Giving Thanks

Sarja Pikapäivitykset jatkuu taas ;) Kello on 12 yöllä, ja Jani muistutti mua että oon ollu laiska bloggaaja. On ollu taas pari muuta hommaa tossa tiellä, mutta en koskaan muista ettei tää vie varttia kauempaa. :)

Pari muuta hommaa tarkottaa tällä kertaa muutaman päivän sairaalakeikkaa ja lähestyviä kurssien päätösprojekteja. Huolestuttavat huhut on ehkä kiiriny joidenkin korviin - ja totta se on, meikäläinen käväs tossa ottamassa vähän ravitsemusta tippaletkujen kautta ja sen semmosta mukavaa. Mulla oli viime lauantaina mahassa jotain, joka pisti sen totaalilukkoon, ja lopullista syytä ei sitten neljän päivän tutkimisesta ja sairaalassamakoilusta huolimatta löydetty. Oon onnellinen, että oon edelleen tässä ja sain niin paljon tukea kaikilta läheisiltä. Kiitos, en olis ehkä jaksanu olla puolikskaan yhtä järjissäni ilman teitä. <3

Haluaisin ehkä kertoo teille kauhutarinoita nenän kautta työnnetyistä tyhjennysletkuista ja kipupiikeistä mutta hillitsen tällä erää itseni... ;) ...senkin takia etten a) muista puoliakaan tosta neljästä päivästä ja b) en ehkä halua muistaa edes sitä loppua puolta siitä ajasta.

Kotona ollaan kuitenkin taas ja nyt oon ollu totaalilomalla kaikesta aktiviteetista ja vaan möllötelly, käppäilly ympäriinsä Janin kanssa, kattonu leffoja ja viettäny elämäni ekaa Thanksgiving-juhlaa meidän vuokraemännän ja sen sukulaisten kanssa. Koitin olla varovainen ruokien kanssa koska periaatteessa oon tällä hetkellä neste/vauvanruoka/sose-dieetillä (tai ainakin lääkäri toivois mun olevan). Polvet notkahti kuitenkin bataattien, kalkkunan, juustokakun ja pumpkin pien edessä...*läääähh* mut voin vakuuttaa että ne oli pehmeetä ku paraski Bona ;D Ja massu kesti ne ilman mutinoita. Huomaa ehkä, et oon ollu ku nälkäkuoleman partaalla kun mun ei annettu sairaalassa syödä mitään, joten hivenen vaikeuksia tuottaa tää soselinjalla pysytteleminen. Kaiken lisäks oon menettäny varmaan puolet elopainostani viimesen viikon sisään, ei hyvä :/

Tänään sain iskän tänne vieraaks! Täällä on ollu niin paljon aktiviteettia syksyn aikana etten oo ehkä tajunnu että on ikävä koti-ihmisiä.. :/ Voiku kaikki vois vaan muuttaa tänne!!

Kiitosjuhla jatkukoon, kuulemiin ^__^

Run baby run.

Tekisinkö taas sen pikapäivityksen?!! Kun mun näyttää jokseenkin onnettomilta mun suureelliset suunnitelmat tehdä hienoja postauksia jokasesta upeesta päivästä, jotka huitelee ohi ihan liian nopeesti.. Päivät täyttyy sitä mukaa kun luulee että edessä ois day-off, mutta niinhän sen kuuluu mennäkin. :)

Ison siivun elämästä haukkaa tällä hetkellä koulun lisäks yleisurheilu, jota treenaillaan yhteensä parista kolmeen tuntia päivässä. Kuulostaa ehkä hurjalta, mutta tohon aikaan on ahdettu käytännössä kaikki aina kuntouttavista ja tekniikkaharjotteista ite hc-treenaukseen. Tämä old lady on ollut nyt parisen viikkoa kokonaan juoksematta tarkotuksena saada noita penikoita vähän rauhottumaan, ja eilen juoksin ekaa kertaa pitkästä aikaa --> tuntu mahtavalta :) Katellaan ja toivotaan josko pääsisin juoksentelun makuun tässä pikku hiljaa ihan kunnolla.

