How to make an american guy to spit on you.

Pikaopas jenkin makeansiirappisen kohteliaisuuden kesyttämiseen: anna sille salmiakkia. Pistin tänään markkinoinnin luennolla pantteripussin kiertämään ja pidin hauskaa mitä erikoisimpia irvistyksiä ihaillessani. Suosittelen kokeileen tätä joskus - en tosin, jos kyse on viimeisistä salmiakeistasi ja himoat niitä palavasti itse. Sydäntäsärkevää nähdä niiden lentävän roskikseen syljen ja kakomisen saattelemana. Vielä sydäntäsärkevämpää huomata, että Ruotsi vei jälleen kerran 1-0. Ruotsalaispojan "Bilar"-pussi tyhjeni alta aikayksikön ihastuneiden kiljahdusten saattelemana, kun meikäläinen sai tyytyä "crazy Finnish candies" -kommentteihin.

Nuokun tässä pitkästä aikaa vähän enemmän väsähtäneenä pöydän ääressä. Kurssikaveri sai mut eilen iltaluennolla (joka loppuu inhimillisesti klo 22) varpaisilleen kertomalla, että tänään on luvassa brändijohtamiskurssin eka koe. Meillä on siis kursseilla useampia pieniä testejä, lukuisia projekteja ja pienempiä tehtävänantoja, mutta mikäli oon oikein ymmärtänyt, ei ollenkaan isoa lopputenttiä. Käytin siis arvokkaasta uniajastani leijonan(tai pantterin)osan luentomuistiinpanojen pänttäämiseen, koska eipä ollu omiin korviini aikasemmin kuulunu ilmotusta edessä vaanivasta testistä. Luennolle saapuessa kuitenkin totesin, että nyt oli kyseessä joku urbaanilegenda, koska proffa ei näyttäny elettäkään minkään testin pitämiseks. No, tulipahan ekan kerran luettua liekki peffan alla...ei tosin pelkoa, että niillä silmillä lukiessa ois mitään jääny päähän :) Piristävän raikas kokemus silti!

Tämä piristävän raikas suomalainen painuu nyt uneksimaan uppopaistetuista Jelly Bellyistä, maapähkinävoissa uitetuista, marsmallows-mössöllä kuorrutetuista ja mikrossa kuumennetuista Pop Tartseista ja muista ihan normaaleista herkuista.

Reenaa reenaa

Mä kelasin et kirjotan tähän pikasesti viimeaikaiset kuulumiset kun nyt sain tietokoneeni langattoman netin vihdoinkin toimimaan. On tullut nyt muutamat reenit vedettyä sitten viime kirjotuksen ja voin sanoa että kaverit ainakin reenaa tosissaan. Eilen oli kuivaharjoitus ulkona ja tuon noin tunnin mittasen harjotteen aikana tuntui kyllä lähinnä enimmäkseen siltä, että haluaisi kuolla. Menimme jalkapallo kentälle, alkulämmön ja venyttelyjen jälkeen valmentaja ilmoitti, että joku oksentaa tänään. No siitä sitten kevyesti aloitimme juoksemalla viivajuoksua, joku voisi kuvitella että pieniä kivoja spurtteja. Ei, viivajuoksu oli aivan kuten jääkiekko viivajuoksukin. Täysillä juosten noin 20 metrin päähän ja takaisin, 40 metrin päähän ja takaisin ja niin edelleen. Tätä tehtiin jalkapallokentän mittaisella alueella tauotta ensimmäiset 15 minuuttia ja rupesin jo miettimään, että valmentaja ainakin oli tosissaan oksentamis asiassa. No tämän jälkeen hellitti hieman, hölkkäsimme jalkapallokenttää ympäri ja otimme 40 metrin spurtteja noin 40 metrin välein. Jonka jälkeen otimme viestikilpailuja ym. Tuli siinä aivan vanhat Tappara-peliajat mieleen kun reenaaminen tuntui pahalta. Vedettiin verenmakusuussa koko tunti ja kokoajan teki mieli oksentaa. No, loppujen lopuksi kukaan ei oksentanut vaikka juoksimme kyllä koko reenien ajan erittäin hyvällä temmolla. Harjoituksen jälkeen tuntui siltä, että pitäisi varmaan lisätä reenitempoa omatoimisissa harjoitteissa, ettei jokakerta olisi aivan kuollut reenien jälkeen.

Meillä oli myös joukkueen keskeinen harjoitusottelu johon osallistui myös muutamia entisiä Northwestern University:n oppilaita. Ottelu oli viime viikonloppuna joka antoi hyvää suuntaa minkälaista pelaaminen täällä on. Pärjäsin mielestäni suhteellisen hyvin ja sain aikaiseksi joitain tilanteita. Kaukalon pienuus on hieman outo, kun sielä on tuntuu, että kaukalo olisi samankokoinen kun Suomessa. Mutta kun tilanteet tulevat huomaa, että kaukalo on pienempi.

Nyt tarviikin tästä jo valmistautua pikku hiljaa siihen, että reenit alkavat kohta. Nämä ovat viimeiset reenit ennen viikonlopun vieraspelireissua. Pelaamme viikonloppuna perjantaina ja lauantaina University of Kentuckyä vastaan. Saa nähdä minkälainen joukkue sieltä löytyy vai onko pojat keskittyneet enemmän vaan KFC:n(Kentucky Fried Chicken- pikaruokaketju joka tarjoaa erilaisia friteerattuja kana vaihtoehtoja) syömiseen. Pelireissu ei ole aivan lyhyimmästä päästä, ajomatkaksi on arvioitu 7-8 tuntia. Tämä reissu tulee todennäköisesti olemaan aika mielenkiintoinen. Hotelli yöpymiset, mahdolliset aamuharjoitteet ja muuta, tuntuu pikkuhiljaa kun pelaisi jääkiekkoa taas ihan oikeasti. Saa nähdä kuinka ensimmäisissä peleissä käy, viedäänkö Hermanssin poikaa isoista ovista.

