Istumalihakset, missä olette?

Pakko pikapäivittää, että muistan joskus isona nää hetket enkä ala haaveilla tohtoriopinnoista tmv. ;) Kello on Suomen aikaa 23:14, istun yliopiston kirjastossa. Edessäni on 30 artikkelia sekä 4 kirjaa, tenttiin aikaa n. 56 tuntia ja EPÄTOIVO.

ps. Kai näytän tarpeeksi surkealta kuvassa? Kai saan vähän valittaa?

...Vaikka ihan oikeesti, mähän rakastan mun opintoja!

Opiskelemaan Lontooseen!

Tässä on nyt tullut mietittyä että jos sitä kirjoittaisi jonkunnäköstä pientä vinkkikokoelmaa ylös Lontooseen ja yleisesti ottaen Iso-Britanniaan opiskelemaan lähdöstä. Ulkomaille opiskelemaan lähteminen on mielestäni erinomainen vaihtoehto oppia käyttämään kieltä, oppia asioita erilaisista kulttuureista ja ihmisistä, sekä tietenkin hankkia erinomainen koulutus samalla. Toki ei välttämättä ole aina helppo lähteä kotoisesta ja turvallisesta Suomesta ulkomaille, sillä opiskelemisesta saa lähes poikkeuksetta maksaa. Tämän lisäksi joutuu varautumaan siihen, että tarvitsee lähes kokoajan poistua omalta mukavuusalueeltansa, mikä ei välttämättä meille Suomalaisille, tai yleensäkään ihmisille ole kaikkein ihanin asia. Oli sitten kyseessä projektityön tai esitelmän esittäminen englanniksi tai mitä tahansa muuta vastaavaa. Suomalaiseen opiskeluun verrattuna sekä Iso-Britanniassa, että Yhdysvalloissa on opiskelu erittäin paljon käytännönläheisempää ja osallistumista vaativampaa. Kokeitakin on, mutta ei niin paljoa kuin suomalaisissa oppilaitoksissa, suuri osa näytöistä annetaan projekti töinä ja erilaisten casejen selvittelyinä.

Haluan ihan ensiksi mainita, että suomalaisen ei tarvitse missään tapauksessa hävetä tai nöyristellä akateemista tietotasoa eikä varsinkaan englanninkielen tasoa. Tässä muutaman kuukauden katseltuani ns. paikallisia sekä muita kansainvälisiä opiskelijoita, on mielestäni suomalainen opiskelija tottunut vaatimaan ja tekemään huomattavasti paljon enemmän kuin moni muu opiskelija, johon olen nyt törmännyt. On turha häpeillä ääntämistämme ja muita kielellisiä asioita, sillä useat ihmiset jotka ovat esim asuneet 10 tai 15 vuotta ja puhuneet kieltä koko tämän ajan, omaavat huomattavasti vaikeamman ja epäselvemmän murteen. Olen tosin koulussa, joka ei ole rankingien kärkipäätä, tilanne opinto motivaation ja kieli asioiden kohdalla voi muissa kouluissa toki olla hieman erilainen. Syitä siihen että London Metropolitan University on rankingin loppupään sijoituksilla, on esimerkiksi se että koulu ottaa hirveän määrän opiskelijoita sisään ja näistä opiskelijoista jotkut jättävät opintonsa kesken. Koulullani oli myös muutamia vuosia sitten ollut jonkinnäköinen rahoitusskandaali, joka painoi koulun pohjasijoituksille.

London Metropolitan University on opiskelijamäärällisesti Lontoon suurin ja opiskelijoita koulun kahdella kampusalueella (pohjois- ja keskustakampukset) on yhteensä noin 28.500 ja heistä erittäin suuri osa on kansainvälisen taustan omistavia. Sinänsä opetuksessa ei ole mitään vikaa. Opettajat on kohtuullisen hyviä ja omistautuneita työhönsä, toki heistä suuri osa ei ole alkuperäisiä Englantilaisia. Minun neljällä kurssillani kaksi opettajista on alunperin Intiasta, yhdellä kurssillta toinen opettajista on britti ja toinen on Karibialta, ja yhdellä kursseista opettaja on Bulgariasta. Eli ei pelkästään opiskelijat ole kaikkialta eri maailman kolkista vaan myös opettajat ovat eri puolilta tätä pyöreää palloa. Joten sitä saa kuulla jos jonkinlaista murretta englanninkielestä, sekä kanssaopiskelijoilta, että opettajilta joka voi myös ottaa aikansa, että ymmärrät muutakin englantia kuin sitä mitä olet tottunut kuulemaan televisiosta ja elokuvista.

Näistä sitten muodostetaan yksi kurssityö koskien rekrytointia ja palkkaamista

Kuinka sitten päästä tähän ihanuuteen käsiksi, no ensinnäkin hakeminen Iso-Britannian yliopistoihin on tehty erittäin helpoksi. Menet vain UCAS sivustolle ja täytät erittäin selkeästi ja helposti tehdyn hakemuksen jossa voit hakea yhdellä hakemuksella viiteen eri yliopistoon/linjaan ja vastaukset tulevat sähköpostiisi, riippuen hakuajankohdasta mutta yleensä muutaman kuukauden kuluessa. Hakemukseesi sinun tulee varautua täyttämään kaikenlaisia henkilökohtaisia tietoja, informaatiota aikaisemmista opinnoistasi, henkilökohtainen motivaatiokirje jossa kerrot itsestäsi ja miksi juuri sinut tulisi valita kyseiseen yliopistoon, sekä akateeminen referenssi jonka voit pyytää joltain vanhoista opettajistasi tai vaikkapa lukion rehtorilta. Ylioppilas, sekä IB-todistuksella hakeminen on erittäin helppoa ja se löytyy valmiina vaihtoehtona hakemuksesta ja ainoa, mitä sinun tarvitsee tehdä, on käännättää todistus ja kirjata numerot hakemukseen. Kauppaoppilaitos- tai Ammattikoulutodistuksella hakeminen on hieman kinkkisempää, mutta järjestyy kyllä pienten selvityksien jälkeen. Toki koska suurta tietoa koulutuksen tasosta ja vaativuudesta ei ole, voit olla pienenä altavastaajana yo-opiskelijaan verrattuna. Jotkut yliopistot myös saattavat kutsua erikseen pääsykokeisiin, haastatteluihin tai pyytää lisä-informaatiota antamistasi tiedoista. Hakeminen maksaa noin £20 eli tämän hetkisellä vaihtokurssilla ~25€. Lisäksi Suomessa on myös organisaatio nimeltään Kilroy Education joka auttaa todistuksen käännättämisessä ja hakuprosessissa. Itsepäisenä ja jääräpäisenä miehenä päätin että hoidin koko sotkuni itse itse enkä käyttänyt heidän apuansa, eikä prosessi ollut mielestäni millään tavalla vaikea.

Sitten niihin opiskelumaksuihin, itse joudun maksamaan opinnoistani £3,375 (4100€) joka ei sinänsä ole paha verrattuna esim. jenkkiyliopistojen lukukausimaksuihin. Ensi vuonna alottavat opiskelijat joutuvat maksamaan opinnoistansa £4000-£9000 (maks. 11000€) koska Iso-Britannian mahtava valtio päätti nostaa lukukausimaksurajoja. Tämä tietenkin on aihettanut jos jonkinlaista suurta ja pientä mellakkaa nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa. No, olipa lukukausimaksusi mitä tahansa niin Euroopan kansalaisena suomalaiset saavat halutessaan Iso-Britanniassa suoritettuihin opintoihin lainan Student Finance -nimiseltä valtion organisaatiolta joka kattaa täysin koko lukukausimaksusi. Tämän lisäksi Suomalainen opiskelija saa tietenkin hieman korotetun KELA:n tuen sekä Suomen valtion takaaman opintolainan, jolla voi maksaa kirjoja ja elämiskustannuksia. No kyllähän siinä penniä joutuu venyttämään ja todennäköisesti tekemään osa-aikatöitä opintojen ohella mutta ainakin itse olen sitä mieltä että koko homma tulee lopulta kannattavaksi. Student Finance -lainan takaisinmaksua sinun tarvitsee alkaa suorittaa kun siirryt työelämään ja saavutat tietyn sovitun tulotason vuodessa.

Asuminen ja eläminen Lontoossa ei toki ole ilmaista, hintataso on hieman Suomea korkeammalla ruuassa, internetissä, matkapuhelinliittymissä, vedessä, sähkössä sekä kaasussa. Ero ei tosin ole suuri, mutta pienet erot kaikessa ylöspäin tuntuu kyllä opiskelija budjetilla. Jotkut ruuat ovat hieman halvempia, mutta yleisesti ottaen ruokakustannukset tulevat kalliimmaksi kuin Suomessa. Kaikki muut pakolliset menot mainittuani pääsenkin isoimpaan eroon, joka on vuokra. Vuokran kohdalla voi valmistautua siihen, että se voi olla ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, tämän takia useat opiskelijat asuvat muutaman opiskelijan kommuuneissa ja täten pienentävät hieman vuokrakustannuksia. Itse asumme Suomi-kommuunnissa jossa vuokra huoneesta ja jaetusta keittiö olohuone yhdistelmästä jonka jaamme toisen Suomalais-pariskunnan kanssa on £700 (noin 860€). Toki asunto on tuore ja moderni englannin standardeihin verrattuna, mutta halvaksi kyseistä summaa ei voi missään tapauksessa kuvata. Opiskelijoille on tarjolla myös ns. "hall's" majoitusta, joka tarkoittaa opiskelija-solu asuntoloita, mutta nähtyäni nämä pienet kopit ja kuultuani mitä ihmiset niistä maksavat, ei kyseinen vaihtoehto ole yleensä hirveän järkevä.

Useat asunnot, kuten meidänkin asuntomme, ovat kalustettuja, kalustetaso ja -laatu vaihtelee erittäin paljon. Meidän asunnossamme oli mukana pieni määrä astioita ja sellaiset ylellisyydet kuin stereot ja televisio. Toki koska asumme jälkeenjääneen teknologian multi-keskittymässä ei televisiomme toimi hirveän hyvin vain pätkii vähän väliä. Tämän pitäisi korjaantua vuoden vaihteessa kuin digilähetykset alkavat, mutta tämä jää nähtäväksi. Myös puhelimen kuuluvuus on joissainpäin asuntoa heikohko ja voi olla helpompaa mennä suorilta vain puhumaan parvekkeelle jos haluaa kuulla selkeästi mitä vastapuolella on sanottavana ja saada myös oman viestinsä perille.

