East meets Westfield

Lähdettiin tänään vielä vuoden viimeselle kunnon kaupunkikierrokselle näissä maisemissa. Suuntana meillä oli tällä kertaa ostoskeskus Stratfordissa, sekä Janin koulu, jonne mäkin ajattelin käydä tekemässä pienen tutustumiskierroksen. Toisin kuitenkin kävi; vieraiden sisäänkirjaaminen oli sallittu ainoastaan henkilökunnalle, ja kun koulun porteista ei ollut sisään kävelemistä, jouduin tyytymään kohtalooni ja hipsimään kadun toiselle puolelle Starbucksiin odottelemaan Jania. Ei niihin yliopistoihin niin vain sisälle kävellä, HA!

Poplarin DLR-asemalta on muhkeat näkymät suoraan Canary Wharfiin, jossa suurten kansainvälisten pankkien toimistorakennuksia on tuhka tiheään. Tänne mm. Bank of American, HSBC:n ja Barclaysin tuhannet työntekijät rientävät joka aamu ja sitten taas iltakuuden maissa täyttävät Canaryn metroaseman ääriään myöden.

Jani lempparipuuhassaan eli selvittämässä reittiä seuraavaan kohteeseen...taii, lähimmän Starbucksin sijaintia..mm, taiiii..stalkkaamassa kavereiden Facebook-päivityksiä.. Täällä voi kyllä sanoa, että uuden sukupolven älypuhelinten kaikki ominaisuudet tulee käyttöön ihan parhaimmillaan.

Tower of London osui matkan varrelle metroa vaihtaessa. Täällä yksi inspiroivimmista jutuista rakennuskulttuurissa on se, että kontrasti vanhojen ja uusien rakennusten välillä on niin iso. Vierekkäin saattavat olla 1800-luvulla rakennettu kivilinnake ja 2000-luvun lasipäällysteinen pilvenpiirtäjä.

Lontooseen on hiljattain valmistunut Euroopan suurin ostoskeskus. Kyseessä on Jenkeistä meille jo tutun Westfield-ketjun kuopus. Ostoskeskus on meiltä tosi kivasti saavutettavissa olevan matkan päässä, joten nyt puhutaan aiemmin niin pahamaineisesta Itä-Lontoosta. Kaupungin itäisen puolen meneillään oleva kasvojenkohotus on tiivistahtista ja alueen kokema muodonmuutos on silmiinpistävä ainakin, jos katselee siellä vielä jäljellä olevaa vanhempaa arkkitehtuuria..:) Itäpuolelle siis rakennetaan nyt paljon, eikä vähiten siksi, että ensi kesänä järjestettävät Lontoon olympialaiset kisataan nimenomaan näillä seuduilla.

Matkalaukut jo kovasti kuumottelee tossa meidän pikku huoneen lattialla... Taidan kuitenkin pakata vasta tuntia ennen lähtöä, eiks se oo ennenkin sujunu niin ihan mainiosti.

- Jo

ps. Enää viikko jouluun!!!

Harrods-shopping

No moi. Käytiinpä tänään ehkä yhdessä maailman tunnetuimmista tavarataloista, Harrodsilla. Oon kyllä kuullut legendaarisia tarinoita kyseisestä ostosparatiisista, mutten silti vanhana kunnon nettishoppailijana osannu odottaa mitään ihan noin ylvästä ja arvokasta rahankulutuselämystä.

Jani toimi menestyksekkäästi mun turistioppaana.

Mua ei tarvinnut ihan hirveen montaa minuuttia vakuutella menettämään sydäntäni (ja viimesiä opintotukien jämiä) tälle putiikille, sillä Jani johdatteli mut strategisesti suklaaosastolle, jossa sadat erilaiset käsintehdyt konvehdit suorastaan kilju päästä mun huostaan... Tummaa suklaata pekaanipähkinöillä, inkiväärillä, shampanjalla, chilillä, mmmm. Kiduttaisitteko mua vielä vähän lisää??! Loppujen lopuks ne opintotuen jämät ei venyny kovin moneen loppuunsaatettuun ostokseen, mutta nyt ainakin tiedän minne meen sitten kun oon täällä vakkariduunissa ja mieli tekee hemmotella itseä.

Suklaaosaston jälkeen menetin kai totaalisesti malttini, koska tän jälkeen ei kameralta löydy enää todisteita meidän kierrokselta tavaratalon syövereissä.. Ymmärrän ehkä tän päivän jälkeen taas hitusen paremmin ihmisiä, jotka menettää sydämensä esim. ihanille laukuille ja on valmiita maksamaan niistä pienen omaisuuden. Varoituksen sana; tollanen paikka vain pistää pään sekasin!! ;)

Tavaroiden esillepano oli aika ihanaa ja huokailin ihastuksesta vähän väliä. Lisäksi mieleen jäi myyjille iskostettu standardilause, joka täytyy kysyä joka asiakkaalta heidän maksettuaan ostoksensa: "Mihin voin ohjata teidät seuraavaksi?" Siis selkeesti ihan paras paikka mun kaltaiselle tyypille, joka on hukassa aina ja joka paikassa. Täytyy muuten vielä mainita, että myyjiä on tossa puljussa mitättömät 5000-6000... Palvelua ei pitäis siis olla vaikea löytää joka rekin takaa.

