Suomi-Joulu.

Musta tuntuu tän joululoman jälkeen yhä vahvemmin siltä, että voitais Janin kanssa perustaa joku "Kävele kengänpohjasi puhki ja koe enemmän" -neuvontapalvelu kaupunkimatkailijoille. Terveisiä tällä kertaa Washington D.C.:stä, sitä ennen New Yorkista ja tottakai Suomesta :) Kengänpohjia on kulunut, mutta me ollaan jälleen montaupeeta kokemusta rikkaampia. Jani lähti just kohti Lontoota ja mä jäin Washingtoniin ihmettelemään, että kuinkas se yksin asuminen taas menikään...

Joululoma Suomessa oli jälleen kerran mitä muutakaan kuin aivan unohtumattoman ihana, lukuunottamatta inhottavaa virusta, joka alko ilmotella olemassaolostaan just sopivasti Suomeentulopäivänä. Eipä siinä sitten mitään, jäi vain monta ihanaa ja rakasta ihmistä moikkailematta, kun vähäiset vierailuihin varatut päivät kulu sängyn pohjalla köhiessä ja kuumetta mittaillessa. Oli kuitenkin ihana viettää aikaa kotona ja kodeissa (koti kun näyttää olevan aika epämääräinen käsite meille nykyisin), ja oon aivan mielettömän onnellinen ja kiitollinen ihmisistä mun elämässä.

Tältä näytti meidän Lontoon kämpän lattia pari päivää ennen lähtöä. Ikävä kyllä mun täytyy todeta, ettei se poikkea ihan hirveesti näkymästä mun uuden Washingtonin kämpän lattialla juuri tällä hetkellä, vaikka tänne tulosta on jo muutama päivä... Tekosyynä vähäinen kotona vietettyjen hereilläolotuntien määrä.

Lontoon kotipihassa viimesenä päivänä ennen Suomeen lähtöä.

Veikkaan, että Jani on yrittänyt tällä kuvalla demonstroida joulun alla Suomessa vallinneita sääolosuhteita. Ja onnistunut siinä aika täydellisesti ;)

Tässä taasen demonstroidaan sitten mun olotiloja joulun aikana. Muhun iski monen vuoden tauon jälkeen kunnon flunssat ja henkitorventulehdukset ja mitä lie, joten sain pienen pakkoloman ja syyn maata sängyssä ja katsoa....näköjään muumeja. :D

Oltiin ensin vajaa viikko Kangasalla Janin äidillä ja vietettiin siellä joulua ihanassa seurassa. Jonkin verran kierreltiin myös pikamoikkailemassa sukulaisia ja kavereita. Janin äitiä kuuluu kyllä kiittäminen kärsivällisyydestä meidän epämääräisten tavaroiden keskellä asumisesta koko syksyn...!

Tiukat taideteoshuutokaupat menossa pelilaudalla. Mun sohvaperspektiivistä kuvattuna, koska simahdin ensimmäisen pelin jälkeen kuorsaamaan kuumettani pois sohvan nurkkaan. ps. Toivottavasti kukaan ei saanu tartuntaa...

Jani pääsi myös säbäkentälle hurvittelemaan. Aika vauhdikasta menoa, johtuu ihan varmasti vauhdista eikä mun kamerankäyttötaidottomuudesta ;)

Joonas ja Jani jonkun lelun kimpussa.

Kangasalta siirryttiin Espooseen vielä muutamaksi päiväksi. Ehdittiin käydä myös Turussa ja vähän siellä sun täällä. Joulu meni ihan liian nopeesti ja loppu kesken.. En tykkää yhtään hyvästellä rakkaita ihmisiä edes lyhyeksi aikaa, joten vaikka tiedossa oli ja on kivoja seikkailuja, oli haikeeta lähteä Helsingistä kohti Nyciä 30.12.

Leffassa Hermansien voimin. Rivistössä vasemmalta Sameli, Joonasa, Jani, mä, äiti ja iskä. Julia puuttuu, missäköhän se viiletti kun missas Kolme muskettisoturia :)

Love,

Johanna

Opiskelemaan Lontooseen!

Tässä on nyt tullut mietittyä että jos sitä kirjoittaisi jonkunnäköstä pientä vinkkikokoelmaa ylös Lontooseen ja yleisesti ottaen Iso-Britanniaan opiskelemaan lähdöstä. Ulkomaille opiskelemaan lähteminen on mielestäni erinomainen vaihtoehto oppia käyttämään kieltä, oppia asioita erilaisista kulttuureista ja ihmisistä, sekä tietenkin hankkia erinomainen koulutus samalla. Toki ei välttämättä ole aina helppo lähteä kotoisesta ja turvallisesta Suomesta ulkomaille, sillä opiskelemisesta saa lähes poikkeuksetta maksaa. Tämän lisäksi joutuu varautumaan siihen, että tarvitsee lähes kokoajan poistua omalta mukavuusalueeltansa, mikä ei välttämättä meille Suomalaisille, tai yleensäkään ihmisille ole kaikkein ihanin asia. Oli sitten kyseessä projektityön tai esitelmän esittäminen englanniksi tai mitä tahansa muuta vastaavaa. Suomalaiseen opiskeluun verrattuna sekä Iso-Britanniassa, että Yhdysvalloissa on opiskelu erittäin paljon käytännönläheisempää ja osallistumista vaativampaa. Kokeitakin on, mutta ei niin paljoa kuin suomalaisissa oppilaitoksissa, suuri osa näytöistä annetaan projekti töinä ja erilaisten casejen selvittelyinä.

