Opiskelemaan Lontooseen!

Tässä on nyt tullut mietittyä että jos sitä kirjoittaisi jonkunnäköstä pientä vinkkikokoelmaa ylös Lontooseen ja yleisesti ottaen Iso-Britanniaan opiskelemaan lähdöstä. Ulkomaille opiskelemaan lähteminen on mielestäni erinomainen vaihtoehto oppia käyttämään kieltä, oppia asioita erilaisista kulttuureista ja ihmisistä, sekä tietenkin hankkia erinomainen koulutus samalla. Toki ei välttämättä ole aina helppo lähteä kotoisesta ja turvallisesta Suomesta ulkomaille, sillä opiskelemisesta saa lähes poikkeuksetta maksaa. Tämän lisäksi joutuu varautumaan siihen, että tarvitsee lähes kokoajan poistua omalta mukavuusalueeltansa, mikä ei välttämättä meille Suomalaisille, tai yleensäkään ihmisille ole kaikkein ihanin asia. Oli sitten kyseessä projektityön tai esitelmän esittäminen englanniksi tai mitä tahansa muuta vastaavaa. Suomalaiseen opiskeluun verrattuna sekä Iso-Britanniassa, että Yhdysvalloissa on opiskelu erittäin paljon käytännönläheisempää ja osallistumista vaativampaa. Kokeitakin on, mutta ei niin paljoa kuin suomalaisissa oppilaitoksissa, suuri osa näytöistä annetaan projekti töinä ja erilaisten casejen selvittelyinä.

Haluan ihan ensiksi mainita, että suomalaisen ei tarvitse missään tapauksessa hävetä tai nöyristellä akateemista tietotasoa eikä varsinkaan englanninkielen tasoa. Tässä muutaman kuukauden katseltuani ns. paikallisia sekä muita kansainvälisiä opiskelijoita, on mielestäni suomalainen opiskelija tottunut vaatimaan ja tekemään huomattavasti paljon enemmän kuin moni muu opiskelija, johon olen nyt törmännyt. On turha häpeillä ääntämistämme ja muita kielellisiä asioita, sillä useat ihmiset jotka ovat esim asuneet 10 tai 15 vuotta ja puhuneet kieltä koko tämän ajan, omaavat huomattavasti vaikeamman ja epäselvemmän murteen. Olen tosin koulussa, joka ei ole rankingien kärkipäätä, tilanne opinto motivaation ja kieli asioiden kohdalla voi muissa kouluissa toki olla hieman erilainen. Syitä siihen että London Metropolitan University on rankingin loppupään sijoituksilla, on esimerkiksi se että koulu ottaa hirveän määrän opiskelijoita sisään ja näistä opiskelijoista jotkut jättävät opintonsa kesken. Koulullani oli myös muutamia vuosia sitten ollut jonkinnäköinen rahoitusskandaali, joka painoi koulun pohjasijoituksille.

London Metropolitan University on opiskelijamäärällisesti Lontoon suurin ja opiskelijoita koulun kahdella kampusalueella (pohjois- ja keskustakampukset) on yhteensä noin 28.500 ja heistä erittäin suuri osa on kansainvälisen taustan omistavia. Sinänsä opetuksessa ei ole mitään vikaa. Opettajat on kohtuullisen hyviä ja omistautuneita työhönsä, toki heistä suuri osa ei ole alkuperäisiä Englantilaisia. Minun neljällä kurssillani kaksi opettajista on alunperin Intiasta, yhdellä kurssillta toinen opettajista on britti ja toinen on Karibialta, ja yhdellä kursseista opettaja on Bulgariasta. Eli ei pelkästään opiskelijat ole kaikkialta eri maailman kolkista vaan myös opettajat ovat eri puolilta tätä pyöreää palloa. Joten sitä saa kuulla jos jonkinlaista murretta englanninkielestä, sekä kanssaopiskelijoilta, että opettajilta joka voi myös ottaa aikansa, että ymmärrät muutakin englantia kuin sitä mitä olet tottunut kuulemaan televisiosta ja elokuvista.

