East meets Westfield

Lähdettiin tänään vielä vuoden viimeselle kunnon kaupunkikierrokselle näissä maisemissa. Suuntana meillä oli tällä kertaa ostoskeskus Stratfordissa, sekä Janin koulu, jonne mäkin ajattelin käydä tekemässä pienen tutustumiskierroksen. Toisin kuitenkin kävi; vieraiden sisäänkirjaaminen oli sallittu ainoastaan henkilökunnalle, ja kun koulun porteista ei ollut sisään kävelemistä, jouduin tyytymään kohtalooni ja hipsimään kadun toiselle puolelle Starbucksiin odottelemaan Jania. Ei niihin yliopistoihin niin vain sisälle kävellä, HA!

Poplarin DLR-asemalta on muhkeat näkymät suoraan Canary Wharfiin, jossa suurten kansainvälisten pankkien toimistorakennuksia on tuhka tiheään. Tänne mm. Bank of American, HSBC:n ja Barclaysin tuhannet työntekijät rientävät joka aamu ja sitten taas iltakuuden maissa täyttävät Canaryn metroaseman ääriään myöden.

Jani lempparipuuhassaan eli selvittämässä reittiä seuraavaan kohteeseen...taii, lähimmän Starbucksin sijaintia..mm, taiiii..stalkkaamassa kavereiden Facebook-päivityksiä.. Täällä voi kyllä sanoa, että uuden sukupolven älypuhelinten kaikki ominaisuudet tulee käyttöön ihan parhaimmillaan.

Tower of London osui matkan varrelle metroa vaihtaessa. Täällä yksi inspiroivimmista jutuista rakennuskulttuurissa on se, että kontrasti vanhojen ja uusien rakennusten välillä on niin iso. Vierekkäin saattavat olla 1800-luvulla rakennettu kivilinnake ja 2000-luvun lasipäällysteinen pilvenpiirtäjä.

Lontooseen on hiljattain valmistunut Euroopan suurin ostoskeskus. Kyseessä on Jenkeistä meille jo tutun Westfield-ketjun kuopus. Ostoskeskus on meiltä tosi kivasti saavutettavissa olevan matkan päässä, joten nyt puhutaan aiemmin niin pahamaineisesta Itä-Lontoosta. Kaupungin itäisen puolen meneillään oleva kasvojenkohotus on tiivistahtista ja alueen kokema muodonmuutos on silmiinpistävä ainakin, jos katselee siellä vielä jäljellä olevaa vanhempaa arkkitehtuuria..:) Itäpuolelle siis rakennetaan nyt paljon, eikä vähiten siksi, että ensi kesänä järjestettävät Lontoon olympialaiset kisataan nimenomaan näillä seuduilla.

Matkalaukut jo kovasti kuumottelee tossa meidän pikku huoneen lattialla... Taidan kuitenkin pakata vasta tuntia ennen lähtöä, eiks se oo ennenkin sujunu niin ihan mainiosti.

- Jo

ps. Enää viikko jouluun!!!

Harrods-shopping

No moi. Käytiinpä tänään ehkä yhdessä maailman tunnetuimmista tavarataloista, Harrodsilla. Oon kyllä kuullut legendaarisia tarinoita kyseisestä ostosparatiisista, mutten silti vanhana kunnon nettishoppailijana osannu odottaa mitään ihan noin ylvästä ja arvokasta rahankulutuselämystä.

Jani toimi menestyksekkäästi mun turistioppaana.

Mua ei tarvinnut ihan hirveen montaa minuuttia vakuutella menettämään sydäntäni (ja viimesiä opintotukien jämiä) tälle putiikille, sillä Jani johdatteli mut strategisesti suklaaosastolle, jossa sadat erilaiset käsintehdyt konvehdit suorastaan kilju päästä mun huostaan... Tummaa suklaata pekaanipähkinöillä, inkiväärillä, shampanjalla, chilillä, mmmm. Kiduttaisitteko mua vielä vähän lisää??! Loppujen lopuks ne opintotuen jämät ei venyny kovin moneen loppuunsaatettuun ostokseen, mutta nyt ainakin tiedän minne meen sitten kun oon täällä vakkariduunissa ja mieli tekee hemmotella itseä.

