Istumalihakset, missä olette?

Pakko pikapäivittää, että muistan joskus isona nää hetket enkä ala haaveilla tohtoriopinnoista tmv. ;) Kello on Suomen aikaa 23:14, istun yliopiston kirjastossa. Edessäni on 30 artikkelia sekä 4 kirjaa, tenttiin aikaa n. 56 tuntia ja EPÄTOIVO.

ps. Kai näytän tarpeeksi surkealta kuvassa? Kai saan vähän valittaa?

...Vaikka ihan oikeesti, mähän rakastan mun opintoja!

Welcome to my hoods!

Koska ei ole vielä tullut hirveästi näytettyä kuvia niin sanotusti kulmilta, niin tässä muutama.

Kuva parvekkeelta etelään, kohti Canary Wharfia, HSBC:n pääkonttori sekä One Canada Square

Pihatien risteyksestä, edessä puisto jossa tenniskentät ja jotain muuta pientä, taustalla Canary Wharf

Vieressä oleva kauppa-alue, kuvan oikeassa laidassa erittäin sumeasti All Saintsin DLR asema

Meidän kotikirjasto

Lähellä oleva monikulttuurinen markkina-alue "Chrisp Street Market"

Lisää kuvia taas sitten jossain vaiheessa kun jaksaa, tuli vaan mieleen että käynpä muutaman kuvan räpsäsemässä tästä lähistöltä, noin ihan iltalenkin merkeissä.

Opiskelemaan Lontooseen!

Tässä on nyt tullut mietittyä että jos sitä kirjoittaisi jonkunnäköstä pientä vinkkikokoelmaa ylös Lontooseen ja yleisesti ottaen Iso-Britanniaan opiskelemaan lähdöstä. Ulkomaille opiskelemaan lähteminen on mielestäni erinomainen vaihtoehto oppia käyttämään kieltä, oppia asioita erilaisista kulttuureista ja ihmisistä, sekä tietenkin hankkia erinomainen koulutus samalla. Toki ei välttämättä ole aina helppo lähteä kotoisesta ja turvallisesta Suomesta ulkomaille, sillä opiskelemisesta saa lähes poikkeuksetta maksaa. Tämän lisäksi joutuu varautumaan siihen, että tarvitsee lähes kokoajan poistua omalta mukavuusalueeltansa, mikä ei välttämättä meille Suomalaisille, tai yleensäkään ihmisille ole kaikkein ihanin asia. Oli sitten kyseessä projektityön tai esitelmän esittäminen englanniksi tai mitä tahansa muuta vastaavaa. Suomalaiseen opiskeluun verrattuna sekä Iso-Britanniassa, että Yhdysvalloissa on opiskelu erittäin paljon käytännönläheisempää ja osallistumista vaativampaa. Kokeitakin on, mutta ei niin paljoa kuin suomalaisissa oppilaitoksissa, suuri osa näytöistä annetaan projekti töinä ja erilaisten casejen selvittelyinä.

Haluan ihan ensiksi mainita, että suomalaisen ei tarvitse missään tapauksessa hävetä tai nöyristellä akateemista tietotasoa eikä varsinkaan englanninkielen tasoa. Tässä muutaman kuukauden katseltuani ns. paikallisia sekä muita kansainvälisiä opiskelijoita, on mielestäni suomalainen opiskelija tottunut vaatimaan ja tekemään huomattavasti paljon enemmän kuin moni muu opiskelija, johon olen nyt törmännyt. On turha häpeillä ääntämistämme ja muita kielellisiä asioita, sillä useat ihmiset jotka ovat esim asuneet 10 tai 15 vuotta ja puhuneet kieltä koko tämän ajan, omaavat huomattavasti vaikeamman ja epäselvemmän murteen. Olen tosin koulussa, joka ei ole rankingien kärkipäätä, tilanne opinto motivaation ja kieli asioiden kohdalla voi muissa kouluissa toki olla hieman erilainen. Syitä siihen että London Metropolitan University on rankingin loppupään sijoituksilla, on esimerkiksi se että koulu ottaa hirveän määrän opiskelijoita sisään ja näistä opiskelijoista jotkut jättävät opintonsa kesken. Koulullani oli myös muutamia vuosia sitten ollut jonkinnäköinen rahoitusskandaali, joka painoi koulun pohjasijoituksille.

London Metropolitan University on opiskelijamäärällisesti Lontoon suurin ja opiskelijoita koulun kahdella kampusalueella (pohjois- ja keskustakampukset) on yhteensä noin 28.500 ja heistä erittäin suuri osa on kansainvälisen taustan omistavia. Sinänsä opetuksessa ei ole mitään vikaa. Opettajat on kohtuullisen hyviä ja omistautuneita työhönsä, toki heistä suuri osa ei ole alkuperäisiä Englantilaisia. Minun neljällä kurssillani kaksi opettajista on alunperin Intiasta, yhdellä kurssillta toinen opettajista on britti ja toinen on Karibialta, ja yhdellä kursseista opettaja on Bulgariasta. Eli ei pelkästään opiskelijat ole kaikkialta eri maailman kolkista vaan myös opettajat ovat eri puolilta tätä pyöreää palloa. Joten sitä saa kuulla jos jonkinlaista murretta englanninkielestä, sekä kanssaopiskelijoilta, että opettajilta joka voi myös ottaa aikansa, että ymmärrät muutakin englantia kuin sitä mitä olet tottunut kuulemaan televisiosta ja elokuvista.

Näistä sitten muodostetaan yksi kurssityö koskien rekrytointia ja palkkaamista

Kuinka sitten päästä tähän ihanuuteen käsiksi, no ensinnäkin hakeminen Iso-Britannian yliopistoihin on tehty erittäin helpoksi. Menet vain UCAS sivustolle ja täytät erittäin selkeästi ja helposti tehdyn hakemuksen jossa voit hakea yhdellä hakemuksella viiteen eri yliopistoon/linjaan ja vastaukset tulevat sähköpostiisi, riippuen hakuajankohdasta mutta yleensä muutaman kuukauden kuluessa. Hakemukseesi sinun tulee varautua täyttämään kaikenlaisia henkilökohtaisia tietoja, informaatiota aikaisemmista opinnoistasi, henkilökohtainen motivaatiokirje jossa kerrot itsestäsi ja miksi juuri sinut tulisi valita kyseiseen yliopistoon, sekä akateeminen referenssi jonka voit pyytää joltain vanhoista opettajistasi tai vaikkapa lukion rehtorilta. Ylioppilas, sekä IB-todistuksella hakeminen on erittäin helppoa ja se löytyy valmiina vaihtoehtona hakemuksesta ja ainoa, mitä sinun tarvitsee tehdä, on käännättää todistus ja kirjata numerot hakemukseen. Kauppaoppilaitos- tai Ammattikoulutodistuksella hakeminen on hieman kinkkisempää, mutta järjestyy kyllä pienten selvityksien jälkeen. Toki koska suurta tietoa koulutuksen tasosta ja vaativuudesta ei ole, voit olla pienenä altavastaajana yo-opiskelijaan verrattuna. Jotkut yliopistot myös saattavat kutsua erikseen pääsykokeisiin, haastatteluihin tai pyytää lisä-informaatiota antamistasi tiedoista. Hakeminen maksaa noin £20 eli tämän hetkisellä vaihtokurssilla ~25€. Lisäksi Suomessa on myös organisaatio nimeltään Kilroy Education joka auttaa todistuksen käännättämisessä ja hakuprosessissa. Itsepäisenä ja jääräpäisenä miehenä päätin että hoidin koko sotkuni itse itse enkä käyttänyt heidän apuansa, eikä prosessi ollut mielestäni millään tavalla vaikea.

