Kynnysten yli.

Me ollaan kohta oltu täällä jo kolme kuukautta, voitteko käsittää! Aika on menny ihan uskomattoman nopeesti, mutta toisaalta niin paljon on tapahtunu, että vois luulla olleensa täällä jo kauemminkin. Jos suurin osa jutuista onkin ollu amaaaazing, niin voin kertoo, että paljon on tullu eteen tilanteita, joista mieluiten vaan haihtuis pois... Nää liittyy enimmäkseen ihanaan, kauniiseen (huom. oon tosissani! Rakastan tätä kieltä) englanninkieleen. Joo, enkun puhuminen oli aluks aika takkuilevaa, ja on se vieläkin vähän. Mä kuitenkin lupasin itelleni jo alussa tehdä itteni tyhmäks mahdollisimman usein, ja vaan jatkaa yrittämistä raastavista epäonnistumisista huolimatta ;D... Niinpä oon sitten onnistunu tunkemaan itteni mitä eriskummallisempiin tilanteisiin tässä lähimenneisyydessä. No ihan perus.

Tänään pidin ensimmäistä kertaa elämässäni ryhmäliikuntatuntia. Me siis pidettiin harjotussessioita Group Fitness Instructor -kurssilla. Ja jottei homma menis ihan yksinkertaseks, pidin sitä englanniks, ja ohjasin semmosia liikkeitä, jotka ei tosiaankaan kuulu mun jokapäivän vakiosetteihin ;) (me ei hirveesti tuolla track-tiimissä vedellä "step and touch" tai "4..3..2..and march!":ia, haha :D) No, kyseessä nyt ei ollu kun muutaman minuutin kestävä sessio, mutta voin kertoa, että alkuun oisin voinu olla mieluummin vaikka siivoomassa vessoja kun siellä...

Se on kuitenkin jännä juttu, että kun vaan menee ja tekee jotain sellasta, joka ei houkuttele ollenkaan, ajan mittaan se tulee helpoks ja siitä alkaa jopa tykätä. Mulle on käyny näin niiiin monessa asiassa, että uskoisin tietäväni mistä puhun. En väitä, että vieläkään joka kerta jonkun haasteen kohdatessani toimisin niinku haluisin toimia, mutta ainakin yritän :)

Täällä ollessa mielenkiintosta on ollu se, että normisettikään ei oo normia siinä vaiheessa, kun kieli on eri. Täällä on kuitenkin mun mielestä jotenkin kummallisen erilainen meininki yrittämisen suhteen kun Suomessa. Yrittämiseen kannustetaan tosi paljon ja siitä palkitaan. Pointti ei oo se, tekeekö heti oikein tai täydellisesti - pointti on se, että koittaa tehdä parhaansa. Täähän vaikuttaa suomitytöllekin ihan loppuunjauhetulta kliseeltä, mutta kuinka monen mielestä tää homma oikeesti toimii Suomessa? Kuinka moni on valmis asettaan itsensä naurunalaseks tekemällä asioita, joista on vähintään epävarma ellei sitten täysin hukassa niiden kanssa?

Syksyn alussa muistan ajatelleeni, että voinkohan mennä design-kurssille kun en oo mikään oikee taiteilija. Nyt sain siitä kurssista A:n, joten miks mun olis pitäny olla taiteilija? Aina voi yrittää - ja sitä paitsi, vaikka mä olisin saanu D:n, olisin silti voinu olla tyytyväinen, koska ainakin yritin. Ja aion yrittää myös jatkossa.

Päivän filosofointikiintiö tuli just täyteen, siispä unten maille ja huomenna kohti uusia haasteita o/

Jani ja syksy-Evanston.

I just want my internet! x'0

Hahaa, nyt on näillä nördeillä vaikeet ajat takana (ja edessä), kun kotinetti ei oo toiminu viikkoon ;D Oon varmaan unohtanu noin kolme miljoonaa asiaa joista olisin halunnu kirjottaa tänne, höh. Parin viime viikon aikana on kuitenki ehtinyt ainakin jakso vaihtua, flunssa sairasteltu, suomifiilistelyjä suoritettu ja paljon muuta mitä mun aivojen datatila ei enää pysty muistamaan.

Laitan ehkä taas vaan ison kasan kuvia, miten ois?

Gurnee Mills on HUUUUGE!