Suklaaosaston jälkeen menetin kai totaalisesti malttini, koska tän jälkeen ei kameralta löydy enää todisteita meidän kierrokselta tavaratalon syövereissä.. Ymmärrän ehkä tän päivän jälkeen taas hitusen paremmin ihmisiä, jotka menettää sydämensä esim. ihanille laukuille ja on valmiita maksamaan niistä pienen omaisuuden. Varoituksen sana; tollanen paikka vain pistää pään sekasin!! ;)

Tavaroiden esillepano oli aika ihanaa ja huokailin ihastuksesta vähän väliä. Lisäksi mieleen jäi myyjille iskostettu standardilause, joka täytyy kysyä joka asiakkaalta heidän maksettuaan ostoksensa: "Mihin voin ohjata teidät seuraavaksi?" Siis selkeesti ihan paras paikka mun kaltaiselle tyypille, joka on hukassa aina ja joka paikassa. Täytyy muuten vielä mainita, että myyjiä on tossa puljussa mitättömät 5000-6000... Palvelua ei pitäis siis olla vaikea löytää joka rekin takaa.

Joskin myyjille on varmasti asetettu tiukat säännöt asiakkaiden palvelemisesta, on myymälässä asiakkaanakin vierailevia varten laadittu hieman ohjeistusta. Paikalle ei sovi saapua muun muassa hieltä haisevissa treenikamoissa jättiläismäinen reppu selässä roikkuen, saati sitten hiihdellä ympäriinsä mäkin juustohamppari kourassa. :D Miten käy siis tuulipukukansalle Harrodsin ovella? Me päästiin ainakin tällä kertaa sisään, huh. Ne ei onneks huomannu että mulla oli pitkän takin alla juoksuhousut. Ja Janikin siirsi reppunsa selästä kädessä kannettavaksi.

Löydettiin myös ulos.

Harrods sijaitsee Lontoon länsipuolella Knightsbridgen metropysäkin tuntumassa.

Löysin myös kivan auton!

Menkää Harrodsille! Mutta ilman tuulipukua. Ja mieluummin vasta opiskelijabudjetin ohittaneella aikakaudella.

Love,

Johanna

New York 1. päivä

Päästiin tossa vähän käymään New York Cityssä katseleen minkälainen kaupunki sieltä itärannikolta löytyy. Vedettiin aika tiukalla aikataululla nähtävyyksiä toisensa perään aikalailla koko sen kolme päivää mitä siellä oltiin. Matkan syynähän oli aivan puhtaasti vain ja ainoastaan se, että minun passini varastettiin ja jotta voisin saada uuden, tarvi mennä New Yorkiin, Washingtoniin tai Los Angelesiin suomen suurlähetystöön tai konsulaattiin semmoinen hakemaan. Joka sinänsä on aika outoa sillä myös Chicagosta löytyy kunniakonsuli joka periaatteessa aikasemmin pystyi asian hoitamaan, mutta heiltä oli oikeudet näiden asioiden hoitamisesta pidätetty. No onneksi kuitenkin saatiin asiat järjestettyä niin että päästiin New Yorkiin käymään ja asia hoitamaan, josta suuri kiitos kuuluu appi-ukolle. Iso käsi sinne.

Chicago Blackhawks - Stanley Cup Champions 2010

Odottelemassa bussia Chicagon pimeillä kaduilla

No matka alkoi ihan lepposesti päätettiin olla nukkumatta sinä yönä kun Chicago Blackhawks päätti voittaa Stanley Cup mestaruuden ja lentomme oli lähdössä siinä kello seitsemän aikaan aamulla. Päätettiin mennä säästölinjalla ja lähdettiin siinä kello 3.00 yöllä matkustamaan 3:lla eri bussilla ja yhdellä junalla kohti O'haren lentokenttää. Matkahan meni ihan hyvin ja matkan kestokaan ei ollut kuin kaksi tuntia. Oltiin siinä hyvissä ajoin noin 1,5 tuntia ennen lennonlähtöä paikan päällä odottamassa lennon lähtöä. No eiköhän siinä käy niin että kun on hyvissä ajoin niin American Airlines päättääkin vaihtaa koneen pienempään ja myöhästyttää lentoa 2 tuntia. No Johanna sai siinä sopivasti melkein neljä tuntia unta ennen lennon lähtöä, minä en pahemmin nukkunut.