Sitten niihin opiskelumaksuihin, itse joudun maksamaan opinnoistani £3,375 (4100€) joka ei sinänsä ole paha verrattuna esim. jenkkiyliopistojen lukukausimaksuihin. Ensi vuonna alottavat opiskelijat joutuvat maksamaan opinnoistansa £4000-£9000 (maks. 11000€) koska Iso-Britannian mahtava valtio päätti nostaa lukukausimaksurajoja. Tämä tietenkin on aihettanut jos jonkinlaista suurta ja pientä mellakkaa nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa. No, olipa lukukausimaksusi mitä tahansa niin Euroopan kansalaisena suomalaiset saavat halutessaan Iso-Britanniassa suoritettuihin opintoihin lainan Student Finance -nimiseltä valtion organisaatiolta joka kattaa täysin koko lukukausimaksusi. Tämän lisäksi Suomalainen opiskelija saa tietenkin hieman korotetun KELA:n tuen sekä Suomen valtion takaaman opintolainan, jolla voi maksaa kirjoja ja elämiskustannuksia. No kyllähän siinä penniä joutuu venyttämään ja todennäköisesti tekemään osa-aikatöitä opintojen ohella mutta ainakin itse olen sitä mieltä että koko homma tulee lopulta kannattavaksi. Student Finance -lainan takaisinmaksua sinun tarvitsee alkaa suorittaa kun siirryt työelämään ja saavutat tietyn sovitun tulotason vuodessa.

Asuminen ja eläminen Lontoossa ei toki ole ilmaista, hintataso on hieman Suomea korkeammalla ruuassa, internetissä, matkapuhelinliittymissä, vedessä, sähkössä sekä kaasussa. Ero ei tosin ole suuri, mutta pienet erot kaikessa ylöspäin tuntuu kyllä opiskelija budjetilla. Jotkut ruuat ovat hieman halvempia, mutta yleisesti ottaen ruokakustannukset tulevat kalliimmaksi kuin Suomessa. Kaikki muut pakolliset menot mainittuani pääsenkin isoimpaan eroon, joka on vuokra. Vuokran kohdalla voi valmistautua siihen, että se voi olla ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, tämän takia useat opiskelijat asuvat muutaman opiskelijan kommuuneissa ja täten pienentävät hieman vuokrakustannuksia. Itse asumme Suomi-kommuunnissa jossa vuokra huoneesta ja jaetusta keittiö olohuone yhdistelmästä jonka jaamme toisen Suomalais-pariskunnan kanssa on £700 (noin 860€). Toki asunto on tuore ja moderni englannin standardeihin verrattuna, mutta halvaksi kyseistä summaa ei voi missään tapauksessa kuvata. Opiskelijoille on tarjolla myös ns. "hall's" majoitusta, joka tarkoittaa opiskelija-solu asuntoloita, mutta nähtyäni nämä pienet kopit ja kuultuani mitä ihmiset niistä maksavat, ei kyseinen vaihtoehto ole yleensä hirveän järkevä.

Useat asunnot, kuten meidänkin asuntomme, ovat kalustettuja, kalustetaso ja -laatu vaihtelee erittäin paljon. Meidän asunnossamme oli mukana pieni määrä astioita ja sellaiset ylellisyydet kuin stereot ja televisio. Toki koska asumme jälkeenjääneen teknologian multi-keskittymässä ei televisiomme toimi hirveän hyvin vain pätkii vähän väliä. Tämän pitäisi korjaantua vuoden vaihteessa kuin digilähetykset alkavat, mutta tämä jää nähtäväksi. Myös puhelimen kuuluvuus on joissainpäin asuntoa heikohko ja voi olla helpompaa mennä suorilta vain puhumaan parvekkeelle jos haluaa kuulla selkeästi mitä vastapuolella on sanottavana ja saada myös oman viestinsä perille.

Ja kun nyt kerran aloitin avautumisen aiheesta britit ja teknologia niin on pakko mainita, että täällä lähes kaikissa internet yhteyksissä on maksimikäyttöraja. Itse hankimme rajattoman kotikaapeliyhteyden, mutta mikäli käytät liittymää erittäin paljon saattaa palveluntarjoajasi soveltaa ns. "fair use policy" nimistä pykälää ja hidastaa yhteyttäsi. Sama ongelma tulee lähes poikkeuksetta vastaan puhelinliittymän datan käytössä, ei 98% liittymistä eivät sisällä ns. rajatonta dataa ja vaikka jotkut liittymät näin ilmottavatkin on edellä mainittu "fair use policy" erittäin usein sovellettavissa. Eli jos vaikka käytät kännykkäsi mobiililaajakaistaa yli 1GB kuukaudessa, on mahdollista, että palveluntarjoajasi katkaisee netin puhelimestasi tai ainakin rajoittaa nopeuttasi huomattavasti.

Eräs asia, mikä on pakollinen olla mikäli meinaat saada matkapuhelin-, sähkö-, kaasu- ym. sopimukset tehtyä, on brittiläinen pankkitili. Pankkitilin voit avata vuokrasopimusta ja passia vastaan haluamassasi pankissa suhteellisen helposti. Itse päädyin avaamaan tilini HSBC:seen joka ei välttämättä ollut paras vaihtoehto, sillä luottoluokitukseni on toistaiseksi niin alhainen kuin vain ikinä voi olla, syytä tähän en kylläkään tiedä. Tämän takia neuvonkin, että voi kannattaa avata tili esimerkiksi Lloyds TSB:ltä, kämppäkaverini on ainakin ollut hyvin tyytyväinen kyseisen pankin palveluihin ja luottoluokituksen kanssa ei ole ollut lainkaan minkäänlaista vääntöä. Alhaisessa luottoluokituksessa on esimerkiksi se ongelma, että sinulle ei anneta kytkymatkapuhelinsopimusta ennenkuin nostat sitä hieman, käyttämällä pankkitiliäsi ja hankkimalla hieman jatkuvuutta, tämä saattaa kestää muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. HSBC oli kylläkin tietoinen päätös, jatkoa ajatellen heillä on konttoreita ympäri maailman ja koska tavoite olisi pysytellä ulkomailla, toivottavasti seuraavaksi Yhdysvalloissa, niin voin käyttää kyseistä liittymää ilman suurta sähläystä myös siellä.