Helpolla mua ei oo joka tapauksessa päästetty, päinvastoin.. Juoksun sijaan oon saanu uida, polkee intervalleja spinning-pyörällä ja tottakai nostella puntteja oikein olan takaa :) Kyykyt ja mavet on siis lempiherkkua muutaman kerran viikossa, mutta sehän sopii mulle ihan loistavasti, koska oon aina ollu salilla kun kotonani. Johtuu varmaan siitä talleilla ravaamisesta ja kuuluisasta p*skan lappaamisesta, jota on tehty koko elämä..?! Joka tapauksessa tällä hetkellä northparkkilaisten käsitys suomalaisista on, että ne on friikkejä pesussa kutistuneen salihanskan kokosia voimapesiä, jotka polkee pyörällä joka paikkaan, säällä kun säällä. Helppo edustaa suomee yksin hei?? :D

Tällä hetkellä - tai edelleen - (valmentajan) suunnitelma on että juoksen keskimatkoja, 400&800 ens kauden kisoissa. Kauhulla odotan sitä juoksun määrää joka tätä tyttöä odottaa, mutta enää en tiimiä jätä vapaaehtosesti mistään hinnasta. Noi matkat on vaan aikamoista tappotouhua hei. Jee!! ...Ja edelleen mietin, mitä kehitän tän tilalle, jos joudun joskus palaamaan suomeen :(

Koulussakin on kivaa, joskin nää koko semesterin kestävät kurssit alkaa pikkuhiljaa puuduttaa.. Lukeminen loppukokeisiin ois aika alottaa pikapuoliin, mullahan on tunnetusti tossa sängyn vieressä pari jämäkkää opusta unikaverina odottamassa sitä oikeeta hetkee. Ha.

Joululomaks on työt hakusessa kampukselta, todennäkösesti saan jotain enemmän tai vähemmän hanttihomma-tyyppistä puuhastelua kontolleni, mutta sehän ei menoo haittaa. Toivottavasti jotain sellasta, missä on työkavereita ja pääsen harjottelemaan vieläkin ajoittain nätisti kangistelevaa englanninkieltäni x) Se on muuten hassua, mut joinain päivinä on tosi luontevaa puhua enkkua, kun taas joskus tuntuu et oisin just tullu tänne... HUOOOH. Heikoimmillani mä oon kuitenkin mielestäni edelleen kuuntelussa, siinä on vaan mulle joku klikki joka ei mee perille. Harjotukset jatkukoon siis :)

Love,
Johanna

Purdue University

Viikonloppua odotellessa, tänä viikonloppuna meillä on kaksi kotipeliä Purdue Universityä vastaan. Pelit ovat erittäin tärkeitä jatkoa ajatellen, sillä mikäli häviämme voi olla, että paikka playoff peleissä jää vain haaveeksi. Ja voitoilla, noista kahdesta pelistä olemme hyvissä asemissa jatkoa ajatellen. Purdue on yliopistona myös muutenkin erä Northwestern Universityn arkkivihollisista. Sillä ne kuuluvat myös samaan Big Ten-sarjaan muissa urheilulajeissa. Meidän jääkiekkojoukkue taas ei Big Ten-sarjaan kuulu sillä olemme club team joukkue, eikä varsinainen yliopiston varsity-joukkue. Odotan viikonloppua erittäin innoissani, sillä luvassa on taas todennäköisesti paljon vastuuta ja peliaikaa, toivottavasti myös pisteitä.

Tänään on vielä peliinvalmistavat harjoitukset, saa nähdä minkälaiset harjoitukset tänään on luvassa. Yleisesti ottaen torstain peliinvalmistavat harjoitukset pitävät sisällään paljon kiekkotuntumaharjoituksia ja yli-alivoimaa. Ja mikä ehkä parasta, ne ei yleisesti ottaen ole fyysisesti hirveänkään rankkoja verrattuna tiistain normaaliharjoituksiin jotka yleisesti ottaen alkavat 15 minuutin viivaluistelulla ja jatkuvat sen jälkeen lukuisilla luistelu ja kuntoharjoitteilla.

Ja lopuksi annan muutaman linkin mikäli joku haluaa seurailla sarjatilannetta tai pistesaldoja:

Sarjataulukko - http://machahockey.com/0910standings.html

Meidän joukkueen sivut - http://www.northwesternhockey.org/index.php

Tosin en tiedä miksi, mutta ainakaan minun pistetilastoni ei paikkaansa pidä, tällä hetkellä piste saldoni on 3+7. Tilastot ovat olleet hieman sekaisin kaikilla.