Joskin myyjille on varmasti asetettu tiukat säännöt asiakkaiden palvelemisesta, on myymälässä asiakkaanakin vierailevia varten laadittu hieman ohjeistusta. Paikalle ei sovi saapua muun muassa hieltä haisevissa treenikamoissa jättiläismäinen reppu selässä roikkuen, saati sitten hiihdellä ympäriinsä mäkin juustohamppari kourassa. :D Miten käy siis tuulipukukansalle Harrodsin ovella? Me päästiin ainakin tällä kertaa sisään, huh. Ne ei onneks huomannu että mulla oli pitkän takin alla juoksuhousut. Ja Janikin siirsi reppunsa selästä kädessä kannettavaksi.

Löydettiin myös ulos.

Harrods sijaitsee Lontoon länsipuolella Knightsbridgen metropysäkin tuntumassa.

Löysin myös kivan auton!

Menkää Harrodsille! Mutta ilman tuulipukua. Ja mieluummin vasta opiskelijabudjetin ohittaneella aikakaudella.

Love,

Johanna

Tervetuloa turistiluokkaan

Me ollaan yritetty mun viimeisen Lontoo-viikon kunniaksi pitää yllä reipasta turistihenkeä ja kierrellä kaikkia niitä kymmeniä paikkoja, jotka on jääny näkemättä tän reissaamista ja lentelyä tarpeeks sisältäneen syksyn aikana. Nyt voidaan vetää raksia ruutuun mm. Big Benin, Buckingham Palacen ja Trafalgar Squaren kohdalle, puhumattakaan pienemmistä kuuluisuuksista joita ollaan käyty ihastelemassa. Tänään ihmeteltiin toistamiseen Greenwichin pituuspiiriä, jonka mukaan maapallon aikavyöhykkeet määräytyy. Parasta siellä on oleminen idässä ja lännessä samaan aikaan, khihihii!

Maaginen viiva, jonka toiselta puolelta alkaa itä ja toiselta länsi.

Tralaa, mitkään pituuspiirit ei voi meitä erottaa..miten saatiinkaan niin vaikee asia tästä kuvan ottamisesta eri puolilla pituuspiiriä?

Janin taustalla näky alkuillan hämärässä meidän kylä oikein kivasti !

Isoimpien rakennuksien keskittymä on Canary Wharf, eli käytännössä meidän asuinalue. No okei, ollaan ihan pikkusen siitä sivussa, mutta ihan vaan pikkusen. Yhden DLR-pysäkin verran.

Päädyttiin sisälle yhteen Canary Wharfin ostoskeskuksista lämmittelemään ja kuvausvuoro siirty mulle kohmeisten sormien sulattelemisen jälkeen :)

Joulu on tullut kaikkine kilkuttimineen myös tänne, hiphei!

Jani kartoittaa tilannetta Canary Wharfin asemalla.

Käytiin moikkaamassa Janin joukkuekavereita keskustassa ja poikettiin sen jälkeen ottamassa alkulämpöä Jenkkilään lähtöä varten Sports Caféssa. EuroSportilta tuli sopivasti ratsastusta, olin onnessani..ja Jani myös ;)

Normipäivä...Pari bussillista poliiseja oli taltuttamassa jotain mellakkaa kadunkulmassa.

Tätä turistimeininkiä on jatkettava nyt intensiivisesti, kun vauhtiin on päästy! Miljöö on ainakin mahtava kyseisen toiminnan harrastamiseen, ja kuuluisia turistihoukuttimia löytyy joka kaupunginosasta. Kouluhommienkin suhteen hetki on suotuisa just nyt, koska mun vuoden viimesestä neljän sivun esseestä on kolme ja puoli sivua kirjotettu. Se viimenen puoli sivua varmaan ilmaantuu sinne tiedostoon sitten kun on taas iiihan pakko. Vielä olis kolme päivää Lontoota jäljellä tänä vuonna, sitten tarina jatkuukin Janin osalta tammikuussa...ja meikäläinen palaa hoodeille myöhemmin keväällä, lähempänä toukokuun alkua.

Take care,

Johanna

Suklaasiepon joulumaa

Suuressa kaupungissa asumisen etuja on ehdottomasti se, että aina on jotain meneillään ja joka makuun löytyy mielenkiintoista tekemistä. Sunnuntain iloksi löysimme kämppiksen vinkistä ehkä yhden herkullisimmista juolutoreista, jolla olen vähään aikaan vieraillut: suklaafestivaalit! Tarjolla oli suklaata kaikissa eri muodoissaan, aina raaoista kaakaopavuista suussasulaviin brownies-leivoksiin. Tälläselle tummasuklaahamsterille paikka oli unelma, ja kipitinkin telttoja ympäri suu suklaassa ihan onnessani.