Tässä tuli ainakin kerrattua kaikki mitä tällä erää tuli mieleen, mutta mikäli mietit opiskelemista ja hakemista yliopistoon Briteissä, niin vastaan erittäin mielelläni kaikkiin kyselyihin. Olen myös jossain määrin tietoinen hakuprosessista ja opiskelusta Yhdysvalloissa, joka on Iso-Britanniaan verrattuna hinnallisesti vähintään kaksinkertainen ja joissain tapauksissa jopa nelin tai viisinkertainen.

Vuoden viimeiset PROMOT a.k.a. työpäivät

Siitä huolimatta, että oon viimeisen n. kahden vuoden ajan yrittänyt eläköityä promoottorin töistäni, joku niitä myyntiedustuskeikkoja aina mun kalenteriin buukkaa. Eikä sinänsä valittamista; en tiedä montaakaan leppoisampaa työtä. Paikat vaihtuvat, edustettavat brändit vaihtuvat ja ihmiset vaihtuvat - mihinkään ei siis ehdi yrittämälläkään kyllästyä.

Ainoa overdose promotöistä tulee yleensä, jos keikoilla on ilmaista jaettavaa, sillä silloin yleensä niin perin hillityt suomalaiset menevät täysin pois tolaltaan. Kun aikuinen ihminen kahmaisee kaksin kourin puolet tarjottavana olevista ilmaisnäytteistä laukkuunsa, ei yleensä jaksa suorittaa minkäännäköisiä tekohymyponnistuksia. Ei, ei jaksa.

Tänään ja eilen ei ollut ilmasta jaettavaa! Good times. ;) Oon ollut promoamassa Russell Hobbsin tuotteita Tampereella. Täällä keikoilla käymisessä on se hyvä puoli, että kylä on loppupeleissä niin piskuinen...aina törmää tuttuihin! Nääkään kaksi päivää eivät olleet poikkeus, vaan ennaltasopimattomia treffauksia syntyi muutamat. Onkohan siis työselkärangatonta sanoa, että hoitaa työajallaan myös sosiaalisia suhteita? :D

Nyt pitää varmaan alkaa hoitaa vähän suhteita Markkinoinnin teoria -kurssin tenttikirjojen ja artikkelien kanssa, ne suhteet kun on olleet vähän katkolla tässä viime päivinä. Haluan vielä ehdottomasti kertoa, että katson juuri Skypen kautta, kun rakas aviomieheni valmistaa Lontoossa itselleen jättiläismäistä annosta spagettia ja jauhelihakastiketta. Miten ihanaa onkaan etäsuhteessa eläminen!

Love,

Johanna

Lempiasiani menneisyydestä: lentäminen

Tulipa taas lennettyä toissayönä Lontoosta Tampereelle. Kolmelta aamuyöllä herääminen tuntuu aina yhtä herkulliselta. Tosin nyt ei onnekseni tarvinnut edes herätä - tadaa, en ollut herätyskellon pärähtäessä ehtiny nukahtaa sekunniksikaan...

Muutaman kuukauden Lontoossa asustelun aikana Ryan Airin lentoaikataulut on oppinut ulkoa etu- ja takaperin. Läheinen asiakassuhde ko. yhtiöön on syntynyt pääasiassa sen opiskelijaystävällisen hinnoittelun vuoksi. Edestakaisin Lontooseen ja takaisin matka on tullut parhaimmillaan maksamaan n. 60 euroa, mutta tietysti välillä sesonkiaikoina hinnat voivat kivuta melkein yhtä korkealle kuin muillakin lentoyhtiöillä. Mm. jouluksi kotiin -suunnitelma ei olisi ihan toiminut, ellei matkoja olisi tullut buukattua jo syyskuussa. Lisäksi koska lentelen Suomeen tällä hetkellä tiuhaan lähinnä opiskeluun liittymien vaatimusten sanelemana, on ollut ihan näpsäkkää, että Rynski sattuu lentämään juuri Tampereelle.

Kaiken kätevyyden sokaisemana en olekaan sitten pahemmin viitsinyt keskittyä siihen, mitä siellä itse lennolla tapahtuu, kunhan se vie mut turvallisesti paikasta A paikkaan B. Ryan Airin asiakkuutta (ja meidän uudessa kotikaupungissa vierailua) harkitessa kannattaa varautua ainakin sissiasenteella siihen, että lennolla ei tarjoilla edes vettä tai kahvia ilmaiseksi. Ehkä sen voi kuitenkin laskea plussaksi, että lentoemot ja stuertit aiheuttavat tirskahduttelevaa komediaa edesottamuksillaan? :)

Eniten komediaa, tai hmm...olisko enemmänkin eräänlaista murhenäytelmää, aiheutan kuitenkin ihan perinteisesti itse itselleni. Viimeksi Lontooseen lähtiessäni en löytänyt Pirkkalan jättimäisellä lentokentällä oikeeseen terminaaliin (terminaaleja huikeat 2 kappaletta) ja olin n. 8 tuntia etuajassa, koska olin olettanut, että lennot lähtevät joka päivä samaan aikaan. Huikee suoritus! Oon kuitenkin ollut kyseisellä lentokentällä tän syksyn aikana useemman kerran, joten voin kertoa, että vastaava toiminta ei onnistu monelta yhtä kokeneelta lentäjätytöltä.

Lontoon päässä sen sijaan homma on sujunut ihmeen sulavasti, ja ainoo harmaita hiuksia aiheuttava tekijä matkoilla on inhottava ajankohta. Stanstedin lentokentältä starttaaville lennoille pitää tosiaan lähteä meidän kotikonnuilta Poplarista kello 4:n pintaan aamuyöstä, mikä on meidän kaltasille aamuvirkuille aina yhtä ilonen asia... \o/ Lentämisestä yleensä pitää vielä sanoa, että jotenkin on hassua, miten aina ennen jännältä ja siistiltä tuntuneesta asiasta on tullut vähän semmonen inhokki - lentoja ei todellakaan odota innolla muun kuin sen takia, että pääsisi pian perille.

Nyt ollaan siis tukevasti perillä Kangasalan kamaralla. Edessä olis pari työpäivää ja sen jälkeen vähän ens viikolla olevaan tenttiin valmistautumista. Olin melkein unohtanu, että täällä voi olla jo pakkasta tähän aikaan vuodesta (siis MITÄ se on?), joten aamulla jäässä odotteleva auto aiheutti mulle pienen yllätysmomentin. Jipii, tulispa jouluks lunta!

Johanna

Mä kans!

Oonkohan kasvatellut kynnystä taas tarpeeksi hyvän tovin tullakseni tänne huhuilemaan? Juttu ei ole siinä, etteikö olisi ollut kirjoitettavaa - jotenkin ei vain ole tehnyt mieli jutustella tänne mitään.

Lontoo on tuntunut lohdutuspalkinnolta meidän elämän mahtavimman Jenkeissä vietetyn vuoden jälkeen. Nyt vasta on toipunut alkujärkytyksestä ja alkanut ehkä ajattelemaan, että miksi sen pitäis sitä olla, täähän on ihan loistava mahdollisuus tutustua satoihin eri alakulttuureihin ja saada ystäviä joka puolelta maailmaa.

