Megaikävä!

Tuu jo kulta tänne <3

Forever 24

Sain tänä vuonna vähän lisäaikaa ennen vanhenemista muuttamalla toiselle aikavyöhykkeelle. Lisäksi saavutin sen pisteen elämässäni, että päätin tästä eteenpäin olevani vuodesta toiseen 24-vuotias, eikä päivääkään enempää. En varsinaisesti jaksa kriiseillä ikävuosien lisääntymisestä, mutta sanotaan nyt näin, että jostain syystä ekaa kertaa en haluais ajatella, että mulla on huomenna synttärit.

Olin vähän muikeena Ystävänpäivänä, kun löysin Janin kukka/suklaa/nalle-lähetyksen ovelta..<3 Ihana mies!

Eilen illalla täällä Washingtonissa ranskalainen tuttavani ihmetteli kovasti, miksen haluaisi lisää vuosia itselleni. Hän ei voinut ymmärtää, miten iän lisääntymisen voisi nähdä negatiivisena asiana - kokemusten lisääntyessä kun ihmisestä tulee hänen mukaansa viisaampi ja mielenkiintoisempi. Mun mielestä itse asiassa tosi kiva ajattelutapa! Täytyy varmaan itsekin alkaa hokea tota itselle ;)

Päästiin työkaverin kanssa viime viikolla NBA-matsiin. Oltiin ihan täpinöissä, olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa keskelle sitä fiilistä katsomossa!! Saatiin vielä hyvältä uudelta tuttavuudelta liput ihan kentän lähelle, ei huono!

Washington Wizards - New York Knicks. Nykkiläiset vei..

Tähän viikkoon on mahtunut paljon, vaikka muutama päivä on mennyt harmi kyllä mahatudin parissa sängyn ja vessan välillä spurttaillessa. Töissä päivät juoksee vauhdilla, joten nautiskellaan siis täysillä NYT! Multa on vielä monet ns. turistikohteet kiertämättä, mutta sen sijaan oon pyrkinyt mahdollisimman monena iltana käymään jossain uudessa paikassa. Mut paremmin tuntevat tietää, että rakastan ihan normaaleissa päivittäistavarakaupoissa kiertelyä (noh, erityisesti täällä loputtomien hyllykilometrien ihmemaassa...) ja saatan helposti kuluttaa esimerkiks WholeFoodsissa pari tuntia ja tulla ulos ostamatta muuta kuin boksin salaattia seisovasta pöydästä. Jani vannotti mua, että kierrän täälläoloaikana kaupoissa niin paljon, ettei sen tarvi enää viimesinä viikkoina odotella mua joka kerta kauppaan mennessä paria tuntia, kun jään vertailemaan lähisupermarketin mehutarjontaa tai tutkimaan mitä salaattibaarista tänään löytyy. Hah, katotaan onnistunko! Yritys on ainakin ollu kova ;)

Nyt jo Suomeen takas kotiutuneen työkaverini Susannan kanssa vilkuttelemassa Obamalle Valkosella Talolla. Taloon kierrokselle pääseminen on mahdollista mutta hankalaa, joten se jää todennäkösesti tältä reissulta väliin.

Rakkaaksi ystäväkseni ja viikoittaisella tasolla useiden pitkien puheluiden kohteeksi muodostunut American Airlineskin jaksoi yllättää mut tällä viikolla. Lähemmäs pari kuukautta kadoksissa ollut matkalaukkuni oli majaillut koko tän ajan Heathrow'n lentokentällä Lontoossa, missäs muuallakaan. Sain kaivatun omaisuuteni takas perjantaina, mutta puhelinkeskustelut jatkuu varmaan yhtä antoisina ens viikolla, ja koskee tästä eteenpäin kadonneiden tilalle ostettujen tavaroiden korvaamista jne. Pari kuukautta on aika pitkä aika odotella laukkua ilman vaatteita, joten tässä nyt sitten raavin päätäni kaiken tän uuden ja vanhan tavaran keskellä...

Työmatkalta randomisti räpsästy kuva. Tää nyt ei ehkä kerro paljon :D ...mutta tästäkin käppäillään joka aamu!