Ja kun nyt kerran aloitin avautumisen aiheesta britit ja teknologia niin on pakko mainita, että täällä lähes kaikissa internet yhteyksissä on maksimikäyttöraja. Itse hankimme rajattoman kotikaapeliyhteyden, mutta mikäli käytät liittymää erittäin paljon saattaa palveluntarjoajasi soveltaa ns. "fair use policy" nimistä pykälää ja hidastaa yhteyttäsi. Sama ongelma tulee lähes poikkeuksetta vastaan puhelinliittymän datan käytössä, ei 98% liittymistä eivät sisällä ns. rajatonta dataa ja vaikka jotkut liittymät näin ilmottavatkin on edellä mainittu "fair use policy" erittäin usein sovellettavissa. Eli jos vaikka käytät kännykkäsi mobiililaajakaistaa yli 1GB kuukaudessa, on mahdollista, että palveluntarjoajasi katkaisee netin puhelimestasi tai ainakin rajoittaa nopeuttasi huomattavasti.

Eräs asia, mikä on pakollinen olla mikäli meinaat saada matkapuhelin-, sähkö-, kaasu- ym. sopimukset tehtyä, on brittiläinen pankkitili. Pankkitilin voit avata vuokrasopimusta ja passia vastaan haluamassasi pankissa suhteellisen helposti. Itse päädyin avaamaan tilini HSBC:seen joka ei välttämättä ollut paras vaihtoehto, sillä luottoluokitukseni on toistaiseksi niin alhainen kuin vain ikinä voi olla, syytä tähän en kylläkään tiedä. Tämän takia neuvonkin, että voi kannattaa avata tili esimerkiksi Lloyds TSB:ltä, kämppäkaverini on ainakin ollut hyvin tyytyväinen kyseisen pankin palveluihin ja luottoluokituksen kanssa ei ole ollut lainkaan minkäänlaista vääntöä. Alhaisessa luottoluokituksessa on esimerkiksi se ongelma, että sinulle ei anneta kytkymatkapuhelinsopimusta ennenkuin nostat sitä hieman, käyttämällä pankkitiliäsi ja hankkimalla hieman jatkuvuutta, tämä saattaa kestää muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. HSBC oli kylläkin tietoinen päätös, jatkoa ajatellen heillä on konttoreita ympäri maailman ja koska tavoite olisi pysytellä ulkomailla, toivottavasti seuraavaksi Yhdysvalloissa, niin voin käyttää kyseistä liittymää ilman suurta sähläystä myös siellä.

Tässä tuli ainakin kerrattua kaikki mitä tällä erää tuli mieleen, mutta mikäli mietit opiskelemista ja hakemista yliopistoon Briteissä, niin vastaan erittäin mielelläni kaikkiin kyselyihin. Olen myös jossain määrin tietoinen hakuprosessista ja opiskelusta Yhdysvalloissa, joka on Iso-Britanniaan verrattuna hinnallisesti vähintään kaksinkertainen ja joissain tapauksissa jopa nelin tai viisinkertainen.

Lempiasiani menneisyydestä: lentäminen

Tulipa taas lennettyä toissayönä Lontoosta Tampereelle. Kolmelta aamuyöllä herääminen tuntuu aina yhtä herkulliselta. Tosin nyt ei onnekseni tarvinnut edes herätä - tadaa, en ollut herätyskellon pärähtäessä ehtiny nukahtaa sekunniksikaan...

Muutaman kuukauden Lontoossa asustelun aikana Ryan Airin lentoaikataulut on oppinut ulkoa etu- ja takaperin. Läheinen asiakassuhde ko. yhtiöön on syntynyt pääasiassa sen opiskelijaystävällisen hinnoittelun vuoksi. Edestakaisin Lontooseen ja takaisin matka on tullut parhaimmillaan maksamaan n. 60 euroa, mutta tietysti välillä sesonkiaikoina hinnat voivat kivuta melkein yhtä korkealle kuin muillakin lentoyhtiöillä. Mm. jouluksi kotiin -suunnitelma ei olisi ihan toiminut, ellei matkoja olisi tullut buukattua jo syyskuussa. Lisäksi koska lentelen Suomeen tällä hetkellä tiuhaan lähinnä opiskeluun liittymien vaatimusten sanelemana, on ollut ihan näpsäkkää, että Rynski sattuu lentämään juuri Tampereelle.

Kaiken kätevyyden sokaisemana en olekaan sitten pahemmin viitsinyt keskittyä siihen, mitä siellä itse lennolla tapahtuu, kunhan se vie mut turvallisesti paikasta A paikkaan B. Ryan Airin asiakkuutta (ja meidän uudessa kotikaupungissa vierailua) harkitessa kannattaa varautua ainakin sissiasenteella siihen, että lennolla ei tarjoilla edes vettä tai kahvia ilmaiseksi. Ehkä sen voi kuitenkin laskea plussaksi, että lentoemot ja stuertit aiheuttavat tirskahduttelevaa komediaa edesottamuksillaan? :)

Eniten komediaa, tai hmm...olisko enemmänkin eräänlaista murhenäytelmää, aiheutan kuitenkin ihan perinteisesti itse itselleni. Viimeksi Lontooseen lähtiessäni en löytänyt Pirkkalan jättimäisellä lentokentällä oikeeseen terminaaliin (terminaaleja huikeat 2 kappaletta) ja olin n. 8 tuntia etuajassa, koska olin olettanut, että lennot lähtevät joka päivä samaan aikaan. Huikee suoritus! Oon kuitenkin ollut kyseisellä lentokentällä tän syksyn aikana useemman kerran, joten voin kertoa, että vastaava toiminta ei onnistu monelta yhtä kokeneelta lentäjätytöltä.

Lontoon päässä sen sijaan homma on sujunut ihmeen sulavasti, ja ainoo harmaita hiuksia aiheuttava tekijä matkoilla on inhottava ajankohta. Stanstedin lentokentältä starttaaville lennoille pitää tosiaan lähteä meidän kotikonnuilta Poplarista kello 4:n pintaan aamuyöstä, mikä on meidän kaltasille aamuvirkuille aina yhtä ilonen asia... \o/ Lentämisestä yleensä pitää vielä sanoa, että jotenkin on hassua, miten aina ennen jännältä ja siistiltä tuntuneesta asiasta on tullut vähän semmonen inhokki - lentoja ei todellakaan odota innolla muun kuin sen takia, että pääsisi pian perille.

Nyt ollaan siis tukevasti perillä Kangasalan kamaralla. Edessä olis pari työpäivää ja sen jälkeen vähän ens viikolla olevaan tenttiin valmistautumista. Olin melkein unohtanu, että täällä voi olla jo pakkasta tähän aikaan vuodesta (siis MITÄ se on?), joten aamulla jäässä odotteleva auto aiheutti mulle pienen yllätysmomentin. Jipii, tulispa jouluks lunta!

Johanna

Mä kans!

Oonkohan kasvatellut kynnystä taas tarpeeksi hyvän tovin tullakseni tänne huhuilemaan? Juttu ei ole siinä, etteikö olisi ollut kirjoitettavaa - jotenkin ei vain ole tehnyt mieli jutustella tänne mitään.

Lontoo on tuntunut lohdutuspalkinnolta meidän elämän mahtavimman Jenkeissä vietetyn vuoden jälkeen. Nyt vasta on toipunut alkujärkytyksestä ja alkanut ehkä ajattelemaan, että miksi sen pitäis sitä olla, täähän on ihan loistava mahdollisuus tutustua satoihin eri alakulttuureihin ja saada ystäviä joka puolelta maailmaa.

Meillä on hauska pieni suomalaiskommuuni kivalla alueella (tai sen kivan alueen kupeessa, jos tarkemmin ajatellaan) (toistankohan Jania, en taida muistaa tarpeeksi tarkasi mitä se kirjotteli). Asunnossa asuu siis toinen pariskunta meidän lisäksi, ja he ovat kotoisin Kangasalta eli Janin kotikaupungista. Asuinalue ei ole kovin hienostunutta, mutta opiskelijoina se sopii meille - täältä löytyy edullisia ruokakauppoja ja DLR-junalla pääsee nopeasti pois :) Pieni miinus annettakoon siitä, etten lähtisi iltamyöhällä yksin lenkkeilemään naapurustoon.

Omat opiskelut on sillä mallilla, että..olen Kauppatieteiden Kandidaatti! Jonkun mittapuun mukaan siis valmistunut. Muutama syventävä kurssi sekä gradu puuttuu vielä ylemmästä tutkinnosta, mutta tälläkin kelpaisi jo alkaa haeskella töitä.

En edes muista, milloin ja mitä olen viimeksi kirjoitellut, mutta jos toistan itseäni, niin antakaa anteeksi, nyt tulee ilmoitus: olen lähdössä tammikuusta alkaen kolmeksi kuukaudeksi USA:an työharjoitteluun..!!! Oon muuten ihan mielettömän innoissani, mutta vähän alentaa mielialaa ajatella, että ollaan Janin kanssa erossa aika kauan. Tiedossa on kuitenkin innostavia juttuja, joten toivottavasti aika menee kuin siivillä.

Kerron teille kivoja juttuja täältä ASAP! Jostain oli pakko alottaa, joten olkoon se tämä vaatimaton teksti ;)

Ikävä teitä kaikkia Suomessa! Voikaa hyvin!

<3


ps. Ollaan ihan ennallamme.

Tervehdys Lontoosta

Ei oo ihan hetkeen sitten tullut kirjoteltuakaan tänne joten ajattelin et vois jotain raapustaa ihan vaan että sais vähän jotain kirjallista tulostettua. Koulussa mennään nyt seitsemättä viikkoa ja rupee pikku hiljaa oleen niin sanottujen 'mid-term' papereiden aika. Tarkottaa siis lähinnä, että kurssien puolivälissä pidetään yleisesti ottaen, koe, esitelmä, essee tai jonkunlainen muu akateeminen kontribuutio ja seuraava arvosteltava suoritus tehdään yleisesti ottaen jakson loppupuolella jonka painoarvo on yleisesti ottaen arvosanallisesti huomattavasti merkittävämpi kuin puolivälin tehtävällä.