Meillä on hauska pieni suomalaiskommuuni kivalla alueella (tai sen kivan alueen kupeessa, jos tarkemmin ajatellaan) (toistankohan Jania, en taida muistaa tarpeeksi tarkasi mitä se kirjotteli). Asunnossa asuu siis toinen pariskunta meidän lisäksi, ja he ovat kotoisin Kangasalta eli Janin kotikaupungista. Asuinalue ei ole kovin hienostunutta, mutta opiskelijoina se sopii meille - täältä löytyy edullisia ruokakauppoja ja DLR-junalla pääsee nopeasti pois :) Pieni miinus annettakoon siitä, etten lähtisi iltamyöhällä yksin lenkkeilemään naapurustoon.

Omat opiskelut on sillä mallilla, että..olen Kauppatieteiden Kandidaatti! Jonkun mittapuun mukaan siis valmistunut. Muutama syventävä kurssi sekä gradu puuttuu vielä ylemmästä tutkinnosta, mutta tälläkin kelpaisi jo alkaa haeskella töitä.

En edes muista, milloin ja mitä olen viimeksi kirjoitellut, mutta jos toistan itseäni, niin antakaa anteeksi, nyt tulee ilmoitus: olen lähdössä tammikuusta alkaen kolmeksi kuukaudeksi USA:an työharjoitteluun..!!! Oon muuten ihan mielettömän innoissani, mutta vähän alentaa mielialaa ajatella, että ollaan Janin kanssa erossa aika kauan. Tiedossa on kuitenkin innostavia juttuja, joten toivottavasti aika menee kuin siivillä.

Kerron teille kivoja juttuja täältä ASAP! Jostain oli pakko alottaa, joten olkoon se tämä vaatimaton teksti ;)

Ikävä teitä kaikkia Suomessa! Voikaa hyvin!

<3


ps. Ollaan ihan ennallamme.

Hole in one!

Kyllä, kuume on iskenyt! Lievähkö golfkuume sai alkunsa kesällä kun Johannan vanhemmat aloittivat harrastuksen. Onhan se vähän kytenyt tuolla jossain syvällä kokoajan, mutta jotenkin ei ole vaan tullut kunnolla aikasemmin ajateltua asiaa. He olivat ostaneet itsellensä bägit ollessansa Hawaiilla ja ottaneet jonkun verran opetusta paikalliselta opettajalta. Itse olin jo pitkään yrittänyt lämmitellä ajatusta golfharrastuksesta, mutta asiasta ei oltu päästy pidemmälle, sillä kyseisen harrastuksen aloittaminen oli tyrmätty alta aikayksikön. Lähinnä pääsyinä oli se että on niin paljon muita harrastuksia ja se että golf on hirveän kallis harrastus. Mutta käytyämme vähän lätkimässä rangella kuume senkuin kasvoi ja kyllä sitä lyönnitkin alkoi jotenkuten onnistua jossain siinä kolmannen rangesession kohdalla. Vaikka eipä se heti ensimmäiselläkään kerralla hullun vaikeata ollut, jotenkin vaan tasaisuus hieman uupui. Tai itseasiassa aika paljonkin, kun eipä sitä montaa kertaa peräkkäin tullut lyötyä suoria tasaisia lyöntejä.

Ensimmäisestä pelistä

Siinä viedään kaveri ns."kebab-kioskille"

Toki onhan noita hienoja ja kivoja harrastuksia sattunut karttumaan ja toki jokainen vie oman aikansa ja ikävä kyllä myös jonkun verran rahaa. Jääkiekko aivan ylivoimaisesti isoin harrastus minun elämässäni, vie useita tunteja aikaa ja puhumattakaan rahasta. Voisin melkein sanoa että jääkiekko harrastuksena on yksi kalleimmista, jos ei oteta huomioon hevosurheilua, joka onnistuneesti onkin sitten Johannan harrastus. Lisäksi sitä tulee tietenkin pelailtua hieman salibandyä, jalkapalloa, käytyä vähän laskettelemassa ja lautailemassa, unohtamatta satunnaisia koripallosessioita. Vaikka mitä kaikkea muutakin tulee harrastettua silloin tällöin ja välillä kun on liikaa energiaa tulee jopa käytyä punttisalilla tai jos oikein suuri vahinko käy niin lenkillä. On se hienoa että on harrastuksia, mutta sitten kun on vielä niitä varusteitakin jokaikiseen harrastukseen.

Ihan vaan jotain kuvista mainitakseni, ne on kauden ensimmäisestä pelistä London Dragons B vs Nottingham Mavericks B. B-joukkueen perässä tarkoittaa niin sanottua kakkosjoukkuetta ja kävin vain vähän vahvistamassa meidän kakkosjoukkuetta pelaaja pulan takia. Peli voitettiin 4-1 ja oma pistesaldo sattui olemaan 3+1, eli jotain tuli saatua aikaan vaikkakin heti pelin aikana/jälkeen nousikin kuumetta jonkun verran ja seuraavat 3 päivää tuli vietettyä kipeenä sängyssä.

Ravontola Cesarin sählyturnaus Kangasalla

Kesällä tuli harrastettua hieman enemmän kaikenlaista, eniten aikaa vei salibandy joka rupesi jo jossain vaiheessa tuntumaan siltä, että eihän se olekaan hassumpi laji. Kuva on kesän sählyturnauksesta joka oli ihan mukava kesäinen ajanvietto tapahtuma, rentoa höntsäilyä ja hengailua. Olisihan sitä hauska harrastaa, mutta täällä Lontoossa se ei varsinaisesti ole mahdollista muussa muodossa, muuta kuin kotona. Ja kyllä otin mailan ja pallon mukaan että voi sitten aina vähän väliä kikkailla ittekseen omassa huoneessa ja toivottavasti saada jotain pehmeyttä käsiin.

Kotihalli ulkopuolelta

Lee Valley:n kaukalo, jossa on huonoin jää millä on hetkeen tullut luisteltua

Itseasiassa juuri joku tuttu kysäisi minkä verran maksaisi, jos alkaa harrastamaan jääkiekkoa ja rupesin miettimään, että pelkästään täyteen settiin varusteita kuluu hyvin nopeasti 1000€-1600€ riippuen paljon siitä minkälaiset luistimet valitsee, sillä parhaat luistimet maksavat sen 600€. Toki varusteita ei tarvitse joka vuosi ostaa, mutta kyllä ne kahden vuoden välein aina jostain hajoavat ja vaihtoehdot on joko ommella itse/leikkiä McGyveriä tai ostaa uudet. Lisäksi mailat tuppaavat hajoamaan useammin kuin itse toivoisi ja niitä voi mennä kauden aikana yleisesti ottaen 2-5, riippuen paljon mailasta. Mutta ei se outoa ole vaikka niitä menisi jopa 15 mailaakin yhtenä vuonna ja kun hinnat ovat sen 50€-230€ ei tämäkään niin hirveän pieni kustannuserä ole.