Viime sunnuntaina tehtiin (erinäisistä kommelluksista johtuen lyhyeen loppunut) reissu Gurnee Millsiin, jättimäiseen ostosparatiisiin n. 1h ajomatkan päästä meiltä. Mukana oli Suomi-vieras Hanna ja Emmelie, ruotsalainen vaihtari mun koulusta. Mun päivän tavote oli löytää lenkkarit ja sateenpitävä takki, mutta loppujen lopuks päivän hyödyllisin ostos oli Nike Storesta bongatut lasten baseball-hanskat hintaan $2,99. :D Käytän niitä pyöräillessä, ne on oikeesti hyvät (ja söpöt)! Sateenpitävät takit ja oikeenkokoset lenkkarit jäi kauppaan ja nyt kastun edelleen joka päivä + pidän kolmia pohjallisia nykylenkkareissani, mutta jospa tästä joku päivä tonne Sports Authorityyn ehtis kipaseen... ;D Noi ostoskeskukset on täällä kyllä uskomattomia, kun aikaa saa helposti kulumaan vaikka 12 tuntia, jos siihen vaan on mahdollisuus.

Väsyneet (ja flunssaiset) tytöt valmiina sunnuntaishoppailuun.

Janiki oli todistetusti mukana.

Tää on pakko aina kokeilla Gurneehen mennessä: toivomuskaivo, johon heitetään kolikko ja se pyörii tota pyöreetä juttua vasten tosi tosi kauan... Se on aina yhtä ihmeellistä ;)

Lyhyeen loppuneen shoppailureissun jälkeen lähdettiin vielä näyttään Hannalle meiän omia huudeja Evanstonissa. En tiiä oonko koskaan sitä täällä blogissa edes selittäny, mutta Evanston, jossa me asutaan, on Chicagon pohjoispuolella sijaitseva oma pikku kaupunkinsa. Tosi kivaa aluetta ja pääosin paljon rauhallisempaa, kun esim. mun koulun ympäristö... Vaikka koulumatka on välillä vähän rasittava, eipä oo silti valittamista :)

Mainin juna-asema, tie ulos Evanstonista, jos niin toivotaan. :)

Me ei olla Janin kanssa pahemmin tutustuttu Evanstonin ravintolatarjontaan, mutta nyt päätettiin mennä randomilla johonkin kivan näköseen paikkaan. Voiton vei paikka (nimee en muista, kuinkas muuten), jossa kokit paisteli ihanan näkösiä wokkiannoksia ikkunan edessä semmosella isolla kuumalla tasolla. Sisään mennessä kaikki osottautu vielä paremmaks miltä se alunperin vaikutti: reilulla kympillä sai koota omat wokkiannoksensa ja mikä herkullisinta, syödä niin paljon kun jakso. Ihan meidän paikka ~~c(:

Hanna liked it as well.

Tiistaina mulla oli muuten sellaset teippaukset koivissa että ei koskaan :DD Mun sääriä on nyt teippailtu aina juoksureeneihin jos sais juostuakin ilman että penikat huutaa armoo. Yleensä ne teipit on semmoset pienet ja sievät, muutama kierros jalkapöydän ja toinen mokoma säären alaosan ympärillä, mutta nyt lähettiin ilmeisesti hakeen jotain hardcore-tukia :D Fyssari otti ainaki hommansa vakavasti ja mullakin oli ehkä vähän hauskaa, ihmetellessä siinä vartin verran kun kinttuihin kieputellaan jos jonkinlaista käärettä.. Naurettiin toisen teipattavana olleen tiimikaverin kaa, että taidetaan olla "SUPER-injured"... Hauskinta on, että ei me nyt kuitenkaan olla. Mutta kokemus se oli sekin juosta tommosten pakettien kanssa :'D

Kyllä, tää kaikki oli mun jaloissa.

Nyt vois olla oikee aika ruveta tekemään noita läksyjä taas. Ens kerralla lisää kuvia ja tarinoita, I promise!

Perus jenkki

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää, älä siis pelkää. Eli tuulisuus jatkuu ja senkun yltyy tänään. Tuntuu, että jos olisin vähääkään pienempi niin ei tarvis käyttää jalkoja ollenkaan, tuuli vaan kuljettais eteenpäin.