Koulu on alkanut ihan hyvin pienien alkutakkuilujen jälkeen, lähinnä ainoat tökkimisen aiheet on ollut lievä takeltelu englanninkielen puhumisen kanssa ja yleisissä koulujärjestelyissä. Vaikka sitä englantia on kuinka puhunut vuoden jenkeissä ja vaikka missä, meni siinä taas melkein kuukauden päivät kunnes se rupesi tuntumaan siltä että ei tarvi jokaikistä sanaa hakea jostain syvältä aivojen perukoilta. Vaikka eipä siinä, loppujen lopuksi varsinaisia brittejä meikäläisen ryhmissä ei aivan liikoja ole. Suurin osa opiskelijoista samassa ryhmissä on Intiasta, Lähi-idästä, Puolasta ja muualta Euroopasta. Varsinaisia äidinkielenään englantia puhuvia henkilöitä ei taida tuossa n. 20 hlön ryhmässä olla kuin muutama ja varsinaista britti-englantia ei taida puhua kuin 2.

Kuva meidän koulun keskustan kampuksen edestä.

Yleiset järjestelyt lähes kaikissa asioissa on ilmeisesti hieman hankalia tällä saarella. Kouluun kirjautuminen sinänsä meni suunnilleen kivuttomasti, paitsi että olin hienosti unohtanut ottaa alkuperäiskappaleet todistuksistani mukaan. Tosin kunhan nämä oli toimitettu ei sinänsä koulussa ole kummosemmin sählätty. Kirjautuessani kouluun, oli koulun virkailija sitä mieltä, että minulla tarvitsee olla joko päätös myönnetystä lainasta tai rahat maksaa lukukausimaksu heti. Hetken selvittelyjen jälkeen allekirjoitin paperin, joka velvoittaa minut maksamaan lukukausimaksun, mikäli EU-kansalaisille myönnettävä lukukausimaksulaina päätös on negatiivinen. Eli suurin sähläys on syntynyt lähinnä lukukausimaksulainan kanssa jota ei vieläkään ole saatu päätökseen. Soitin tänään kyseiseen laitokseen, josta ilmoitettiin, että olen kuulemma toimittanut kaikki muut paperit, lukuunottamatta paperia jossa pyydän lainasummaa. Kyseistä paperia ei ole missään vaiheessa toimitettu, eikä aikaisemmin mainittu. No, nyt se on lähetetty postiteitse minulle päin ja kun se on täytetty ja lähetetty pitäisi kaiken olla kunnossa.

Eli kyllä sitä täälläkin virkamiehet osaavat sählätä, jos osaa Suomen KELA:kin. Päätöstä opintotuesta, asumislisästä ja opintolainasta sai odottaa vain vaivaiset 8 viikkoa ja luulen että suuri syy miksi päätös asiaan saatiin vihdoinkin oli se että lähetin jo kolmatta kertaa sähköpostia kysyen "Missä päätös viipyy? On _hieman_ rahat vähissä.". Siinä meinasi jo hieman ruveta kiristelemään päätöstä odotellessa, mutta onneksi sielä saatiin edes jotain aikaseksi.

Sitten yleisiin järjestelyihin, pankitilin hommaaminen oli sinänsä helppo homma vaikkakin tästä oli varoiteltu etukäteen. Siitä vaikeudet sitten alkoivatkin, ajattelin avata pankkitilin HSBC:hen jotta sitten jatkossa kuin asuu sitten missäpäin tahansa maailmaa olisi pankkiasiat kunnossa. No ilmeisesti HSBC antaa asiakkaillensa kaikkein alhaisimman luottoluokituksen joka tuottaa ongelmia esimerkiksi kännykkäliittymäsopimusta hankkiessa. Eli toistaiseksi en ole saanut hankittua sopimusliittymää kyseisen pankkitilin takia, joten prepaidilla mennään kunnes luottoluokitus nousee. Tähän yleensä menee noin 3-6kk, riippuen hieman mitä kaikkia muita sopimuksia saa läpi menemään. Muuten pankkina HSBC on toiminut moitteettomasti, palvelu on ollut erittäin laadukasta ja internetturvallisuus ja pin-koodijärjestelmä on ylivoimaisesti maan turvallisin.

HSBC pin-koodinluoja lätyskä

Erittäin hieno pieni yksityiskohta koskien kännykkäliittymiä on se, että tällä saarella ei varsinaisesti saa liittymää jossa olisi rajaton datankäyttö. Vaikka palveluntarjoaja ilmoittaisikin että kyseisessä liittymässä olisi "rajaton data" on näissä tapauksissa aina pienellä präntätty teksti datan kohtuullisesta käytöstä, eli yleisesti ottaen mikäli käytät dataa yli 1GB/kk joudut maksamaan ylimenevästä osuudesta. Sama hienous tulee vastaan kuin hankit kotiisi internet yhteyttä, lähes kaikki liittymät on rajattu 10GB-40GB/kk maksimiin. Ja vaikka ottaisit liittymän jossa on "rajaton data" niin kuin ylität 100GB/kk rajan hidastuu nettisi niin hitaaksi että pystyt juuri ja juuri surffaamaan normaaleilla nettisivuilla. Näin siis tällä saarella toimii dataliikenne, ei muutakun ottamaan mallia.

Sen verran on kaikenlaista kiirettä pukannut, että ei ole tullut käytyä lähes missään turistinähtävyyksissä saatika sitten jalkapallopelissä. Jonkun verran sitä on tullut keskustassa pyörittyä ja jotain tehtyä, mutta suurimmaksi osaksi elämä on rajoittunut koulun ja jääkiekon välille. Jääkiekko on ollut ihan mukava harraste vastapainoksi opiskelulle. Ainoa miinus on se, että jääkiekko harjoitukset ja pelit ovat yleisesti ottaen poikkeuksetta kello 22 aikoihin ja myöhemmin. Ja koska hallille menoon tarvitsee käyttää vähintään kahta eri bussia, kuluu matkoihin aikaa minimissään sen 40 minuuttia, ei yleisesti ottaen tarvitse ainakaan ennen 02.00 nukkumaan menemistä edes harkita. Toistaiseksi ankein kokemus yöllisestä matkustamisesta koettiin lauantain pelin jälkeen. Suorin bussiyhteys jäähallilta kohti kotia ei kulje kello 1.05 jälkeen lainkaan ja koska seuraava vaihtoehto jättää suhteellisen pitkän kävelymatkan pelikassin kanssa ajattelimme kokeilla bussin vaihtoa keskustan kautta. Idea sinänsä oli hyvä ja olisi varmasti toiminut huomattavasti paremmin mikäli ei olisi ollut lauantai-ilta. Otimme bussin jäähallilta kohti keskustaa ja jäimme pois kohdassa josta kulkee 2 eri bussia periaatteessa suoraan kotiovellemme. Odotettuamme noin 45 minuuttia ja kun viides kotia kohti menevä bussi päätti olla edes pysähtymättä pysäkillemme (lähinnä sen takia että bussi oli täynnä) päätimme, että ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa taksi. Ikäväksemme vapaita takseja oli mennyt vaikka muille jakaa, mutta kuin asialle oli tarvetta ei takseja näkynyt missään. Viimein noin 10 minuutin viuhtomisen ja riuhtomisen jälkeen istuimme taksissa joka ajoi kotiovelle n.15minuutissa ja tämä luksus päätyi maksamaan sen £13. Ainakin opimme yhden asian, on aivan turha yrittää saada bussia kello kahden jälkeen yöllä keskustasta, mikäli ei satu olemaan bussin lähtöpysäkin lähellä. Matkaan kului loppujen lopuksi vaivaiset 2 tuntia ja 45 minuuttia. Hieman siinä sitten tuppaa väsyttämään kuin saapuu pelireissusta siinä vähän klo 3.00 jälkeen kotiin. Sunnuntain harjoituspelireissusta pääsi onneksi huomattavasti aikaisemmin (klo 00.15 aikoihin) kotiin joka helpottaa huomattavasti maanantain kello 10.00 tunnille menoa.

Jääkiekon taso ei tällä saarella erityisesti päätä huimaa, ainakaan yliopistotasolla, mutta onhan se mukavaa kun saa jotain aikaseksikin. Joukkueemme London Dragons, joka on koottu periaatteessa kaikista Lontoon alueen yliopistoista sisältää suurimmaksi osaksi pelaajat ovat kaikkialta muualta paitsi Iso-Britanniasta, USA ja Kanada ovat erittäin hyvin edustettuina. Sen lisäksi meitä on minun lisäksi toinen suomalainen, kämppiksemme Kalle, yksi ruotsalainen ja kavereita keski- ja itä-euroopasta. Kauden avausottelu on ensi lauantaina ja ottelussa vastaan asettuu Cambridge University Blues, siinä päästään sitten testaamaan kuinka tämänvuotinen joukkueemme sarjasta selviytyy. Sarja sinänsä on aika pieni, sillä pelaamme koko kauden aikana vain 6 sarjaottelua. Joukkueisiin meidän ja Cambridgen lisäksi lukeutuvat Oxford ja Southampton. Tästä pääsee tarkasteleen joukkueen sivuja http://www.londondragons.com/

Toistaiseksi lukujärjestykseni on sellainen että maanantaisin olen koulussa klo 10-15. Sitten onkin tiistai, keskiviikko vapaata koulusta ja torstaina olen koulussa klo 10-15. Kouluviikko viimeistellään perjantaina kahden ja puolen tunnin sessiolla alkaen 14.00, eli aivan liikaa tunteja ei viikkomääräisesti ole, joka tosin tarkoittaa myös sitä että omatoimista opiskelua harrastetaan vähintään 10-15 tuntia viikossa koulun lisäksi.

Pikku hiljaa sitä alkaa olemaan sellainen tuntuma elämiseen, olemiseen ja lähinnä kommunikointiin, että tarvitsee ruveta katselemaan työllistymismahdollisuuksia. Koska Englanti ja varsinkin Lontoo, ei todellakaan ole mikään erityisen halpa maa elää ja asumiskulut jaetussa kolmiossa kuukausitasolla hipoo n. ~900€/kk ja siihen sitten ruuat, matkakortit, puhelimet ym. kulut päälle ei KELA:n tuella aivan hirveän pitkälle pötkitä. Jos sitä jonkinlaisen hanttihomman löytäisi missä voisi jollain tavalla joustavasti käydä sen 15-20 tuntia viikossa käydä vääntämässä niin ei tarvitse ihan vesi&leipä-linjalle mennä. Toistaisesti olen vain hieman katsellut vaihtoehtoja, mutta eiköhän se tässä muutaman viikon sisällä rupea muuttumaan tutkimisesta teoiksi ja sitten päivät rupeavatkin olemaan aika täyteen tuupattuna.

