Slacklining

Tervehdys Haukilahdesta, ihanaihanalämmin kesäpäivä taas takana. Kaiken muun kivan lisäks kokeilin tänään uutta lajia...tai ehkä ennemminkin asiaa; nuorallakävelyä :)

Sampalla kylässä olevalla itävaltalaisella kaverilla oli mukanaan "slackline", eli näppärästi esim. kahden puun väliin viritettävissä oleva köysi. Hän opetti meitä lajin saloihin ja oli itse ehkä pikkusen eri levelillä kun esim. meikäläinen. :) Hauskaa hommaa nuorallakävely oli, tasapaino ja keskittyminen oli ainakin koetuksella.

Here we go...

...or maybe not! :D

Joonaskin sattu tuleen sopivasti visiitille.

Näin me kaikki opetellaan kävelemään tuitui ^_____^ Samppa autto mua näin alkuun, joten mä jaoin 5 min kokemuksella oppeja Jontulle.

Mikä sieltä tuleeee!

True skillz

Mäkin pääsin lopulta puulta puulle, mutta siihen vaadittiin hazardia tyyliä, eli sen verran vauhtia ettei yksinkertasesti ehdi pudota..

Sillä voi myös keinua! Ja köyden omistajan elkeistä päätellen tehdä melkein mitä vaan.

Oli kivaa! Tommonen ei edes vie paljon tilaa ja sen voi virittää lähes mihin vaan mistä löytyy kaksi sopivalla etäisyydellä olevaa uloketta. Uus ajanviettotapa bongattu!

MO.

Hei. :)

Blogi otti pienen välikuoleman, hups. Tästä ei voi lähtee kun uuteen nousuun!

Oon tässä viime viikkoina kuullut useammalta kuin yhdeltä ( ! ) ihmiseltä, että meidän blogia seurattiin silloin kun täällä vielä tapahtui jotain. Niinpä sain hetkellisen motivaation tulla tsekkaamaan pitkästä aikaa, miltä täällä näyttikään. Enää ei tuu kirjoitettua sitä lapsuudenaikasta 20 sivua kirjeitä ja 5 sivua päiväkirjaa per päivä, joten onnistuiskohan pari blogitekstiä per kuukausi?? ;)

Siispä pikapäivitys: ollaan väliaikasesti asumassa Kangasalla, Jani töissä ja mä opintojen parissa. Viimeistään syksyllä on edessä taas uusia tuulia, joista lisää jossain vaiheessa kun jaksan selittää, mistä on kyse. :)

Siihen asti: nauttikaa helleaallosta ja syökää paljon jädee!

Blogin eloonjäämiskamppailu

Kurkistin tänään varovasti tänne. Viime kerrasta onkin taas tovi. Elossa ollaan, maisemat on tähän vaihtunu viimeisten kuukausien aikana, mutta samat tyypit täällä säätää edelleen. Mietin, mikä vois olla mun näppiksennaputtelufiilistä nostattava aihe tälle blogille nyt kun ollaan taas Suomen kamaralla, ja päädyin siihen, et mä taidan(/taidetaan?) omistaa tän blogin nyt vaan elämälle ja unelmille - onhan meidän elämä ja unelmat sen verran jänniä. ;) Cheers!

Pikapäivitys meidän elämästä blogiin vielä näiden hiljaisten kuukausien jälkeen harhailevalle: Asutaan Tampereen keskustassa kämpässä josta ei voinu kuvitella olevansa tykkäämättä kun sen näki. Just meidän tarpeisiin sopiva kaksio, jossa pidetään majaa ens kesäkuun loppuun asti. Haluttiin pitää suunnitelmat avoimina ja joustavina ja olla tekemättä mitään pidempään sitovia ratkasuja, ja tällanen määräaikaiskämppä sopi meille mainiosti (sillä sivuhuomautuksella, että mä olisin ja oon kyllä tänne paluun ensimmäisestä päivästä asti ollu valmis tekeen u-käännöksen suoraan takasin toiselle mantereelle...).