Too busy

Onko kukaan teistä koskaan miettiny et kuinka ei ole aikaa? Tuntuu, että muka kokoajan on hirvee kiire, ei ehdi kirjoittaa tänne, pitää yhteyttä kavereihin tai sukulaisiin. Silti loppujen lopuksi päivässä on vaikka kuinka monta tuntia aikaa kun ei varsinaisesti tee mitään. On päiviä, viikonloppuja kun ei loppujen lopuksi tee mitään, tai ainakaan saa mitään järkevää aikaiseksi. Tuli täysin mieleen ennenkuin lähdimme jenkkeihin, kuinka usein yleisesti ottaen näkee sukulaisia? Kerran tai kaksi vuodessa, jos silloinkaan läheskään kaikki sukulaisia, joitain sukulaisia tai kavereita ei nää vuosiin ja aina vaan puhutaan kuinka pitäisi tavata. Ennen matkalle lähtöä näin enemmän kavereita ja sukulaisia kuin moneen vuoteen yhdessä kuukaudessa ja vain ja ainoastan sen takia, että halusi ja järjesti asiat niin jotta se oli mahdollista. Onko muka aina niin hirveä kiire ettei kerkiä näkemään tärkeitä läheisiä ihmisiä? Kaikki on kiinni vain halusta, järjestelystä ja ajankäytöstä. Emme olleet ensimmäiset jotka juuri ennen pidemmäksi aikaa pois lähtöä järjestivät asiat niin, että he näkivät mahdollisimman paljon tuttuja ja sukulaisia ennen lähtöä. Olen kuullut saman asian useilta muiltakin ihmisiltä, mutta minkätakia tämänlaisia tapaamisia ei voi järjestää vaikka ei olisi lähdössäkään mihinkään. Täällä ollessani olen huomannut, että ihmiset järjestävät paljon enemmän juhlia, "get-togethereitä" ja sukukokouksia. Miksi ei?

Olen myös miettinyt sitä, kuinka paljon aikaa voi hukata. Itse olen ainakin hukannut aikaa tekemällä jos jonkin näköisiä asioita, joissa ei ole mitään järkeä tai joista ei ole minkäänlaista hyötyä jatkossa. Enhän minäkään vielä mikään erityisen vanha ole, tai mitään. Muttakun joukkuekaverini 21v valmistuu ensi vuonna yliopistosta ja aloittaa työuransa, niin minä 24v haaveilen vielä siitä että pääsisin opiskelemaan. Ja yleisesti ei sieltä aivan hetkessä valmistu, kyllä siinä 3-4 vuotta menee ennenkuin saa paperit ulos ja alkaa taas tekemään jotain muuta. Sitä joskus nuorempana ei tajunnut, kuinka tärkeätä se loppujen lopuksi on jo ylä-asteella keskittyä siihen olennaiseen, edes jossain määrin. Vaikka opiskelu ei sillon erityisesti kiinnostanutkaan, niin että olisi pitänyt opiskelun edes jossain määrin hyvässä kuosissa, että jatkossa kun tarvitsee valintoja tehdä, olisi muitakin ovia auki kuin rakennustyömaa tai ammattikoulu. Ei sillä, etteikö ne vaihtoehdot olisi hyviä, mutta kumpikaan ei kyllä varsinaisesti ollut minua varten. Loppujen lopuksi, teki valintoja mitä hyvänsä niin siinä tilanteessa missä tällä hetkellä on, pitää vain olla tyytyväinen niihin valintoihin mitä on aikaisemmin tehnyt ja keskittyä tähän päivään, sekä tulevaisuuteen. Sillä ainakaan tähän mennessä menneisyyttä, ei tietääkseni, kukaan ole vielä pystynyt muuttamaan, mutta kuka tahansa joka haluaa kelkkansa kääntää ja lähteä uuteen suuntaan elämässänsä voi sen tehdä päivänä minä hyvänsä. Kyse on vain halusta ja tavoitteiden asettamisesta, mikäli haluat sitä tarpeeksi ja teet töitä asian eteen, niin pysty haaveesi toteuttamaan.