Eiköhän sitä tule kirjoiteltua jatkossa tänne hieman enemmänkin, nyt kun on niin sanotusti saanut pään auki. Hieman oli jäänyt unholaan tämä tämmönen blogin pitäminen kun asuikin hetken aikaa Suomessa. Katsotaan nyt, yritetään jotain saada aikaiseksi.

Aikataulutusvamma

Arrrgh.

Voisko joku pitää mulle luennon oman kalenterin täyttämisestä? Ja nimenomaan siitä, miten sitä EI kannata täyttää niin, että vapaapäiviä kertyy viikkoon pyöreät nolla?

Kiitos.

Akateemisia uutisia

Khihihiiii, huomenna tiedossa eka suomalaisen proffan pitämä luento yli vuoteen. Can u imagine. Mä oon vähän peloissani, voi olla että järkytyn, sit haukottelen ja nukahdan loppuajan aamusella rahotuksen luennolla kun tajuan millasta se oikea, suomalainen, vakavamielinen yliopisto-opiskelu olikaan. Asiaa tän aamuisen ajankohdan suhteen ei auta se, että mun kesän akateeminen vapaus on suonu mulle makosia aamu-unia, ja huominen aamuherätys, hei c'moon jo 8:30 voi olla vähän liikaa...

Pakko röyhistellä rintaa ihan vähän sillä, että uskaltauduin postittaan mun alustavan tutkimussuunnitelmanpoikasen kandin ohjaajalle. Oon varautunu kaikkeen, kuten oon todennu olevan parasta täällä: en oleta että se tyrmätään, mutten myöskään halua vielä olla liian tyytyväinen siihen että keksin mielestäni ihan mielenkiintoisen ja tutkittavissa olevan aiheen.. ihan vain siks, koska ikinä ei voi tietää, tuleeko paperi sieltä takasin kommentilla "tee uusi" varustettuna. Niillä on oikeus tehdä se mulle , kuvitelkaa miten ilkeetä ja epäreilua ;P

Kerron sitten miten kävi. Siis että vaivuinko syvään epätoivoon luennon jälkeen. Ja että istuttiko kandinohjaaja mut samantien uudestaan läppärin ääreen.

;)

Blogin eloonjäämiskamppailu

Kurkistin tänään varovasti tänne. Viime kerrasta onkin taas tovi. Elossa ollaan, maisemat on tähän vaihtunu viimeisten kuukausien aikana, mutta samat tyypit täällä säätää edelleen. Mietin, mikä vois olla mun näppiksennaputtelufiilistä nostattava aihe tälle blogille nyt kun ollaan taas Suomen kamaralla, ja päädyin siihen, et mä taidan(/taidetaan?) omistaa tän blogin nyt vaan elämälle ja unelmille - onhan meidän elämä ja unelmat sen verran jänniä. ;) Cheers!

Pikapäivitys meidän elämästä blogiin vielä näiden hiljaisten kuukausien jälkeen harhailevalle: Asutaan Tampereen keskustassa kämpässä josta ei voinu kuvitella olevansa tykkäämättä kun sen näki. Just meidän tarpeisiin sopiva kaksio, jossa pidetään majaa ens kesäkuun loppuun asti. Haluttiin pitää suunnitelmat avoimina ja joustavina ja olla tekemättä mitään pidempään sitovia ratkasuja, ja tällanen määräaikaiskämppä sopi meille mainiosti (sillä sivuhuomautuksella, että mä olisin ja oon kyllä tänne paluun ensimmäisestä päivästä asti ollu valmis tekeen u-käännöksen suoraan takasin toiselle mantereelle...).

Mä oon omistanu inkkarikesäni opiskelulle ja sille aion omistaa myös alkamaisillaan olevan lukuvuoden. Multa pääsi iso helpotuksen huokaus, kun ekat Suomessa paluun jälkeen tekemäni kurssit oli meksikolaisen vierailevan proffan pitämiä, ja sain jatkaa kommunikointia enkuks plus opiskella vähän interaktiivisemmassa ilmapiirissä kun perinteiset suomalaiset luennot. Motivaatio Suomessa opiskeluun on pyöree nolla viime vuoden jälkeen, mutta aion vääntää hampaat irvessä ton tutkinnon kasaan vaikka itteeni niskavilloista luennoille raahaten, jos ei muu auta. :'D Ja jonkin sortin dedicationia tässä tarvitaan ajanhallinnan suhteen muutenkin: oon tähän mennessä tehny opiskelujen ohessa duunia enemmän tai vähemmän koko ajan lukuunottamatta Chicagossa vietettyä vuotta, mutta nyt viimeistään on pakko rauhottaa mieli ja ajankäyttö koululle, että pääsee miettimään taas asioita elämässä eteenpäin. Muutaman työkeikan oon tosin jo salaa iteltäni lupautunu tekemään, mut ne on tositosi kivoja, joten niitä ei lasketa..

Oon kuitenkin entisen tapani mukaan levoton sielu ja keskittymiskyky herpaantuu helposti, jos hommat käy kovin samanlaisiks päivästä toiseen. Joudunkin aktivoimaan itseäni monenlaisilla jutuilla että aivot pysyy fokusoituneena. Kuten oon ehkä pari kertaa aiemminkin kertonu, mulle yks elintärkee juurikin tällasissa asioissa helpottava asia on urheilu, ja se on luonnollisesti aina mukana jossain muodossa. Kertoilen jossain vaiheessa enemmän mun tän hetkisestä treenistä, joka tapahtuu pääasiassa punttien parissa.

Mun toinen iso plan tälle syksylle oli..kyllä, koiranpennun ottaminen. Meillä oli jo kiikarissa monta syksyllä syntyvää kääpiöpinseripentuetta, mutta vuokranantaja ratkaisi tällä kertaa pohdinnat: just rempattu kämppä + pentu = not gonna happen. Mä olin kyllä sinnikäs, mutta ei päästy sopimukseen pitkän puhelunkaan päätteeksi. Ensi vuoden puolelle menee siis meidän koiranhakureissut. Tää haave on ollu mulla niin kauan, ettei siitä taida päästä eroon kuin toteuttamalla. Eli koira tulee meille - jollain epämääräsellä aikavälillä.

Ehkä jotain rotia, teemoja tai syvempiä ajatuksia joskus myöhemmin. Tällä kertaa vaan tahmeet ja verkkaset sormet näppiksellä, sekä tyttö joka miettii kesäauringon kuivattamia hiuksia päästään repien, miks kannattaa pitää blogia Suomessa asumisesta.

Viimeinen virallinen koulupäivä

Kävelemässä erittäin tutuksi tullutta reittiä kotoa kohti Main Streetin asemaa

Chicagon keskustassa Watertowerin vieressä, menossa kohti yliopisto kampusta

Se on vuosi nyt siinä mallilla että, millä mallilla? Eli viimeinen virallinen koulupäivä on käyty, tänään oli viimeinen International Business tunti ja palautin työparini kanssa loppu projektin jossa siirsimme yhden USA:n suurimmista muotitavarataloketjuista, nimeltään Nordstrom Braziliaan. Nordstrom on siitä huvittava yritys, että yrityksen perustaja oli ruotsalainen mies joka lähti USA:han 1800-luvun loppupuolella onnea etsimään. Oltuaan Klondikessa, Alaskassa kultaa huuhtomassa hetken, päätyi Seattleen, Washingtonin osavaltioon ja perusti pienen kenkäkaupan vuonna 1901. Tällä hetkellä tavarataloketju on Yhdysvaltojen suosituin luksus kauppa jolla on yhteensä 112 tavarataloa lähes jokaisessa USA:n kolkassa. Huvittavaa tässä on myös se, että vieläkin hänen sukunsa on mukana toiminnassa, neljännen sukupolven Nordstromeistä 3 on yrityksen ylimmässä johtoportaassa ja erittäin aktiivisesti mukana toiminnassa.

Chicagon Nordstromin etuovi North Michigan Avenuen varrella

Loppurynnistys oli armoton ja uuvuttava, pitää sitten vain toivoa, että se myös näkyy arvosanassa. Huomenna, tai tarkalleen ottaen, tänään on viimeinen tunti Brand Marketing tunnillani, jota ei tosin viralliseksi tunniksi lasketa. Menemme koko luokan kanssa maineikkaiseen Lou Malnati's pizzeriaan, nauttimaan Chicagolaista kuuluisaa deep dish pizzaa professorimme piikkiin. Tästä kurssista professorini ilmoitti, että sain arvosanaksi täydet, eli A:n (4). Arvostelu asteikkohan sinänsä on hieman erilainen kun Suomessa eli selvennyksenä, kirjaimina parhaimmasta huonompaan: A, B, C, D, F(F=Failed) ja numeroina: 4,3,2,1,0.

Lou Malnati's Chicago style deepdish pizza

Päivän päätteeksi kun opiskelut oli suoritettu päädyimme Evanstonin keskustaan palkitsemaan itsemme hyvästä kouluvuodesta haukkaamaan hieman siipiä. Ja erittäin hyvä paikka tämäkin. Buffalo Joe'sin siipiä pidetään yksinä Chicagon alueen parhaista ja vaihtoehtoja löytyy vähän enemmän kuin muutamissa Suomalaisissa siipiravintoloissa, ei tarvi aina tilata sitä viinietikka sotkua.

Johanna Evanstonin keskustassa, esittelemässä uutta hamettansa

Buffalo Joe'sin edustalla

Ja ei muutakun syömään!

Muutama sekunti ja valmis!