Sanoinkohan viimeks mitään näistä keleistä täällä? Tän vajaan kahden kuukauden aikana oon päässy näkemään nimittäin niin monta erilaista säänalaa, että melkein jopa Lontoon vaihtelevat kelit jää kakkoseks! :D Sateenvarjo on ja pysyy siis tiukasti laukussa joka päivä ovesta ulos lähtiessä. Tasan viikko sitten täällä tuli lunta vaakatasossa, tänä viikonloppuna taas nautiskeltiin parinkymmenen asteen lämmöstä ja mielettömän virkistävästä kevätauringosta. Eikä täällä kovin usein sada, mutta sanotaan näin, että sitten kun se sattuu kohdalle niin tarvittais kyllä ehkä joku Nooan arkki, että säilyis kuivana siitä luonnonilmiöstä. Kerran pääsin moiseen kuuroon just metrolta töihin kävellessä, ja ekat 1,5 h vietinkin työpaikan saunalla housuja ja sukkia hiustenkuivaajalla kuivaten ja silittäen..

US Capitol on tästä kotihuudeilta noin 25 minsan kävelyn päässä suoraan etelässä. Kivaa lenkkeilyseutua!

Mun tän viikon kotikaveri oli Ilona-kissa, jonka hoitajana olin vuokraemännän matkan ajan.

Nyt kutsuu nukkumatti. Seuraava viikko pitää alottaa taas pirteenä, joten unta kuulaan. Haleja o/

Love,
Jo

Greetings from the U.S. of A.!

Kukkuu! Washingtonissa ensimmäinen kuukausi on takana. Ihan mielettömän ihana kaupunki, joskin tosi erilainen kuin mikään muu jenkkikaupunki missä oon käynyt. DC on ylväs, korrekti, classy. Täällä ei ole samanlaista energiaa ja sykettä kuin esimerkiksi Chicagossa. Sen sijaan täällä on paljon valkoista kiveä, poliiseja ja valtaa.

Me ja kaupungin korkein rakennelma, Washington Monument..se ei ehkä pääse ihan oikeuksiinsa tässä kuvassa, öhöm.

Embassy of Finland, Washington, DC.

Suurin osa ajasta mulla menee luonnollisesti töissä, ja ne päivän muutamat vähäiset vapaatunnit on kullanarvoisia taas. Oon viihtynyt suurlähetystöllä ihan hyvin, ja tää on mulle ihan loistava oppimismahdollisuus. Kauppapoliittisella osastolla pääsen kiertämään mielenkiintoisia seminaareja, kokouksia, kongressin kuulemistilaisuuksia yms. ja raportoin niistä sitten eteenpäin. Lisäksi tutkin milloin mitäkin kaupankäyntiin vaikuttavia poliittisia päätöksentekoprosesseja. Omissa opinnoissa näitä aiheita ei ole paljon käsitelty, joten jälleen opitaan uutta :)

Tältä näyttää lähetystö sisältä.

Metroasemat näyttää täällä aina samanlaisilta. Scifiä!

Asun ihan eri puolella kaupunkia kuin missä työpaikka on, ja julkisilla matkustaminen on alkanut jo vähän kypsyttää. Lontoossa ehti tottua toimivaan metrosysteemiin - täällä metrolla pääsee kyllä nopeasti moneen paikkaan, mutta esimerkiksi lähetystöalueelle kävelee metrolta 25 min. Eipä se paha ole, mutta aamukiireessä jokainen ylimääräinen työmatkaan kuluva minuutti tuntuu pitkältä, tiedätte kyllä. Kaipaan taas vähän pyörää, mutten taida viitsiä näin lyhyen ajan takia panostaa mokomaan ylellisyyteen.

Voishan täällä vuokrata pyörän... Miks Helsingissä ei säily yhtä siisteinä nää lainapyörät?

Tältä näyttää tavalliset, keskiluokan asuinrakennukset täällä. Hulppeita omakotitaloalueitakin löytyy tosin toki. Pihoissa on vaan kyltit, joissa lukee "CIA:n vartioima", en oo sit hirveesti viittiny jäädä kuvailemaan.

