Suomi-Joulu.

Musta tuntuu tän joululoman jälkeen yhä vahvemmin siltä, että voitais Janin kanssa perustaa joku "Kävele kengänpohjasi puhki ja koe enemmän" -neuvontapalvelu kaupunkimatkailijoille. Terveisiä tällä kertaa Washington D.C.:stä, sitä ennen New Yorkista ja tottakai Suomesta :) Kengänpohjia on kulunut, mutta me ollaan jälleen montaupeeta kokemusta rikkaampia. Jani lähti just kohti Lontoota ja mä jäin Washingtoniin ihmettelemään, että kuinkas se yksin asuminen taas menikään...

Joululoma Suomessa oli jälleen kerran mitä muutakaan kuin aivan unohtumattoman ihana, lukuunottamatta inhottavaa virusta, joka alko ilmotella olemassaolostaan just sopivasti Suomeentulopäivänä. Eipä siinä sitten mitään, jäi vain monta ihanaa ja rakasta ihmistä moikkailematta, kun vähäiset vierailuihin varatut päivät kulu sängyn pohjalla köhiessä ja kuumetta mittaillessa. Oli kuitenkin ihana viettää aikaa kotona ja kodeissa (koti kun näyttää olevan aika epämääräinen käsite meille nykyisin), ja oon aivan mielettömän onnellinen ja kiitollinen ihmisistä mun elämässä.

Tältä näytti meidän Lontoon kämpän lattia pari päivää ennen lähtöä. Ikävä kyllä mun täytyy todeta, ettei se poikkea ihan hirveesti näkymästä mun uuden Washingtonin kämpän lattialla juuri tällä hetkellä, vaikka tänne tulosta on jo muutama päivä... Tekosyynä vähäinen kotona vietettyjen hereilläolotuntien määrä.

Lontoon kotipihassa viimesenä päivänä ennen Suomeen lähtöä.

Veikkaan, että Jani on yrittänyt tällä kuvalla demonstroida joulun alla Suomessa vallinneita sääolosuhteita. Ja onnistunut siinä aika täydellisesti ;)

Tässä taasen demonstroidaan sitten mun olotiloja joulun aikana. Muhun iski monen vuoden tauon jälkeen kunnon flunssat ja henkitorventulehdukset ja mitä lie, joten sain pienen pakkoloman ja syyn maata sängyssä ja katsoa....näköjään muumeja. :D

Oltiin ensin vajaa viikko Kangasalla Janin äidillä ja vietettiin siellä joulua ihanassa seurassa. Jonkin verran kierreltiin myös pikamoikkailemassa sukulaisia ja kavereita. Janin äitiä kuuluu kyllä kiittäminen kärsivällisyydestä meidän epämääräisten tavaroiden keskellä asumisesta koko syksyn...!

Tiukat taideteoshuutokaupat menossa pelilaudalla. Mun sohvaperspektiivistä kuvattuna, koska simahdin ensimmäisen pelin jälkeen kuorsaamaan kuumettani pois sohvan nurkkaan. ps. Toivottavasti kukaan ei saanu tartuntaa...

Jani pääsi myös säbäkentälle hurvittelemaan. Aika vauhdikasta menoa, johtuu ihan varmasti vauhdista eikä mun kamerankäyttötaidottomuudesta ;)

Joonas ja Jani jonkun lelun kimpussa.

Kangasalta siirryttiin Espooseen vielä muutamaksi päiväksi. Ehdittiin käydä myös Turussa ja vähän siellä sun täällä. Joulu meni ihan liian nopeesti ja loppu kesken.. En tykkää yhtään hyvästellä rakkaita ihmisiä edes lyhyeksi aikaa, joten vaikka tiedossa oli ja on kivoja seikkailuja, oli haikeeta lähteä Helsingistä kohti Nyciä 30.12.

