Pikapäivitys meidän elämästä blogiin vielä näiden hiljaisten kuukausien jälkeen harhailevalle: Asutaan Tampereen keskustassa kämpässä josta ei voinu kuvitella olevansa tykkäämättä kun sen näki. Just meidän tarpeisiin sopiva kaksio, jossa pidetään majaa ens kesäkuun loppuun asti. Haluttiin pitää suunnitelmat avoimina ja joustavina ja olla tekemättä mitään pidempään sitovia ratkasuja, ja tällanen määräaikaiskämppä sopi meille mainiosti (sillä sivuhuomautuksella, että mä olisin ja oon kyllä tänne paluun ensimmäisestä päivästä asti ollu valmis tekeen u-käännöksen suoraan takasin toiselle mantereelle...).
Mä oon omistanu inkkarikesäni opiskelulle ja sille aion omistaa myös alkamaisillaan olevan lukuvuoden. Multa pääsi iso helpotuksen huokaus, kun ekat Suomessa paluun jälkeen tekemäni kurssit oli meksikolaisen vierailevan proffan pitämiä, ja sain jatkaa kommunikointia enkuks plus opiskella vähän interaktiivisemmassa ilmapiirissä kun perinteiset suomalaiset luennot. Motivaatio Suomessa opiskeluun on pyöree nolla viime vuoden jälkeen, mutta aion vääntää hampaat irvessä ton tutkinnon kasaan vaikka itteeni niskavilloista luennoille raahaten, jos ei muu auta. :'D Ja jonkin sortin dedicationia tässä tarvitaan ajanhallinnan suhteen muutenkin: oon tähän mennessä tehny opiskelujen ohessa duunia enemmän tai vähemmän koko ajan lukuunottamatta Chicagossa vietettyä vuotta, mutta nyt viimeistään on pakko rauhottaa mieli ja ajankäyttö koululle, että pääsee miettimään taas asioita elämässä eteenpäin. Muutaman työkeikan oon tosin jo salaa iteltäni lupautunu tekemään, mut ne on tositosi kivoja, joten niitä ei lasketa..
Oon kuitenkin entisen tapani mukaan levoton sielu ja keskittymiskyky herpaantuu helposti, jos hommat käy kovin samanlaisiks päivästä toiseen. Joudunkin aktivoimaan itseäni monenlaisilla jutuilla että aivot pysyy fokusoituneena. Kuten oon ehkä pari kertaa aiemminkin kertonu, mulle yks elintärkee juurikin tällasissa asioissa helpottava asia on urheilu, ja se on luonnollisesti aina mukana jossain muodossa. Kertoilen jossain vaiheessa enemmän mun tän hetkisestä treenistä, joka tapahtuu pääasiassa punttien parissa.
Mun toinen iso plan tälle syksylle oli..kyllä, koiranpennun ottaminen. Meillä oli jo kiikarissa monta syksyllä syntyvää kääpiöpinseripentuetta, mutta vuokranantaja ratkaisi tällä kertaa pohdinnat: just rempattu kämppä + pentu = not gonna happen. Mä olin kyllä sinnikäs, mutta ei päästy sopimukseen pitkän puhelunkaan päätteeksi. Ensi vuoden puolelle menee siis meidän koiranhakureissut. Tää haave on ollu mulla niin kauan, ettei siitä taida päästä eroon kuin toteuttamalla. Eli koira tulee meille - jollain epämääräsellä aikavälillä.
Ehkä jotain rotia, teemoja tai syvempiä ajatuksia joskus myöhemmin. Tällä kertaa vaan tahmeet ja verkkaset sormet näppiksellä, sekä tyttö joka miettii kesäauringon kuivattamia hiuksia päästään repien, miks kannattaa pitää blogia Suomessa asumisesta.