Juuri menossa Suomen Pääkonsulaattiin

United Nations Plaza, eli toisin sanotusti YK:n päämaja New Yorkissa

Sitten New Yorkissa vaan nopeasti taksilla kohti konsulaattia ja hoitamaan reissun varsinaista tarkoitusta. Sielä olikin tädit hieman sekaisin tietokone ohjelminensa ja papereinensa. Vaikeudeksi loppujen lopuksi ilmaantui, etteivät he löytäneet tietoa suoritetusta asepalveluksesta. No saatiin ne hommat siittä eteneen vaikka seuraavalle päivälle jäikin tarkistettavaksi että asepalvelus on varmasti suoritettu. Siitä sitten ihailemaan United Nations Plazaa sekä Trump World Toweria jotka olivat siinä heti naapurissa.

Flatotel hotellin aula

UN Plazalta lähdimme patikoiden kohti hotellia joka osoittautuikin olemaan erittäin moderni ja nuorekas. Sinne vain matkatavarat nopeasti ja ihailemaan mitä sitä Isolla Omenalla olisi tarjota. Ensimmäisenä suuntasimmekin nokkamme pohjoiseen päin kohti Central Parkia ja sen vehreitä metsiä. Aivan hirveän syvälle tähän viidakkoon ei viitsinyt mennä, siinä olisi mennyt äkkiä koko päivä mikäli kaiken olisi halunnut nähdä.

Central Parkin edustalla oli mahdollisuus ottaa myös hevoskyyti tai vaihtoehtoisesti pyöräkyyti

Tässä ollaankin jo Central Parkin uumenissa

Niimpä siitä hyvin pikasesti otettiin kurssi eteläänpäin ja kohti Rockefeller Plaza. Täältä löytyi jos jonkinnäköistä patsasta sekä NBC Experience, jossa myytiin yhtä jos toistakin NBC kanavan tuotetta. Tästä päästiinkin sopivasti kohti NHL kauppaa josta löytyi minikokoisen Stanley Cup pokaalin lisäksi kaikkea mitä kunnon jääkiekko fani haluaa.

Rockefeller Plazalta löydettiin kaikkien lippujen seasta myös Suomi

Sitten käytiin NHL Storessa ihailemassa, täytyy tykätä että Antti Niemen paita on heti näyteikkunalla kaikkien nähtävissä

Kaupan sisältä, Stanley Cup kädessä, melko Blackhawks aiheinen oli kauppa tällä hetkellä, vaikka löytyi sieltä myös kaikkien muidenkin joukkueiden tavaraa

Tästä matka jatkui kohti Time Squarea ja tuhansia erilaisia valomainoksia. Time Square tuntui olevan kaikista turistikohteista suosituin, ihmisiä rupesi olemaan joissain paikoin niin paljon, että hyvä kun sekaan mahtui. Varmaankin kuvat kertovat enemmän kuin sanat.

Time Square

Seuraavaksi jatkoimme matkaa kohti Empire State Buildingia. Matkalla sattui sopivasti olemaan New York Public Library joka on myös yksi suosituista nähtävyyksistä ja poikkesimmekin sen kautta nopeasti näkemässä myös tämän nähtävyyden, jossa ei tosin ollut mitään näkemistä koska rakennus oli täyden remontin vallassa ja täysin päällystetty erinäköisillä pressuilla.

Tässä ollaankin jo Empire State Buildingissa

Kuva Empire State Buildingista etelään ja minkälainen näkymä siitä Manhattanilta sitten löytyykään

Tässä olikin sitten hyvin pitkälti ensimmäinen päivä paketissa, illasta käytiin vielä hakemassa juosten ruokaa Chipotlesta kun ei huomannut että paljonko se kello olikaan. Viime tingassa noin 2 minuuttia ennen ravintolan sulkeutumista kerettiin vielä paikanpäälle ja siitä pikaisesti ruuat mukaan ja hotellihuoneeseen, nauttimaan ja lepäämään seuraavan päivän koitoksia varten.