Haluan ihan ensiksi mainita, että suomalaisen ei tarvitse missään tapauksessa hävetä tai nöyristellä akateemista tietotasoa eikä varsinkaan englanninkielen tasoa. Tässä muutaman kuukauden katseltuani ns. paikallisia sekä muita kansainvälisiä opiskelijoita, on mielestäni suomalainen opiskelija tottunut vaatimaan ja tekemään huomattavasti paljon enemmän kuin moni muu opiskelija, johon olen nyt törmännyt. On turha häpeillä ääntämistämme ja muita kielellisiä asioita, sillä useat ihmiset jotka ovat esim asuneet 10 tai 15 vuotta ja puhuneet kieltä koko tämän ajan, omaavat huomattavasti vaikeamman ja epäselvemmän murteen. Olen tosin koulussa, joka ei ole rankingien kärkipäätä, tilanne opinto motivaation ja kieli asioiden kohdalla voi muissa kouluissa toki olla hieman erilainen. Syitä siihen että London Metropolitan University on rankingin loppupään sijoituksilla, on esimerkiksi se että koulu ottaa hirveän määrän opiskelijoita sisään ja näistä opiskelijoista jotkut jättävät opintonsa kesken. Koulullani oli myös muutamia vuosia sitten ollut jonkinnäköinen rahoitusskandaali, joka painoi koulun pohjasijoituksille.

London Metropolitan University on opiskelijamäärällisesti Lontoon suurin ja opiskelijoita koulun kahdella kampusalueella (pohjois- ja keskustakampukset) on yhteensä noin 28.500 ja heistä erittäin suuri osa on kansainvälisen taustan omistavia. Sinänsä opetuksessa ei ole mitään vikaa. Opettajat on kohtuullisen hyviä ja omistautuneita työhönsä, toki heistä suuri osa ei ole alkuperäisiä Englantilaisia. Minun neljällä kurssillani kaksi opettajista on alunperin Intiasta, yhdellä kurssillta toinen opettajista on britti ja toinen on Karibialta, ja yhdellä kursseista opettaja on Bulgariasta. Eli ei pelkästään opiskelijat ole kaikkialta eri maailman kolkista vaan myös opettajat ovat eri puolilta tätä pyöreää palloa. Joten sitä saa kuulla jos jonkinlaista murretta englanninkielestä, sekä kanssaopiskelijoilta, että opettajilta joka voi myös ottaa aikansa, että ymmärrät muutakin englantia kuin sitä mitä olet tottunut kuulemaan televisiosta ja elokuvista.

Näistä sitten muodostetaan yksi kurssityö koskien rekrytointia ja palkkaamista

Kuinka sitten päästä tähän ihanuuteen käsiksi, no ensinnäkin hakeminen Iso-Britannian yliopistoihin on tehty erittäin helpoksi. Menet vain UCAS sivustolle ja täytät erittäin selkeästi ja helposti tehdyn hakemuksen jossa voit hakea yhdellä hakemuksella viiteen eri yliopistoon/linjaan ja vastaukset tulevat sähköpostiisi, riippuen hakuajankohdasta mutta yleensä muutaman kuukauden kuluessa. Hakemukseesi sinun tulee varautua täyttämään kaikenlaisia henkilökohtaisia tietoja, informaatiota aikaisemmista opinnoistasi, henkilökohtainen motivaatiokirje jossa kerrot itsestäsi ja miksi juuri sinut tulisi valita kyseiseen yliopistoon, sekä akateeminen referenssi jonka voit pyytää joltain vanhoista opettajistasi tai vaikkapa lukion rehtorilta. Ylioppilas, sekä IB-todistuksella hakeminen on erittäin helppoa ja se löytyy valmiina vaihtoehtona hakemuksesta ja ainoa, mitä sinun tarvitsee tehdä, on käännättää todistus ja kirjata numerot hakemukseen. Kauppaoppilaitos- tai Ammattikoulutodistuksella hakeminen on hieman kinkkisempää, mutta järjestyy kyllä pienten selvityksien jälkeen. Toki koska suurta tietoa koulutuksen tasosta ja vaativuudesta ei ole, voit olla pienenä altavastaajana yo-opiskelijaan verrattuna. Jotkut yliopistot myös saattavat kutsua erikseen pääsykokeisiin, haastatteluihin tai pyytää lisä-informaatiota antamistasi tiedoista. Hakeminen maksaa noin £20 eli tämän hetkisellä vaihtokurssilla ~25€. Lisäksi Suomessa on myös organisaatio nimeltään Kilroy Education joka auttaa todistuksen käännättämisessä ja hakuprosessissa. Itsepäisenä ja jääräpäisenä miehenä päätin että hoidin koko sotkuni itse itse enkä käyttänyt heidän apuansa, eikä prosessi ollut mielestäni millään tavalla vaikea.