Mä oon omistanu inkkarikesäni opiskelulle ja sille aion omistaa myös alkamaisillaan olevan lukuvuoden. Multa pääsi iso helpotuksen huokaus, kun ekat Suomessa paluun jälkeen tekemäni kurssit oli meksikolaisen vierailevan proffan pitämiä, ja sain jatkaa kommunikointia enkuks plus opiskella vähän interaktiivisemmassa ilmapiirissä kun perinteiset suomalaiset luennot. Motivaatio Suomessa opiskeluun on pyöree nolla viime vuoden jälkeen, mutta aion vääntää hampaat irvessä ton tutkinnon kasaan vaikka itteeni niskavilloista luennoille raahaten, jos ei muu auta. :'D Ja jonkin sortin dedicationia tässä tarvitaan ajanhallinnan suhteen muutenkin: oon tähän mennessä tehny opiskelujen ohessa duunia enemmän tai vähemmän koko ajan lukuunottamatta Chicagossa vietettyä vuotta, mutta nyt viimeistään on pakko rauhottaa mieli ja ajankäyttö koululle, että pääsee miettimään taas asioita elämässä eteenpäin. Muutaman työkeikan oon tosin jo salaa iteltäni lupautunu tekemään, mut ne on tositosi kivoja, joten niitä ei lasketa..

Oon kuitenkin entisen tapani mukaan levoton sielu ja keskittymiskyky herpaantuu helposti, jos hommat käy kovin samanlaisiks päivästä toiseen. Joudunkin aktivoimaan itseäni monenlaisilla jutuilla että aivot pysyy fokusoituneena. Kuten oon ehkä pari kertaa aiemminkin kertonu, mulle yks elintärkee juurikin tällasissa asioissa helpottava asia on urheilu, ja se on luonnollisesti aina mukana jossain muodossa. Kertoilen jossain vaiheessa enemmän mun tän hetkisestä treenistä, joka tapahtuu pääasiassa punttien parissa.

Mun toinen iso plan tälle syksylle oli..kyllä, koiranpennun ottaminen. Meillä oli jo kiikarissa monta syksyllä syntyvää kääpiöpinseripentuetta, mutta vuokranantaja ratkaisi tällä kertaa pohdinnat: just rempattu kämppä + pentu = not gonna happen. Mä olin kyllä sinnikäs, mutta ei päästy sopimukseen pitkän puhelunkaan päätteeksi. Ensi vuoden puolelle menee siis meidän koiranhakureissut. Tää haave on ollu mulla niin kauan, ettei siitä taida päästä eroon kuin toteuttamalla. Eli koira tulee meille - jollain epämääräsellä aikavälillä.

Ehkä jotain rotia, teemoja tai syvempiä ajatuksia joskus myöhemmin. Tällä kertaa vaan tahmeet ja verkkaset sormet näppiksellä, sekä tyttö joka miettii kesäauringon kuivattamia hiuksia päästään repien, miks kannattaa pitää blogia Suomessa asumisesta.

New York 3. päivä

Kolmantena päivänä päätettiin ottaa melko räväkkä ja loppuun asti suunniteltu reitti, mistä kävellään mihinkäkin ja mitä kautta. Reitin suunnittelusta vastasi matkanjohtaja Jani. Asioita oli paljon, mutta oltiin erittäin optimistisellä mielellä liikkeellä, että jaksetaan vielä viimeinen puristus ja saadaan lähes kaikki pääasiat nähtyä ja tehtyä.

Päivä aloitettiin menemällä NBA Shoppiin, joka oli hyvin pitkälti samantyylinen kuin NHL:n vastaava, tosin 4 kertaa isompi. Kuten aikaisemminkin jo totesin niin koripallo on huikeasti suurempi urheilulaji Yhdysvalloissa. Täällä oli kaikkea kalsareista sateenvarjoihin, lähes kaikkien ainakin merkittävien pelaajien nimillä ja numeroilla varustettuja paitoja ja nämä kaikki löytyi niin naiselle, miehelle kuin lapsillekkin. Täältä löydettiinkin jotain pientä kivaa kotiinviemisiksi.

Tyylikäs NBA Storen sisäänkäynti

Sisältä löytyi myös viime vuosikymmenen suuruuksien paidat

Legoista tehty Kevin Garnett

Seuraavana vuorossa oli Johannan kuolaama pikaruokaravintola nimeltään The Pump. Tätä voidaan kyllä ihan yhdessä suositella mikäli tykkää hieman proteiini- ja energiapitoisesta terveellisestä pikaruoka vaihtoehdosta.

Johanna käymässä The Pumpissa

Kun aamupala oli nautittu ja ajateltiin ottaa metro New Yorkin eteläpuolelle SoHoon. Alunperin suunnitelmana oli ottaa oranssi V-linjan metro, mutta saimme tietää, että kyseinen linja ei lauantaina tai yleensäkkään viikonloppuna kulje. Niimpä pika-adjustointi ja metrolla muutama pysäkki ns. väärään suuntaan, että pääsimme oikeaan metroon ja oikeaan suuntaan.