Leffassa Hermansien voimin. Rivistössä vasemmalta Sameli, Joonasa, Jani, mä, äiti ja iskä. Julia puuttuu, missäköhän se viiletti kun missas Kolme muskettisoturia :)

Love,

Johanna

East meets Westfield

Lähdettiin tänään vielä vuoden viimeselle kunnon kaupunkikierrokselle näissä maisemissa. Suuntana meillä oli tällä kertaa ostoskeskus Stratfordissa, sekä Janin koulu, jonne mäkin ajattelin käydä tekemässä pienen tutustumiskierroksen. Toisin kuitenkin kävi; vieraiden sisäänkirjaaminen oli sallittu ainoastaan henkilökunnalle, ja kun koulun porteista ei ollut sisään kävelemistä, jouduin tyytymään kohtalooni ja hipsimään kadun toiselle puolelle Starbucksiin odottelemaan Jania. Ei niihin yliopistoihin niin vain sisälle kävellä, HA!

Poplarin DLR-asemalta on muhkeat näkymät suoraan Canary Wharfiin, jossa suurten kansainvälisten pankkien toimistorakennuksia on tuhka tiheään. Tänne mm. Bank of American, HSBC:n ja Barclaysin tuhannet työntekijät rientävät joka aamu ja sitten taas iltakuuden maissa täyttävät Canaryn metroaseman ääriään myöden.

Jani lempparipuuhassaan eli selvittämässä reittiä seuraavaan kohteeseen...taii, lähimmän Starbucksin sijaintia..mm, taiiii..stalkkaamassa kavereiden Facebook-päivityksiä.. Täällä voi kyllä sanoa, että uuden sukupolven älypuhelinten kaikki ominaisuudet tulee käyttöön ihan parhaimmillaan.

Tower of London osui matkan varrelle metroa vaihtaessa. Täällä yksi inspiroivimmista jutuista rakennuskulttuurissa on se, että kontrasti vanhojen ja uusien rakennusten välillä on niin iso. Vierekkäin saattavat olla 1800-luvulla rakennettu kivilinnake ja 2000-luvun lasipäällysteinen pilvenpiirtäjä.

Lontooseen on hiljattain valmistunut Euroopan suurin ostoskeskus. Kyseessä on Jenkeistä meille jo tutun Westfield-ketjun kuopus. Ostoskeskus on meiltä tosi kivasti saavutettavissa olevan matkan päässä, joten nyt puhutaan aiemmin niin pahamaineisesta Itä-Lontoosta. Kaupungin itäisen puolen meneillään oleva kasvojenkohotus on tiivistahtista ja alueen kokema muodonmuutos on silmiinpistävä ainakin, jos katselee siellä vielä jäljellä olevaa vanhempaa arkkitehtuuria..:) Itäpuolelle siis rakennetaan nyt paljon, eikä vähiten siksi, että ensi kesänä järjestettävät Lontoon olympialaiset kisataan nimenomaan näillä seuduilla.

Matkalaukut jo kovasti kuumottelee tossa meidän pikku huoneen lattialla... Taidan kuitenkin pakata vasta tuntia ennen lähtöä, eiks se oo ennenkin sujunu niin ihan mainiosti.

- Jo

ps. Enää viikko jouluun!!!

Harrods-shopping

No moi. Käytiinpä tänään ehkä yhdessä maailman tunnetuimmista tavarataloista, Harrodsilla. Oon kyllä kuullut legendaarisia tarinoita kyseisestä ostosparatiisista, mutten silti vanhana kunnon nettishoppailijana osannu odottaa mitään ihan noin ylvästä ja arvokasta rahankulutuselämystä.

Jani toimi menestyksekkäästi mun turistioppaana.