Sitten niihin opiskelumaksuihin, itse joudun maksamaan opinnoistani £3,375 (4100€) joka ei sinänsä ole paha verrattuna esim. jenkkiyliopistojen lukukausimaksuihin. Ensi vuonna alottavat opiskelijat joutuvat maksamaan opinnoistansa £4000-£9000 (maks. 11000€) koska Iso-Britannian mahtava valtio päätti nostaa lukukausimaksurajoja. Tämä tietenkin on aihettanut jos jonkinlaista suurta ja pientä mellakkaa nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa. No, olipa lukukausimaksusi mitä tahansa niin Euroopan kansalaisena suomalaiset saavat halutessaan Iso-Britanniassa suoritettuihin opintoihin lainan Student Finance -nimiseltä valtion organisaatiolta joka kattaa täysin koko lukukausimaksusi. Tämän lisäksi Suomalainen opiskelija saa tietenkin hieman korotetun KELA:n tuen sekä Suomen valtion takaaman opintolainan, jolla voi maksaa kirjoja ja elämiskustannuksia. No kyllähän siinä penniä joutuu venyttämään ja todennäköisesti tekemään osa-aikatöitä opintojen ohella mutta ainakin itse olen sitä mieltä että koko homma tulee lopulta kannattavaksi. Student Finance -lainan takaisinmaksua sinun tarvitsee alkaa suorittaa kun siirryt työelämään ja saavutat tietyn sovitun tulotason vuodessa.

Asuminen ja eläminen Lontoossa ei toki ole ilmaista, hintataso on hieman Suomea korkeammalla ruuassa, internetissä, matkapuhelinliittymissä, vedessä, sähkössä sekä kaasussa. Ero ei tosin ole suuri, mutta pienet erot kaikessa ylöspäin tuntuu kyllä opiskelija budjetilla. Jotkut ruuat ovat hieman halvempia, mutta yleisesti ottaen ruokakustannukset tulevat kalliimmaksi kuin Suomessa. Kaikki muut pakolliset menot mainittuani pääsenkin isoimpaan eroon, joka on vuokra. Vuokran kohdalla voi valmistautua siihen, että se voi olla ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, tämän takia useat opiskelijat asuvat muutaman opiskelijan kommuuneissa ja täten pienentävät hieman vuokrakustannuksia. Itse asumme Suomi-kommuunnissa jossa vuokra huoneesta ja jaetusta keittiö olohuone yhdistelmästä jonka jaamme toisen Suomalais-pariskunnan kanssa on £700 (noin 860€). Toki asunto on tuore ja moderni englannin standardeihin verrattuna, mutta halvaksi kyseistä summaa ei voi missään tapauksessa kuvata. Opiskelijoille on tarjolla myös ns. "hall's" majoitusta, joka tarkoittaa opiskelija-solu asuntoloita, mutta nähtyäni nämä pienet kopit ja kuultuani mitä ihmiset niistä maksavat, ei kyseinen vaihtoehto ole yleensä hirveän järkevä.

Useat asunnot, kuten meidänkin asuntomme, ovat kalustettuja, kalustetaso ja -laatu vaihtelee erittäin paljon. Meidän asunnossamme oli mukana pieni määrä astioita ja sellaiset ylellisyydet kuin stereot ja televisio. Toki koska asumme jälkeenjääneen teknologian multi-keskittymässä ei televisiomme toimi hirveän hyvin vain pätkii vähän väliä. Tämän pitäisi korjaantua vuoden vaihteessa kuin digilähetykset alkavat, mutta tämä jää nähtäväksi. Myös puhelimen kuuluvuus on joissainpäin asuntoa heikohko ja voi olla helpompaa mennä suorilta vain puhumaan parvekkeelle jos haluaa kuulla selkeästi mitä vastapuolella on sanottavana ja saada myös oman viestinsä perille.

Ja kun nyt kerran aloitin avautumisen aiheesta britit ja teknologia niin on pakko mainita, että täällä lähes kaikissa internet yhteyksissä on maksimikäyttöraja. Itse hankimme rajattoman kotikaapeliyhteyden, mutta mikäli käytät liittymää erittäin paljon saattaa palveluntarjoajasi soveltaa ns. "fair use policy" nimistä pykälää ja hidastaa yhteyttäsi. Sama ongelma tulee lähes poikkeuksetta vastaan puhelinliittymän datan käytössä, ei 98% liittymistä eivät sisällä ns. rajatonta dataa ja vaikka jotkut liittymät näin ilmottavatkin on edellä mainittu "fair use policy" erittäin usein sovellettavissa. Eli jos vaikka käytät kännykkäsi mobiililaajakaistaa yli 1GB kuukaudessa, on mahdollista, että palveluntarjoajasi katkaisee netin puhelimestasi tai ainakin rajoittaa nopeuttasi huomattavasti.

Eräs asia, mikä on pakollinen olla mikäli meinaat saada matkapuhelin-, sähkö-, kaasu- ym. sopimukset tehtyä, on brittiläinen pankkitili. Pankkitilin voit avata vuokrasopimusta ja passia vastaan haluamassasi pankissa suhteellisen helposti. Itse päädyin avaamaan tilini HSBC:seen joka ei välttämättä ollut paras vaihtoehto, sillä luottoluokitukseni on toistaiseksi niin alhainen kuin vain ikinä voi olla, syytä tähän en kylläkään tiedä. Tämän takia neuvonkin, että voi kannattaa avata tili esimerkiksi Lloyds TSB:ltä, kämppäkaverini on ainakin ollut hyvin tyytyväinen kyseisen pankin palveluihin ja luottoluokituksen kanssa ei ole ollut lainkaan minkäänlaista vääntöä. Alhaisessa luottoluokituksessa on esimerkiksi se ongelma, että sinulle ei anneta kytkymatkapuhelinsopimusta ennenkuin nostat sitä hieman, käyttämällä pankkitiliäsi ja hankkimalla hieman jatkuvuutta, tämä saattaa kestää muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. HSBC oli kylläkin tietoinen päätös, jatkoa ajatellen heillä on konttoreita ympäri maailman ja koska tavoite olisi pysytellä ulkomailla, toivottavasti seuraavaksi Yhdysvalloissa, niin voin käyttää kyseistä liittymää ilman suurta sähläystä myös siellä.