Chicago TV:n esittely ja arvostelu Buffalo Joe'sista:

http://www.cltv.com/videobeta/6b47c5d4-96ff-4816-8378-883029b1d5f9/Food/Chicago-s-Best-Wings-Buffalo-Joe-s

Sitten sitä pitääkin alkaa jo keskittyä muihin asioihin, kuten reenaamiseen ja yleiseen kunnossa pysymiseen. Jäillä on vieläkin tullu käytyä vähintään sen 2 kertaa viikossa ja yleisesti ottaen oon pyrkiny käymään viel kolmannen kerran ja salilla vähintään kerran. Pitää sitä kohta alkaa käymään vähän aktiivisemmin vielä salilla ja juoksemassa. Passin etsintään tai uuden hankintaan pitäis kanssa ehkä keskittyä mikäli sitä nyt ei sitten mistään löydy, mutta semmosen onnistuin ilmeisesti johonkin hukkaamaan, tai myös toinen erittäin todennäköinen vaihtoehto on että joku erittäin viekas varas onnistui sen varastamaan. Matkatavaroiden lähettämiseen Suomeen tarvis kans keksiä jotain kikkoja, sillä tavaraa on kertynyt hieman liikaa siihen verrattuna mitä lentokoneeseen saa mukaansa otettua.

Kukkuu!

Herätetäänpä tää blogi taas eloon pitkän hiljasuuden jälkeen! Mun läppäri irtisanoutu koko vuoden menestyksekkäästi toimineesta yhteistyösopimuksesta ja on ollu korjaamolla nyt jokusen hetken. Ei kuitenkaan isompaa vahinkoa, koska meikäläisellä on sopivasti kesäloma kesäloma hyvässä vauhdissa ja viimesetkin projektit naputeltu päätökseen muutama viikko sitten. Täks illaks sain sniikattua Janin läppärin lainaan ja vietän muutenkin iltaa kotosalla, joten HEI vaan kaikille pitkästä aikaa <3

Suomeen tulo lähenee uhkaavasti.

Nyyh.

Jos jotain on kotimaasta ikävä niin TEITÄ kaikkia tottakai. Opiskelua Suomessa? Ei vähääkään. En suoraansanottuna keksi kovin montaa muutakaan asiaa mitä olis. Yritän kuitenkin ajatella, että nyt on kaiken kaikkiaan ihan hyvä sauma tulla käymään Suomessa ja edistää oman tutkinnon suorittamista. Katellaan sitten mitä taas keksitään :) Odotan sitä paitsi ihan innoissani että nään teidät kaikki rakkaat pitkästä aikaa!

Mä sain kouluvuoden täällä kunnialla pakettiin ja olin kaiken kaikkiaan oikein tyytyväinen. Toivoisin kovasti että saisin tätä samaa innostusta ja energiaa ylläpidettyä Suomessakin ja mikä tärkeintä, sovellettua näitä oppeja vielä työelämässäkin.

Tunnelmat oli (taas)haikeet viimesellä kouluviikolla, mutta kyynelehtimistä helpotti pikku breikki San Franciscossa Janin ja mun isän kanssa. Reissu tuli ihan täydelliseen saumaan ja surustelut unohtu Californian mahtavissa maisemissa nopeesti. Haluun tehdä teille siitä ihan kunnon postauksen jahka saan reppanakoneeni (ja tuhannet valokuvani) takaisin korjaajasedän hoivista. Muistuttakaa mua sitten jos ei taas kuulu muutamaan viikkoon.... ;D

Chicago on ihana kesäkaupunki. Mua ei haittaa yhtään, että toukokuussa on 30 asteen helteet ;) Tosin tästä ilmastosta ei ikinä tiedä - koska vaan voi vaikka sataa lunta, tiedä häntä.. Kunnon ukkosmyrskyjäkin saatiin yhdellä viikolla muutamana päivänä, mutta ei nää kelit kyllä vie tän kaupungin hohtoa mihinkään. Oon myös alkanu tykkäämään meidän varsinaisesta kotikaupungista Evanstonista entistä enemmän nyt, kun mulla on yleensä ollu aikaa viettää aikaa tuolla keskustassa enemmän. Janin koulun, Northwesternin, kampus täällä Evanstonissa on kovin erilainen piskuiseen North Parkiin verrattuna, ja siellä käyntikin on aina kiva seikkailu. Monellako kampuksella Suomessa on Applen myymälä, Starbucks, Jamba Juice, Sushibaarit ja pizzeriat......? Listä on loputon. Siis ei se lista niistä Suomen kampuksista, eh eh.

Jatkan nyt ikuisuuden jatkunutta pakkausprojektia, joka keskeytyy aina puolen tunnin jälkeen kun jotain mielenkiintosempaa tekemistä ilmaantuu näköpiiriin. Meidän paluulento on siis 23. kesäkuuta, ja sitä ennen pitää miettiä, mikä olis järkevin vaihtoehto tuoda pari ylimäärästä matkalaukkua Suomeen.

Kesäisiä tunnelmia sinne!

Buckingham Memorial Fountain

Muurahaisten maihinnousu

Jotkut asit ei vaan koskaan muutu. Tää on neljäs vuosi putkeen, kun meille muuttaa keväällä miljoonittain kavereita. Muurahaisia :0 Mä oon saanu ainakin viis sydäriä ja kaks kertaa sen verran hermoromahduksia kun ne vaihtaa kulkureittiä aina sitä mukaa kun saan ne häädettyä jostain päin taloutta. Eilen otettiin raskaammat aseet käyttöön ja myrkytettiin suunnilleen joka kolo... Jos ne vielä tulee jostain, niin muutan täältä kellarista takapihalle telttaan.


Lumet on taas kaikonnu, ja tänään ulkona näyttää lupaavan aurinkoiselta. Mun pitäis päästä kokeileen juoksemista pitkästä aikaa, ja sillä aikaa kun mä oon ollu treenitauolla, treenit on siirtyny jo ulkoradalle. Katellaan mitä tuleman pitää - meen ihan sen mukaan, miten jalat kestää. Jos kestää, hyvä, jos ei, sit elämä jatkuu muiden asioiden parissa.

Kouluprojektejaki on tälle viikolle normaaliin tapaan tarpeeks. Joku sano mulle tänne lähteissä, et Jenkkeihin vaihtoon lähteminen on tyhmä ratkasu, koska täällä joutuu oikeesti opiskeleen eikä ehdi viettään vaihtovuotta niinku kuuluis: rannalla, bileissä jne. Mä oon ollu kuitenkin tyytyväinen ratkasuun, koska tää opiskelutahdin, vapaa-ajan, urheilun ja kaiken muun kombinaatio on mun mielestä ollu paljon tehokkaampaa uusien asioiden oppimisen kannalta. Kyllä mä oon ehtiny viettään vapaa-aikaakin, vaikka melkein joka viikko on joku projekti, jonka takia valvon yön tai pari siinä sivussa.


Janilla alkaa ens jaksossa eli viikon päästä kaks uutta kurssia Northwesternissä, joten sekin pääsee vielä tekemisen makuun. International Business ja Brand Management, näin muistelisin, kuulostaa ihan oivallisilta. Aion taas sniikata sen kurssikirjat jos ne on yhtä hyviä kun viimeks.. :D (miks se on muuten niin, et omat kurssikirjat ei oo koskaan yhtä mielenkiintosia kun toisten?? Janin kirjat on menny mulla iltasatuina ja bussilukemisena - ja niistä on jääny varmasti paljon enemmän päähän - siinä missä omille täytyy aina varata virallinen aika, "nyt OPISKELLAAN"..)


Nää kuvat on meidän eilisiltaselta kauppareissulta ;) Mä rakastan lähtee iltakävelylle! Yleensä siihen ei oo ikinä mahdollisuutta, kun meikäläinen huitelee koululla iltaan asti, niin nyt sunnuntai-illan kunniaks lähettiin tallustelemaan reppujen kanssa kauppaan. Kuten varmaan aikasemminkin oon kertonu, täällä jokaikinen talous omistaa auton tai pari, joten kävelytiet on tyhjillään ihan aina. Meidän lähin kauppa on about 20-30 min kävelymatkan päässä, joten ei nyt mikään ihan hullu matka kuitenkaan. Kerran pari kuukaudessa ollaan lainattu vuokraemännän autoa isompia ruokaostoksia varten. Kaupassakäynti on aina ollu - ja on edelleen - mulle pelkkää viihdettä ja saatan lähtee ruokakauppaan vaan vertaileen hintoja ja tuotteita, pakkauksia ja esillepanoja. No okei kyllä mulla lähes aina on oikeesti jotain ostettavaakin... En osaa ihan tarkkaan sanoa mistä tämmönen mielenoikku mahtais johtua, koska yleensä ruokakaupassa käynti on ihmisille vaan välttämätön paha :D


Mutta se niistä kauppareissuista tällä erää. Nyt siirryn takasin kouluhommien ääreen. Toivottavasti teillä kaikilla on Suomessa kaikki hyvin! <3

Reissuvihko

Heipähei! Pienten starttivaikeuksien jälkeen koulunkäynti käynnistetty taas lomailun jälkeen. Jalat vastusti maanantaina kirjastolle kävelemistä aika sinnikkäästi ja tulos nähdään tässä ja nyt. Tai no on nähty aamuysistä alkaen..nyt kello on kymmenen illalla. Mitäkö menossa? Paikallisen, naisia ihanaisilla hepeneillään houkuttelevan alusvaateketjun Victoria's Secretin tänhetkisen mainoskampanjan analysointi. Dedari...millonkas muullon kun huomenna. Positiivinen asia on tosin se, ettei mulla ollu tänään luentoja. Muuta positiivista ei tällä hetkellä näköpiirissä ;)

Tän jakson opiskelu noin muuten näyttää siltä, miltä yliopisto-opiskelun kuuluukin näyttää: maanantait ja perjantait on vapaat luennoista. Mulla on kolme kurssia tällä hetkellä menossa: Integrated Marketing Communications, Small Business Management ja Public Relations. Tällä hetkellä voisin kyllä tehtävien määrästä päätellä, että vapaapäiviä ei oo luento-vapaapäivistä huolimatta hirveesti tiedossa. Ihanaa on kuitenkin se, että voisin sanoo suurimman osan tehtävistä olleen tähän asti suuuuuper-kivoja ja mielenkiintosia - ongelma on aina vaan se, että tunteja on käytettävissä ihan liian vähän.

Tänään on muuten se virallinen St. Patrick's Day. Sitä vaan juhlittiin lauantaina. Tänään on kyllä uusintakierrokset monilla menossa, mutta mikäpäs tässä on itellä viettää iloista iltaa läppärin kanssa, JEE <3

No, ei se mitään, oon tänään oppinu paljon asioita. Mm. että Alessandra Ambrosio sai lapsen taannoin ja vihaa liikuntaa, mutta, tadaa, näyttää vihaavan myös syömistä, koska painaa kuvien perusteella noin kaks ja puol paunaa. Niin ja sitte sen, että omaa vartaloa pitää rakastaa, ainakin jos on 180-centtinen ja painaa..no, sen kaks ja puol paunaa. Hiphei! ;) I loooove my Body by Victoria!