I just want my internet! x'0

Hahaa, nyt on näillä nördeillä vaikeet ajat takana (ja edessä), kun kotinetti ei oo toiminu viikkoon ;D Oon varmaan unohtanu noin kolme miljoonaa asiaa joista olisin halunnu kirjottaa tänne, höh. Parin viime viikon aikana on kuitenki ehtinyt ainakin jakso vaihtua, flunssa sairasteltu, suomifiilistelyjä suoritettu ja paljon muuta mitä mun aivojen datatila ei enää pysty muistamaan.

Laitan ehkä taas vaan ison kasan kuvia, miten ois?

Gurnee Mills on HUUUUGE!

Viime sunnuntaina tehtiin (erinäisistä kommelluksista johtuen lyhyeen loppunut) reissu Gurnee Millsiin, jättimäiseen ostosparatiisiin n. 1h ajomatkan päästä meiltä. Mukana oli Suomi-vieras Hanna ja Emmelie, ruotsalainen vaihtari mun koulusta. Mun päivän tavote oli löytää lenkkarit ja sateenpitävä takki, mutta loppujen lopuks päivän hyödyllisin ostos oli Nike Storesta bongatut lasten baseball-hanskat hintaan $2,99. :D Käytän niitä pyöräillessä, ne on oikeesti hyvät (ja söpöt)! Sateenpitävät takit ja oikeenkokoset lenkkarit jäi kauppaan ja nyt kastun edelleen joka päivä + pidän kolmia pohjallisia nykylenkkareissani, mutta jospa tästä joku päivä tonne Sports Authorityyn ehtis kipaseen... ;D Noi ostoskeskukset on täällä kyllä uskomattomia, kun aikaa saa helposti kulumaan vaikka 12 tuntia, jos siihen vaan on mahdollisuus.

Väsyneet (ja flunssaiset) tytöt valmiina sunnuntaishoppailuun.

Janiki oli todistetusti mukana.

Tää on pakko aina kokeilla Gurneehen mennessä: toivomuskaivo, johon heitetään kolikko ja se pyörii tota pyöreetä juttua vasten tosi tosi kauan... Se on aina yhtä ihmeellistä ;)

Lyhyeen loppuneen shoppailureissun jälkeen lähdettiin vielä näyttään Hannalle meiän omia huudeja Evanstonissa. En tiiä oonko koskaan sitä täällä blogissa edes selittäny, mutta Evanston, jossa me asutaan, on Chicagon pohjoispuolella sijaitseva oma pikku kaupunkinsa. Tosi kivaa aluetta ja pääosin paljon rauhallisempaa, kun esim. mun koulun ympäristö... Vaikka koulumatka on välillä vähän rasittava, eipä oo silti valittamista :)

Mainin juna-asema, tie ulos Evanstonista, jos niin toivotaan. :)

Me ei olla Janin kanssa pahemmin tutustuttu Evanstonin ravintolatarjontaan, mutta nyt päätettiin mennä randomilla johonkin kivan näköseen paikkaan. Voiton vei paikka (nimee en muista, kuinkas muuten), jossa kokit paisteli ihanan näkösiä wokkiannoksia ikkunan edessä semmosella isolla kuumalla tasolla. Sisään mennessä kaikki osottautu vielä paremmaks miltä se alunperin vaikutti: reilulla kympillä sai koota omat wokkiannoksensa ja mikä herkullisinta, syödä niin paljon kun jakso. Ihan meidän paikka ~~c(:

Hanna liked it as well.

Tiistaina mulla oli muuten sellaset teippaukset koivissa että ei koskaan :DD Mun sääriä on nyt teippailtu aina juoksureeneihin jos sais juostuakin ilman että penikat huutaa armoo. Yleensä ne teipit on semmoset pienet ja sievät, muutama kierros jalkapöydän ja toinen mokoma säären alaosan ympärillä, mutta nyt lähettiin ilmeisesti hakeen jotain hardcore-tukia :D Fyssari otti ainaki hommansa vakavasti ja mullakin oli ehkä vähän hauskaa, ihmetellessä siinä vartin verran kun kinttuihin kieputellaan jos jonkinlaista käärettä.. Naurettiin toisen teipattavana olleen tiimikaverin kaa, että taidetaan olla "SUPER-injured"... Hauskinta on, että ei me nyt kuitenkaan olla. Mutta kokemus se oli sekin juosta tommosten pakettien kanssa :'D

Kyllä, tää kaikki oli mun jaloissa.