Näistä sitten muodostetaan yksi kurssityö koskien rekrytointia ja palkkaamista

Kuinka sitten päästä tähän ihanuuteen käsiksi, no ensinnäkin hakeminen Iso-Britannian yliopistoihin on tehty erittäin helpoksi. Menet vain UCAS sivustolle ja täytät erittäin selkeästi ja helposti tehdyn hakemuksen jossa voit hakea yhdellä hakemuksella viiteen eri yliopistoon/linjaan ja vastaukset tulevat sähköpostiisi, riippuen hakuajankohdasta mutta yleensä muutaman kuukauden kuluessa. Hakemukseesi sinun tulee varautua täyttämään kaikenlaisia henkilökohtaisia tietoja, informaatiota aikaisemmista opinnoistasi, henkilökohtainen motivaatiokirje jossa kerrot itsestäsi ja miksi juuri sinut tulisi valita kyseiseen yliopistoon, sekä akateeminen referenssi jonka voit pyytää joltain vanhoista opettajistasi tai vaikkapa lukion rehtorilta. Ylioppilas, sekä IB-todistuksella hakeminen on erittäin helppoa ja se löytyy valmiina vaihtoehtona hakemuksesta ja ainoa, mitä sinun tarvitsee tehdä, on käännättää todistus ja kirjata numerot hakemukseen. Kauppaoppilaitos- tai Ammattikoulutodistuksella hakeminen on hieman kinkkisempää, mutta järjestyy kyllä pienten selvityksien jälkeen. Toki koska suurta tietoa koulutuksen tasosta ja vaativuudesta ei ole, voit olla pienenä altavastaajana yo-opiskelijaan verrattuna. Jotkut yliopistot myös saattavat kutsua erikseen pääsykokeisiin, haastatteluihin tai pyytää lisä-informaatiota antamistasi tiedoista. Hakeminen maksaa noin £20 eli tämän hetkisellä vaihtokurssilla ~25€. Lisäksi Suomessa on myös organisaatio nimeltään Kilroy Education joka auttaa todistuksen käännättämisessä ja hakuprosessissa. Itsepäisenä ja jääräpäisenä miehenä päätin että hoidin koko sotkuni itse itse enkä käyttänyt heidän apuansa, eikä prosessi ollut mielestäni millään tavalla vaikea.

Sitten niihin opiskelumaksuihin, itse joudun maksamaan opinnoistani £3,375 (4100€) joka ei sinänsä ole paha verrattuna esim. jenkkiyliopistojen lukukausimaksuihin. Ensi vuonna alottavat opiskelijat joutuvat maksamaan opinnoistansa £4000-£9000 (maks. 11000€) koska Iso-Britannian mahtava valtio päätti nostaa lukukausimaksurajoja. Tämä tietenkin on aihettanut jos jonkinlaista suurta ja pientä mellakkaa nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa. No, olipa lukukausimaksusi mitä tahansa niin Euroopan kansalaisena suomalaiset saavat halutessaan Iso-Britanniassa suoritettuihin opintoihin lainan Student Finance -nimiseltä valtion organisaatiolta joka kattaa täysin koko lukukausimaksusi. Tämän lisäksi Suomalainen opiskelija saa tietenkin hieman korotetun KELA:n tuen sekä Suomen valtion takaaman opintolainan, jolla voi maksaa kirjoja ja elämiskustannuksia. No kyllähän siinä penniä joutuu venyttämään ja todennäköisesti tekemään osa-aikatöitä opintojen ohella mutta ainakin itse olen sitä mieltä että koko homma tulee lopulta kannattavaksi. Student Finance -lainan takaisinmaksua sinun tarvitsee alkaa suorittaa kun siirryt työelämään ja saavutat tietyn sovitun tulotason vuodessa.