Tässä tuli ainakin kerrattua kaikki mitä tällä erää tuli mieleen, mutta mikäli mietit opiskelemista ja hakemista yliopistoon Briteissä, niin vastaan erittäin mielelläni kaikkiin kyselyihin. Olen myös jossain määrin tietoinen hakuprosessista ja opiskelusta Yhdysvalloissa, joka on Iso-Britanniaan verrattuna hinnallisesti vähintään kaksinkertainen ja joissain tapauksissa jopa nelin tai viisinkertainen.

Lempiasiani menneisyydestä: lentäminen

Tulipa taas lennettyä toissayönä Lontoosta Tampereelle. Kolmelta aamuyöllä herääminen tuntuu aina yhtä herkulliselta. Tosin nyt ei onnekseni tarvinnut edes herätä - tadaa, en ollut herätyskellon pärähtäessä ehtiny nukahtaa sekunniksikaan...

Muutaman kuukauden Lontoossa asustelun aikana Ryan Airin lentoaikataulut on oppinut ulkoa etu- ja takaperin. Läheinen asiakassuhde ko. yhtiöön on syntynyt pääasiassa sen opiskelijaystävällisen hinnoittelun vuoksi. Edestakaisin Lontooseen ja takaisin matka on tullut parhaimmillaan maksamaan n. 60 euroa, mutta tietysti välillä sesonkiaikoina hinnat voivat kivuta melkein yhtä korkealle kuin muillakin lentoyhtiöillä. Mm. jouluksi kotiin -suunnitelma ei olisi ihan toiminut, ellei matkoja olisi tullut buukattua jo syyskuussa. Lisäksi koska lentelen Suomeen tällä hetkellä tiuhaan lähinnä opiskeluun liittymien vaatimusten sanelemana, on ollut ihan näpsäkkää, että Rynski sattuu lentämään juuri Tampereelle.

Kaiken kätevyyden sokaisemana en olekaan sitten pahemmin viitsinyt keskittyä siihen, mitä siellä itse lennolla tapahtuu, kunhan se vie mut turvallisesti paikasta A paikkaan B. Ryan Airin asiakkuutta (ja meidän uudessa kotikaupungissa vierailua) harkitessa kannattaa varautua ainakin sissiasenteella siihen, että lennolla ei tarjoilla edes vettä tai kahvia ilmaiseksi. Ehkä sen voi kuitenkin laskea plussaksi, että lentoemot ja stuertit aiheuttavat tirskahduttelevaa komediaa edesottamuksillaan? :)

Eniten komediaa, tai hmm...olisko enemmänkin eräänlaista murhenäytelmää, aiheutan kuitenkin ihan perinteisesti itse itselleni. Viimeksi Lontooseen lähtiessäni en löytänyt Pirkkalan jättimäisellä lentokentällä oikeeseen terminaaliin (terminaaleja huikeat 2 kappaletta) ja olin n. 8 tuntia etuajassa, koska olin olettanut, että lennot lähtevät joka päivä samaan aikaan. Huikee suoritus! Oon kuitenkin ollut kyseisellä lentokentällä tän syksyn aikana useemman kerran, joten voin kertoa, että vastaava toiminta ei onnistu monelta yhtä kokeneelta lentäjätytöltä.

Lontoon päässä sen sijaan homma on sujunut ihmeen sulavasti, ja ainoo harmaita hiuksia aiheuttava tekijä matkoilla on inhottava ajankohta. Stanstedin lentokentältä starttaaville lennoille pitää tosiaan lähteä meidän kotikonnuilta Poplarista kello 4:n pintaan aamuyöstä, mikä on meidän kaltasille aamuvirkuille aina yhtä ilonen asia... \o/ Lentämisestä yleensä pitää vielä sanoa, että jotenkin on hassua, miten aina ennen jännältä ja siistiltä tuntuneesta asiasta on tullut vähän semmonen inhokki - lentoja ei todellakaan odota innolla muun kuin sen takia, että pääsisi pian perille.

Nyt ollaan siis tukevasti perillä Kangasalan kamaralla. Edessä olis pari työpäivää ja sen jälkeen vähän ens viikolla olevaan tenttiin valmistautumista. Olin melkein unohtanu, että täällä voi olla jo pakkasta tähän aikaan vuodesta (siis MITÄ se on?), joten aamulla jäässä odotteleva auto aiheutti mulle pienen yllätysmomentin. Jipii, tulispa jouluks lunta!

Johanna

Onnea onkimassa

Suomessa on harmaata ja kylmää! Oon melko varma, että viime vuonna Chicagossakin tais olla vastaavia keliolosuhteita, mutta jotenkin silti se on täällä paljon rankempaa. Miksi, MIKSI?? Mikä mulla on, miks on alkanu väsyttää koko ajan? Pimeet aamut tuntuu paljon pimeemmiltä kuin viime vuonna, ja pyörälläkin on täällä rankkaa ja ällöö polkea vaikka Chicagossa se oli kovin mukavaa. Mikä mua vaivaa?

Mulla on sellanen olo, etten kuulu tänne Suomeen ollenkaan. On vaan joku hirvee luonnonoikku, että oon syntyny tänne, ja mun elämälle on varmasti joku järkevämpi tarkotus ihan muualla. Näin sen on oltava, ja sen ajatuksen voimalla pusketaan eteenpäin.