Matkalla metrotunnelin syvyyksiin

SoHo oli ihan hieno kokemus pienine putiikkeineen, vaateliikkeineen ja ravintoloineen, mitä sitä nyt kerkesi nähdä. Kun ei erityisesti shoppailtu tai syödä oltu suunniteltu niin ajateltiin vain kävellä hieman ympäriinsä ja suhteellisen nopeasti paikan läpi. Tästä hyvin hätäiseen suuntasimme kurssin kohti pohjoista ja seuraavaksi vuorossa ohikulku matkalla oli New York University sekä Washington Square Park.

Washington Square Parkista, kuvaajan takana sijaitsee New York University (NYU)

Aivan hetkisen päästä vuorossa olikin Union Square Park josta löytyi jos jonkinnäköistä outoa taloa, asiaa ja ihmetystä, muutaman patsaan lisäksi tietenkin. Josta taas ei ollut matka eikä mikään mennä näkemään yksi NYC:n suosituimmista rakennuksista, eli Flatiron Building. Spotattiin siinä matkalla myös mielenosoitus joukkio jotka eivät olleet aivan hirveän innostuneita BP:n öljyvuodoista.

Union Square Parkissa oli mahdollisuus hankkia kissa

Union Square Parkin savuava rakennus jonka seinässä näkyi myös olevan jonkunnäköinen lähtölaskenta, en tosin tiedä mihin tai mikä rakennus tässä edes on

Johanna ja Flatiron Building

Lähistöltä löytyi kaikennäkösiä vähän erikoisempia rakennuksia

BP:n vastainen mielenosoitus

Edelleen kävellen kohti pohjoista jatkoimme matkaa kohti seuraavaa valitsemaamme pistettä, Madison Square Gardenia. Matkan varrelle sattui myös Fashion Institute of Technology, New Yorkin pääpostitoimisto ja Martha Stewartin studio, jossa hänen suhteellisen suosittu tv-show kuvataan. Matkan varrella olisi kyllä ollut yhtä jos toistakin katsomisen arvoista asiaa, mutta pienoinen kiire niskassa paahdoimme kevyessä kenttähiessä eteenpäin.

New Yorkin pääposti oli ihan hieno ja suhteellisen iso rakennus

Madison Square Garden

Näin täällä parkkeerattiin autotkin useampaan kerrokseen

Mikäli olisi jäänyt aikaa, olisimme ehtineet, olisi suunnitelmiin sisältynyt myös Madame Tussauds vahamuseo, mutta kello oli sen verran paljon, että suuntasimme nokkamme kohti Majestic Theatrea jossa meillä oli jo valmiiksi varatut liput Phantom of the Opera - Broadway esitykseen joka on itseasiassa Broadwayllä kaikkein pisimmiten näytetty näytös.

Juuri menossa Majestic Theatreen sisälle, näytelmän päähenkilö kuvassa

Kuva sisältä ennen näytöksen alkua, näytöksen aikana kuvia ei saanut ottaa

Esitystä mainostettiin kohtuullisen näkyvällä paikalla

Näytöksen jälkeen kiidimme pikaisesti hotellille hakemaan tavaramme. Tästä nopeasti vielä hakemaan hieman purtavaa mukaan, Johannalle The Pumpista ja minulle Chipotlesta, kun kerran paikat oli sijoitettu täysin vierekkäin. Tästä nopeasti metroon jossa aterioimme pikaisesti liikkeessä, meikäläinen saattoi jopa rikkoa Chipotlen Fajita Burriton syömisennätyksen, sen verran nopeasti se meni ääntä kohden. Metrolla suuntasimme pohjoiseen päin lähes Harlemiin asti ja siitä sitten jatkoimme loppumatkan bussilla aina La Guardianin lentokentälle asti. En välttämättä suosittele vaihtoehtoa, paikka jossa vaihdoimme bussiin, ei vaikuttanut maailman turvallisimmalta.