Ihanien makuelämysten jälkeen oli naama näkkärillä!

Herkullisten messujen taustalta löytyy brittiläinen organisaatio Club Chololate. Musta ne sai ainakin käännytettyä itselleen yhden jäsenen.

Juoksulenkki

En tiedä mikä siinä oikein on, mutta ei oikein tule urheiltua juuri millään tasolla. Toki punttisalille ja lenkille lähteminen on vaikeeta ja erittäin ankeeta, mutta kyllä sitä aina välillä pitäis pystyä ottaa itseensä niskasta kiinni. Toisaalta itse olen huomannut, että mikäli on joku peli tai joukkue, esim. höntsyjalkapalloa, sählyä tai muuta mukavaa niin sitä tulee ihan huomaamatta pelailtua vaikka kuinka kauan eikä tunnu missään. No sitten on tää toinen vaihtoehto: et ole urheillut aikoihin ja päätät lähteä n. 11km lenkille ihan vaan siksi että vaimon sisko sitä ehdottaa. Tämä ei ole hyvä idea! Tässä kuitenkin kuvasarjaa vähän kulmilta ja lenkiltä:

Canary Wharfin -tube asema

Tämä oli ensimmäinen kuvauksen kohde lähinnä siksi että tähän asti oli ollut aivan hirveä draivi päällä, eikä ollut pahemmin kuvia kerennyt ottamaan. Joten oli hyvä ottaa sekunnin hengähdys ja räpsästä kuva.

Julia Greenwich Foot Tunnelissa

Mikäli omistat ahtaanpaikankammon tai rupeat helposti yliajattelemaan asioita, tämä ei välttämättä ole paras paikka viettää aikaa. Tämä tunneli siis menee Isle of Dogsista kohti Greenwichiä ja jos joku ei tajunnut, se kulkee joen alla. Tunneli ei myöskään ole missään loistokunnossa, vaan satunnaisia laattoja on irtoillut ja katosta saattaa tiputtaa hieman vettä joka on erittäin turvallinen merkki kun on joen alla, eikös.

University of Greenwich

Rupesin katselemaan siinä jo kohti Canary Wharfia ja haaveilemaan kodin ihanasta lämmöstä. Itseasiassa jos lämmöstä puhutaan, niin tällä hetkellä täällä sisällä on hieman viileää ja sitä rupeaa huomaamaan kuinka huonoa brittiläinen rakennuskulttuuri todella onkaan.

Greenwichistä kohti Canary Wharfia

Julia ottaa kuvan Japanilaisturisteista

Siellä mäenpäällä se häämöttää, Greenwichin Observatorio

Enään pikku spurtti ja perillä kääntöpaikalla, tai sitten ei. Lyhyehkön sprintin ylämäkeen otettuani, väsähdin täysin. Huohottaen siihen ylämäkeen sitten vaan, meni ihan kävelyksi, hyvä minä.

Hitaasti mutta varmasti - kävellen

Kello joka on aika varmasti oikeessa ajassa

Pääsin perille, ihme

Tässä vaiheessa ollaan aikalailla siinä puolivälissä ja jaloissa painoi jo aika hyvin. Eli vedettiin pieni kiertely tauko ja katseltiin maisemia ja ihmeteltiin mitä paikalla on tarjota. Oikein Suomi-turistina ei tietenkään haluttu maksaa mistään, joten emme menneet aitauksen takana olevan itä-länsirajan luo. Onneksi löysimme aitauksen alapuolelta toisen alueen johon idän ja lännen raja oli määritetty ja saimme siitä muutaman kuvan.

Maapalloon nähden olen niin sanotusti puoliksi idässä ja puoliksi lännessä

Viimeinen silmäys kohti kotoista Canaryä ja sit vyörymään mäkeä alas

Thames clipper - joki taksi jolla pääsee matkustamaan ympäri Thames jokea

O2 - suhteellisen suuri konserttihalli

Portaat Thames jokeen - herää kysymys, miksi?

Tosin tässä vaiheessa lenkkiä pikku vilvoittelu joessa olisi tehnyt terää. Päätin kuitenkin jättää väliin lähinnä siitä syystä, että en tiedä minkälaisia epämuodostumia siitä olisi itselle tullut. Thames joki on näet lähes radioaktiivista jätettä... no eikai. Sieltähän se meidän ihana juomavetemmekin otetaan.

Päästiin me sitten kyllä kotiinkin, mutta ennen sitä oli jo tullut aika hyvät hiertymät ja polvi alkanut vetää lukkoon. Rupesi oikein tuntumaan, että mun nivelet ei oo tehty kestämään omaa painoani. Ehkä pitäis kuntoilla enemmän, saa nähdä tuleeko tehtyä mitään sen eteen.