Pitkästä aikaa pientä stressiä siis ilmassa. Jenkkivuoden aikana oli vielä paljon enemmän kiirettä ja tohinaa, mutta silti sellanen fiilis, että homma oli hanskassa ja se kiire muodostu just sellasista asioista joita tykkäsin tehdä. Nyt lähinnä poukkoilen sinne tänne keskellä asioita, jotka tuntuu vastenmielisiltä. No good?

Huomasin tänään, että täällä ne ihanan pinkit kynsilakatkin näyttää pirteyden sijasta lähinnä mauttomilta. Miks? Voiko joku kertoa mulle miks? Miks täällä alkaa tekee mieli pukeutua mustaan ja harmaaseen ja miettiä onko tukka leikattu oikeen tyyliseks? Miks täällä alkaa huolestuttaa, onko kenties kertyny muutama ylimääränen kilo tohon lantionseutuville vaikka paino on takuulla ihan sama kuin vuosi sitten? Miks? Miks täällä alkaa angstaamaan asioista, jotka ei tosiaan ansaitsis aivokapasiteetistä yhtäkään prosenttia? Turhaa, sanon minä. Elämän vois elää niin paljon onnellisempanakin.

Mä oon noin niinkun yleisesti ollu aika tyytyväinen elämääni, JA, älkää käsittäkö väärin – olen sitä 99% ajasta edelleen. Silti huomaan nyt vaan tosi selvän eron mun mielialassa verrattuna esimerkiks viime vuoteen, ja pohdiskelenpa tässä vain, että mistä moinen. Nih.

Löytyykös se onni sitten kenties Suomen rajojen ulkopuolelta? No, ehkä pidemmältä kuin Tallinnasta, missä tätä tekstiä kirjottelin kunnes läppäristä loppu virta. Tallinnasta se onni ei nimittäin ainakaan löytyny ;) Onpahan ainakin yritetty!

Lopetan tilittämisen nyt, koska järkevin reissu tähän kohtaan taitaa kannattaa tehä Nukkumatin maahan.

New York 3. päivä

Kolmantena päivänä päätettiin ottaa melko räväkkä ja loppuun asti suunniteltu reitti, mistä kävellään mihinkäkin ja mitä kautta. Reitin suunnittelusta vastasi matkanjohtaja Jani. Asioita oli paljon, mutta oltiin erittäin optimistisellä mielellä liikkeellä, että jaksetaan vielä viimeinen puristus ja saadaan lähes kaikki pääasiat nähtyä ja tehtyä.

Päivä aloitettiin menemällä NBA Shoppiin, joka oli hyvin pitkälti samantyylinen kuin NHL:n vastaava, tosin 4 kertaa isompi. Kuten aikaisemminkin jo totesin niin koripallo on huikeasti suurempi urheilulaji Yhdysvalloissa. Täällä oli kaikkea kalsareista sateenvarjoihin, lähes kaikkien ainakin merkittävien pelaajien nimillä ja numeroilla varustettuja paitoja ja nämä kaikki löytyi niin naiselle, miehelle kuin lapsillekkin. Täältä löydettiinkin jotain pientä kivaa kotiinviemisiksi.

Tyylikäs NBA Storen sisäänkäynti

Sisältä löytyi myös viime vuosikymmenen suuruuksien paidat

Legoista tehty Kevin Garnett

Seuraavana vuorossa oli Johannan kuolaama pikaruokaravintola nimeltään The Pump. Tätä voidaan kyllä ihan yhdessä suositella mikäli tykkää hieman proteiini- ja energiapitoisesta terveellisestä pikaruoka vaihtoehdosta.

Johanna käymässä The Pumpissa

Kun aamupala oli nautittu ja ajateltiin ottaa metro New Yorkin eteläpuolelle SoHoon. Alunperin suunnitelmana oli ottaa oranssi V-linjan metro, mutta saimme tietää, että kyseinen linja ei lauantaina tai yleensäkkään viikonloppuna kulje. Niimpä pika-adjustointi ja metrolla muutama pysäkki ns. väärään suuntaan, että pääsimme oikeaan metroon ja oikeaan suuntaan.

Matkalla metrotunnelin syvyyksiin

SoHo oli ihan hieno kokemus pienine putiikkeineen, vaateliikkeineen ja ravintoloineen, mitä sitä nyt kerkesi nähdä. Kun ei erityisesti shoppailtu tai syödä oltu suunniteltu niin ajateltiin vain kävellä hieman ympäriinsä ja suhteellisen nopeasti paikan läpi. Tästä hyvin hätäiseen suuntasimme kurssin kohti pohjoista ja seuraavaksi vuorossa ohikulku matkalla oli New York University sekä Washington Square Park.

Washington Square Parkista, kuvaajan takana sijaitsee New York University (NYU)

Aivan hetkisen päästä vuorossa olikin Union Square Park josta löytyi jos jonkinnäköistä outoa taloa, asiaa ja ihmetystä, muutaman patsaan lisäksi tietenkin. Josta taas ei ollut matka eikä mikään mennä näkemään yksi NYC:n suosituimmista rakennuksista, eli Flatiron Building. Spotattiin siinä matkalla myös mielenosoitus joukkio jotka eivät olleet aivan hirveän innostuneita BP:n öljyvuodoista.