Tämän kaiken lisäksi jääaika ei todellakaan ole ilmaista, saatika sitten vakuutukset, pelireissut ja muut vastaavat kulut. Nämä sisältyvät yleisesti ottaen joukkueen kausimaksuun joka myös voi olla mitä tahansa 400€-3500€:n väliltä, riippuen joukkueen tasosta, sponsoreiden määrästä ym. Eli jos ajatellaan että aloitat pelaamaan jääkiekkoa voit varata arviolta 1000€ kertasumman + 2000€/kausi ja yleisesti ottaen pärjäät noin keskimääräisesti, ottamatta huomioon reeni ja pelimatkojen bensakuluja ja muita pakollisia lisämenoja. Halpaa, eikö?

En viitsi ruveta edes listaamaan rahasummia joita pystyisi upottamaan ratsastukseen, ehkä Johanna innostuu kertomaan aiheesta lisää. Mielestäni koko harrastus masentaa jo ennenkuin pääset aloittamaan. Kuka laittaa ensin uuden henkilöauton verran rahaa kiinni hevoseen jonka ylläpito ym. kustannukset kuukausi tasolla ovat Tampereen keskustassa olevan kaksion verran kuukausivuokran verran. Puhumattakaan tunneista ja henkilökohtaisista varusteista, tähän harrastukseen saat uppoamaan niin paljon rahaa kuin sitä pussistasi/säästöistäsi löytyy.

Sitten päivän kuumaan aiheeseen, eli golfiin. Olen nyt kesästä lähtien tehnyt aika laaja-alaista tutkimusta erilaisista mailoista, varusteista ja kuluista joita golf meille aiheuttaisi. Toki aloittaminen on suhteellisen hintavahkoa, sillä mailoihin ja bägiin menee sen 200-800€(per hlö) riippuen minkälaiset mailat sitten ostaakin ja käytettynä vai uutena ja saahan niihin enemmänkin tietenkin menemään. Briteistä ja USA:sta mailat saa huomattavasti halvemmalla kuin koti-suomesta noin 450€ budjetilla saat jo erinomaiset mailat uutena. Kengät maksavat noin 40-100€ ja ilman kenkiäkin voi alkuun ainakin käydä rangella, suurimmalla osalla kentistä golf-kengät ovat pakolliset. Mikäli omistat valmiiksi muutamat khaki-housut, pikee paitoja, neuleita, ei nitä tarvi erikseen mennä ostamaan.

Johanna lyömässä palloja Paloheinän rangella.

Alkuun kannattaa tietenkin ottaa joitain tunteja, oppiakseen hieman lyöntitekniikkaa, mutta kun rupeaa edes suunnilleen tietämään kuinka lyödä ei tunteja tarvi välttämättä ottaa kuin pari kertaa vuodessa. Rangella käynti on suhteellisen edullista, täällä Lontoossa 80 palloa maksoi noin 4,5€ ja Suomessa rangella käynti on yleisesti ottaen vielä halvempaa. Opiskelijan kausikortti jolla saisin pelata ruuhkaikojen ulkopuolella niin paljon kuin haluaa on £230 (n. 280€) joka on halvempi kuin koko kausimaksuni jääkiekossa. Ja jäät ovat vain 1-2 kertaa viikossa, keskiviikko ja torstai iltaisin, siten että olen kotona n. klo 1.30 aikoihin. Kertamaksu, mikäli ei ota kausikorttia on £11 (n. 13€) joka ei sekään ole hirveän hintainen. Erotuksena Suomeen täällä on se etu että golf-kausi on ympäri vuoden. Tietenkin mikäli sattuu niin ikävästi että talvella tulee vähän lunta, saatta kenttä olla noin kuukauden verran suljettu.

Mikäli golfin aloittaa Suomessa kannattaa ensimmäisenä mennä alkeiskurssille (green card -kurssille) jotta saat perustiedot etiketistä, säännöistä, hieman opetusta ja oman green cardin. Kurssi maksaa n. 200€ riippuen hieman paikasta. Suomessa green card on yleisesti ottaen lähes aina pakollinen olla, muualla maailmassa kyseistä käytäntöä ei yleisesti ottaen hirvemmin ole. Eli esimerkiksi minun ei täällä tarvitse moisesta murehtia.

Se mikä tekee golfista erinomaisen ja hienon lajin on se, että kuka tahansa voi kilpailla ketä tahansa vastaan. Koska golfissa on kehitetty ns. tasoitusjärjestelmä (handicap) joka tekee jokaisen tuloksen vertaamisen toisen tulokseen helppoa. Tasoitusjärjestelmän avulla voidaan laskea kuinka hyvin pelaaja on pelannut kierroksen omiin taitoihinsa ja omaan tasoitukseensa nähden. Tasoitusjärjestelmän ansiosta tulokset ovat keskenään vertailukelpoisia pelaajien tasoeroista ja kentän vaikeustasosta riippumatta. Eli ei ole väliä vaikka pelaisit kuinka kokenutta pelaajaa vastaan tahansa, sillä tulostasi verrataan vain aikaisempaan tasoosi.

Urban Golf London

Kuvassa on yksi golfsimulaattoreista, joita Lontoon alueella on useita. Näissä paikoissa voi sinänsä pelata mitä tahansa golf kenttiä läpi vaikka ulkona sataisi kissoja ja koiria. Kyseiset paikat on erittäin suosittuja firmojen ajanviettopaikkoja, toki tavallaan joskin välillä hieman kalliita. Toistaisesti ei ole vielä itse kerennyt moiseen, mutta jossain vaiheessa varmaan tulisi tätäkin kokeilla. Lisäksi golf on harrastus, jota voi pelata kaikenikäiset, mikäli olet siinä kunnossa että pystyt hieman mailaa heilauttamaan ja kävelemään muutaman kilometrin on sinulla mahdollisuus harrastaa golfia.

Toistaiseksi en ole vielä ostanut mitään varusteita, kausikorttia tai mitään muutakaan. Olen toki toteuttanut syväluotaavaa etsintää, mistä saada kaikki asiat mahdollisimman halvalla jo muutaman viikon. Eniten vaihtoehtoja löytyy Jenkeistä, jossa on useita sivustoja jotka kierrättävät käytettyjä mailoja. Yksi erittäin vahva vaihtoehto on ebay ja muutama muu paikka josta käytettyjä mailoja saa suhteellisen turvallisesti ja helposti.

Tervehdys Lontoosta

Ei oo ihan hetkeen sitten tullut kirjoteltuakaan tänne joten ajattelin et vois jotain raapustaa ihan vaan että sais vähän jotain kirjallista tulostettua. Koulussa mennään nyt seitsemättä viikkoa ja rupee pikku hiljaa oleen niin sanottujen 'mid-term' papereiden aika. Tarkottaa siis lähinnä, että kurssien puolivälissä pidetään yleisesti ottaen, koe, esitelmä, essee tai jonkunlainen muu akateeminen kontribuutio ja seuraava arvosteltava suoritus tehdään yleisesti ottaen jakson loppupuolella jonka painoarvo on yleisesti ottaen arvosanallisesti huomattavasti merkittävämpi kuin puolivälin tehtävällä.