The Pump

Johanna tilaamassa ruokaansa The Pumpissa

New York 2. päivä

Ensimmäisen päivän jälkeen oli matkan tarkoitus, eli passi, jo hoidettu. Sitten voitiinkin keskittyä täysin turistina olemiseen. Ajateltiin siinä heti aamulla, että jos sitä vaikka menis kokeilemaan New Yorkin metroliikennettä ja kattois minkälaista sillä on matkustaa. Lähin pysäkki oli heti muutaman korttelin päässä hotellista ja ei muutakun sinne. No kyllähän sitä tietynlaisia eroavaisuuksia Chicagoon verrattuna löytyikin. Ensinnäkin junia meni kahdessa kerroksessa edestakaisin ja raiteita saattoi olla useampia vierekkäin, toiseksi junat menivät täysin maan alla, ainakin Manhattanin saarella. Lisäksi junat olivat aivan erilailla organisoidut sisältä, suurin osa penkeistä oli sivuttain, leveämmät, avarammat ja pidemmät vaunut, ja kaiken tämän lisäksi vaunut olivat uudempia ja niistä löytyi erinäisiä elektronisia näyttöjä.

New Yorkin Metrossa

Siinä sekamelskassa ei huomattu tarkemmin katsoa mihin junaan sitä nyt sitten hypättiinkin ja hupsista, oltiinkin menossa väärään suuntaan ja ennenkuin tajusin mentiinkin jo Brooklynin puolella kohti Queensia. No, tulipahan sitten käytyä nopeesti sieläkin. Ruvettiin kyllä heti muutaman pysäkin jälkeen ihmettelemään että mikähän tämä päätepysäkki oikein on kun ei kuulosta tutulta, eikä siinä kauaa mennytkään kun oltiin jo vaihdettu toiseen suuntaan. Nyt rupesi jo näyttämään paremmalta, elektroninen näyttö vilkutti päätepysäkkinä World Trade Centeriä.

Päätöspysäkki, World Trade Center

Siitä päästiinkin sitten paikan päälle, ns. Ground Zero olikin täysin eristetty ja täynnä erinäisiä työkoneita, uudelleen rakentaminen on aloitettu. Tilalle rakennetaan tällä hetkellä maailman suurinta toimistorakennusta joka tulisi myös olemaan Yhdysvaltojen korkein rakennus. Tämä "One World Trade Center - Freedom Tower" ohittaisi korkeudessa Chicagon Willis Towerin, paremmin tunnettu entisellä nimellään Sears Tower, noin 15 metrillä. Suunnitelmat sisältävät myös erinäisiä muita rakennuksia, sillä alue joka tuhoutui hyökkäyksen johdosta on muutamia kortteleita.

Ns. Ground Zero, WTC jonka kohdalla toistaiseksi vain rakennustyömaa

No siitä sitten käveltiin rakennusalueen ympäri ja kohti Wall Streetiä. Ja muutaman minuutin päästä sitä oltiinkin jo keskellä talousmaailman keskipistettä. Mielestäni on hassu ajatus laittaa kaikki yhteen asiaan liittyvät rakennukset saman kadun varrelle. Siinä on sitten ainakin kaikki lähellä toisiaan. Sitten oltiinkin jo näkemässä New York Stock Exchangea, oltiin alunperin mietitty, että jos pääsisi sisälle oikein katsomaan sitä hullunmyllyä mikä siellä vallitsee, mutta ei sitten jaksettu edes yrittää. Tietääkseni sinne on mahdollisuus päästä maksusta sisälle katsomaan, mutta ainakin tällä hetkellä näytti siltä, että turistivierailijat eivät olleet tervetulleita ja sisääntuloreitit oli tehokkaasti eristetty.

Tästä se Wall Street alkoi

New York Stock Exchange

Minä ja New York Stock Exchange toisesta suunnasta, erittäin edustava pelipaita päällä, heti rupes ohikulkijat kommentoimaan

Tähän se Wall Street loppui

Jatkoimme matkaa Wall Streetiä pitkin kohti satamaa, mielessämme oli ottaa lautta kohti Vapaudenpatsasta. Ehkä olisi hieman voinut etukäteenkin ottaa asioista selvää, siinä tuli hieman harhailtua edes takaisin sitä rantaviivaa. Ehkä sitä olis pitäny vaan lähteä helikopteriajelulle kun sellainenkin mahdollisuus siitä satama-alueelta löytyi. No sitten päästiin kuin päästiinkin Manhattanin eteläkärkeen, Battery Parkiin josta lautat Vapauden patsaalle lähtevät, niin viimeinen lautta oli lähtenyt jo tunti sitten. Eipä tullut mieleen että klo 17 jälkeen ei mene enää ensimmäistäkään lauttaa. Päädyimme siis pyörimään siihen puistoalueelle ja katselemaan patsasta rannasta päin. Puistoalueelta kyllä löytyi kaikennäköistä patsaista tanssijoihin ja skeittareihin sekä myös vapauden patsas hieman pienemmässä koossa, joka tosin hieman myös liikkui. Löytyi myös karikatyyrien piirtäjä jota päätettiin pyytää piirtämään meistä karikatyyri, tämä ei välttämättä ollut päivän loistavin idea.