Union Square Parkissa oli mahdollisuus hankkia kissa

Union Square Parkin savuava rakennus jonka seinässä näkyi myös olevan jonkunnäköinen lähtölaskenta, en tosin tiedä mihin tai mikä rakennus tässä edes on

Johanna ja Flatiron Building

Lähistöltä löytyi kaikennäkösiä vähän erikoisempia rakennuksia

BP:n vastainen mielenosoitus

Edelleen kävellen kohti pohjoista jatkoimme matkaa kohti seuraavaa valitsemaamme pistettä, Madison Square Gardenia. Matkan varrelle sattui myös Fashion Institute of Technology, New Yorkin pääpostitoimisto ja Martha Stewartin studio, jossa hänen suhteellisen suosittu tv-show kuvataan. Matkan varrella olisi kyllä ollut yhtä jos toistakin katsomisen arvoista asiaa, mutta pienoinen kiire niskassa paahdoimme kevyessä kenttähiessä eteenpäin.

New Yorkin pääposti oli ihan hieno ja suhteellisen iso rakennus

Madison Square Garden

Näin täällä parkkeerattiin autotkin useampaan kerrokseen

Mikäli olisi jäänyt aikaa, olisimme ehtineet, olisi suunnitelmiin sisältynyt myös Madame Tussauds vahamuseo, mutta kello oli sen verran paljon, että suuntasimme nokkamme kohti Majestic Theatrea jossa meillä oli jo valmiiksi varatut liput Phantom of the Opera - Broadway esitykseen joka on itseasiassa Broadwayllä kaikkein pisimmiten näytetty näytös.

Juuri menossa Majestic Theatreen sisälle, näytelmän päähenkilö kuvassa

Kuva sisältä ennen näytöksen alkua, näytöksen aikana kuvia ei saanut ottaa

Esitystä mainostettiin kohtuullisen näkyvällä paikalla

Näytöksen jälkeen kiidimme pikaisesti hotellille hakemaan tavaramme. Tästä nopeasti vielä hakemaan hieman purtavaa mukaan, Johannalle The Pumpista ja minulle Chipotlesta, kun kerran paikat oli sijoitettu täysin vierekkäin. Tästä nopeasti metroon jossa aterioimme pikaisesti liikkeessä, meikäläinen saattoi jopa rikkoa Chipotlen Fajita Burriton syömisennätyksen, sen verran nopeasti se meni ääntä kohden. Metrolla suuntasimme pohjoiseen päin lähes Harlemiin asti ja siitä sitten jatkoimme loppumatkan bussilla aina La Guardianin lentokentälle asti. En välttämättä suosittele vaihtoehtoa, paikka jossa vaihdoimme bussiin, ei vaikuttanut maailman turvallisimmalta.

The Pump

Johanna tilaamassa ruokaansa The Pumpissa

New York 2. päivä

Ensimmäisen päivän jälkeen oli matkan tarkoitus, eli passi, jo hoidettu. Sitten voitiinkin keskittyä täysin turistina olemiseen. Ajateltiin siinä heti aamulla, että jos sitä vaikka menis kokeilemaan New Yorkin metroliikennettä ja kattois minkälaista sillä on matkustaa. Lähin pysäkki oli heti muutaman korttelin päässä hotellista ja ei muutakun sinne. No kyllähän sitä tietynlaisia eroavaisuuksia Chicagoon verrattuna löytyikin. Ensinnäkin junia meni kahdessa kerroksessa edestakaisin ja raiteita saattoi olla useampia vierekkäin, toiseksi junat menivät täysin maan alla, ainakin Manhattanin saarella. Lisäksi junat olivat aivan erilailla organisoidut sisältä, suurin osa penkeistä oli sivuttain, leveämmät, avarammat ja pidemmät vaunut, ja kaiken tämän lisäksi vaunut olivat uudempia ja niistä löytyi erinäisiä elektronisia näyttöjä.

New Yorkin Metrossa

Siinä sekamelskassa ei huomattu tarkemmin katsoa mihin junaan sitä nyt sitten hypättiinkin ja hupsista, oltiinkin menossa väärään suuntaan ja ennenkuin tajusin mentiinkin jo Brooklynin puolella kohti Queensia. No, tulipahan sitten käytyä nopeesti sieläkin. Ruvettiin kyllä heti muutaman pysäkin jälkeen ihmettelemään että mikähän tämä päätepysäkki oikein on kun ei kuulosta tutulta, eikä siinä kauaa mennytkään kun oltiin jo vaihdettu toiseen suuntaan. Nyt rupesi jo näyttämään paremmalta, elektroninen näyttö vilkutti päätepysäkkinä World Trade Centeriä.

Päätöspysäkki, World Trade Center

Siitä päästiinkin sitten paikan päälle, ns. Ground Zero olikin täysin eristetty ja täynnä erinäisiä työkoneita, uudelleen rakentaminen on aloitettu. Tilalle rakennetaan tällä hetkellä maailman suurinta toimistorakennusta joka tulisi myös olemaan Yhdysvaltojen korkein rakennus. Tämä "One World Trade Center - Freedom Tower" ohittaisi korkeudessa Chicagon Willis Towerin, paremmin tunnettu entisellä nimellään Sears Tower, noin 15 metrillä. Suunnitelmat sisältävät myös erinäisiä muita rakennuksia, sillä alue joka tuhoutui hyökkäyksen johdosta on muutamia kortteleita.