Lisäksi, mitä olis Johannan elämä ilman punttisalia. Laskin just, että oon käynyt täälläoloaikana jo kuudella eri salilla...hups. Tosin kaikki on saman ketjun saleja. Päätin kuitenkin palata sille salille, johon heti tänne tultuani alunperin liityin. Se on työpaikan lähellä, aika pieni mutta hyvin varusteltu, ja aina ihan mielettömän siisti. Henkilökunta on mukavaa ja sali ei yleensä ole ihan täynnä muuten kuin ehkä maanantai-iltaisin kun huonoa omaatuntoa viikonlopusta potevat ihmiset änkeää samaan aikaan sinne. Plussaa siitä, että salin vieressä on WholeFoods Market, jossa voi ennen kotiinlähtöä käydä tekemässä ruokaostokset ;) Täydellistä.

Joku valkonen tönö... ;)

Kaikkea muutakin on kyllä ehditty harrastaa. Kaupunkia on koluttu ristiin rastiin uusien työkavereiden kanssa. Janinkin kanssa ehdittiin kierrellä paljon sillon kun tultiin, nythän elämme siis eri puolilla maailmaa toistaiseksi, jos ja kun asia ei ole täällä tullut ilmi. Washington on kovin käsiteltävissä oleva kaupunki, täällä voi helposti kävellä paikasta paikkaan ja alueet tulee nopeasti tutuiksi. Sen lisäksi, mikä vois olla helpompaa tälläselle suuntavaistoihmeelle kuin se, että kadun nimet on itä-länsi -akselilla nimetty aakkosittain ja pohjois-etelä -akselilla numeroittain... (Silti joudun ehkä myöntämään, että Janin antama maailman paras joululahja, puhelin jossa on navigaattori, on tullu mitä parhaaseen käyttöön täällä kun se ei itse mun henkilökohtasena kartanlukijana ole ollu paikalla...)

Jani ja Verizon Center, jonka sisäpuolelle en ole vielä päässyt viihdyttämään itseeni lätkällä tai koriksella. Se on kyllä to do -listalla!

Shoppailuun on ollu kerrankin PAKOTTAVA tarve. ;) ... American Airlines hukkasi tänne tullessa toisen matkalaukuista, ja sinne menivät työvaatteet, muutama pari uusia kenkiä jne. jne... Ei paljon harmita! :( On meinaan aikamoisen työn takana löytää 155-senttisenä jakkupukuja, mekkoja, kauluspaitoja ja muuta sälää. Varsinkin kaupungissa, jossa ollaan keskitytty kaikkeen muuhun paitsi hyvin shoppailumahdollisuuksien tarjoamiseen. Missä ihmiset ostaa vaatteensa, netissä? Niin mä ainakin päädyin tekemään...

Lemppari-shopping mall: Pentagon City.

Kevyt kenttälounas?

Washington kuittaa. Terkkuja Janilta Lontoosta! Meillä on ikävä teitä, ja toisiamme.

Love,

Jo

Suomi-Joulu.

Musta tuntuu tän joululoman jälkeen yhä vahvemmin siltä, että voitais Janin kanssa perustaa joku "Kävele kengänpohjasi puhki ja koe enemmän" -neuvontapalvelu kaupunkimatkailijoille. Terveisiä tällä kertaa Washington D.C.:stä, sitä ennen New Yorkista ja tottakai Suomesta :) Kengänpohjia on kulunut, mutta me ollaan jälleen montaupeeta kokemusta rikkaampia. Jani lähti just kohti Lontoota ja mä jäin Washingtoniin ihmettelemään, että kuinkas se yksin asuminen taas menikään...

Joululoma Suomessa oli jälleen kerran mitä muutakaan kuin aivan unohtumattoman ihana, lukuunottamatta inhottavaa virusta, joka alko ilmotella olemassaolostaan just sopivasti Suomeentulopäivänä. Eipä siinä sitten mitään, jäi vain monta ihanaa ja rakasta ihmistä moikkailematta, kun vähäiset vierailuihin varatut päivät kulu sängyn pohjalla köhiessä ja kuumetta mittaillessa. Oli kuitenkin ihana viettää aikaa kotona ja kodeissa (koti kun näyttää olevan aika epämääräinen käsite meille nykyisin), ja oon aivan mielettömän onnellinen ja kiitollinen ihmisistä mun elämässä.

Tältä näytti meidän Lontoon kämpän lattia pari päivää ennen lähtöä. Ikävä kyllä mun täytyy todeta, ettei se poikkea ihan hirveesti näkymästä mun uuden Washingtonin kämpän lattialla juuri tällä hetkellä, vaikka tänne tulosta on jo muutama päivä... Tekosyynä vähäinen kotona vietettyjen hereilläolotuntien määrä.