Koulu on alkanut ihan hyvin pienien alkutakkuilujen jälkeen, lähinnä ainoat tökkimisen aiheet on ollut lievä takeltelu englanninkielen puhumisen kanssa ja yleisissä koulujärjestelyissä. Vaikka sitä englantia on kuinka puhunut vuoden jenkeissä ja vaikka missä, meni siinä taas melkein kuukauden päivät kunnes se rupesi tuntumaan siltä että ei tarvi jokaikistä sanaa hakea jostain syvältä aivojen perukoilta. Vaikka eipä siinä, loppujen lopuksi varsinaisia brittejä meikäläisen ryhmissä ei aivan liikoja ole. Suurin osa opiskelijoista samassa ryhmissä on Intiasta, Lähi-idästä, Puolasta ja muualta Euroopasta. Varsinaisia äidinkielenään englantia puhuvia henkilöitä ei taida tuossa n. 20 hlön ryhmässä olla kuin muutama ja varsinaista britti-englantia ei taida puhua kuin 2.

Kuva meidän koulun keskustan kampuksen edestä.

Yleiset järjestelyt lähes kaikissa asioissa on ilmeisesti hieman hankalia tällä saarella. Kouluun kirjautuminen sinänsä meni suunnilleen kivuttomasti, paitsi että olin hienosti unohtanut ottaa alkuperäiskappaleet todistuksistani mukaan. Tosin kunhan nämä oli toimitettu ei sinänsä koulussa ole kummosemmin sählätty. Kirjautuessani kouluun, oli koulun virkailija sitä mieltä, että minulla tarvitsee olla joko päätös myönnetystä lainasta tai rahat maksaa lukukausimaksu heti. Hetken selvittelyjen jälkeen allekirjoitin paperin, joka velvoittaa minut maksamaan lukukausimaksun, mikäli EU-kansalaisille myönnettävä lukukausimaksulaina päätös on negatiivinen. Eli suurin sähläys on syntynyt lähinnä lukukausimaksulainan kanssa jota ei vieläkään ole saatu päätökseen. Soitin tänään kyseiseen laitokseen, josta ilmoitettiin, että olen kuulemma toimittanut kaikki muut paperit, lukuunottamatta paperia jossa pyydän lainasummaa. Kyseistä paperia ei ole missään vaiheessa toimitettu, eikä aikaisemmin mainittu. No, nyt se on lähetetty postiteitse minulle päin ja kun se on täytetty ja lähetetty pitäisi kaiken olla kunnossa.

Eli kyllä sitä täälläkin virkamiehet osaavat sählätä, jos osaa Suomen KELA:kin. Päätöstä opintotuesta, asumislisästä ja opintolainasta sai odottaa vain vaivaiset 8 viikkoa ja luulen että suuri syy miksi päätös asiaan saatiin vihdoinkin oli se että lähetin jo kolmatta kertaa sähköpostia kysyen "Missä päätös viipyy? On _hieman_ rahat vähissä.". Siinä meinasi jo hieman ruveta kiristelemään päätöstä odotellessa, mutta onneksi sielä saatiin edes jotain aikaseksi.

Sitten yleisiin järjestelyihin, pankitilin hommaaminen oli sinänsä helppo homma vaikkakin tästä oli varoiteltu etukäteen. Siitä vaikeudet sitten alkoivatkin, ajattelin avata pankkitilin HSBC:hen jotta sitten jatkossa kuin asuu sitten missäpäin tahansa maailmaa olisi pankkiasiat kunnossa. No ilmeisesti HSBC antaa asiakkaillensa kaikkein alhaisimman luottoluokituksen joka tuottaa ongelmia esimerkiksi kännykkäliittymäsopimusta hankkiessa. Eli toistaiseksi en ole saanut hankittua sopimusliittymää kyseisen pankkitilin takia, joten prepaidilla mennään kunnes luottoluokitus nousee. Tähän yleensä menee noin 3-6kk, riippuen hieman mitä kaikkia muita sopimuksia saa läpi menemään. Muuten pankkina HSBC on toiminut moitteettomasti, palvelu on ollut erittäin laadukasta ja internetturvallisuus ja pin-koodijärjestelmä on ylivoimaisesti maan turvallisin.

HSBC pin-koodinluoja lätyskä

Erittäin hieno pieni yksityiskohta koskien kännykkäliittymiä on se, että tällä saarella ei varsinaisesti saa liittymää jossa olisi rajaton datankäyttö. Vaikka palveluntarjoaja ilmoittaisikin että kyseisessä liittymässä olisi "rajaton data" on näissä tapauksissa aina pienellä präntätty teksti datan kohtuullisesta käytöstä, eli yleisesti ottaen mikäli käytät dataa yli 1GB/kk joudut maksamaan ylimenevästä osuudesta. Sama hienous tulee vastaan kuin hankit kotiisi internet yhteyttä, lähes kaikki liittymät on rajattu 10GB-40GB/kk maksimiin. Ja vaikka ottaisit liittymän jossa on "rajaton data" niin kuin ylität 100GB/kk rajan hidastuu nettisi niin hitaaksi että pystyt juuri ja juuri surffaamaan normaaleilla nettisivuilla. Näin siis tällä saarella toimii dataliikenne, ei muutakun ottamaan mallia.

Sen verran on kaikenlaista kiirettä pukannut, että ei ole tullut käytyä lähes missään turistinähtävyyksissä saatika sitten jalkapallopelissä. Jonkun verran sitä on tullut keskustassa pyörittyä ja jotain tehtyä, mutta suurimmaksi osaksi elämä on rajoittunut koulun ja jääkiekon välille. Jääkiekko on ollut ihan mukava harraste vastapainoksi opiskelulle. Ainoa miinus on se, että jääkiekko harjoitukset ja pelit ovat yleisesti ottaen poikkeuksetta kello 22 aikoihin ja myöhemmin. Ja koska hallille menoon tarvitsee käyttää vähintään kahta eri bussia, kuluu matkoihin aikaa minimissään sen 40 minuuttia, ei yleisesti ottaen tarvitse ainakaan ennen 02.00 nukkumaan menemistä edes harkita. Toistaiseksi ankein kokemus yöllisestä matkustamisesta koettiin lauantain pelin jälkeen. Suorin bussiyhteys jäähallilta kohti kotia ei kulje kello 1.05 jälkeen lainkaan ja koska seuraava vaihtoehto jättää suhteellisen pitkän kävelymatkan pelikassin kanssa ajattelimme kokeilla bussin vaihtoa keskustan kautta. Idea sinänsä oli hyvä ja olisi varmasti toiminut huomattavasti paremmin mikäli ei olisi ollut lauantai-ilta. Otimme bussin jäähallilta kohti keskustaa ja jäimme pois kohdassa josta kulkee 2 eri bussia periaatteessa suoraan kotiovellemme. Odotettuamme noin 45 minuuttia ja kun viides kotia kohti menevä bussi päätti olla edes pysähtymättä pysäkillemme (lähinnä sen takia että bussi oli täynnä) päätimme, että ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa taksi. Ikäväksemme vapaita takseja oli mennyt vaikka muille jakaa, mutta kuin asialle oli tarvetta ei takseja näkynyt missään. Viimein noin 10 minuutin viuhtomisen ja riuhtomisen jälkeen istuimme taksissa joka ajoi kotiovelle n.15minuutissa ja tämä luksus päätyi maksamaan sen £13. Ainakin opimme yhden asian, on aivan turha yrittää saada bussia kello kahden jälkeen yöllä keskustasta, mikäli ei satu olemaan bussin lähtöpysäkin lähellä. Matkaan kului loppujen lopuksi vaivaiset 2 tuntia ja 45 minuuttia. Hieman siinä sitten tuppaa väsyttämään kuin saapuu pelireissusta siinä vähän klo 3.00 jälkeen kotiin. Sunnuntain harjoituspelireissusta pääsi onneksi huomattavasti aikaisemmin (klo 00.15 aikoihin) kotiin joka helpottaa huomattavasti maanantain kello 10.00 tunnille menoa.