Muuutta, eipä siinä mitään. Victoria's Secret on edelleen yks mun lemppariliikkeistä tällä mantereella. Sinne on vaan päästävä. Ainakin kerran viikossa.

Ostetaan teleporttauslaite

Hei! Mitä teille (kaikille miljoonille blogin lukijoille ;) kuuluu? Mulla on tiedossa jälleen kerran viikonloppu, jollon tapahtuu ihan liikaa ja kaikissa eri paikoissa. Jos voisin, monistaisin itteni tai öö, teleporttaisin valonnopeudella paikasta toiseen.

Mutta onko enää lisättävää, jos priorisoitavien asioiden listalla on: ens viikon alussa oleviin tentteihin lukeminen, yleisurheilukisat (meen kannustamaan kavereita, älä äiti huolestu että oon juoksemassa kesken tauon), iiisot synttärijuhlat (kuka enää viettää synttäripäivää,kun voi viettää synttärikuukauden?), Ruotsista kyläilemään tulleen kaverin kanssa laatuajan viettäminen, koiranäyttely, ravintolaillallinen ystäväpariskunnan kanssa, maalauskurssin loppuunpaketoiminen (ei muuten oo mikään parin tunnin homma kun meikäläisestä on kyse :P), jazzkonsertti koululla ja joo, lopetan tähän kun alan tuntee oloni epätoivoseks.

No, katellaan sitten ku viikonloppu on ohi, niin oon salee viettäny sen kirjastossa ihan paniikissa noiden tuhatsivusten opusteni kanssa. Öö? No EI TOSIAAN.

Viikonloppuja!

Run baby run.

Tekisinkö taas sen pikapäivityksen?!! Kun mun näyttää jokseenkin onnettomilta mun suureelliset suunnitelmat tehdä hienoja postauksia jokasesta upeesta päivästä, jotka huitelee ohi ihan liian nopeesti.. Päivät täyttyy sitä mukaa kun luulee että edessä ois day-off, mutta niinhän sen kuuluu mennäkin. :)

Ison siivun elämästä haukkaa tällä hetkellä koulun lisäks yleisurheilu, jota treenaillaan yhteensä parista kolmeen tuntia päivässä. Kuulostaa ehkä hurjalta, mutta tohon aikaan on ahdettu käytännössä kaikki aina kuntouttavista ja tekniikkaharjotteista ite hc-treenaukseen. Tämä old lady on ollut nyt parisen viikkoa kokonaan juoksematta tarkotuksena saada noita penikoita vähän rauhottumaan, ja eilen juoksin ekaa kertaa pitkästä aikaa --> tuntu mahtavalta :) Katellaan ja toivotaan josko pääsisin juoksentelun makuun tässä pikku hiljaa ihan kunnolla.

Helpolla mua ei oo joka tapauksessa päästetty, päinvastoin.. Juoksun sijaan oon saanu uida, polkee intervalleja spinning-pyörällä ja tottakai nostella puntteja oikein olan takaa :) Kyykyt ja mavet on siis lempiherkkua muutaman kerran viikossa, mutta sehän sopii mulle ihan loistavasti, koska oon aina ollu salilla kun kotonani. Johtuu varmaan siitä talleilla ravaamisesta ja kuuluisasta p*skan lappaamisesta, jota on tehty koko elämä..?! Joka tapauksessa tällä hetkellä northparkkilaisten käsitys suomalaisista on, että ne on friikkejä pesussa kutistuneen salihanskan kokosia voimapesiä, jotka polkee pyörällä joka paikkaan, säällä kun säällä. Helppo edustaa suomee yksin hei?? :D

Tällä hetkellä - tai edelleen - (valmentajan) suunnitelma on että juoksen keskimatkoja, 400&800 ens kauden kisoissa. Kauhulla odotan sitä juoksun määrää joka tätä tyttöä odottaa, mutta enää en tiimiä jätä vapaaehtosesti mistään hinnasta. Noi matkat on vaan aikamoista tappotouhua hei. Jee!! ...Ja edelleen mietin, mitä kehitän tän tilalle, jos joudun joskus palaamaan suomeen :(

Koulussakin on kivaa, joskin nää koko semesterin kestävät kurssit alkaa pikkuhiljaa puuduttaa.. Lukeminen loppukokeisiin ois aika alottaa pikapuoliin, mullahan on tunnetusti tossa sängyn vieressä pari jämäkkää opusta unikaverina odottamassa sitä oikeeta hetkee. Ha.

Joululomaks on työt hakusessa kampukselta, todennäkösesti saan jotain enemmän tai vähemmän hanttihomma-tyyppistä puuhastelua kontolleni, mutta sehän ei menoo haittaa. Toivottavasti jotain sellasta, missä on työkavereita ja pääsen harjottelemaan vieläkin ajoittain nätisti kangistelevaa englanninkieltäni x) Se on muuten hassua, mut joinain päivinä on tosi luontevaa puhua enkkua, kun taas joskus tuntuu et oisin just tullu tänne... HUOOOH. Heikoimmillani mä oon kuitenkin mielestäni edelleen kuuntelussa, siinä on vaan mulle joku klikki joka ei mee perille. Harjotukset jatkukoon siis :)

Love,
Johanna

Too busy

Onko kukaan teistä koskaan miettiny et kuinka ei ole aikaa? Tuntuu, että muka kokoajan on hirvee kiire, ei ehdi kirjoittaa tänne, pitää yhteyttä kavereihin tai sukulaisiin. Silti loppujen lopuksi päivässä on vaikka kuinka monta tuntia aikaa kun ei varsinaisesti tee mitään. On päiviä, viikonloppuja kun ei loppujen lopuksi tee mitään, tai ainakaan saa mitään järkevää aikaiseksi. Tuli täysin mieleen ennenkuin lähdimme jenkkeihin, kuinka usein yleisesti ottaen näkee sukulaisia? Kerran tai kaksi vuodessa, jos silloinkaan läheskään kaikki sukulaisia, joitain sukulaisia tai kavereita ei nää vuosiin ja aina vaan puhutaan kuinka pitäisi tavata. Ennen matkalle lähtöä näin enemmän kavereita ja sukulaisia kuin moneen vuoteen yhdessä kuukaudessa ja vain ja ainoastan sen takia, että halusi ja järjesti asiat niin jotta se oli mahdollista. Onko muka aina niin hirveä kiire ettei kerkiä näkemään tärkeitä läheisiä ihmisiä? Kaikki on kiinni vain halusta, järjestelystä ja ajankäytöstä. Emme olleet ensimmäiset jotka juuri ennen pidemmäksi aikaa pois lähtöä järjestivät asiat niin, että he näkivät mahdollisimman paljon tuttuja ja sukulaisia ennen lähtöä. Olen kuullut saman asian useilta muiltakin ihmisiltä, mutta minkätakia tämänlaisia tapaamisia ei voi järjestää vaikka ei olisi lähdössäkään mihinkään. Täällä ollessani olen huomannut, että ihmiset järjestävät paljon enemmän juhlia, "get-togethereitä" ja sukukokouksia. Miksi ei?

Olen myös miettinyt sitä, kuinka paljon aikaa voi hukata. Itse olen ainakin hukannut aikaa tekemällä jos jonkin näköisiä asioita, joissa ei ole mitään järkeä tai joista ei ole minkäänlaista hyötyä jatkossa. Enhän minäkään vielä mikään erityisen vanha ole, tai mitään. Muttakun joukkuekaverini 21v valmistuu ensi vuonna yliopistosta ja aloittaa työuransa, niin minä 24v haaveilen vielä siitä että pääsisin opiskelemaan. Ja yleisesti ei sieltä aivan hetkessä valmistu, kyllä siinä 3-4 vuotta menee ennenkuin saa paperit ulos ja alkaa taas tekemään jotain muuta. Sitä joskus nuorempana ei tajunnut, kuinka tärkeätä se loppujen lopuksi on jo ylä-asteella keskittyä siihen olennaiseen, edes jossain määrin. Vaikka opiskelu ei sillon erityisesti kiinnostanutkaan, niin että olisi pitänyt opiskelun edes jossain määrin hyvässä kuosissa, että jatkossa kun tarvitsee valintoja tehdä, olisi muitakin ovia auki kuin rakennustyömaa tai ammattikoulu. Ei sillä, etteikö ne vaihtoehdot olisi hyviä, mutta kumpikaan ei kyllä varsinaisesti ollut minua varten. Loppujen lopuksi, teki valintoja mitä hyvänsä niin siinä tilanteessa missä tällä hetkellä on, pitää vain olla tyytyväinen niihin valintoihin mitä on aikaisemmin tehnyt ja keskittyä tähän päivään, sekä tulevaisuuteen. Sillä ainakaan tähän mennessä menneisyyttä, ei tietääkseni, kukaan ole vielä pystynyt muuttamaan, mutta kuka tahansa joka haluaa kelkkansa kääntää ja lähteä uuteen suuntaan elämässänsä voi sen tehdä päivänä minä hyvänsä. Kyse on vain halusta ja tavoitteiden asettamisesta, mikäli haluat sitä tarpeeksi ja teet töitä asian eteen, niin pysty haaveesi toteuttamaan.