Mietin tänään USA:ta matkustaessani bussilla kohti Evanstonia, kuinka ennen tänne tulemista tiesin, kun joku sanoo "perus jenkki" tiesin samantein mitä sillä tarkotetaan. Nyt kun olen asunut täällä kuin muutaman kuukauden, vasta, tuntuu että en enään tiedä mikä on "perus jenkki". Kun joku sanoo "perus suomalainen" tulee minulle tietynlainen, ehkä hieman hiljainen, ujo ihminen, ehkä joskus joissain tilanteissa hieman räväkkä, mutta ei yleisesti hirveän ulospäin suuntautunut ainakaan oudommissa tilanteissa. Ehkä jopa hieman mökö. Yleisesti ottaen maantien harmaat hiukset, ei lihava ei laiha. Ihon väriltään vaalea, punastuu suhteellisen helposti oudohkon tilanteen tullen. Perus uskomukseltaan "kristitty", mutta ei varsinaisesti koskaan ole kiinnostunut tai perehtynyt asiaan, ainakaan rippikoulua enempää. Kaikilla on ainakin suunnilleen samanlainen kuva, minkälainen on stereotyyppinen suomalainen. Sitten mietin näitä jenkkejä, ei minkäänlaista peruskuvaa minkälainen ihminen tulisi mieleen. Ennen kuvittelin ehkä, että tiesin minkälainen se oli. Nykyään kun katson nytkin ympärilleni, ihmisit ympärilläni vaikuttavat enemmän siltä kuin ne olisivat, Intiasta, Japanista, Kiinasta, Saksasta, Italiasta, Espanjasta, Mexicosta, Ruotsista, Englannista, Irlannista, eripuolilta Afrikkaa, Lähi-idästä jokapuolelta. Ja yllätyksekseni kun kuulen heidän puhuvan, puhuvat ne täydellistä englantia, joten he ovat todennäköisesti asuneet koko elämänsä täällä. En tiedä mihin tämä pohdiskeluni pitäisi johtaa, enkä tiedä minkätakia tästä kirjoitan. Huomasin vain itse ajattelevani asiaa tänään ja tajusin, että loppujen lopuksi maailman vaikein yleistys on "perus jenkki". Suomessa ollessa se tuntuu helpolta ja sitä luulee tietävänsä minkälainen on "perus jenkki", mutta loppujen lopuksi ei ole minkäänlaista hajuakaan, asia on vain yksinkertaisesti liian iso yleistettäväksi.

Se siitä aiheesta, tekisi mieli pohdiskella, kirjoitella lisää aiheesta ja mahdollisesti palaan vielä aiheeseen uusilla ajatuksilla ja jutuilla jatkossa. Tällä hetkellä kello rupeaa olemaan juuri sen verran, että minulla rupeaa olemaan kiire ensimmäiseen kotiotteluumme. Pitää toivoa, että tänään saisin jotain konkreettista aikaiseksi joukkueeni hyväksi, sillä minusta tuntuu että en jotenkin täysin ole lunastanut valmentajani ja kanssa pelaajieni odotuksia.

Tuulta ja sadetta

Morientes! Pitkästä aikaa täältä toiselta puolelta vesilätäkköä. Tänään sataa vettä ja tuulee, ensimmäistä kertaa ymmärsin minkä ihmeen takia joku kutsuisi Chicagoa nimikkeellä "the Windy City". Koska vesisade yltyi yltymistään koko tämän päivän, pakotti se minut ostamaan sateenvarjon, sillä en sellaista ennen tätä päivää omistanut. Noh, kävelin ulos CVS:stä josta löysin halvimman mahdollisen sateenvarjon pikaisesti. Ensimmäinen tuulahdus ja sateenvarjoni kääntyi täysin toisinpäin, se ei sitten kauan kestänyt. Siinä sitten taistelin heti ensimmäiseksi sateenvarjoani normaaliin muotoon jotta se suojaisi minua edes hieman sateelta. Tosin, en ollut ainoa ihminen jolle näin tämän käyvän tänään. Kymmenet ihmiset joita tänään näin kokivat saman ongelman, ehkä tässä kaupungissa välillä tuuleekin suhteellisen kovaa. Vaikka välillä tuntuukin, että ei täällä sen enempää tuule kun Jankassa.