Asuminen ja eläminen Lontoossa ei toki ole ilmaista, hintataso on hieman Suomea korkeammalla ruuassa, internetissä, matkapuhelinliittymissä, vedessä, sähkössä sekä kaasussa. Ero ei tosin ole suuri, mutta pienet erot kaikessa ylöspäin tuntuu kyllä opiskelija budjetilla. Jotkut ruuat ovat hieman halvempia, mutta yleisesti ottaen ruokakustannukset tulevat kalliimmaksi kuin Suomessa. Kaikki muut pakolliset menot mainittuani pääsenkin isoimpaan eroon, joka on vuokra. Vuokran kohdalla voi valmistautua siihen, että se voi olla ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, tämän takia useat opiskelijat asuvat muutaman opiskelijan kommuuneissa ja täten pienentävät hieman vuokrakustannuksia. Itse asumme Suomi-kommuunnissa jossa vuokra huoneesta ja jaetusta keittiö olohuone yhdistelmästä jonka jaamme toisen Suomalais-pariskunnan kanssa on £700 (noin 860€). Toki asunto on tuore ja moderni englannin standardeihin verrattuna, mutta halvaksi kyseistä summaa ei voi missään tapauksessa kuvata. Opiskelijoille on tarjolla myös ns. "hall's" majoitusta, joka tarkoittaa opiskelija-solu asuntoloita, mutta nähtyäni nämä pienet kopit ja kuultuani mitä ihmiset niistä maksavat, ei kyseinen vaihtoehto ole yleensä hirveän järkevä.

Useat asunnot, kuten meidänkin asuntomme, ovat kalustettuja, kalustetaso ja -laatu vaihtelee erittäin paljon. Meidän asunnossamme oli mukana pieni määrä astioita ja sellaiset ylellisyydet kuin stereot ja televisio. Toki koska asumme jälkeenjääneen teknologian multi-keskittymässä ei televisiomme toimi hirveän hyvin vain pätkii vähän väliä. Tämän pitäisi korjaantua vuoden vaihteessa kuin digilähetykset alkavat, mutta tämä jää nähtäväksi. Myös puhelimen kuuluvuus on joissainpäin asuntoa heikohko ja voi olla helpompaa mennä suorilta vain puhumaan parvekkeelle jos haluaa kuulla selkeästi mitä vastapuolella on sanottavana ja saada myös oman viestinsä perille.

Ja kun nyt kerran aloitin avautumisen aiheesta britit ja teknologia niin on pakko mainita, että täällä lähes kaikissa internet yhteyksissä on maksimikäyttöraja. Itse hankimme rajattoman kotikaapeliyhteyden, mutta mikäli käytät liittymää erittäin paljon saattaa palveluntarjoajasi soveltaa ns. "fair use policy" nimistä pykälää ja hidastaa yhteyttäsi. Sama ongelma tulee lähes poikkeuksetta vastaan puhelinliittymän datan käytössä, ei 98% liittymistä eivät sisällä ns. rajatonta dataa ja vaikka jotkut liittymät näin ilmottavatkin on edellä mainittu "fair use policy" erittäin usein sovellettavissa. Eli jos vaikka käytät kännykkäsi mobiililaajakaistaa yli 1GB kuukaudessa, on mahdollista, että palveluntarjoajasi katkaisee netin puhelimestasi tai ainakin rajoittaa nopeuttasi huomattavasti.

Eräs asia, mikä on pakollinen olla mikäli meinaat saada matkapuhelin-, sähkö-, kaasu- ym. sopimukset tehtyä, on brittiläinen pankkitili. Pankkitilin voit avata vuokrasopimusta ja passia vastaan haluamassasi pankissa suhteellisen helposti. Itse päädyin avaamaan tilini HSBC:seen joka ei välttämättä ollut paras vaihtoehto, sillä luottoluokitukseni on toistaiseksi niin alhainen kuin vain ikinä voi olla, syytä tähän en kylläkään tiedä. Tämän takia neuvonkin, että voi kannattaa avata tili esimerkiksi Lloyds TSB:ltä, kämppäkaverini on ainakin ollut hyvin tyytyväinen kyseisen pankin palveluihin ja luottoluokituksen kanssa ei ole ollut lainkaan minkäänlaista vääntöä. Alhaisessa luottoluokituksessa on esimerkiksi se ongelma, että sinulle ei anneta kytkymatkapuhelinsopimusta ennenkuin nostat sitä hieman, käyttämällä pankkitiliäsi ja hankkimalla hieman jatkuvuutta, tämä saattaa kestää muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. HSBC oli kylläkin tietoinen päätös, jatkoa ajatellen heillä on konttoreita ympäri maailman ja koska tavoite olisi pysytellä ulkomailla, toivottavasti seuraavaksi Yhdysvalloissa, niin voin käyttää kyseistä liittymää ilman suurta sähläystä myös siellä.