Nyt vois olla oikee aika ruveta tekemään noita läksyjä taas. Ens kerralla lisää kuvia ja tarinoita, I promise!

Ilmasia lounaita

Täällä on vietelty mitään-tekemätöntä sunnuntaita, mikä ei aina oo hyvä juttu. Yleensä se on viikon päätteeks rentouttavaa, mutta tänään oon vaan palloillu levottomana ympäri kämppää ja miettiny että mitä pitäis tehdä. Ja lähdin sitten Wholefoods Markettiin pyörimään ympyrää.

Mulla oli suunnitelmissa ostaa semmosia nameja kaakaopavunpalasia, joita tykkään napostella myslin sun muun seassa, mutta hylly olikin tutusta kohtaa tyhjä. Kysäisin myyjältä, että onkos näitä jossain. Se rupes pahottelemaan ihan ylitsevuotavan vuolaasti ja lupas selvittää ajankohdan, millon tuote olis jälleen hyllyssä ja seuras mun perässä varmaan kymmenen minuuttia kysellen, että pääsenkö hakemaan kaakaopalaseni torstaina ja haluanko soittaa etukäteen jne jne.. Whoooaa, mä tulin vaan mun lähikauppaan hakeen huvikseni extraherkkua, cool down man :D Lopputuloksena tälle kaikelle oli kuitenkin se, että mä lähdin kaupasta $13 arvoisen vastaavan tuotteen kanssa, josta en maksanu senttiäkään.

Hassua on se, että myös perjantainen illanvietto tyttöjen kesken päätyi ilmaisten asioiden vastaanottamiseen. Lähdettiin Wicker Parkiin pikkuravintolaan nimeltä Plan B suunnitelmissa viettää leppoisaa aikaa juustofonduen ja tarjousmargaritojen äärellä. Paikka oli tyhjä, mutta viihtyisän näköinen silti, joten peremmälle. Heti alkutekijöiksi saatiin kuulla, ettei niillä mitään tarjouksia ole. JAHA. Oltiin jo siinä vaiheessa noudemassa pöydästä, mutta päätettiin kysäistä vielä juustofonduesta. Ei kuulunut illan listalle tänään, selevä :D Siinä sitten pihistiin kiukkuisina ja ruvettiin jo veteleen takkeja päälle kun baarimikko kanto pöytään ekat lepyttelydrinkkinsä... Näitä seuras ilmaset jälkkäriannokset, ja tarina jatkui monta tuntia. No, lopputuloksena siis: juustofondueta ei koskaan nähty, mutta eipä maksettu mistään muustakaan mitään.

Täällä siis huomaa, kuinka asiakkaista käydään kilpailua vähän sinnikkäämmin, kuin mihin Suomessa on tottunu. Kyllä mä oon Suomessakin hyvää palvelua saanu, ei epäilystäkään, mutta sen tiedän, että monissa paikoissa ei siellä tavallisilla myyjillä oo edes oikeuksia jakaa asiakkaille ilmasia lahjuksia. Suht pienillä asioilla saattaa kuitenkin olla firmalle iso merkitys. Takuuvarmasti tuun kertomaan monille mun kavereille näistä hauskoista tapahtumista ja ehkäpä joku niistä päätyy joskus Wholefoodsin tai Plan B:n asiakkaaksi ja rahaa kilahtaa kassaan. :)

Pakko ilahduttaa teitä tällä kuvalla.. Ette VARMASTI arvaa mitä nää on! DEEP-FRIED OREOS... Oreot on semmosia Domino-keksin tyylisiä keksejä, mutta tässä muodossa ne sai kyllä ihan uuden ulottuvuuden. Näitä pystyy syödä maksimissaan kaks. No okei ehkä kolme jos ei ota kolmanteen enää suklaadippiä.