Tekemistä kyllä on viime aikoina riittänyt ja tuntuu, että kokoajan on melkoinen meno päällä. Tällä hetkellä odottelen harjoituksiin lähtöä Barnes&Nobelin kahvilassa, sillä täällä on tarjolla ilmainen internet. Koti internetin kanssa on ollut hieman viimeaikoina ongelmia ja voi olla että sitä ei kuntoon saa. Perjantaina ja lauantaina meillä on meidän ensimmäiset kotiottelut. Peleihin on kuulemma järjestetty fanibussikuljetus koululta jäähallille. Saa nähdä paljonko väkeä ilmaantuu, sillä koululla on jonkin sortin homecoming bileet samaan aikaan. Lisäksi jäähalli ei ole aivan hirveän lähellä, vaan sinne ajaa sen 45 minuuttia yliopistolta. Odotan kuitenkin jo innolla viikonlopun kotiotteluita ja pitää toivoo, että itsekin saisi jotain aikaseksi niissä peleissä.

Koulun kannalta, tuntuu myös pitävän aina kiirettä. Vauhdilla edetään kirjasta toiseen, tämän viikon alussa palautin esseeni kirjasta "What is marketing?" ja tällä viikolla saa jo tehdä uuden esseen uudesta kirjasta nimeltään "Word of mouth marketing". Eli ei sielä ainakaan hirveämmin paikallaan junnata. Enemmänkin tuntuu, että joka viikolle pitäis lukee aina uusi kirja. Onhan se toisaalta kiva oppia ja lukea paljon, mutta välillä tuntuu, että vaikka lukee sanakirjan kanssa kirjaa läpi ei silti ymmärrä lauseita siten kun ne on tarkoitettu. Kaippa se ajan kanssa paranee toi englannin taitokin, mut oon kyl huomannu että mulla on melkonen lovi akateemisen englannin osaamisessa. Normaalin arki englannin kanssa ei pahemmin enään nykyään ole ollut ongelmia. Aina välillä jos joku puhuu hieman oudompaa murretta tai normaalia nopeammin, voi tulla hetkiä että on hetken sillain et "Mitähän se sano". Mutta nykyään jopa ihmeen harvoin, olisin ehkä kuvitellut että tottumiseen olisi mennyt enemmänkin aikaa. Kyllä lähtee!

I know, right?

Watch out, nyt tulee kuvapläjäys. Tässä parin viikon tunnelmia tiivistettynä, koska kuvathan tunnetusti kertoo.

Suomi-ilmiö saapu Hannan rinkassa!

Soccer-tytöt

Emmelie (huomatkaa toi valoilmiö)

Homecoming-tanssiaiset, ilotulitus ja tottakai sade! Tästä illasta ei oo muuten kuvia juuri ollenkaan, lukuisista syistä johtuen.. Yks niistä oli se, että mun matka juhliin kesti lähemmäs kaks tuntia, olin sateesta ja tuulesta märkä ja kiukkunen paikalle saapuessani (plus yllättävästi köyhtynyt, koska jouduin loppujen lopuks ottamaan taksin kun en löytäny paikalle), hahaa! Niin, ja musta ei tullut homecoming-queenia muutaku epävirallisissa kruunajaisissa, en edes kuullu millon ne oikeet kruunajaiset oli ollu ja missä.. But yeah man, I'm Like Totally fine with it ;DD lol
Niin ja juhlat oli hienossa paikassa ja kivat muutenkin, kuinkas muuten. :)


Go Vikings! North Parkin football-joukkue, joka tarvii selkeesti vaan paremmat kannustusjoukot (ne hävis viime pelin 87-7....)


North Park -lippis, fanitan! ps. Ostettu turhautuneessa tilassa jenkkifudiskatsomossa, kun Chicagon taivas itki taas tuutin täydeltä... Osottautu hienoks heräteostokseks kun katoin sitä sitten jälkeenpäin :)

Cheerleaderit, pakko olla in<33<3<3<33<

Hannan sydän suli heti jenkkifudikselle. Mä niin tiesin tän!!
Hanna tuli Suomesta käymään ja meillä on ollu niin kivaa täällä pallon toisella puoliskolla<3


Hävityn pelin jälkeen Mäkki auttoi meidät yli järkytyksestä ja kohti uusia haasteita

Ti-ke-yön tuotos -> designkurssin lopputyö (aamulla kattelin, et kuka meiän makuuhuoneen lattialle on silpunnu tuhansittain pieniä paperinsiivuja). Mun aihe oli muuten "Energy" ja mun sisällä asuva heppojenpiirtäjätyttönen halus piirtää proffalle hepan kun en oo sitä vielä tän kurssin aikana tehny :D Kuitenki sitte yöllisissä inspiraatioissani löysin käsistäni lyijäri ja maalien sijasta kasan lehtiä ja sakset ja siitähän se tarina sitte lähti.