Ns. Ground Zero, WTC jonka kohdalla toistaiseksi vain rakennustyömaa

No siitä sitten käveltiin rakennusalueen ympäri ja kohti Wall Streetiä. Ja muutaman minuutin päästä sitä oltiinkin jo keskellä talousmaailman keskipistettä. Mielestäni on hassu ajatus laittaa kaikki yhteen asiaan liittyvät rakennukset saman kadun varrelle. Siinä on sitten ainakin kaikki lähellä toisiaan. Sitten oltiinkin jo näkemässä New York Stock Exchangea, oltiin alunperin mietitty, että jos pääsisi sisälle oikein katsomaan sitä hullunmyllyä mikä siellä vallitsee, mutta ei sitten jaksettu edes yrittää. Tietääkseni sinne on mahdollisuus päästä maksusta sisälle katsomaan, mutta ainakin tällä hetkellä näytti siltä, että turistivierailijat eivät olleet tervetulleita ja sisääntuloreitit oli tehokkaasti eristetty.

Tästä se Wall Street alkoi

New York Stock Exchange

Minä ja New York Stock Exchange toisesta suunnasta, erittäin edustava pelipaita päällä, heti rupes ohikulkijat kommentoimaan

Tähän se Wall Street loppui

Jatkoimme matkaa Wall Streetiä pitkin kohti satamaa, mielessämme oli ottaa lautta kohti Vapaudenpatsasta. Ehkä olisi hieman voinut etukäteenkin ottaa asioista selvää, siinä tuli hieman harhailtua edes takaisin sitä rantaviivaa. Ehkä sitä olis pitäny vaan lähteä helikopteriajelulle kun sellainenkin mahdollisuus siitä satama-alueelta löytyi. No sitten päästiin kuin päästiinkin Manhattanin eteläkärkeen, Battery Parkiin josta lautat Vapauden patsaalle lähtevät, niin viimeinen lautta oli lähtenyt jo tunti sitten. Eipä tullut mieleen että klo 17 jälkeen ei mene enää ensimmäistäkään lauttaa. Päädyimme siis pyörimään siihen puistoalueelle ja katselemaan patsasta rannasta päin. Puistoalueelta kyllä löytyi kaikennäköistä patsaista tanssijoihin ja skeittareihin sekä myös vapauden patsas hieman pienemmässä koossa, joka tosin hieman myös liikkui. Löytyi myös karikatyyrien piirtäjä jota päätettiin pyytää piirtämään meistä karikatyyri, tämä ei välttämättä ollut päivän loistavin idea.

Siellä se Vapauden patsas on, tätä lähemmäksi ei sitä oikeata patsasta päästy

Battery Parkissa oleva kotkapatsas

Pääsin sitten kuitenkin poseeraamaan Vapauden patsaan kanssa, tosin tämä oli elävä

Sitten lähdettiinkin jo junalla pohjoiseen päin, jotta kerettiin kokeilemaan New Yorkilaista pizzaa. Joukkuekaverini oli aikaisemmin vinkannut, että paikalliset pizzat ovat maailman parhaita, päädyttiin Ray's pizzeriaan. Olihan se todella hyvää, maailman parhaasta en tiedä.

Pizzaa New Yorkissa, kinkku-ananas, pohja oli melkoisen rapea, ei vetänyt välttämättä vertoja Chicagolaiselle

Tästä jatkettiin sitten Time Square Churchiin, eli kirkkoon keskellä Time Squarea, hassuinta tässä on se, että tänne tapahtumaan oli ikäraja 12-29, eli perheen nuorimmat ja vanhimmat eivät varsinaisesti olleet kohdeyleisöä. Meininki oli erittäin nuorekas ja mukava. Sisältäpäin kirkko muistutti ehkä jopa enemmän upeaa, koristeellista teatteria kuin esimerkiksi kirkkoa, jollaisiin on Suomessa tottunut.

Time Square Church sisältä

Sitten mentiin siihen lähistölle syömään hieman Bar-B-Que ruokaa. Siinä Time Squaren vieressä oli todella Amerikkalaistyylinen ravintola jonka nimi oli "Famous Dave's" josta löytyi erillaisia grilliruokia. Valitsimme paikan myös senkin takia, että hinnat eivät olleet päätä huimaavia ja annokset vaikuttivat suhteellisen isoilta. Mitä aikaisemmin olimme katselleet todella useissa New Yorkin ravintoloissa hinnat olivat aivan älyttömän korkeat.

Meikäläisen Ribsit ja lohkoperunat muffinssin kera

Johannan Turkey Hamburger

Famous Dave's - Bar-B-Que ulkoapäin

Samantien tankattuamme alkoikin hieman jo silmät painamaan ja jalatkaan eivät olleet kaiken kävelyn jäljiltä aivan tuoreimmassa kunnossa. Siitä sitten vain pikakävelyä hotellille ja treffeille nukkumatin kanssa.

New York 1. päivä

Päästiin tossa vähän käymään New York Cityssä katseleen minkälainen kaupunki sieltä itärannikolta löytyy. Vedettiin aika tiukalla aikataululla nähtävyyksiä toisensa perään aikalailla koko sen kolme päivää mitä siellä oltiin. Matkan syynähän oli aivan puhtaasti vain ja ainoastaan se, että minun passini varastettiin ja jotta voisin saada uuden, tarvi mennä New Yorkiin, Washingtoniin tai Los Angelesiin suomen suurlähetystöön tai konsulaattiin semmoinen hakemaan. Joka sinänsä on aika outoa sillä myös Chicagosta löytyy kunniakonsuli joka periaatteessa aikasemmin pystyi asian hoitamaan, mutta heiltä oli oikeudet näiden asioiden hoitamisesta pidätetty. No onneksi kuitenkin saatiin asiat järjestettyä niin että päästiin New Yorkiin käymään ja asia hoitamaan, josta suuri kiitos kuuluu appi-ukolle. Iso käsi sinne.