I'm gonna live forever, I'm gonna learn how to fly

Käytiin tänään tyttöjen kanssa leffassa tsekkaamassa Fame. Musikaalidraamahässäkkä taiteellisesti lahjakkaista nuorista, jotka opiskelee huippurennossa yliopistossa tanssia, laulua, soittamista, näyttelemistä... Ihana, menkää katsoon jos tykkäätte kauniista laulusta, sähäköistä tanssijoista ja teinien elämään opettelemisen katsomisesta - sitten joskus, kun tää on Suomessa! :) Tykkäsin erityisesti Naturi Naughtonista, mikä ääni tällä nuorella naisella!! Antaisin kyllä paljon, jos osaisin laulaa tolleen.

Tässä oli ihan nättiä leffateatterin mallia. Ite sali ei kyllä ollu sen kummosempi kun Tennispalatsissakaan, mutta me ei taidettukaan olla pääsalissa :)

Katosta löyty Ruotsin lippu just samalla hetkellä, kun Emmelie yritti ottaa meistä kuvaa. Kaikkien muiden maiden liput suunnilleen roikku katossa, mutta Suomen lippua ei näkyny, wonder why. >:(

Leffan jälkeen oli tarkotus suunnata suorilta kotiin, mutta keskustassa kun oltiin, niin jäätiin kiinni kiinnostaviin paikkoihin ennen juna-asemalle ehtimistä... Löydettiin mm. ihan loistava The Rainforest Café, joka oli ravintolan ja myymälän sekoitus, nimensä mukasesti aika viidakkomaisissa tunnelmissa. Kaikkien maailman lasten soisi pääsevän käymään tuolla. Niin ja juu kylläkyllä, niiden kuuluisien lastenmielisten kans.




Lopuks vielä jädebaarin kautta kotiin. Tää Chicagon julkinen liikenne ei oo tykänny musta nyt parina viime päivänä. Eilinen kotimatka kesti yli kaks tuntia, tänään vähän vajaa saman verran. FUN! Onneks en oo ollu kuolemanväsyny, muuten ois kyllä ollu pinna varmaan pikkusen kireellä näitten seikkailujen jälkeen... Raiteita on ilmeisesti korjauksessa monessa kohtaa, ja niinpä matkustajat kipittää kiltisti shuttle busseihin pariks pysäkinväliks ja sitte taas maan alle odotteleen, että seuraava juna tulee joskus ikuisuuden päästä..... Jeiiiii! Näin me matkustamme nopeasti ja kätevästi julkisella liikenteellä<3

Southside

Terveisiä multakin (Johannalta)! Hämäävää kun ette varmaan tiedä koskaan, kumpi meistä kirjottelee ja sit mietitte et on sillä taas jutut ihan eri maailmasta kun viime kerralla. Mulla tai Janilla. Mutta nyt, jottei synny väärinkäsityksiä Janin kiinnostuksen kohteista niin moi, täällä on Johanna joka kävi äsken viettämässä kolme tuntia kenkäkaupassa. Ja huom. Yhdessä kenkäkaupassa.

(Oonkohan mä ihan vähän hidas shoppailija..?)

Joka tapauksessa päätin tänään extempore lähtee "käväsemään" Aldo-kenkäkaupan outletissa vähän etelämpänä. Mun kaveri suositteli sitä päivällä luennolla ja kerto, että siellä on samat kengät kun muissa Aldoissa, mutta reippaasti alle puoleen hintaan - joten mikäs muu saa opiskelijan liikkeelle! Varsinki opiskelijan, jolla on tasan kaks järkevää koulukelposta kenkäparia täällä :) Vanha kunnon word of mouth toimii siis edelleen, muah. Mun piti alunperin saada seuraaki tälle reissulle, mutta loppujen lopuks seikkailin itekseni CTA-ihmemaailmassa... Kolme eri junaa, ikuinen ruuhka-aika ja kolisevat junanvaunut joista ei saa istumapaikkaa kirveelläkään - ja perillä, not a big deal, huh?? ;)

Vaivannäkö osottautu kuitenkin arvokkaaks, koska Aldon kengät on laadukkaita ja tavallisesti ihan suht hintavia (sanotaan, että alle $100 ei löydä kun jotain ballerinoja), ja nyt niitä oli hyllymetreittäin kympistä pariin kymppiin..!! 8) Can you believe it. Mitä tollasessa tilanteessa pitäis tehdä, siinähän meinaa mennä tytöltä pasmat sekasin!!? Napsin sieltä sitten parit kesän unelmaiset sandaalijämät ja ihan omassa 35-kenkäkoossani (tää on ehdottomasti yks hyvän kenkäkaupan merkeistä meikäläiselle), ja lähdin onnellisena takasin yliopistolle. Tähän prosessiin matkoineen kulu aikaa yli viis tuntia, mutta sehän oli ku rahaa pistäis pankkiin, eikö? (No ehkä ei aivan, mutta...kuitenki.)