Suomalaiset ja ruotsalaiset on meidän koululla yhtä suurta perhettä ;>

Nukkumaan sitte, huomenna odottaa outlet-seikkailut! o/

Milwaukee

Kai minäkin sitten nopeesti kirjotan tänne jotain jostain. On tullu vähän oltua kipeenä nyt viimeaikoina. Varsinainen flunssa ja kuume ym. on jo lähtenyt, mutta armeija tyylinen ainainen kakova yskä jäi, saa nähdä millä sen sais poistettua elimistöstä. Kaippa se ens kesänä viimeistään lähtee. No, tänään olen kuitenkin lähdössä Milwaukee, WI pelaamaan vähän jääkiekkoa. Meillä on 2 vieraspeliä siellä, tänään ja huomenna. Saa nähdä kuinka meidän käy, harjoitukset on ollut melko sekasia ja muutenkin tuntuu, että osa pelaajista ei todellakaan tiedä mitä tehdä missäkin. Meillä on ollut 4 peliä yhteensä, joista ensimmäiset kaksi hävisimme University of Kentuckylle ja seuraavat kaksi peliä olivat Wheaton Collegea vastaan, jotka voitimme. Wheatonia vastaan en itse pelannut, sillä olin vielä kuumeessa. Tänään vastustajan pitäisi kuulemma olla suhteellisen hyvä, joten saa nähdä mitä sieltä vastaan tulee.

Opiskelujen kannalta on myös tällä hetkellä aika mielenkiintoinen tilanne, koska olin kipeenä viime viikon, enkä osallistunut tunnille. En tiennyt, että meidän piti tehdä tämä viikon tunnille essee erään kirjan ensimmäisestä osasta. Enkä täysin ymmärrä minkätakia professori ei tätä minulle kertonut vaikka soitin hänelle ja kerroin olevani kipeä. No saan jokatapauksessa tehdä tämän esseen jälkikäteen, mutta samaan esseeseen minun tulee sisällyttää seuraavat 2 osioo tästä samasta "What is marketing?" kirjasta. Hauskinta on, että tässä kirjassa ei ole kuin nämä 3 osiota, joten kirjoitan ensi tiistaiksi esseen n.~300 sivuisesta kirjasta. Eli kiirettä pitää silläkin saralla, sillä en aivan kauheasti ehdi aiheeseen tänään tai huomenna keskittyä. Lisäksi kirjan englanti ei ole aivan simppelimmästä päästä.

Pikana!

Hei, täällä on kaikki hyvin! Ajattelin raportoida pikasesti tässä luentojen välissä, niin kaikki huolestuneet kyselijät saa mielenrauhan ;) Ei oo tää bloggaustahti pysyny ihan yhtä vireenä nyt tässä mid-term-viikkojen aikana, kun pitää päivät ja yöt vääntää noita projekteja. Tai no lähinnä yöt kun päivisin on niin paljon kaikkee muuta tekemistä. :)

Jani on sairastanu 1,5 viikkoa, mutta alkaa olla jo vähän virkeempi. Viikonloppuna ois parit pelit taas tiedossa, ja valkku jo kovasti kaipailee sitä vahvuuteen. Mä oon sinnitelly terveenä lukuunottamatta kummallista pika-mahatautia (yök), joka iski tossa yks yö mutta hävis onneks nopeesti. Oli varmaan sittenki vaan joku mun mikroaterioista vähän hapantunu ;)

Mulla on ollu kintut vähän hellinä tartaanilla juoksemisesta. Kuntoo riittää paremmin kun odotin ja reenit on tuntunu jopa kevyiltä suurimmaks osaks, mutta penikat kiusaa :( Turhauttavaa, jos tätä jatkuu kovin kauan... Oon liottanu jalkojani jäävedessä ja hierotuttanu niitä plus napsinu valkun ohjeesta ibuprofeiinia. Myös Hannan Suomesta asti roudaamat luottolenkkarit hellitti vähän mun tuskaa, niin ja tietty valkun teippiviritelmät jalkapöydän ja säärten ympärillä... Olo on kun vanhalla kunnon urheilijalla siis - tai no lähinnä tulee mieleen mun entinen heppa, joka oli siis lähestymässä eläkeikää. :D Lol. Ongelma piilee siinä, että heti kun juostaan pidempiä matkoja kuin niitä räväkkiä vetoja, niin jalat sanoo au. Meiän alkuverkka on semmonen vajaa pari kilsaa juoksua, ja se on ollu se mun heikko lenkki, hah. Eli siis voisko jättää alkuverkan kokonaan pois kiitos? Voisin keskittyä itse niihin reeneihin ;)

Laitan jossain vaiheessa ehkä Janin koneelta kuvia viime ajoista sen verran mitä niitä nyt on tullu otettua. Nyt luennolle, sit reeneihin, sit hetken korista kavereiden kanssa, ja sit ilta&yö viikon viimesen projektin parissa.