Katsoimme markkinoinnin luennollamme mielenkiintoisen videon. Video kertoi siitä, kuinka ihmiset joilla on jonkinlainen visio/haave/tavoite elämässänsä menestyivät aina paremmin, kuin ihmiset jotka vain olivat, eivätkä tavoitelleet erityisesti mitään. Mitä kirkkaampina ihmiset näkivät tulevaisuutensa ja tavoitteensa, sitä paremmin he niihin pääsivät. Ihmiset jotka asettavat tavoitteensa korkealle, ei liian korkealle, mutta kuitenkin tavoitettaviin ja tekevät töitä asian eteen, yleisesti ottaen saavuttavat tavoitteensa. Ja kun vihdoin ja viimein saavuttaa tavoitteensa, niin pitää tietenkin hieman juhlia asiaa mutta myös nopeasti vain asettaa uudet tavoitteet jota lähteä tavoittelemaan. Tavoitteiden/vision/haaveiden asettaminen on erittäin tärkeä asia kaikessa, opiskelussa, urheilussa, työelämässä, yrityksissä, kaikessa. Mikäli et tavoittele mitään, et myöskään kehity ollenkaan ja siinä vaiheessa kun saavuitat tavoitteesi, jos et aseta uusia tavoitteita, jäät vain paikalleen junnaamaan. Videossa oli myös erittäin mielenkiintoinen tarina, tarina kertoi köyhästä tummien ihmisten alueen koulusta, jossa ihmisillä oli hädin tuskin rahaa ruokaan. Ihmiset eivät uskoneet tulevaisuuteen, tai siihen, että heillä ikinä olisi mahdollisuus opiskella collegessa ja päästä kunnon työpaikkoihin. Ala-asteen 6:nnen luokan päätösjuhlassa, koulun rehtori oli pitänyt puheen ja kertonut kaikille näille 6. luokkalaisille, mikäli he pääsevät collegeen hän henkilökohtaisesti maksaa jokaikisen opiskelijan lukukausimaksut, jotka vain sisään pääsevät. Nämä lukukausimaksut collegeissa, ei ole aivan pieni asia, jos joku ei tiedä niin USA:n koulujen lukukausimaksut on 10 000-60 000$ vuodessa, tämä summa sisältää vain ja ainoastaan opiskelun vuodeksi, yleisesti ottaen opiskelut kestävät 3-4 vuotta. Tämän koulun 6. luokkalaisista opiskelijoista(89 opiskelijaa) normaalisti, noin 10-15% pääsi collegeen, joinain vuosina ei niinkään paljoa. Mutta koska koulun rehtori lupasi opiskelijoille maksavansa heidän maksunsa, mikäli he sinne pääsisivät, antoi se heille toivoa ja tavoitteen jos he oikeasti haluavat ja tekevät työtä niin he voivat collegen suorittaa. Tästä 89 opiskelijan ryhmästä, 80% pääsi collegeen vain sen takia, että heillä oli toivoa ja tavoite kirkkaana mielessä, että jonain päivänä he valmistuisivat collegesta.

University of Iowa

Noniin, täällä sitä taas kirjotellaan, pitkästä aikaa. On kyl melkonen päivä taas, oon säätäny internet yhteyttä toimiin viimeset 3 tuntia, nyt, vihdoin ja viimein sain sen toimiin. Toivottavasti jatkossa se toimii yhtä varmasti kun junanvessa. Enkä tarkota minkään pendolinon. Ennen internet yhteyttä, korjasin meikäläisen jääkiekkovarusteita. Ihme ja kumma, mutta ne tuntuu lahoovan käsiin, näiden jenkkien käsittelyssä. Oon tähän mennessä korjannut alasuojat, hartiasuojat ja housut. En ole mikään mestariompelija, muttakun on pakko. Pelihousujen korjaus oli ehkä ankeinta puuhaa sitten hetkeen, koska materiaali on niin kovaa, katkaisin vähintään 5 neulaa ommellessani niitä. On myös muita varusteita joiden korjausta tai uusien hankkimista tarvis harkita. Tarvisin ainakin 2 mailaa, uudet luistmet(tai mahdollisesti ompelukoneen millä saa takaläpät ommeltua paikalleen) ja uudet polvisuojat. Mä fiksuna ihmisenä jätin polvisuojien ja mailojen hankkimiset tänne jenkkeihin. Polvisuojia en ole erityisesti löytänyt sovitettavaksi mistään, on todella hankala löytää mistään urheiluliikettä jossa olis valikoimaa, toki ne vois tilata netistä, mutta haluaisin testata ennen ostamista, sama ongelma koskee myös luistimia. Urheiluliikkeitä tosin on, mut ne on 30-40 mailia erisuuntiin, jonne ei julkiset kulje. Joten sielä käyminen, ei ole aivan niin simppeliä mitä sitä nyt aluksi luulisi. Jääkiekkomailan kanssa taas on semmonen ongelma, oon pelannu samanlaisella lavalla, ainakin viimeset 7 vuotta. Tätä lapaahan ei jenkeistä löydy, ei sitten mistään, olen ettinyt viimeset 4 viikkoa paikoista joissa mailoja myydään, ei ole.