Mietin takastulomatkalla, että kyseinen yritys ei kyllä varmaan ikinä laittais Water Towerissa, Chicagon keskustassa sijaitsevan edustusliikkeensä tilalle tollasta outlet-liikettä, no way, se ei vaan kävis päinsä. Siellä otetaan rahat pois niiltä, joilla sitä on. Ja toisaalta, tosi monelle himoshoppailijalle, kenkäfriikille, asiakkaalle Aldo ei enää merkitsis samaa, jos ne ostais niiden kenkiä pariinkymppiin parinsadan sijasta. Niih. Että menkää te vaan kaikki chicagolaiset ostamaan kenkänne Water Towerista, mä voin kyllä matkustaa (ainakin vielä opiskeluvuosieni ajan kun musta ei oo tullu nirso ja varakas) rähjäseen etelä-Chicagoon ja ostaa ne samat korkkarit sieltä <3 Eikä haittaa, vaikka muut puhuis pelkkää espanjaa, pärjään kyllä ^__^

Keskittymishäiriöintiä

Miks sillon, kun pitää opiskella, tulee mieleen joku 499 muuta asiaa, joita olis paljon kivempi tehdä? Esimerkiks siivoominen saa ihan uutta hohtoo niinä hetkinä, kun koulukirja mulkoilee vaativasti pöydänkulmalla. Ruoanlaittokin on aika kivaa tai ylipäätään puolen tunnin välein napostelu ja jääkaapin tutkiminen, pyykkejäkin pitäis pestä ja aijai, just tänään ois kyllä ihan pakko käydä läpi kaikkien urheilubrändien vaatemallistot ja ettiä se uus treenikassi. Tietääks joku tän tunteen??

Oon tänään opiskellu koko päivän, mut en oo silti lähelläkään valmista noiden läksyjeni kanssa... Ehkä siis mulle ihan oikein, et joudun johonkin valvottuun opiskelutuokioon kaks kertaa viikossa :/

No. En valita, koska mun opiskelu on kuitenkin pääsääntösesti kivaa. Tänkin päivän ohjelmaan on markkinointitutkimuksen kurssin puitteissa kuulunu muun muassa selvittelyä siitä, millasia myymälöitä, aktiviteetteja ja muita rahantuhlauskeinoja on Lincoln Parkissa, joka on kaupunginosa tuolla pikkusen lähempänä keskustaa. Lisäks oon toisen kurssin tehtävänä analysoinu kahta mainosta...ja ihan liian kauan. xO

Käytiin myös jokaviikonloppusella grocery store -reissulla Janin kanssa. Meille syntyy melkeen joka kerta erimielisyyttä siitä, miten kauan kaupassa on kohtuullista viettää aikaa - koska mä voisin aina olla ihan tavallisessa ruokakaupassakin vaikka neljä tuntia ja vaan kierrellä hyllyjen välissä ja tutkia kaikkea. Vertailla hintoja, tuotteiden ominaisuuksia, erilaisia pakkauksia ja esillepanoja. Onko siinä muka jotain ihmeellistä, HÄH??!

The Finns

Hello. My name is Johanna and this is my husband Jan. We're from Finland. It's so nice to meet you.

Et sillee.

Oltiin tänään semmosessa eri yliopistoissa opiskelevien ulkomaalasten opiskelijoiden tapaamisessa Moody's Churchilla. Tuli oikeesti hassu fiilis, kun rupesin ajatteleen, että mä oon nyt maahanmuuttaja. Miettikääs niitä ihmisiä, jotka puhuu vähä hoono soomi ja joilla on outoja tapoja ja joiden puhetta saa kuunnella tosi tarkasti, et siitä saa jotain selvää. Niin. Me ollaan Janin kanssa nyt ne.