Tässä tuli ainakin kerrattua kaikki mitä tällä erää tuli mieleen, mutta mikäli mietit opiskelemista ja hakemista yliopistoon Briteissä, niin vastaan erittäin mielelläni kaikkiin kyselyihin. Olen myös jossain määrin tietoinen hakuprosessista ja opiskelusta Yhdysvalloissa, joka on Iso-Britanniaan verrattuna hinnallisesti vähintään kaksinkertainen ja joissain tapauksissa jopa nelin tai viisinkertainen.

Tervehdys Lontoosta

Ei oo ihan hetkeen sitten tullut kirjoteltuakaan tänne joten ajattelin et vois jotain raapustaa ihan vaan että sais vähän jotain kirjallista tulostettua. Koulussa mennään nyt seitsemättä viikkoa ja rupee pikku hiljaa oleen niin sanottujen 'mid-term' papereiden aika. Tarkottaa siis lähinnä, että kurssien puolivälissä pidetään yleisesti ottaen, koe, esitelmä, essee tai jonkunlainen muu akateeminen kontribuutio ja seuraava arvosteltava suoritus tehdään yleisesti ottaen jakson loppupuolella jonka painoarvo on yleisesti ottaen arvosanallisesti huomattavasti merkittävämpi kuin puolivälin tehtävällä.

Koulu on alkanut ihan hyvin pienien alkutakkuilujen jälkeen, lähinnä ainoat tökkimisen aiheet on ollut lievä takeltelu englanninkielen puhumisen kanssa ja yleisissä koulujärjestelyissä. Vaikka sitä englantia on kuinka puhunut vuoden jenkeissä ja vaikka missä, meni siinä taas melkein kuukauden päivät kunnes se rupesi tuntumaan siltä että ei tarvi jokaikistä sanaa hakea jostain syvältä aivojen perukoilta. Vaikka eipä siinä, loppujen lopuksi varsinaisia brittejä meikäläisen ryhmissä ei aivan liikoja ole. Suurin osa opiskelijoista samassa ryhmissä on Intiasta, Lähi-idästä, Puolasta ja muualta Euroopasta. Varsinaisia äidinkielenään englantia puhuvia henkilöitä ei taida tuossa n. 20 hlön ryhmässä olla kuin muutama ja varsinaista britti-englantia ei taida puhua kuin 2.

Kuva meidän koulun keskustan kampuksen edestä.

Yleiset järjestelyt lähes kaikissa asioissa on ilmeisesti hieman hankalia tällä saarella. Kouluun kirjautuminen sinänsä meni suunnilleen kivuttomasti, paitsi että olin hienosti unohtanut ottaa alkuperäiskappaleet todistuksistani mukaan. Tosin kunhan nämä oli toimitettu ei sinänsä koulussa ole kummosemmin sählätty. Kirjautuessani kouluun, oli koulun virkailija sitä mieltä, että minulla tarvitsee olla joko päätös myönnetystä lainasta tai rahat maksaa lukukausimaksu heti. Hetken selvittelyjen jälkeen allekirjoitin paperin, joka velvoittaa minut maksamaan lukukausimaksun, mikäli EU-kansalaisille myönnettävä lukukausimaksulaina päätös on negatiivinen. Eli suurin sähläys on syntynyt lähinnä lukukausimaksulainan kanssa jota ei vieläkään ole saatu päätökseen. Soitin tänään kyseiseen laitokseen, josta ilmoitettiin, että olen kuulemma toimittanut kaikki muut paperit, lukuunottamatta paperia jossa pyydän lainasummaa. Kyseistä paperia ei ole missään vaiheessa toimitettu, eikä aikaisemmin mainittu. No, nyt se on lähetetty postiteitse minulle päin ja kun se on täytetty ja lähetetty pitäisi kaiken olla kunnossa.

Eli kyllä sitä täälläkin virkamiehet osaavat sählätä, jos osaa Suomen KELA:kin. Päätöstä opintotuesta, asumislisästä ja opintolainasta sai odottaa vain vaivaiset 8 viikkoa ja luulen että suuri syy miksi päätös asiaan saatiin vihdoinkin oli se että lähetin jo kolmatta kertaa sähköpostia kysyen "Missä päätös viipyy? On _hieman_ rahat vähissä.". Siinä meinasi jo hieman ruveta kiristelemään päätöstä odotellessa, mutta onneksi sielä saatiin edes jotain aikaseksi.