Siellä se Vapauden patsas on, tätä lähemmäksi ei sitä oikeata patsasta päästy

Battery Parkissa oleva kotkapatsas

Pääsin sitten kuitenkin poseeraamaan Vapauden patsaan kanssa, tosin tämä oli elävä

Sitten lähdettiinkin jo junalla pohjoiseen päin, jotta kerettiin kokeilemaan New Yorkilaista pizzaa. Joukkuekaverini oli aikaisemmin vinkannut, että paikalliset pizzat ovat maailman parhaita, päädyttiin Ray's pizzeriaan. Olihan se todella hyvää, maailman parhaasta en tiedä.

Pizzaa New Yorkissa, kinkku-ananas, pohja oli melkoisen rapea, ei vetänyt välttämättä vertoja Chicagolaiselle

Tästä jatkettiin sitten Time Square Churchiin, eli kirkkoon keskellä Time Squarea, hassuinta tässä on se, että tänne tapahtumaan oli ikäraja 12-29, eli perheen nuorimmat ja vanhimmat eivät varsinaisesti olleet kohdeyleisöä. Meininki oli erittäin nuorekas ja mukava. Sisältäpäin kirkko muistutti ehkä jopa enemmän upeaa, koristeellista teatteria kuin esimerkiksi kirkkoa, jollaisiin on Suomessa tottunut.

Time Square Church sisältä

Sitten mentiin siihen lähistölle syömään hieman Bar-B-Que ruokaa. Siinä Time Squaren vieressä oli todella Amerikkalaistyylinen ravintola jonka nimi oli "Famous Dave's" josta löytyi erillaisia grilliruokia. Valitsimme paikan myös senkin takia, että hinnat eivät olleet päätä huimaavia ja annokset vaikuttivat suhteellisen isoilta. Mitä aikaisemmin olimme katselleet todella useissa New Yorkin ravintoloissa hinnat olivat aivan älyttömän korkeat.

Meikäläisen Ribsit ja lohkoperunat muffinssin kera

Johannan Turkey Hamburger

Famous Dave's - Bar-B-Que ulkoapäin

Samantien tankattuamme alkoikin hieman jo silmät painamaan ja jalatkaan eivät olleet kaiken kävelyn jäljiltä aivan tuoreimmassa kunnossa. Siitä sitten vain pikakävelyä hotellille ja treffeille nukkumatin kanssa.

Welcome to Graduation

Muutama mukava, ohjelmantäyteinen päivä on taas takana. Juhlittiin lauantaina yläkerrassa äitinsä eli meidän vuokraemännän kanssa asuvan Jamesin (ollaan adoptoitu se meidän jenkkipikkuveljeks :) highschoolista valmistumista. Täällä oli talo tai oikeestaan takapiha ihan äyräitään myöden täynnä porukkaa ja me oltiin Janin kanssa burgeri- ja hodarigrillaajia. Tai Jani oli..ja mä kiikutin niitä sitte aina sinne 50 ihmisen saataville. Sulavaa tiimityöskentelyä kaiken kaikkiaan.

Kovin monia sukujuhlia ei olla täälläoloaikana nähty (johtuen ehkä siitä että te kaikki sukulaiset ootte siellä) mutta muutamat kuitenkin. On ollu kunnia päästä mukaan vaikkei mitään sukua kenellekään täällä ollakaan - ja tosi mielenkiintosta nähdä miten jenkit juhlii, vaikkapa lakkiaisia kuten tänään. Oma suku on tärkee yhteisö täälläkin.

Eilen junailtiin ittemme taas juhlimisen vastapainoks Chicagon keskustaan, kuten ollaan tehty nyt viime aikoina joka päivä. Täällä on kesäkelit jatkunu joten keskustassa käppäileminen on oikeestaan aika täydellistä..ensin ulkona auringossa ja sitten sisälle kauppoihin tai kahviloihin ilmastoinnin virkistettäväks.

Tein pitkästä aikaa ranskalaisen manikyyrin. Mun mielestä se on kyllä edelleen kaikkein nätein tapa laittaa ite kynnet kaikessa klassisuudessaan, vaikka tykkäänkin leikkiä kirkkaammilla väreillä.