Meidän vuokraemäntä muuten puhuu meistä muille nimityksellä "the Finns". En tiedä miks, mutta sen mielestä suomalaiset on äärimmäisen hauskoja (lue: se nauraa meille ihan jatkuvasti :D), ja voin vakuuttaa (tai en ehkä voi, mut ainakin luulen), ettei se tarkota mitään yleistä läpänheittokulttuuria. Se tuntee entuudestaan myös mun vanhemmat, joten noh, loppujen lopuks sen tietämys suomalaisista on aika suppee ;D

Tänpäiväset maisemat. Toi vasemmanpuoleinen ei kyllä ollu enää opiskelija mutta kyseessä oli opiskelijatapaaminen kumminki.

Chicagon katuja. Kesääki näyttäis olevan vielä kaikesta päätellen jäljellä :)

Tehtiin päivän päätteeks vielä vähän havainnoivaa tutkimusta keskustan kaupoissa (ei muuten ollakkaan vielä koskaan tehty, ei). Kuten oon ehkä aikasemmin kertonu, tykätään molemmat kierrellä ympäri kaupungin kauppoja katselemassa uusia tuotteita, sisustuksia ja kaikkee muuta kivaa. Tällä kertaa kohteina oli mukavia putiikkeja kuten Diesel, Puma, Urban Outfitters, Burton, Best Buy ja Filene's Basement. Noista ekoista ei tällä kertaa kummempaa informoitavaa, mutta kolmannen kohdalla kokemus oli aika hämmentävä ja ihan pakko avautua ihan vähän.

Kävin ekaa kertaa tuolla Outfittersillä, ja täytyy kyllä sanoa, etten ymmärtäny sen päälle ollenkaan. Muistan hämärästi kuulleeni joltain joskus siitä jotain ylistävää kommenttia, että siisti mesta, kannattaa vierailla. Ja yleensä löydän kaupasta kun kaupasta edes jotain, jonka voisin kuvitella haluavani, tai jonka voisin kuvitella jonkun muun tyylisen ihmisen haluavan. Mutta tästä kaupasta en olis ostanut mitään - enkä suositellu kenellekään muulle. Oli tosi vaikee mieltää semmosta asiakasryhmää, jolle kauppa oli suunnattu. Kauppa oli iso ja sekanen, hyllyt raakalautaa ja vaatteet roikku rekeissä sikinsokin. Asiakkaita oli tosi vähän, asiakaspalvelijoita ehkä yks, vaatteita älyttömästi. Oli semmonen HM-fiilis - ainoo vaan et hinnat oli muutamia alennusrekkejä lukuunottamatta ihan taivaissa. Ilmeisesti kauppa pyrki tän hinnottelunsa myötä johonkin hoooot-kategoriaan, mut mulle jäi ainakin semmonen fiilis, että kävin kirppiksellä jossa joku oli vahingossa käyttäny tavaratalon hintalappuja...

Ehkä en vaan oo tarbeeks Urbaani tollaselle kokemukselle. Ja onneks toisella puolella katua odotti jotain ihan muuta >:D

Burtonin liikkeessä oli teepparit ojennuksessa ja oli muuten aika hienosti toteutettu liike muutenkin (yks neljästä koko maailmassa) :) Joudun ehkä hakeen tuolta talveks itelleni jonkun kivan paidan.

Ikkunashoppailu on kivaa. Tällä kertaa kuitenkin multa loppu puhti aikasin, joten suunnattiin McRavinnon kautta kotiin.

Päästiin illalla yksityiskuljetuksella himaan. Väsymysasteen voi päätellä mun naamasta.

Huomisen eli sunnuntain ohjelmassa valitettavasti vaan opiskelua. Paljon tehtäviä maanantaille, no more words. Sain muuten eilen track-koutsilta viestin, joka kertoi, että mun on tästä lähtien oltava koululla Tekemässä Läksyjä Valvotusti 2x2h viikossa :DD Tämä on siis edellytys urheilujoukkueeseen osallistumiselle - koulu haluaa varmistaa, että opiskelijat suorittaa treenien lisäks myös kurssinsa kunnialla. Silti ei voi muuta sanoa, kuin että tulee aika hellyyttävästi joku ala-aste mieleen. Ihanuutta!