Mua ei tarvinnut ihan hirveen montaa minuuttia vakuutella menettämään sydäntäni (ja viimesiä opintotukien jämiä) tälle putiikille, sillä Jani johdatteli mut strategisesti suklaaosastolle, jossa sadat erilaiset käsintehdyt konvehdit suorastaan kilju päästä mun huostaan... Tummaa suklaata pekaanipähkinöillä, inkiväärillä, shampanjalla, chilillä, mmmm. Kiduttaisitteko mua vielä vähän lisää??! Loppujen lopuks ne opintotuen jämät ei venyny kovin moneen loppuunsaatettuun ostokseen, mutta nyt ainakin tiedän minne meen sitten kun oon täällä vakkariduunissa ja mieli tekee hemmotella itseä.

Suklaaosaston jälkeen menetin kai totaalisesti malttini, koska tän jälkeen ei kameralta löydy enää todisteita meidän kierrokselta tavaratalon syövereissä.. Ymmärrän ehkä tän päivän jälkeen taas hitusen paremmin ihmisiä, jotka menettää sydämensä esim. ihanille laukuille ja on valmiita maksamaan niistä pienen omaisuuden. Varoituksen sana; tollanen paikka vain pistää pään sekasin!! ;)

Tavaroiden esillepano oli aika ihanaa ja huokailin ihastuksesta vähän väliä. Lisäksi mieleen jäi myyjille iskostettu standardilause, joka täytyy kysyä joka asiakkaalta heidän maksettuaan ostoksensa: "Mihin voin ohjata teidät seuraavaksi?" Siis selkeesti ihan paras paikka mun kaltaiselle tyypille, joka on hukassa aina ja joka paikassa. Täytyy muuten vielä mainita, että myyjiä on tossa puljussa mitättömät 5000-6000... Palvelua ei pitäis siis olla vaikea löytää joka rekin takaa.

Joskin myyjille on varmasti asetettu tiukat säännöt asiakkaiden palvelemisesta, on myymälässä asiakkaanakin vierailevia varten laadittu hieman ohjeistusta. Paikalle ei sovi saapua muun muassa hieltä haisevissa treenikamoissa jättiläismäinen reppu selässä roikkuen, saati sitten hiihdellä ympäriinsä mäkin juustohamppari kourassa. :D Miten käy siis tuulipukukansalle Harrodsin ovella? Me päästiin ainakin tällä kertaa sisään, huh. Ne ei onneks huomannu että mulla oli pitkän takin alla juoksuhousut. Ja Janikin siirsi reppunsa selästä kädessä kannettavaksi.

Löydettiin myös ulos.

Harrods sijaitsee Lontoon länsipuolella Knightsbridgen metropysäkin tuntumassa.

Löysin myös kivan auton!

Menkää Harrodsille! Mutta ilman tuulipukua. Ja mieluummin vasta opiskelijabudjetin ohittaneella aikakaudella.

Love,

Johanna

Tervetuloa turistiluokkaan

Me ollaan yritetty mun viimeisen Lontoo-viikon kunniaksi pitää yllä reipasta turistihenkeä ja kierrellä kaikkia niitä kymmeniä paikkoja, jotka on jääny näkemättä tän reissaamista ja lentelyä tarpeeks sisältäneen syksyn aikana. Nyt voidaan vetää raksia ruutuun mm. Big Benin, Buckingham Palacen ja Trafalgar Squaren kohdalle, puhumattakaan pienemmistä kuuluisuuksista joita ollaan käyty ihastelemassa. Tänään ihmeteltiin toistamiseen Greenwichin pituuspiiriä, jonka mukaan maapallon aikavyöhykkeet määräytyy. Parasta siellä on oleminen idässä ja lännessä samaan aikaan, khihihii!

Maaginen viiva, jonka toiselta puolelta alkaa itä ja toiselta länsi.

Tralaa, mitkään pituuspiirit ei voi meitä erottaa..miten saatiinkaan niin vaikee asia tästä kuvan ottamisesta eri puolilla pituuspiiriä?

Janin taustalla näky alkuillan hämärässä meidän kylä oikein kivasti !