Lontoon kotipihassa viimesenä päivänä ennen Suomeen lähtöä.

Veikkaan, että Jani on yrittänyt tällä kuvalla demonstroida joulun alla Suomessa vallinneita sääolosuhteita. Ja onnistunut siinä aika täydellisesti ;)

Tässä taasen demonstroidaan sitten mun olotiloja joulun aikana. Muhun iski monen vuoden tauon jälkeen kunnon flunssat ja henkitorventulehdukset ja mitä lie, joten sain pienen pakkoloman ja syyn maata sängyssä ja katsoa....näköjään muumeja. :D

Oltiin ensin vajaa viikko Kangasalla Janin äidillä ja vietettiin siellä joulua ihanassa seurassa. Jonkin verran kierreltiin myös pikamoikkailemassa sukulaisia ja kavereita. Janin äitiä kuuluu kyllä kiittäminen kärsivällisyydestä meidän epämääräisten tavaroiden keskellä asumisesta koko syksyn...!

Tiukat taideteoshuutokaupat menossa pelilaudalla. Mun sohvaperspektiivistä kuvattuna, koska simahdin ensimmäisen pelin jälkeen kuorsaamaan kuumettani pois sohvan nurkkaan. ps. Toivottavasti kukaan ei saanu tartuntaa...

Jani pääsi myös säbäkentälle hurvittelemaan. Aika vauhdikasta menoa, johtuu ihan varmasti vauhdista eikä mun kamerankäyttötaidottomuudesta ;)

Joonas ja Jani jonkun lelun kimpussa.

Kangasalta siirryttiin Espooseen vielä muutamaksi päiväksi. Ehdittiin käydä myös Turussa ja vähän siellä sun täällä. Joulu meni ihan liian nopeesti ja loppu kesken.. En tykkää yhtään hyvästellä rakkaita ihmisiä edes lyhyeksi aikaa, joten vaikka tiedossa oli ja on kivoja seikkailuja, oli haikeeta lähteä Helsingistä kohti Nyciä 30.12.

Leffassa Hermansien voimin. Rivistössä vasemmalta Sameli, Joonasa, Jani, mä, äiti ja iskä. Julia puuttuu, missäköhän se viiletti kun missas Kolme muskettisoturia :)

Love,

Johanna

East meets Westfield

Lähdettiin tänään vielä vuoden viimeselle kunnon kaupunkikierrokselle näissä maisemissa. Suuntana meillä oli tällä kertaa ostoskeskus Stratfordissa, sekä Janin koulu, jonne mäkin ajattelin käydä tekemässä pienen tutustumiskierroksen. Toisin kuitenkin kävi; vieraiden sisäänkirjaaminen oli sallittu ainoastaan henkilökunnalle, ja kun koulun porteista ei ollut sisään kävelemistä, jouduin tyytymään kohtalooni ja hipsimään kadun toiselle puolelle Starbucksiin odottelemaan Jania. Ei niihin yliopistoihin niin vain sisälle kävellä, HA!

Poplarin DLR-asemalta on muhkeat näkymät suoraan Canary Wharfiin, jossa suurten kansainvälisten pankkien toimistorakennuksia on tuhka tiheään. Tänne mm. Bank of American, HSBC:n ja Barclaysin tuhannet työntekijät rientävät joka aamu ja sitten taas iltakuuden maissa täyttävät Canaryn metroaseman ääriään myöden.

Jani lempparipuuhassaan eli selvittämässä reittiä seuraavaan kohteeseen...taii, lähimmän Starbucksin sijaintia..mm, taiiii..stalkkaamassa kavereiden Facebook-päivityksiä.. Täällä voi kyllä sanoa, että uuden sukupolven älypuhelinten kaikki ominaisuudet tulee käyttöön ihan parhaimmillaan.

Tower of London osui matkan varrelle metroa vaihtaessa. Täällä yksi inspiroivimmista jutuista rakennuskulttuurissa on se, että kontrasti vanhojen ja uusien rakennusten välillä on niin iso. Vierekkäin saattavat olla 1800-luvulla rakennettu kivilinnake ja 2000-luvun lasipäällysteinen pilvenpiirtäjä.