Nukkuminen? - Ei ole.

Get HUGE!

Tokat treenit takana. Raportoin teille tästä lähtien joka päivä aiheesta ;) "sadannetviidennetkymmenennet treenit oli tänään, jeah!" No ei vaan, en ehkä, mutta raportoin nyt tänään kumminki vielä. Vedettiin kesysti 2,5 h ensin radalla ja sitte salilla (ei ehkä pitäis ees sanoa, mut mullahan ohjelmaan kuulu vielä 40 min pyöräilyt mennen tullen...). = Oli tarpeeks, ei jääny ylijäämäenergiaa ihan hulluna! Valkku haluaa mun koittavan keskimatkoja (400m, 800m), mutta semmosille maratooneillehan kuolee :D Voi penikkatauti, kun mä olin tänään kuitti niitten juoksujen jälkeen....

Mun kone muuten nätisti kaatu ja käyttis on ihan sekasin ja USB-väylät ei toimi jne. joten mm. kuvia ei oo mun osalta vähään aikaan tiedossa. Jani ystävällisesti suostu alottaan forkkausoperaation, koska mä oon niin käsi näitten masiinojen kanssa. Tuhoisin vielä senki, mitä tästä mun (nyyyh sniif rakkaasta ja huom. alle vuoden vanhasta!!) läppäristä on jäljellä :/

Kaiken kaikkiaan fiilis on kuitenkin iloinen, koska mitä muutakaan se vois olla kun valmentaja sano äsken mun leuanvetojen jälkeen että "great job Zohännä" ^___^

To give anything less than your best is to sacrifice the gift.

Tää oli yks niistä päivistä, jotka on osin ihan älyttömän ihania ja toisaalta painajaismaisia.

Vietin eilen oikein leppoisaa sunnuntaipäivää (ja aamua. Ja iltaa. ...ja yötä.) kurssiprojektien parissa, koska nyt paukkuu dedarit ja huolella. Huomaan, että oon vähän haalinu itselleni haasteita tässä salakavalasti, vaikka eihän tää enkuks opiskeleminen nyt vielä kumminkaan ihan sama ollu kun suomeks. NNOH, mutta se pointti ei nyt ollu tässä alkaa surkuttelemaan mitään työmääriä, koska oppiminenhan on upeeta, vaaaan...ilokseni mun koneen käyttöjärjestelmä (taimikälie) päätti kaatua tänään ja vaikka olin varmasti (!!) tallentanu eiliset kirjotelmani huolella, ne on nyt kadonnu kun tuhka tuuleen.

Täytyy kyllä sanoo, että tippa tuli linssiin siellä koulun kirjastossa istuessa, koska tällä hetkellä aikaa on joka tapauksessa liian vähän ja nyt vielä tää... Joudun tekeen koko homman uusiks. Niin ja siitä voidaan kyllä olla varmoja, että proffalle on turha mennä selitteleen mistään tiedostojen katoomisesta, koska ne selitykset on varmaan kuultu kerran jos sadannenkin. Lohdutonta! Mutta elämä ei vois tuntua niin ihanalta, jos ei välillä tulis oikein kunnolla bullshittiä niskaan (t. neiti-siirappi-positiivinen).... x'0

Huoh.

Elämä jatkukoon.

(MURRRRRRRRR!!)

Kuitenkin se iloinen asia: mulla oli tänään ekat juoksutreenit! Jipiiiii! Ja vielä ollaan yhtenä kappaleenaki, kaikki oikein loistavasti siis. Tuntu hyvältä ja valmentajakin oli ilmeisesti positiivisesti yllättyny "equestrian girl":iin. ;D (En tiedä mitä se odotti, mutta voin vaan kuvitella, haha)

Mutta. Väsynyt nyt. Unta! Moi!