Isoimpien rakennuksien keskittymä on Canary Wharf, eli käytännössä meidän asuinalue. No okei, ollaan ihan pikkusen siitä sivussa, mutta ihan vaan pikkusen. Yhden DLR-pysäkin verran.

Päädyttiin sisälle yhteen Canary Wharfin ostoskeskuksista lämmittelemään ja kuvausvuoro siirty mulle kohmeisten sormien sulattelemisen jälkeen :)

Joulu on tullut kaikkine kilkuttimineen myös tänne, hiphei!

Jani kartoittaa tilannetta Canary Wharfin asemalla.

Käytiin moikkaamassa Janin joukkuekavereita keskustassa ja poikettiin sen jälkeen ottamassa alkulämpöä Jenkkilään lähtöä varten Sports Caféssa. EuroSportilta tuli sopivasti ratsastusta, olin onnessani..ja Jani myös ;)

Normipäivä...Pari bussillista poliiseja oli taltuttamassa jotain mellakkaa kadunkulmassa.

Tätä turistimeininkiä on jatkettava nyt intensiivisesti, kun vauhtiin on päästy! Miljöö on ainakin mahtava kyseisen toiminnan harrastamiseen, ja kuuluisia turistihoukuttimia löytyy joka kaupunginosasta. Kouluhommienkin suhteen hetki on suotuisa just nyt, koska mun vuoden viimesestä neljän sivun esseestä on kolme ja puoli sivua kirjotettu. Se viimenen puoli sivua varmaan ilmaantuu sinne tiedostoon sitten kun on taas iiihan pakko. Vielä olis kolme päivää Lontoota jäljellä tänä vuonna, sitten tarina jatkuukin Janin osalta tammikuussa...ja meikäläinen palaa hoodeille myöhemmin keväällä, lähempänä toukokuun alkua.

Take care,

Johanna

New York 3. päivä

Kolmantena päivänä päätettiin ottaa melko räväkkä ja loppuun asti suunniteltu reitti, mistä kävellään mihinkäkin ja mitä kautta. Reitin suunnittelusta vastasi matkanjohtaja Jani. Asioita oli paljon, mutta oltiin erittäin optimistisellä mielellä liikkeellä, että jaksetaan vielä viimeinen puristus ja saadaan lähes kaikki pääasiat nähtyä ja tehtyä.

Päivä aloitettiin menemällä NBA Shoppiin, joka oli hyvin pitkälti samantyylinen kuin NHL:n vastaava, tosin 4 kertaa isompi. Kuten aikaisemminkin jo totesin niin koripallo on huikeasti suurempi urheilulaji Yhdysvalloissa. Täällä oli kaikkea kalsareista sateenvarjoihin, lähes kaikkien ainakin merkittävien pelaajien nimillä ja numeroilla varustettuja paitoja ja nämä kaikki löytyi niin naiselle, miehelle kuin lapsillekkin. Täältä löydettiinkin jotain pientä kivaa kotiinviemisiksi.

Tyylikäs NBA Storen sisäänkäynti

Sisältä löytyi myös viime vuosikymmenen suuruuksien paidat

Legoista tehty Kevin Garnett

Seuraavana vuorossa oli Johannan kuolaama pikaruokaravintola nimeltään The Pump. Tätä voidaan kyllä ihan yhdessä suositella mikäli tykkää hieman proteiini- ja energiapitoisesta terveellisestä pikaruoka vaihtoehdosta.

Johanna käymässä The Pumpissa

Kun aamupala oli nautittu ja ajateltiin ottaa metro New Yorkin eteläpuolelle SoHoon. Alunperin suunnitelmana oli ottaa oranssi V-linjan metro, mutta saimme tietää, että kyseinen linja ei lauantaina tai yleensäkkään viikonloppuna kulje. Niimpä pika-adjustointi ja metrolla muutama pysäkki ns. väärään suuntaan, että pääsimme oikeaan metroon ja oikeaan suuntaan.