Lontooseen on hiljattain valmistunut Euroopan suurin ostoskeskus. Kyseessä on Jenkeistä meille jo tutun Westfield-ketjun kuopus. Ostoskeskus on meiltä tosi kivasti saavutettavissa olevan matkan päässä, joten nyt puhutaan aiemmin niin pahamaineisesta Itä-Lontoosta. Kaupungin itäisen puolen meneillään oleva kasvojenkohotus on tiivistahtista ja alueen kokema muodonmuutos on silmiinpistävä ainakin, jos katselee siellä vielä jäljellä olevaa vanhempaa arkkitehtuuria..:) Itäpuolelle siis rakennetaan nyt paljon, eikä vähiten siksi, että ensi kesänä järjestettävät Lontoon olympialaiset kisataan nimenomaan näillä seuduilla.

Matkalaukut jo kovasti kuumottelee tossa meidän pikku huoneen lattialla... Taidan kuitenkin pakata vasta tuntia ennen lähtöä, eiks se oo ennenkin sujunu niin ihan mainiosti.

- Jo

ps. Enää viikko jouluun!!!

Harrods-shopping

No moi. Käytiinpä tänään ehkä yhdessä maailman tunnetuimmista tavarataloista, Harrodsilla. Oon kyllä kuullut legendaarisia tarinoita kyseisestä ostosparatiisista, mutten silti vanhana kunnon nettishoppailijana osannu odottaa mitään ihan noin ylvästä ja arvokasta rahankulutuselämystä.

Jani toimi menestyksekkäästi mun turistioppaana.

Mua ei tarvinnut ihan hirveen montaa minuuttia vakuutella menettämään sydäntäni (ja viimesiä opintotukien jämiä) tälle putiikille, sillä Jani johdatteli mut strategisesti suklaaosastolle, jossa sadat erilaiset käsintehdyt konvehdit suorastaan kilju päästä mun huostaan... Tummaa suklaata pekaanipähkinöillä, inkiväärillä, shampanjalla, chilillä, mmmm. Kiduttaisitteko mua vielä vähän lisää??! Loppujen lopuks ne opintotuen jämät ei venyny kovin moneen loppuunsaatettuun ostokseen, mutta nyt ainakin tiedän minne meen sitten kun oon täällä vakkariduunissa ja mieli tekee hemmotella itseä.

Suklaaosaston jälkeen menetin kai totaalisesti malttini, koska tän jälkeen ei kameralta löydy enää todisteita meidän kierrokselta tavaratalon syövereissä.. Ymmärrän ehkä tän päivän jälkeen taas hitusen paremmin ihmisiä, jotka menettää sydämensä esim. ihanille laukuille ja on valmiita maksamaan niistä pienen omaisuuden. Varoituksen sana; tollanen paikka vain pistää pään sekasin!! ;)

Tavaroiden esillepano oli aika ihanaa ja huokailin ihastuksesta vähän väliä. Lisäksi mieleen jäi myyjille iskostettu standardilause, joka täytyy kysyä joka asiakkaalta heidän maksettuaan ostoksensa: "Mihin voin ohjata teidät seuraavaksi?" Siis selkeesti ihan paras paikka mun kaltaiselle tyypille, joka on hukassa aina ja joka paikassa. Täytyy muuten vielä mainita, että myyjiä on tossa puljussa mitättömät 5000-6000... Palvelua ei pitäis siis olla vaikea löytää joka rekin takaa.

Joskin myyjille on varmasti asetettu tiukat säännöt asiakkaiden palvelemisesta, on myymälässä asiakkaanakin vierailevia varten laadittu hieman ohjeistusta. Paikalle ei sovi saapua muun muassa hieltä haisevissa treenikamoissa jättiläismäinen reppu selässä roikkuen, saati sitten hiihdellä ympäriinsä mäkin juustohamppari kourassa. :D Miten käy siis tuulipukukansalle Harrodsin ovella? Me päästiin ainakin tällä kertaa sisään, huh. Ne ei onneks huomannu että mulla oli pitkän takin alla juoksuhousut. Ja Janikin siirsi reppunsa selästä kädessä kannettavaksi.

Löydettiin myös ulos.

Harrods sijaitsee Lontoon länsipuolella Knightsbridgen metropysäkin tuntumassa.

Löysin myös kivan auton!

Menkää Harrodsille! Mutta ilman tuulipukua. Ja mieluummin vasta opiskelijabudjetin ohittaneella aikakaudella.

Love,

Johanna