinni mistä ollaan sovittu ja jos ei ole mahdollista puheitansa lunastaa niin ainakin myöntää suoraan heti ja kertoa kuinka asiat oikeasti on.