Sitten yleisiin järjestelyihin, pankitilin hommaaminen oli sinänsä helppo homma vaikkakin tästä oli varoiteltu etukäteen. Siitä vaikeudet sitten alkoivatkin, ajattelin avata pankkitilin HSBC:hen jotta sitten jatkossa kuin asuu sitten missäpäin tahansa maailmaa olisi pankkiasiat kunnossa. No ilmeisesti HSBC antaa asiakkaillensa kaikkein alhaisimman luottoluokituksen joka tuottaa ongelmia esimerkiksi kännykkäliittymäsopimusta hankkiessa. Eli toistaiseksi en ole saanut hankittua sopimusliittymää kyseisen pankkitilin takia, joten prepaidilla mennään kunnes luottoluokitus nousee. Tähän yleensä menee noin 3-6kk, riippuen hieman mitä kaikkia muita sopimuksia saa läpi menemään. Muuten pankkina HSBC on toiminut moitteettomasti, palvelu on ollut erittäin laadukasta ja internetturvallisuus ja pin-koodijärjestelmä on ylivoimaisesti maan turvallisin.

HSBC pin-koodinluoja lätyskä

Erittäin hieno pieni yksityiskohta koskien kännykkäliittymiä on se, että tällä saarella ei varsinaisesti saa liittymää jossa olisi rajaton datankäyttö. Vaikka palveluntarjoaja ilmoittaisikin että kyseisessä liittymässä olisi "rajaton data" on näissä tapauksissa aina pienellä präntätty teksti datan kohtuullisesta käytöstä, eli yleisesti ottaen mikäli käytät dataa yli 1GB/kk joudut maksamaan ylimenevästä osuudesta. Sama hienous tulee vastaan kuin hankit kotiisi internet yhteyttä, lähes kaikki liittymät on rajattu 10GB-40GB/kk maksimiin. Ja vaikka ottaisit liittymän jossa on "rajaton data" niin kuin ylität 100GB/kk rajan hidastuu nettisi niin hitaaksi että pystyt juuri ja juuri surffaamaan normaaleilla nettisivuilla. Näin siis tällä saarella toimii dataliikenne, ei muutakun ottamaan mallia.

Sen verran on kaikenlaista kiirettä pukannut, että ei ole tullut käytyä lähes missään turistinähtävyyksissä saatika sitten jalkapallopelissä. Jonkun verran sitä on tullut keskustassa pyörittyä ja jotain tehtyä, mutta suurimmaksi osaksi elämä on rajoittunut koulun ja jääkiekon välille. Jääkiekko on ollut ihan mukava harraste vastapainoksi opiskelulle. Ainoa miinus on se, että jääkiekko harjoitukset ja pelit ovat yleisesti ottaen poikkeuksetta kello 22 aikoihin ja myöhemmin. Ja koska hallille menoon tarvitsee käyttää vähintään kahta eri bussia, kuluu matkoihin aikaa minimissään sen 40 minuuttia, ei yleisesti ottaen tarvitse ainakaan ennen 02.00 nukkumaan menemistä edes harkita. Toistaiseksi ankein kokemus yöllisestä matkustamisesta koettiin lauantain pelin jälkeen. Suorin bussiyhteys jäähallilta kohti kotia ei kulje kello 1.05 jälkeen lainkaan ja koska seuraava vaihtoehto jättää suhteellisen pitkän kävelymatkan pelikassin kanssa ajattelimme kokeilla bussin vaihtoa keskustan kautta. Idea sinänsä oli hyvä ja olisi varmasti toiminut huomattavasti paremmin mikäli ei olisi ollut lauantai-ilta. Otimme bussin jäähallilta kohti keskustaa ja jäimme pois kohdassa josta kulkee 2 eri bussia periaatteessa suoraan kotiovellemme. Odotettuamme noin 45 minuuttia ja kun viides kotia kohti menevä bussi päätti olla edes pysähtymättä pysäkillemme (lähinnä sen takia että bussi oli täynnä) päätimme, että ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa taksi. Ikäväksemme vapaita takseja oli mennyt vaikka muille jakaa, mutta kuin asialle oli tarvetta ei takseja näkynyt missään. Viimein noin 10 minuutin viuhtomisen ja riuhtomisen jälkeen istuimme taksissa joka ajoi kotiovelle n.15minuutissa ja tämä luksus päätyi maksamaan sen £13. Ainakin opimme yhden asian, on aivan turha yrittää saada bussia kello kahden jälkeen yöllä keskustasta, mikäli ei satu olemaan bussin lähtöpysäkin lähellä. Matkaan kului loppujen lopuksi vaivaiset 2 tuntia ja 45 minuuttia. Hieman siinä sitten tuppaa väsyttämään kuin saapuu pelireissusta siinä vähän klo 3.00 jälkeen kotiin. Sunnuntain harjoituspelireissusta pääsi onneksi huomattavasti aikaisemmin (klo 00.15 aikoihin) kotiin joka helpottaa huomattavasti maanantain kello 10.00 tunnille menoa.