Katsoimme markkinoinnin luennollamme mielenkiintoisen videon. Video kertoi siitä, kuinka ihmiset joilla on jonkinlainen visio/haave/tavoite elämässänsä menestyivät aina paremmin, kuin ihmiset jotka vain olivat, eivätkä tavoitelleet erityisesti mitään. Mitä kirkkaampina ihmiset näkivät tulevaisuutensa ja tavoitteensa, sitä paremmin he niihin pääsivät. Ihmiset jotka asettavat tavoitteensa korkealle, ei liian korkealle, mutta kuitenkin tavoitettaviin ja tekevät töitä asian eteen, yleisesti ottaen saavuttavat tavoitteensa. Ja kun vihdoin ja viimein saavuttaa tavoitteensa, niin pitää tietenkin hieman juhlia asiaa mutta myös nopeasti vain asettaa uudet tavoitteet jota lähteä tavoittelemaan. Tavoitteiden/vision/haaveiden asettaminen on erittäin tärkeä asia kaikessa, opiskelussa, urheilussa, työelämässä, yrityksissä, kaikessa. Mikäli et tavoittele mitään, et myöskään kehity ollenkaan ja siinä vaiheessa kun saavuitat tavoitteesi, jos et aseta uusia tavoitteita, jäät vain paikalleen junnaamaan. Videossa oli myös erittäin mielenkiintoinen tarina, tarina kertoi köyhästä tummien ihmisten alueen koulusta, jossa ihmisillä oli hädin tuskin rahaa ruokaan. Ihmiset eivät uskoneet tulevaisuuteen, tai siihen, että heillä ikinä olisi mahdollisuus opiskella collegessa ja päästä kunnon työpaikkoihin. Ala-asteen 6:nnen luokan päätösjuhlassa, koulun rehtori oli pitänyt puheen ja kertonut kaikille näille 6. luokkalaisille, mikäli he pääsevät collegeen hän henkilökohtaisesti maksaa jokaikisen opiskelijan lukukausimaksut, jotka vain sisään pääsevät. Nämä lukukausimaksut collegeissa, ei ole aivan pieni asia, jos joku ei tiedä niin USA:n koulujen lukukausimaksut on 10 000-60 000$ vuodessa, tämä summa sisältää vain ja ainoastaan opiskelun vuodeksi, yleisesti ottaen opiskelut kestävät 3-4 vuotta. Tämän koulun 6. luokkalaisista opiskelijoista(89 opiskelijaa) normaalisti, noin 10-15% pääsi collegeen, joinain vuosina ei niinkään paljoa. Mutta koska koulun rehtori lupasi opiskelijoille maksavansa heidän maksunsa, mikäli he sinne pääsisivät, antoi se heille toivoa ja tavoitteen jos he oikeasti haluavat ja tekevät työtä niin he voivat collegen suorittaa. Tästä 89 opiskelijan ryhmästä, 80% pääsi collegeen vain sen takia, että heillä oli toivoa ja tavoite kirkkaana mielessä, että jonain päivänä he valmistuisivat collegesta.

University of Iowa

Noniin, täällä sitä taas kirjotellaan, pitkästä aikaa. On kyl melkonen päivä taas, oon säätäny internet yhteyttä toimiin viimeset 3 tuntia, nyt, vihdoin ja viimein sain sen toimiin. Toivottavasti jatkossa se toimii yhtä varmasti kun junanvessa. Enkä tarkota minkään pendolinon. Ennen internet yhteyttä, korjasin meikäläisen jääkiekkovarusteita. Ihme ja kumma, mutta ne tuntuu lahoovan käsiin, näiden jenkkien käsittelyssä. Oon tähän mennessä korjannut alasuojat, hartiasuojat ja housut. En ole mikään mestariompelija, muttakun on pakko. Pelihousujen korjaus oli ehkä ankeinta puuhaa sitten hetkeen, koska materiaali on niin kovaa, katkaisin vähintään 5 neulaa ommellessani niitä. On myös muita varusteita joiden korjausta tai uusien hankkimista tarvis harkita. Tarvisin ainakin 2 mailaa, uudet luistmet(tai mahdollisesti ompelukoneen millä saa takaläpät ommeltua paikalleen) ja uudet polvisuojat. Mä fiksuna ihmisenä jätin polvisuojien ja mailojen hankkimiset tänne jenkkeihin. Polvisuojia en ole erityisesti löytänyt sovitettavaksi mistään, on todella hankala löytää mistään urheiluliikettä jossa olis valikoimaa, toki ne vois tilata netistä, mutta haluaisin testata ennen ostamista, sama ongelma koskee myös luistimia. Urheiluliikkeitä tosin on, mut ne on 30-40 mailia erisuuntiin, jonne ei julkiset kulje. Joten sielä käyminen, ei ole aivan niin simppeliä mitä sitä nyt aluksi luulisi. Jääkiekkomailan kanssa taas on semmonen ongelma, oon pelannu samanlaisella lavalla, ainakin viimeset 7 vuotta. Tätä lapaahan ei jenkeistä löydy, ei sitten mistään, olen ettinyt viimeset 4 viikkoa paikoista joissa mailoja myydään, ei ole.

Ei sitä tullut Suomessa ajattelleeks, mutta USA:ssa jääkiekko on kuitenkin erittäin pieni laji. Yleisesti ottaen ihmiset pelaavat Jenkkifutista, Koripalloa, Baseballia ja Golfia, näihin lajeihin varusteita löytyy lähes mistä vaan. Tein myös mielenkiintoista tutkimusta ja vertailua aiheeseen liittyen. Suomessa on asukkaita pyöreästi sanottuna 5,5 miljoonaa, USA:n asukasluku on 305 miljoonaa. Suomalaisia NHL pelaajia, jotka ovat tällä kaudella pelanneet vähintään yhden ottelun tällä kaudella on 34 ja USA:laisia pelaajia on vain 152. Eli, kun Suomalaisia on 1 ihminen 162 000 ihmisestä NHL:ssä, USA:laisista vain 1 ihminen 2 007 000 ihmisestä NHL:ssä. Aika mielenkiintoista, eikö. Itse olen ollut asiasta jossain määrin tietoinen, mutta uskoisin, että suuri osa ihmisistä joka ei asiaa ole miettinyt/seurannut, ei tätä ole tiedostanut. Ja mikäli joku teistä nyt miettii, että ketä siellä NHL:ssä sitten pelaa kun ei jenkkejä, niin vastaushan on päivän selvä, Kanadalaisia, 419 Kanadalaista on tällä kaudella pelannut vähintään yhden ottelun NHL:ssä. Onhan sielä myös 44 Tsekkiä, 43 Ruotsalaista, sekä 25 Venäläistä. Se siitä sitten, ymmärsitte ehkä pointin. Urheilulajien määrä USA:ssa on päätä huimaava, lajia löytyy jos jonkinlaista, ja kyllähän tuollaisella ihmismäärällä pitäisi ainakin melkein kaikkiin urheilulajeihin jonkunlainen tähti riittää, mutta loppujen lopuksi kyllä se on edellämainitut 4 urheilajia joita valtaosa jenkeistä harrastaa.

Viime viikonloppuna matkustimme Iowan osavaltioon, jossa vastaan asettui University of Iowa. 5 tunnin bussimatka, tuntuu jo melko puuduttavalta ja on pikkuhiljaa alkanut houkuttelemaan valmentajan ehdotus, lentää vieraspelireissuihin. Onneksi näin pitkiä matkoja ei enään pahemmin ole jäljellä. Paitsi sitten taas playoff vaiheessa, mikäli sinne asti matka jatkuu. Ensimmäinesen ottelun hävisimme 8-3 ja vaikka itse pelasinkin suhteellisen hyvin pisteillä 1+1 ja +/- tilasto +1, ei se paljon mieltä lämmittänyt. Joukkue oli melko pehmoisella asenteella mukana. Toiseen peliin lähdimme paremmalla asenteella ja vaikka henkilökohtainen pistesaldoni olikin pyöreä nolla, olin pelin jälkeen huomattavasti tyytyväisempi. Lopputulos toisessa kamppailussa 8-5. Peliaikaa ja vastuuta tuntuu kertyvän melkoisen paljon ja tuntuu välillä, että valmentaja odottaa minun tekevän kaiken kentällä. Sunnuntai aamuna, olo oli taas kuin pahoinpitelyn jäljiltä. Kymmenet mailan iskut ympäri ämpäri ja muutamat, ei niin puhtaat, taklaukset ovat tehneet tehtävänsä. En jaksanut edes laskea mustelmia. Ja mikä ihmeellisintä, itse sain 3 jäähyä, vaikka en tehnyt varsinaisesti mitään väärää, mutta vastapuolen pelaajat, ei meikäläisen telomisesta jäähyjä saanut. Taklaukset ja muut kyllä ymmärrän, mutta lukemattomat huitomiset, poikittaiset mailat, sekä päähän kohdistuneet taklaukset jäivät viheltämättä.

Se siitä jääkiekosta, nyt on taas uusi viikko ja uudet kujeet. Odottelen jo ensi viikonlopun kotipelejä joissa vastaan asettuu Purdue University. Opiskelut on startannut aika hyvin tähän mennessä. Olen ensimmäisistä kahdesta paperista saanut 28/30 pistettä ja 10/10 pistettä. Vielä on 3 paperia palautettavana ja tämän viikon paperi pitäisi kirjoittaa aiheesta, kuinka markkinoida paremmin 50-70 vuotiaille naisille, lähteenä kirja nimeltään "Prime Time Women". Edelliset aiheet "What is Marketing?", sekä "Word of Mouth Marketing" olivat huomattavasti mielenkiintoisempia, mutta eiköhän tämäkin aihe ihan kohtuullisen hyvin tule onnistumaan. Nyt voisinkin sujuvasti jatkaa kouluun keskittymistä, sillä paperin palautus on jo huomenna.

Kynnysten yli.

Me ollaan kohta oltu täällä jo kolme kuukautta, voitteko käsittää! Aika on menny ihan uskomattoman nopeesti, mutta toisaalta niin paljon on tapahtunu, että vois luulla olleensa täällä jo kauemminkin. Jos suurin osa jutuista onkin ollu amaaaazing, niin voin kertoo, että paljon on tullu eteen tilanteita, joista mieluiten vaan haihtuis pois... Nää liittyy enimmäkseen ihanaan, kauniiseen (huom. oon tosissani! Rakastan tätä kieltä) englanninkieleen. Joo, enkun puhuminen oli aluks aika takkuilevaa, ja on se vieläkin vähän. Mä kuitenkin lupasin itelleni jo alussa tehdä itteni tyhmäks mahdollisimman usein, ja vaan jatkaa yrittämistä raastavista epäonnistumisista huolimatta ;D... Niinpä oon sitten onnistunu tunkemaan itteni mitä eriskummallisempiin tilanteisiin tässä lähimenneisyydessä. No ihan perus.