Home-made hamppari. Juusto kuuluis tosin olla sulatettuna tohon pihvin päälle mutta nälkä ja kiire syömään voitti traditiot.

Hampurilaisten vois täällä kuvitella olevan kaikkee mahdollista pursuilevia kokoelmia, mutta ainakin ne joihin me ollaan törmätty on monesti kovin yksinkertasia - joskaan koossa ei luonnollisesti säästellä. Peruselementit on sämpylä, jauhelihapihvi, sen päällä sulatettu cheddar, ketsuppi, vähän sinappia ja sit jotain majoneesia. Kyllähän sinne voi sekaan kaikenlaista pistää ja jossain pistetäänkin, mutta mun kokemus ihan perusperus jenkkiruuasta on, että se on aikamoista mössöä isolla määrällä rasvaa ja pienellä määrällä mausteita. Joihinkin ruokalajeihin sellanen sopii, mutta ite oon huomannu alkaneeni kaipaamaan omaa maustehyllyä ja monipuolisempia makuvariaatioita pikkasen.. Onneks en syöny yliopiston ruokalassa koko vuotta, muuten voisin olla vielä astetta enemmän kypsä. Sen perusteella mitä siellä vierailin, vaihtoehtoja oli kyllä paljon, mutta maut oli tosi laimeita.

Oma hella, tuli spontaani ikävä sinua!

t. Tyttö, jolla on pelkkä mikro

Bite-size Brownies. Tuli tosta mieleen: täällä on nyt muodissa, et kaikkia elintarviketuotteita (varsinkin niitä, jotka ei oo terveellisimmästä päästä) myydään 100-calorie pakkauksissa. Niitä voi sit syödä seittemän eikä siltikään oo vielä syöny paljon mitään? ;)

Light up the Chicago skyline

333 N Wacker Drive

Heipparallaa. Jatkettiin tänään turistiseikkailuja ja käytiin arkkitehtuuri-kierroksella jokea pitkin edestakas matkaavalla jokipaatilla. Oli muuten aika makeeta nähdä kaupunki tästä perspektiivistä ekaa kertaa, ja lisäks ihmetellä miten monelta hienolta rakennukselta on onnistunu silmänsä sulkemaan. Suurimman osan on tietty nähny aiemmin, mutta nyt tuli osan nimetkin selville ja pikakelauksena kerrattua kaikennäköset pilvenpiirtäjät.

Pari muutakin turistia oli nautiskelemassa jokiristeilystä..

Kiva talo Grand Avenuella :) Arvatkaa muistanko enää sen nimeä.

Janikin oli siellä, kukkuu

IBM Building ja Marina City (taustalla vasemalla). Näiden jälkeen mainittujen rakennusten sisälle kätkeytyy minikokonen kaupunki. Kaikki palvelut - ravintolat, kuntosalit, päivittäistavarakaupat, kuntosalit jne - löytyy kätsysti kotirakennuksesta, eli mihinkään ei ole tarvis lähteä. Mikäs sen mukavampaa (...). Ja ah niin jenkkityylistä ;)

300 S Riverside Plaza

The Willis Tower ja sen kaverit

Trump Tower

Swissôtel, keskellä taustalla Aqua ja oikeella Three Illinois Center.

Lake Point Tower

Olin, näin ja ihmettelin.

Oli ihan lepposa 1,5h kiertue ja oltiin tyytyväisiä että tuli vihdoin käytettyä mun aikoja sitten tälle kierrokselle hommaamat liput. Tänään on muuten ihan samanlainen keli mitä viime syksynä meidän tänne tullessa oli koko ajan: KUUUUUMA, kostee ja hiostava. Mä tykkään siitä kun voi olla pelkissä sortseissa ja t-paidassa ja kaulaliinat ja villasukat on muisto vaan - mutta tykkään välillä liiakskin. Päivän päätteeks seurana on monesti hirvee hedari. Yh. No good.

Huomenna meillä on hurjat pileet täällä meidän talossa, kun vuokraemännän poika James valmistuu high schoolista. Jani on baarimikkona ja meitsi tarjoilijana. The Finns are in da house. Me ollaan semmonen ohjelmanumero täällä (meidän vuokraemännän mielestä), että pitänee pitää matalaa profiilia ja olla avaamatta liikaa suutaan ettei viedä meidän adorable lovable amazing suomi-aksentilla kaikkea huomiota itse päivänsankarilta ^_^ Täällä kannattaa aina joskus osata ihan pikkusen nauraa itelleen.

Cheers!