Jääkiekon taso ei tällä saarella erityisesti päätä huimaa, ainakaan yliopistotasolla, mutta onhan se mukavaa kun saa jotain aikaseksikin. Joukkueemme London Dragons, joka on koottu periaatteessa kaikista Lontoon alueen yliopistoista sisältää suurimmaksi osaksi pelaajat ovat kaikkialta muualta paitsi Iso-Britanniasta, USA ja Kanada ovat erittäin hyvin edustettuina. Sen lisäksi meitä on minun lisäksi toinen suomalainen, kämppiksemme Kalle, yksi ruotsalainen ja kavereita keski- ja itä-euroopasta. Kauden avausottelu on ensi lauantaina ja ottelussa vastaan asettuu Cambridge University Blues, siinä päästään sitten testaamaan kuinka tämänvuotinen joukkueemme sarjasta selviytyy. Sarja sinänsä on aika pieni, sillä pelaamme koko kauden aikana vain 6 sarjaottelua. Joukkueisiin meidän ja Cambridgen lisäksi lukeutuvat Oxford ja Southampton. Tästä pääsee tarkasteleen joukkueen sivuja http://www.londondragons.com/

Toistaiseksi lukujärjestykseni on sellainen että maanantaisin olen koulussa klo 10-15. Sitten onkin tiistai, keskiviikko vapaata koulusta ja torstaina olen koulussa klo 10-15. Kouluviikko viimeistellään perjantaina kahden ja puolen tunnin sessiolla alkaen 14.00, eli aivan liikaa tunteja ei viikkomääräisesti ole, joka tosin tarkoittaa myös sitä että omatoimista opiskelua harrastetaan vähintään 10-15 tuntia viikossa koulun lisäksi.

Pikku hiljaa sitä alkaa olemaan sellainen tuntuma elämiseen, olemiseen ja lähinnä kommunikointiin, että tarvitsee ruveta katselemaan työllistymismahdollisuuksia. Koska Englanti ja varsinkin Lontoo, ei todellakaan ole mikään erityisen halpa maa elää ja asumiskulut jaetussa kolmiossa kuukausitasolla hipoo n. ~900€/kk ja siihen sitten ruuat, matkakortit, puhelimet ym. kulut päälle ei KELA:n tuella aivan hirveän pitkälle pötkitä. Jos sitä jonkinlaisen hanttihomman löytäisi missä voisi jollain tavalla joustavasti käydä sen 15-20 tuntia viikossa käydä vääntämässä niin ei tarvitse ihan vesi&leipä-linjalle mennä. Toistaisesti olen vain hieman katsellut vaihtoehtoja, mutta eiköhän se tässä muutaman viikon sisällä rupea muuttumaan tutkimisesta teoiksi ja sitten päivät rupeavatkin olemaan aika täyteen tuupattuna.

Eiköhän sitä tule kirjoiteltua jatkossa tänne hieman enemmänkin, nyt kun on niin sanotusti saanut pään auki. Hieman oli jäänyt unholaan tämä tämmönen blogin pitäminen kun asuikin hetken aikaa Suomessa. Katsotaan nyt, yritetään jotain saada aikaiseksi.