Jääkiekon taso ei tällä saarella erityisesti päätä huimaa, ainakaan yliopistotasolla, mutta onhan se mukavaa kun saa jotain aikaseksikin. Joukkueemme London Dragons, joka on koottu periaatteessa kaikista Lontoon alueen yliopistoista sisältää suurimmaksi osaksi pelaajat ovat kaikkialta muualta paitsi Iso-Britanniasta, USA ja Kanada ovat erittäin hyvin edustettuina. Sen lisäksi meitä on minun lisäksi toinen suomalainen, kämppiksemme Kalle, yksi ruotsalainen ja kavereita keski- ja itä-euroopasta. Kauden avausottelu on ensi lauantaina ja ottelussa vastaan asettuu Cambridge University Blues, siinä päästään sitten testaamaan kuinka tämänvuotinen joukkueemme sarjasta selviytyy. Sarja sinänsä on aika pieni, sillä pelaamme koko kauden aikana vain 6 sarjaottelua. Joukkueisiin meidän ja Cambridgen lisäksi lukeutuvat Oxford ja Southampton. Tästä pääsee tarkasteleen joukkueen sivuja http://www.londondragons.com/

Toistaiseksi lukujärjestykseni on sellainen että maanantaisin olen koulussa klo 10-15. Sitten onkin tiistai, keskiviikko vapaata koulusta ja torstaina olen koulussa klo 10-15. Kouluviikko viimeistellään perjantaina kahden ja puolen tunnin sessiolla alkaen 14.00, eli aivan liikaa tunteja ei viikkomääräisesti ole, joka tosin tarkoittaa myös sitä että omatoimista opiskelua harrastetaan vähintään 10-15 tuntia viikossa koulun lisäksi.

Pikku hiljaa sitä alkaa olemaan sellainen tuntuma elämiseen, olemiseen ja lähinnä kommunikointiin, että tarvitsee ruveta katselemaan työllistymismahdollisuuksia. Koska Englanti ja varsinkin Lontoo, ei todellakaan ole mikään erityisen halpa maa elää ja asumiskulut jaetussa kolmiossa kuukausitasolla hipoo n. ~900€/kk ja siihen sitten ruuat, matkakortit, puhelimet ym. kulut päälle ei KELA:n tuella aivan hirveän pitkälle pötkitä. Jos sitä jonkinlaisen hanttihomman löytäisi missä voisi jollain tavalla joustavasti käydä sen 15-20 tuntia viikossa käydä vääntämässä niin ei tarvitse ihan vesi&leipä-linjalle mennä. Toistaisesti olen vain hieman katsellut vaihtoehtoja, mutta eiköhän se tässä muutaman viikon sisällä rupea muuttumaan tutkimisesta teoiksi ja sitten päivät rupeavatkin olemaan aika täyteen tuupattuna.

Eiköhän sitä tule kirjoiteltua jatkossa tänne hieman enemmänkin, nyt kun on niin sanotusti saanut pään auki. Hieman oli jäänyt unholaan tämä tämmönen blogin pitäminen kun asuikin hetken aikaa Suomessa. Katsotaan nyt, yritetään jotain saada aikaiseksi.

Slacklining

Tervehdys Haukilahdesta, ihanaihanalämmin kesäpäivä taas takana. Kaiken muun kivan lisäks kokeilin tänään uutta lajia...tai ehkä ennemminkin asiaa; nuorallakävelyä :)

Sampalla kylässä olevalla itävaltalaisella kaverilla oli mukanaan "slackline", eli näppärästi esim. kahden puun väliin viritettävissä oleva köysi. Hän opetti meitä lajin saloihin ja oli itse ehkä pikkusen eri levelillä kun esim. meikäläinen. :) Hauskaa hommaa nuorallakävely oli, tasapaino ja keskittyminen oli ainakin koetuksella.

Here we go...

...or maybe not! :D

Joonaskin sattu tuleen sopivasti visiitille.

Näin me kaikki opetellaan kävelemään tuitui ^_____^ Samppa autto mua näin alkuun, joten mä jaoin 5 min kokemuksella oppeja Jontulle.

Mikä sieltä tuleeee!

True skillz

Mäkin pääsin lopulta puulta puulle, mutta siihen vaadittiin hazardia tyyliä, eli sen verran vauhtia ettei yksinkertasesti ehdi pudota..

Sillä voi myös keinua! Ja köyden omistajan elkeistä päätellen tehdä melkein mitä vaan.

Oli kivaa! Tommonen ei edes vie paljon tilaa ja sen voi virittää lähes mihin vaan mistä löytyy kaksi sopivalla etäisyydellä olevaa uloketta. Uus ajanviettotapa bongattu!

Home is where your heart is

Tulin tänään pitkästä aikaa Espooseen moikkaamaan pikkuveljeä, joka pitää kotia pystyssä porukoiden Hawaiin matkan ajan. Viihdyn täällä Haukilahdessa ihan superhyvin - enkä vähiten siks, että perhe on mulle rakkainta maan päällä. Sen lisäks Espoon itäpuoli on alueena ihan yks lemppareimmista Suomessa.


Oon asunu täällä viimesesta neljästä kesästä kolme kokonaista ja yhden ei ihan kokonaisen, ja kaikista Suomen paikoista voisin kuvitella asuvani pysyvästi juuri täällä. Siitäkin huolimatta että mun lapsuus- ja nuoruusmuistot sijottuu Helsinkiin aina 19-vuotiaaksi asti. Siinä välissä on toki koluttu vähän muitakin kontuja, ja vaikka se ei ihan IHAN oikeasti pidäkään paikkaansa, tuntuu että Suomi on tältä erää nähty.


Nyt kun innostuin, niin nostalgisoinpa tovin. Mä loikkasin 16-vuotiaana uteliaana ja itsenäisenä naisenalkuna (forrrr sure. :) kokeilemaan, millasta on elää sisäoppilaitoksessa 25 muun tytön kanssa. Kolme vuotta ajeltiin (tai krhm, äiti ja iskä ajeli) siis Ypäjä("missä se on??")-Helsinki-väliä, ja niinä aikoina tuli kierreltyä siellä suunnilla osin muuten vaan ja osin heppojen kanssa kisailemassa. Se puoli Suomesta siis valloitettu, CHECK!