Ei sitä tullut Suomessa ajattelleeks, mutta USA:ssa jääkiekko on kuitenkin erittäin pieni laji. Yleisesti ottaen ihmiset pelaavat Jenkkifutista, Koripalloa, Baseballia ja Golfia, näihin lajeihin varusteita löytyy lähes mistä vaan. Tein myös mielenkiintoista tutkimusta ja vertailua aiheeseen liittyen. Suomessa on asukkaita pyöreästi sanottuna 5,5 miljoonaa, USA:n asukasluku on 305 miljoonaa. Suomalaisia NHL pelaajia, jotka ovat tällä kaudella pelanneet vähintään yhden ottelun tällä kaudella on 34 ja USA:laisia pelaajia on vain 152. Eli, kun Suomalaisia on 1 ihminen 162 000 ihmisestä NHL:ssä, USA:laisista vain 1 ihminen 2 007 000 ihmisestä NHL:ssä. Aika mielenkiintoista, eikö. Itse olen ollut asiasta jossain määrin tietoinen, mutta uskoisin, että suuri osa ihmisistä joka ei asiaa ole miettinyt/seurannut, ei tätä ole tiedostanut. Ja mikäli joku teistä nyt miettii, että ketä siellä NHL:ssä sitten pelaa kun ei jenkkejä, niin vastaushan on päivän selvä, Kanadalaisia, 419 Kanadalaista on tällä kaudella pelannut vähintään yhden ottelun NHL:ssä. Onhan sielä myös 44 Tsekkiä, 43 Ruotsalaista, sekä 25 Venäläistä. Se siitä sitten, ymmärsitte ehkä pointin. Urheilulajien määrä USA:ssa on päätä huimaava, lajia löytyy jos jonkinlaista, ja kyllähän tuollaisella ihmismäärällä pitäisi ainakin melkein kaikkiin urheilulajeihin jonkunlainen tähti riittää, mutta loppujen lopuksi kyllä se on edellämainitut 4 urheilajia joita valtaosa jenkeistä harrastaa.

Viime viikonloppuna matkustimme Iowan osavaltioon, jossa vastaan asettui University of Iowa. 5 tunnin bussimatka, tuntuu jo melko puuduttavalta ja on pikkuhiljaa alkanut houkuttelemaan valmentajan ehdotus, lentää vieraspelireissuihin. Onneksi näin pitkiä matkoja ei enään pahemmin ole jäljellä. Paitsi sitten taas playoff vaiheessa, mikäli sinne asti matka jatkuu. Ensimmäinesen ottelun hävisimme 8-3 ja vaikka itse pelasinkin suhteellisen hyvin pisteillä 1+1 ja +/- tilasto +1, ei se paljon mieltä lämmittänyt. Joukkue oli melko pehmoisella asenteella mukana. Toiseen peliin lähdimme paremmalla asenteella ja vaikka henkilökohtainen pistesaldoni olikin pyöreä nolla, olin pelin jälkeen huomattavasti tyytyväisempi. Lopputulos toisessa kamppailussa 8-5. Peliaikaa ja vastuuta tuntuu kertyvän melkoisen paljon ja tuntuu välillä, että valmentaja odottaa minun tekevän kaiken kentällä. Sunnuntai aamuna, olo oli taas kuin pahoinpitelyn jäljiltä. Kymmenet mailan iskut ympäri ämpäri ja muutamat, ei niin puhtaat, taklaukset ovat tehneet tehtävänsä. En jaksanut edes laskea mustelmia. Ja mikä ihmeellisintä, itse sain 3 jäähyä, vaikka en tehnyt varsinaisesti mitään väärää, mutta vastapuolen pelaajat, ei meikäläisen telomisesta jäähyjä saanut. Taklaukset ja muut kyllä ymmärrän, mutta lukemattomat huitomiset, poikittaiset mailat, sekä päähän kohdistuneet taklaukset jäivät viheltämättä.

Se siitä jääkiekosta, nyt on taas uusi viikko ja uudet kujeet. Odottelen jo ensi viikonlopun kotipelejä joissa vastaan asettuu Purdue University. Opiskelut on startannut aika hyvin tähän mennessä. Olen ensimmäisistä kahdesta paperista saanut 28/30 pistettä ja 10/10 pistettä. Vielä on 3 paperia palautettavana ja tämän viikon paperi pitäisi kirjoittaa aiheesta, kuinka markkinoida paremmin 50-70 vuotiaille naisille, lähteenä kirja nimeltään "Prime Time Women". Edelliset aiheet "What is Marketing?", sekä "Word of Mouth Marketing" olivat huomattavasti mielenkiintoisempia, mutta eiköhän tämäkin aihe ihan kohtuullisen hyvin tule onnistumaan. Nyt voisinkin sujuvasti jatkaa kouluun keskittymistä, sillä paperin palautus on jo huomenna.