Matkalla metrotunnelin syvyyksiin

SoHo oli ihan hieno kokemus pienine putiikkeineen, vaateliikkeineen ja ravintoloineen, mitä sitä nyt kerkesi nähdä. Kun ei erityisesti shoppailtu tai syödä oltu suunniteltu niin ajateltiin vain kävellä hieman ympäriinsä ja suhteellisen nopeasti paikan läpi. Tästä hyvin hätäiseen suuntasimme kurssin kohti pohjoista ja seuraavaksi vuorossa ohikulku matkalla oli New York University sekä Washington Square Park.

Washington Square Parkista, kuvaajan takana sijaitsee New York University (NYU)

Aivan hetkisen päästä vuorossa olikin Union Square Park josta löytyi jos jonkinnäköistä outoa taloa, asiaa ja ihmetystä, muutaman patsaan lisäksi tietenkin. Josta taas ei ollut matka eikä mikään mennä näkemään yksi NYC:n suosituimmista rakennuksista, eli Flatiron Building. Spotattiin siinä matkalla myös mielenosoitus joukkio jotka eivät olleet aivan hirveän innostuneita BP:n öljyvuodoista.

Union Square Parkissa oli mahdollisuus hankkia kissa

Union Square Parkin savuava rakennus jonka seinässä näkyi myös olevan jonkunnäköinen lähtölaskenta, en tosin tiedä mihin tai mikä rakennus tässä edes on

Johanna ja Flatiron Building

Lähistöltä löytyi kaikennäkösiä vähän erikoisempia rakennuksia

BP:n vastainen mielenosoitus

Edelleen kävellen kohti pohjoista jatkoimme matkaa kohti seuraavaa valitsemaamme pistettä, Madison Square Gardenia. Matkan varrelle sattui myös Fashion Institute of Technology, New Yorkin pääpostitoimisto ja Martha Stewartin studio, jossa hänen suhteellisen suosittu tv-show kuvataan. Matkan varrella olisi kyllä ollut yhtä jos toistakin katsomisen arvoista asiaa, mutta pienoinen kiire niskassa paahdoimme kevyessä kenttähiessä eteenpäin.

New Yorkin pääposti oli ihan hieno ja suhteellisen iso rakennus

Madison Square Garden

Näin täällä parkkeerattiin autotkin useampaan kerrokseen

Mikäli olisi jäänyt aikaa, olisimme ehtineet, olisi suunnitelmiin sisältynyt myös Madame Tussauds vahamuseo, mutta kello oli sen verran paljon, että suuntasimme nokkamme kohti Majestic Theatrea jossa meillä oli jo valmiiksi varatut liput Phantom of the Opera - Broadway esitykseen joka on itseasiassa Broadwayllä kaikkein pisimmiten näytetty näytös.

Juuri menossa Majestic Theatreen sisälle, näytelmän päähenkilö kuvassa

Kuva sisältä ennen näytöksen alkua, näytöksen aikana kuvia ei saanut ottaa

Esitystä mainostettiin kohtuullisen näkyvällä paikalla

Näytöksen jälkeen kiidimme pikaisesti hotellille hakemaan tavaramme. Tästä nopeasti vielä hakemaan hieman purtavaa mukaan, Johannalle The Pumpista ja minulle Chipotlesta, kun kerran paikat oli sijoitettu täysin vierekkäin. Tästä nopeasti metroon jossa aterioimme pikaisesti liikkeessä, meikäläinen saattoi jopa rikkoa Chipotlen Fajita Burriton syömisennätyksen, sen verran nopeasti se meni ääntä kohden. Metrolla suuntasimme pohjoiseen päin lähes Harlemiin asti ja siitä sitten jatkoimme loppumatkan bussilla aina La Guardianin lentokentälle asti. En välttämättä suosittele vaihtoehtoa, paikka jossa vaihdoimme bussiin, ei vaikuttanut maailman turvallisimmalta.

The Pump

Johanna tilaamassa ruokaansa The Pumpissa