Kun lukioaikojen jälkeen muutin vielä hetkeksi Helsinkiin, olin jo toinen jalka Tampereella odotellen kuumeisesti muuttoa tulevan mieheni ;) luo. Jani oli siis hurmannut mut hyvissä ajoin jo lukion kakkosluokalla ja 19-vuotiaana tie vei sillä erää Tampereelle, missä aloitin opiskelut. Tampere on kiva ja kompakti ja siihen liittyy monia mukavia muistoja, mutten silti jotenkin koskaan ole kotiutunut sinne. Uskon kuitenkin, että se on nimenomaan se kaupunki, josta joskus 20 vuoden päästä tulee nuoruusfibat kaikkein vahvimmin.

Tampere-aikana oon myös töiden puolesta päässyt reissaamaan Suomessa vähän siellä sun täällä, Porista Jyväskylään, aina Lappia myöten. Monia paikkoja, joissa ei muuten olis tullut käytyä, on koluttu näiden vuosien aikana. Ehkä siitäkin tulee se tunne, että Suomi on "nähty".

Mutta on yksi Tamperetta ympäröivistä pikkukunnista, jolla on erityismerkitys mulle - nimittäin Kangasala! Siellä on nimittäin kasvanut mun armas mieheni ;) Ja pakkohan mun oli näin ollen kokea elämässäni, miltä tuntuu aitona Kangasalalaisena oleminen, ja tänä kesänä oon saanut kokea sen. Viides kaupunki, jossa olen Suomessa asunut, on siis, TADAA: Kangasala. Kangasala on ihana paikka ja mun isänmaallisuus nousee aina huippuunsa siellä. Huonoiksi puoliksi voitaneen laskea äärimmäisiin mittasuhteisiin paisuva hevos- ja/tai koirakuume, sillä on oikeesti rikos, ettei ihmisellä ole hevosta tollasessa paikassa. Täydellisiä maastoja ja paljon lääniä missä temmeltää, oi voi. Lisäksi; etsipä Kangasalta jalankulkija, jolla EI ole koiraa vieressään jolkottelemassa..


Uteliaisuus vetää kuitenkin matkaan, ja halu nähdä lisää tekee levottomaksi aina, kun on pitkän aikaa paikallaan. Me päätettiin Janin kanssa juuri, että lähdetään syksyllä Lontooseen Janin opintojen takia. Vaikka henkilökohtasesti oon ollut vastarannankiiski kaupunkivalinnan suhteen, niin pikkuhiljaa alan innostua - ihan vaikka vain uteliaisuudesta. Aina voi oppia lisää ja mahdollisuus nähdä maailmaa uusin silmin on ihan mieletön lahja.

Lontoosta tulee ehkä mun elämäni toinen ulkomainen kotikaupunki, mutta maailmassa on silti vielä miljoona paikkaa, jotka täytyy nähdä! ;)

ps. Kuvat on iltakävelyltä, pysähdyin katselemaan joutsenperheen illastamista merenrantaan.

pps. Loppuun pakko mainita, että Nam. Vakuutuin just mun pikkuveljen mausta lihan suhteen: tämmöset kaunokaiset odotti mua kun saavuin Haukilahteen:

R.I.P. Jodie__

Elämässä on tullut vietettyä aikaa erikoisten asioiden parissa. Vaikka sitten ihmisten naamakuvia netissä tsekkaillen. Mulla on viha-rakkaus-suhde sosiaaliseen mediaan, ja koska kyseinen viestintämuoto on nykyisin niin pirstaloitunut, tuli mieleeni, että jostain voisi karsia. Poistin taannoin profiilini (ainakin aikoinaan) teinien suosimasta IRC-galleria -yhteisöstä - joskaan tämä kovin radikaali toimenpide ei näkynyt kovin merkittävästi ajankäytössäni nyt parin vuoden kirjautumattomuuden jälkeen. Hyvä yri silti!

Ihan kaikesta ei silti voi ainakaan makeita nauruja nauramatta päästää irti. Oli ihan pakko tallentaa koneelle Jodie__-nickin alla toimineeseen profiiliin lataamani kuvat, koska... no, katsokaa itse.

...Moi oon Johanna 19v. ja tykkään väännellä naamariani! (Toim. huom. tykkään tosin tehdä sitä ihan liikaa edelleen, en tiedä onko elämä muuttunut siis mihinkään)

En tosin taida olla ainoa suvussani. :')

TIDIII

Aijai. Tän kuulimpaa penkkariporukkaa ei pysty löytään. Vois ehkä sanoa että Voi Niitä Aikoja, armaat Ypäjän tytöt!

Jou! Eli YO. Jotenkin näytän tässä kyllä enemmän ahdistuneelta kuin onnelliselta...mutta toivotaan että se johtuu siitä puheesta jonka pidin juhlassa ;D

Tykkään myös 1-vuotishääkuvassani näyttää 12-vuotiaalta. :) Ei sillä, ei Janikaan miltään aikuiselta tässä näytä. Että otan osaa teidän huoleen meidän aikuisuudesta silloin Äidit ja Mummut, taidettiin me olla aika lapsia.

Oi mikä aarrekuva. Sarlotta-rakas ja pikkupikku-Johanna.

Tykkään myös napamittaisista paidoista as you can see. :::D

Parolan aikana meitä rääkättiin pitkillä eroilla ja isoilla puhelinlaskuilla - mutta pääsin sentään tupatarkastukselle.

Vaimolla on ollu vähän ikäväääää..!!!

Viimesenä helmenä pohjalla: Team J&J Turkissa joskus vuonna nakki. Totaalirepeämisen paikka, go suAmituristit!

MO.

Hei. :)

Blogi otti pienen välikuoleman, hups. Tästä ei voi lähtee kun uuteen nousuun!

Oon tässä viime viikkoina kuullut useammalta kuin yhdeltä ( ! ) ihmiseltä, että meidän blogia seurattiin silloin kun täällä vielä tapahtui jotain. Niinpä sain hetkellisen motivaation tulla tsekkaamaan pitkästä aikaa, miltä täällä näyttikään. Enää ei tuu kirjoitettua sitä lapsuudenaikasta 20 sivua kirjeitä ja 5 sivua päiväkirjaa per päivä, joten onnistuiskohan pari blogitekstiä per kuukausi?? ;)

Siispä pikapäivitys: ollaan väliaikasesti asumassa Kangasalla, Jani töissä ja mä opintojen parissa. Viimeistään syksyllä on edessä taas uusia tuulia, joista lisää jossain vaiheessa kun jaksan selittää, mistä on kyse. :)

Siihen asti: nauttikaa helleaallosta ja syökää paljon jädee!

Tampere-tietoutta

Nyt tulee sellasta sisäpiiritietoa että! ...

Söin eilen niin makoisan pinaatti-pinjansiemenmunakkaan täällä Tampereella, että vinkkaan siitä teillekin! (Ja ihan vähän haluan muistaa tän itsekin, niin voin mennä nappaamaan saman setin uudemman kerran ;)

Menkää siis GastropubTuulensuuhun! Siellä on hyvän ruuan ja hämyisen tunnelmallisen ilmapiirin lisäksi ihan komeat valikoimat juomia.

Ei muuta, MOI!

;)

Don't save it all for Christmas Day

Find your way
To give a little love every day