Chicago Blackhawks - Stanley Cup Champions 2010

Odottelemassa bussia Chicagon pimeillä kaduilla

No matka alkoi ihan lepposesti päätettiin olla nukkumatta sinä yönä kun Chicago Blackhawks päätti voittaa Stanley Cup mestaruuden ja lentomme oli lähdössä siinä kello seitsemän aikaan aamulla. Päätettiin mennä säästölinjalla ja lähdettiin siinä kello 3.00 yöllä matkustamaan 3:lla eri bussilla ja yhdellä junalla kohti O'haren lentokenttää. Matkahan meni ihan hyvin ja matkan kestokaan ei ollut kuin kaksi tuntia. Oltiin siinä hyvissä ajoin noin 1,5 tuntia ennen lennonlähtöä paikan päällä odottamassa lennon lähtöä. No eiköhän siinä käy niin että kun on hyvissä ajoin niin American Airlines päättääkin vaihtaa koneen pienempään ja myöhästyttää lentoa 2 tuntia. No Johanna sai siinä sopivasti melkein neljä tuntia unta ennen lennon lähtöä, minä en pahemmin nukkunut.

Juuri menossa Suomen Pääkonsulaattiin

United Nations Plaza, eli toisin sanotusti YK:n päämaja New Yorkissa

Sitten New Yorkissa vaan nopeasti taksilla kohti konsulaattia ja hoitamaan reissun varsinaista tarkoitusta. Sielä olikin tädit hieman sekaisin tietokone ohjelminensa ja papereinensa. Vaikeudeksi loppujen lopuksi ilmaantui, etteivät he löytäneet tietoa suoritetusta asepalveluksesta. No saatiin ne hommat siittä eteneen vaikka seuraavalle päivälle jäikin tarkistettavaksi että asepalvelus on varmasti suoritettu. Siitä sitten ihailemaan United Nations Plazaa sekä Trump World Toweria jotka olivat siinä heti naapurissa.

Flatotel hotellin aula

UN Plazalta lähdimme patikoiden kohti hotellia joka osoittautuikin olemaan erittäin moderni ja nuorekas. Sinne vain matkatavarat nopeasti ja ihailemaan mitä sitä Isolla Omenalla olisi tarjota. Ensimmäisenä suuntasimmekin nokkamme pohjoiseen päin kohti Central Parkia ja sen vehreitä metsiä. Aivan hirveän syvälle tähän viidakkoon ei viitsinyt mennä, siinä olisi mennyt äkkiä koko päivä mikäli kaiken olisi halunnut nähdä.

Central Parkin edustalla oli mahdollisuus ottaa myös hevoskyyti tai vaihtoehtoisesti pyöräkyyti

Tässä ollaankin jo Central Parkin uumenissa

Niimpä siitä hyvin pikasesti otettiin kurssi eteläänpäin ja kohti Rockefeller Plaza. Täältä löytyi jos jonkinnäköistä patsasta sekä NBC Experience, jossa myytiin yhtä jos toistakin NBC kanavan tuotetta. Tästä päästiinkin sopivasti kohti NHL kauppaa josta löytyi minikokoisen Stanley Cup pokaalin lisäksi kaikkea mitä kunnon jääkiekko fani haluaa.

Rockefeller Plazalta löydettiin kaikkien lippujen seasta myös Suomi

Sitten käytiin NHL Storessa ihailemassa, täytyy tykätä että Antti Niemen paita on heti näyteikkunalla kaikkien nähtävissä

Kaupan sisältä, Stanley Cup kädessä, melko Blackhawks aiheinen oli kauppa tällä hetkellä, vaikka löytyi sieltä myös kaikkien muidenkin joukkueiden tavaraa

Tästä matka jatkui kohti Time Squarea ja tuhansia erilaisia valomainoksia. Time Square tuntui olevan kaikista turistikohteista suosituin, ihmisiä rupesi olemaan joissain paikoin niin paljon, että hyvä kun sekaan mahtui. Varmaankin kuvat kertovat enemmän kuin sanat.

Time Square

Seuraavaksi jatkoimme matkaa kohti Empire State Buildingia. Matkalla sattui sopivasti olemaan New York Public Library joka on myös yksi suosituista nähtävyyksistä ja poikkesimmekin sen kautta nopeasti näkemässä myös tämän nähtävyyden, jossa ei tosin ollut mitään näkemistä koska rakennus oli täyden remontin vallassa ja täysin päällystetty erinäköisillä pressuilla.

Tässä ollaankin jo Empire State Buildingissa

Kuva Empire State Buildingista etelään ja minkälainen näkymä siitä Manhattanilta sitten löytyykään

Tässä olikin sitten hyvin pitkälti ensimmäinen päivä paketissa, illasta käytiin vielä hakemassa juosten ruokaa Chipotlesta kun ei huomannut että paljonko se kello olikaan. Viime tingassa noin 2 minuuttia ennen ravintolan sulkeutumista kerettiin vielä paikanpäälle ja siitä pikaisesti ruuat mukaan ja hotellihuoneeseen, nauttimaan ja lepäämään seuraavan päivän koitoksia varten.