Viikonloppu Kentuckyssä

Noniin, ensimmäinen peli viikonloppu on ohi. Lähdimme perjantaina päivällä noin klo 1 kohti Lexington, Kentuckyä, jossa vastaan asettui kahdesti University of Kentucky, hassua kyllä mutta myös heidän joukkueensa nimi on Wildcats aivan kuten meidänkin. Vaivaisen 10 tunnin bussissa istumisen jälkeen saavuimme paikan päälle. Peliaikamme oli suhteellisen outo ja sitä voisi kutsua ns. lepakkovuoroksi, sillä pelimme alkoi vasta klo 23.45. Joukkuekaverini sanoivat, että tämä oli suhteellisen normaali peliaika, itse en ikinä ole näin myöhään pelannut. En ole pahemmin pelannut hirveän ison katsojamäärän edessä ja mietitytti hieman, sillä valmentajamme mukaan oletettavissa oli suhteellisen paljon porukkaa. Olin kuitenkin hieman helpottunut sillä, kun näin katsomon ei se ollut loppujen lopuksi hirveän suuri. Kevyet venyttelyt sitten ei muutakun varusteet päälle ja jäälle alkulämmölle. Ensimmäistä kertaa jäälle astellessani tajusin kuinka paljon ääntä voi ihmislaumasta lähteä.

Katsomo oli tupaten täynnä vastustajan faneja, äkkiseltään arvioituna hieman alta 1000 ihmistä. Fanit huusivat suoraa huutoa, melko mielenkiintoisia mielipiteitä vierasjoukkueesta(meidän joukkueesta) ja heidän pelaajista. En ole ikinä nähnyt mitään samanlaista. Katsomosta kuului milloin mitäkin kiroilua ja selkkauksia jatkuvasti. Alkulämmön jälkeen mentiin maaliviivalle josta kuuluttaja kuulutti avauskentällisen ja nimen kuultua yksitellen luisteltiin siniviivalle, ihmettelin hieman sitä, minkätakia minut oli valittu avauskentälliseen. Tätä seurasi sitten tietenkin USA:n kansallislaulu joka kuunneltiin ilman kypäröitä lippua tuijottaen. Oli siinä hieman Suomi-poika ihmeissään.

Sitten alkoi peli ja katsomo mylvi kokopelin ajan kurkku suorana. Kun Tampereella menee katsomaan Tappara-Ilves peliä ja halli on täysi, ei porukasta lähde lähellekkään niin paljoa ääntä ja kaiken lisäksi nämä fanit ei pahemmin pelin aikana hiljentyneet. Joka ikinen taklaus, veto tai maali aiheutti suuren mylvinnän katsomon suunnalta. Peli oli huomattavasti fyysisempää kuin Suomessa ja tietenkin kaukalo oli myös pienempi. Mutta käsiä ja mailaa sai kontakti tilanteissa käyttää reilusti enemmän kuin Suomessa. Lisäksi katsomolla oli heidän omat huutonsa kun heidän kotijoukkueensa teki maalin. Heillä oli oma maalilaulu jonka päätteeksi katsomo huusi "You suck! You suck! And we are gonna beat the f**k out of you!!" Kyllähän sitä sitten saikin kuulla, sillä vastustajamme oli meihin verrattuna hieman erilaisessa pelivireessä. Ensimmäinen pelimme päättyi 12-2 ja toinen peli 13-3. Emme olleet mielestäni kyllä niin huonoja kuin tulokset sanovat ja toisessa pelissä pelasimme 2 ensimmäistä erää erittäin tasaisesti, kunnes sitten kolmannessa erässä joukkueemme väsähti hieman. Oma pelini ei erityisesti luistanut, mutta sain yhden syöttöpisteen ja suhteellisen paljon peliaikaa. Ehkä seuraavassa pelissä saisi jotain hieman enemmän aikaiseksi.

No se niistä peleistä, pelireissulla oli kyllä kaikinpuolin hauskaa ja joukkue oppi varmasti kaikenlaista näistä rökityksistä. Ensimmäisen pelin jälkeen menimme hotellille ja koska kaikilla oli hirveä nälkä pelin jäljiltä päätimme lähteä vielä kello 3.00 yöllä etsimään jotain purtavaa. Hotellin lähistöltä löytyikin Waffle House 24h(vohveli talo) josta saikin kaikenlaista jenkkityylistä purtavaa. Suurinosa pelikavereistani tilasi pannukakkuja, vohveleita, pekonia, munia ym. normaalia jenkkiruokaa. Minä itse päädyin tilaamaan muutaman juustohampurilaisen, sillä en mitenkään pystynyt käsittämään vohvelin syömistä pääruokana/aamupalana.