Tänään pidin ensimmäistä kertaa elämässäni ryhmäliikuntatuntia. Me siis pidettiin harjotussessioita Group Fitness Instructor -kurssilla. Ja jottei homma menis ihan yksinkertaseks, pidin sitä englanniks, ja ohjasin semmosia liikkeitä, jotka ei tosiaankaan kuulu mun jokapäivän vakiosetteihin ;) (me ei hirveesti tuolla track-tiimissä vedellä "step and touch" tai "4..3..2..and march!":ia, haha :D) No, kyseessä nyt ei ollu kun muutaman minuutin kestävä sessio, mutta voin kertoa, että alkuun oisin voinu olla mieluummin vaikka siivoomassa vessoja kun siellä...

Se on kuitenkin jännä juttu, että kun vaan menee ja tekee jotain sellasta, joka ei houkuttele ollenkaan, ajan mittaan se tulee helpoks ja siitä alkaa jopa tykätä. Mulle on käyny näin niiiin monessa asiassa, että uskoisin tietäväni mistä puhun. En väitä, että vieläkään joka kerta jonkun haasteen kohdatessani toimisin niinku haluisin toimia, mutta ainakin yritän :)

Täällä ollessa mielenkiintosta on ollu se, että normisettikään ei oo normia siinä vaiheessa, kun kieli on eri. Täällä on kuitenkin mun mielestä jotenkin kummallisen erilainen meininki yrittämisen suhteen kun Suomessa. Yrittämiseen kannustetaan tosi paljon ja siitä palkitaan. Pointti ei oo se, tekeekö heti oikein tai täydellisesti - pointti on se, että koittaa tehdä parhaansa. Täähän vaikuttaa suomitytöllekin ihan loppuunjauhetulta kliseeltä, mutta kuinka monen mielestä tää homma oikeesti toimii Suomessa? Kuinka moni on valmis asettaan itsensä naurunalaseks tekemällä asioita, joista on vähintään epävarma ellei sitten täysin hukassa niiden kanssa?

Syksyn alussa muistan ajatelleeni, että voinkohan mennä design-kurssille kun en oo mikään oikee taiteilija. Nyt sain siitä kurssista A:n, joten miks mun olis pitäny olla taiteilija? Aina voi yrittää - ja sitä paitsi, vaikka mä olisin saanu D:n, olisin silti voinu olla tyytyväinen, koska ainakin yritin. Ja aion yrittää myös jatkossa.

Päivän filosofointikiintiö tuli just täyteen, siispä unten maille ja huomenna kohti uusia haasteita o/

Jani ja syksy-Evanston.

Tuulta ja sadetta

Morientes! Pitkästä aikaa täältä toiselta puolelta vesilätäkköä. Tänään sataa vettä ja tuulee, ensimmäistä kertaa ymmärsin minkä ihmeen takia joku kutsuisi Chicagoa nimikkeellä "the Windy City". Koska vesisade yltyi yltymistään koko tämän päivän, pakotti se minut ostamaan sateenvarjon, sillä en sellaista ennen tätä päivää omistanut. Noh, kävelin ulos CVS:stä josta löysin halvimman mahdollisen sateenvarjon pikaisesti. Ensimmäinen tuulahdus ja sateenvarjoni kääntyi täysin toisinpäin, se ei sitten kauan kestänyt. Siinä sitten taistelin heti ensimmäiseksi sateenvarjoani normaaliin muotoon jotta se suojaisi minua edes hieman sateelta. Tosin, en ollut ainoa ihminen jolle näin tämän käyvän tänään. Kymmenet ihmiset joita tänään näin kokivat saman ongelman, ehkä tässä kaupungissa välillä tuuleekin suhteellisen kovaa. Vaikka välillä tuntuukin, että ei täällä sen enempää tuule kun Jankassa.

Tekemistä kyllä on viime aikoina riittänyt ja tuntuu, että kokoajan on melkoinen meno päällä. Tällä hetkellä odottelen harjoituksiin lähtöä Barnes&Nobelin kahvilassa, sillä täällä on tarjolla ilmainen internet. Koti internetin kanssa on ollut hieman viimeaikoina ongelmia ja voi olla että sitä ei kuntoon saa. Perjantaina ja lauantaina meillä on meidän ensimmäiset kotiottelut. Peleihin on kuulemma järjestetty fanibussikuljetus koululta jäähallille. Saa nähdä paljonko väkeä ilmaantuu, sillä koululla on jonkin sortin homecoming bileet samaan aikaan. Lisäksi jäähalli ei ole aivan hirveän lähellä, vaan sinne ajaa sen 45 minuuttia yliopistolta. Odotan kuitenkin jo innolla viikonlopun kotiotteluita ja pitää toivoo, että itsekin saisi jotain aikaseksi niissä peleissä.

Koulun kannalta, tuntuu myös pitävän aina kiirettä. Vauhdilla edetään kirjasta toiseen, tämän viikon alussa palautin esseeni kirjasta "What is marketing?" ja tällä viikolla saa jo tehdä uuden esseen uudesta kirjasta nimeltään "Word of mouth marketing". Eli ei sielä ainakaan hirveämmin paikallaan junnata. Enemmänkin tuntuu, että joka viikolle pitäis lukee aina uusi kirja. Onhan se toisaalta kiva oppia ja lukea paljon, mutta välillä tuntuu, että vaikka lukee sanakirjan kanssa kirjaa läpi ei silti ymmärrä lauseita siten kun ne on tarkoitettu. Kaippa se ajan kanssa paranee toi englannin taitokin, mut oon kyl huomannu että mulla on melkonen lovi akateemisen englannin osaamisessa. Normaalin arki englannin kanssa ei pahemmin enään nykyään ole ollut ongelmia. Aina välillä jos joku puhuu hieman oudompaa murretta tai normaalia nopeammin, voi tulla hetkiä että on hetken sillain et "Mitähän se sano". Mutta nykyään jopa ihmeen harvoin, olisin ehkä kuvitellut että tottumiseen olisi mennyt enemmänkin aikaa. Kyllä lähtee!

Milwaukee

Kai minäkin sitten nopeesti kirjotan tänne jotain jostain. On tullu vähän oltua kipeenä nyt viimeaikoina. Varsinainen flunssa ja kuume ym. on jo lähtenyt, mutta armeija tyylinen ainainen kakova yskä jäi, saa nähdä millä sen sais poistettua elimistöstä. Kaippa se ens kesänä viimeistään lähtee. No, tänään olen kuitenkin lähdössä Milwaukee, WI pelaamaan vähän jääkiekkoa. Meillä on 2 vieraspeliä siellä, tänään ja huomenna. Saa nähdä kuinka meidän käy, harjoitukset on ollut melko sekasia ja muutenkin tuntuu, että osa pelaajista ei todellakaan tiedä mitä tehdä missäkin. Meillä on ollut 4 peliä yhteensä, joista ensimmäiset kaksi hävisimme University of Kentuckylle ja seuraavat kaksi peliä olivat Wheaton Collegea vastaan, jotka voitimme. Wheatonia vastaan en itse pelannut, sillä olin vielä kuumeessa. Tänään vastustajan pitäisi kuulemma olla suhteellisen hyvä, joten saa nähdä mitä sieltä vastaan tulee.

Opiskelujen kannalta on myös tällä hetkellä aika mielenkiintoinen tilanne, koska olin kipeenä viime viikon, enkä osallistunut tunnille. En tiennyt, että meidän piti tehdä tämä viikon tunnille essee erään kirjan ensimmäisestä osasta. Enkä täysin ymmärrä minkätakia professori ei tätä minulle kertonut vaikka soitin hänelle ja kerroin olevani kipeä. No saan jokatapauksessa tehdä tämän esseen jälkikäteen, mutta samaan esseeseen minun tulee sisällyttää seuraavat 2 osioo tästä samasta "What is marketing?" kirjasta. Hauskinta on, että tässä kirjassa ei ole kuin nämä 3 osiota, joten kirjoitan ensi tiistaiksi esseen n.~300 sivuisesta kirjasta. Eli kiirettä pitää silläkin saralla, sillä en aivan kauheasti ehdi aiheeseen tänään tai huomenna keskittyä. Lisäksi kirjan englanti ei ole aivan simppelimmästä päästä.

Pikana!

Hei, täällä on kaikki hyvin! Ajattelin raportoida pikasesti tässä luentojen välissä, niin kaikki huolestuneet kyselijät saa mielenrauhan ;) Ei oo tää bloggaustahti pysyny ihan yhtä vireenä nyt tässä mid-term-viikkojen aikana, kun pitää päivät ja yöt vääntää noita projekteja. Tai no lähinnä yöt kun päivisin on niin paljon kaikkee muuta tekemistä. :)

Jani on sairastanu 1,5 viikkoa, mutta alkaa olla jo vähän virkeempi. Viikonloppuna ois parit pelit taas tiedossa, ja valkku jo kovasti kaipailee sitä vahvuuteen. Mä oon sinnitelly terveenä lukuunottamatta kummallista pika-mahatautia (yök), joka iski tossa yks yö mutta hävis onneks nopeesti. Oli varmaan sittenki vaan joku mun mikroaterioista vähän hapantunu ;)

Mulla on ollu kintut vähän hellinä tartaanilla juoksemisesta. Kuntoo riittää paremmin kun odotin ja reenit on tuntunu jopa kevyiltä suurimmaks osaks, mutta penikat kiusaa :( Turhauttavaa, jos tätä jatkuu kovin kauan... Oon liottanu jalkojani jäävedessä ja hierotuttanu niitä plus napsinu valkun ohjeesta ibuprofeiinia. Myös Hannan Suomesta asti roudaamat luottolenkkarit hellitti vähän mun tuskaa, niin ja tietty valkun teippiviritelmät jalkapöydän ja säärten ympärillä... Olo on kun vanhalla kunnon urheilijalla siis - tai no lähinnä tulee mieleen mun entinen heppa, joka oli siis lähestymässä eläkeikää. :D Lol. Ongelma piilee siinä, että heti kun juostaan pidempiä matkoja kuin niitä räväkkiä vetoja, niin jalat sanoo au. Meiän alkuverkka on semmonen vajaa pari kilsaa juoksua, ja se on ollu se mun heikko lenkki, hah. Eli siis voisko jättää alkuverkan kokonaan pois kiitos? Voisin keskittyä itse niihin reeneihin ;)

Laitan jossain vaiheessa ehkä Janin koneelta kuvia viime ajoista sen verran mitä niitä nyt on tullu otettua. Nyt luennolle, sit reeneihin, sit hetken korista kavereiden kanssa, ja sit ilta&yö viikon viimesen projektin parissa.

Nukkuminen? - Ei ole.