Toisena päivänämme menimme ostoskeskukseen vaeltelemaan ja odottelemaan että illan peliä. Kävimme katsomassa Zombieland nimisen elokuvan joka oli kyllä todella hyvä leffa, suosittelen kaikille. Kävimme myös syömässä Englantilais-tyylisessä ravintolassa joka oli nimeltään "The Pub". Ruoka tosin mielestäni ei ollut sen enempää englantilaista kuin amerikkalaistakaan. Kaikinpuolin reissu oli erittäin mukava ja kivaa vaihtelua peruspäivärytmiin.

Viikinki, rautavuori!

Mun yleisurheilujoukkueen nimi on Vikings - eikö ookki rautasta! Oon ihka aito viikinki tästä lähtien, grauhh. Niiin, ja Ruotsin väreissä mennään, ai että.

Täällä syksy on tullu! Aika salamyhkäsesti tässä kahen viikon sisällä. Tuulee, sataa ja on pimeetä. Vaan edelleen on kivaa käydä koulua ja tykkään erityisesti siitä, että koko ajan joku juttu alkaa. Tällä viikolla alko mun ryhmäliikunnanohjauskurssi. Ens viikolla alkaa yleisurheilutreenit. Koko ajan pysyy siis hyvä syke päällä!

Jotkut jutut myös loppuu... En voi uskoo, miten nopeesti tää eka quarteri on menny, parin viikon päästä alkaa jo toinen!!! Kaks kurssia loppuu siis pian, mikä on enemmän kun loistavaa, koska oon ollu vähän purjeessa välillä näitten läksyjeni kanssa. Ja kun otin itelleni pari noita design-kursseja sillon syksyn aluks, ajattelin, että ne on ainakin vähän löysempiä läksymäärältään...PAH :D Melkeen eniten tekemistä on niiden kanssa, kun koko ajan pitäis vääntää studio-projektia tai harjotella Photaria.

Nyt jäljelle jää parit tiukat markkinoinnin kurssit, jotka varmasti pitää mut läksyjenteon maussa loppusyksynkin plus lisäks toinen design-kursseista ja uutena toi jumppaohjaaja-kurssi keskiviikkoiltojen piristäjänä.. Lisäks siis päästään vihdoin REENAAMAAN, koska maanantaina alkaa päivittäiset kahen tunnin track-sessiot, nammm! ;) Olin tänään ekaa kertaa vähän haistelemassa track-tyttöjen meininkiä salilla, ja ne on toosi mukavia ja reenityyli vaikutti hyvältä: salilla paljon perus-moninivelliikkeitä kunnon painoilla ja sen jälkeen juoksuvetoja, tekniikkaharjotuksia jne. Ja tottakai luvassa on myöhemmin sitte vielä paaljon muuta. Uskon, et mulla tulee oleen eniten tekemistä juoksutekniikan kaa, kun oon tämmöne mummourheilija joka on aina vaan juossu miten sattuu tekniikoista, ketteryys-, elastisuus- jne jne harjotteista onnellisen tietämättömänä. Salilla päihitin tyttöset kyllä voimatasoissa kuusnolla, mutta sehän nyt ei oo tässä ehkä se pointti, vai onko ;). Katellaan mitä tulee ens viikolla, oon joka tapauksessa iiiiinnoissani ja onnellinen et mulla on Joukkue!!


Huomenna on aika tanssahdella Homecoming-juhlaan. Joku dude tuli tänään sanoon mulle, että oon ehdolla Homecoming Queeniksi, mutta semmosen ehdokkuuden on kyllä joku asettanu multa lupaa kysymättä. :D Luulin, ettei kukaan edes muista mun nimeä, kun ne kysyy sitä aina uudestaan.. (Sanon nykyään kaikille että "voit kutsua mua Jo:ksi niin ei mee liian hankalaks" ja sit ne on ihan et ok ok) Oishan toi ny aikamoista olla kotiintulokuningatar (mites nää suomenkieliset ilmaukset ;), mutta eihän mulla oo juhlamekkoakaan, joten melkeen toivon, ettei tarvi mennä normivaatteissa vastaanottamaan mitään pystejä huomenna :) Enemmän kun riemastuttavaa on kumminki päästä vähän hienompiin juhliin ekaa kertaa täälläoloaikana! Olisin ottanu kavaljeerinikin käsipuoleen, mutta se karkas Kentuckyyn... Kiekkoleskenä mennään siis ;D

Viikonloppuja!