Ilmasia lounaita

Täällä on vietelty mitään-tekemätöntä sunnuntaita, mikä ei aina oo hyvä juttu. Yleensä se on viikon päätteeks rentouttavaa, mutta tänään oon vaan palloillu levottomana ympäri kämppää ja miettiny että mitä pitäis tehdä. Ja lähdin sitten Wholefoods Markettiin pyörimään ympyrää.

Mulla oli suunnitelmissa ostaa semmosia nameja kaakaopavunpalasia, joita tykkään napostella myslin sun muun seassa, mutta hylly olikin tutusta kohtaa tyhjä. Kysäisin myyjältä, että onkos näitä jossain. Se rupes pahottelemaan ihan ylitsevuotavan vuolaasti ja lupas selvittää ajankohdan, millon tuote olis jälleen hyllyssä ja seuras mun perässä varmaan kymmenen minuuttia kysellen, että pääsenkö hakemaan kaakaopalaseni torstaina ja haluanko soittaa etukäteen jne jne.. Whoooaa, mä tulin vaan mun lähikauppaan hakeen huvikseni extraherkkua, cool down man :D Lopputuloksena tälle kaikelle oli kuitenkin se, että mä lähdin kaupasta $13 arvoisen vastaavan tuotteen kanssa, josta en maksanu senttiäkään.

Hassua on se, että myös perjantainen illanvietto tyttöjen kesken päätyi ilmaisten asioiden vastaanottamiseen. Lähdettiin Wicker Parkiin pikkuravintolaan nimeltä Plan B suunnitelmissa viettää leppoisaa aikaa juustofonduen ja tarjousmargaritojen äärellä. Paikka oli tyhjä, mutta viihtyisän näköinen silti, joten peremmälle. Heti alkutekijöiksi saatiin kuulla, ettei niillä mitään tarjouksia ole. JAHA. Oltiin jo siinä vaiheessa noudemassa pöydästä, mutta päätettiin kysäistä vielä juustofonduesta. Ei kuulunut illan listalle tänään, selevä :D Siinä sitten pihistiin kiukkuisina ja ruvettiin jo veteleen takkeja päälle kun baarimikko kanto pöytään ekat lepyttelydrinkkinsä... Näitä seuras ilmaset jälkkäriannokset, ja tarina jatkui monta tuntia. No, lopputuloksena siis: juustofondueta ei koskaan nähty, mutta eipä maksettu mistään muustakaan mitään.

Täällä siis huomaa, kuinka asiakkaista käydään kilpailua vähän sinnikkäämmin, kuin mihin Suomessa on tottunu. Kyllä mä oon Suomessakin hyvää palvelua saanu, ei epäilystäkään, mutta sen tiedän, että monissa paikoissa ei siellä tavallisilla myyjillä oo edes oikeuksia jakaa asiakkaille ilmasia lahjuksia. Suht pienillä asioilla saattaa kuitenkin olla firmalle iso merkitys. Takuuvarmasti tuun kertomaan monille mun kavereille näistä hauskoista tapahtumista ja ehkäpä joku niistä päätyy joskus Wholefoodsin tai Plan B:n asiakkaaksi ja rahaa kilahtaa kassaan. :)

Pakko ilahduttaa teitä tällä kuvalla.. Ette VARMASTI arvaa mitä nää on! DEEP-FRIED OREOS... Oreot on semmosia Domino-keksin tyylisiä keksejä, mutta tässä muodossa ne sai kyllä ihan uuden ulottuvuuden. Näitä pystyy syödä maksimissaan kaks. No okei ehkä kolme jos ei ota kolmanteen enää suklaadippiä.

I'm gonna live forever, I'm gonna learn how to fly

Käytiin tänään tyttöjen kanssa leffassa tsekkaamassa Fame. Musikaalidraamahässäkkä taiteellisesti lahjakkaista nuorista, jotka opiskelee huippurennossa yliopistossa tanssia, laulua, soittamista, näyttelemistä... Ihana, menkää katsoon jos tykkäätte kauniista laulusta, sähäköistä tanssijoista ja teinien elämään opettelemisen katsomisesta - sitten joskus, kun tää on Suomessa! :) Tykkäsin erityisesti Naturi Naughtonista, mikä ääni tällä nuorella naisella!! Antaisin kyllä paljon, jos osaisin laulaa tolleen.

Tässä oli ihan nättiä leffateatterin mallia. Ite sali ei kyllä ollu sen kummosempi kun Tennispalatsissakaan, mutta me ei taidettukaan olla pääsalissa :)

Katosta löyty Ruotsin lippu just samalla hetkellä, kun Emmelie yritti ottaa meistä kuvaa. Kaikkien muiden maiden liput suunnilleen roikku katossa, mutta Suomen lippua ei näkyny, wonder why. >:(

Leffan jälkeen oli tarkotus suunnata suorilta kotiin, mutta keskustassa kun oltiin, niin jäätiin kiinni kiinnostaviin paikkoihin ennen juna-asemalle ehtimistä... Löydettiin mm. ihan loistava The Rainforest Café, joka oli ravintolan ja myymälän sekoitus, nimensä mukasesti aika viidakkomaisissa tunnelmissa. Kaikkien maailman lasten soisi pääsevän käymään tuolla. Niin ja juu kylläkyllä, niiden kuuluisien lastenmielisten kans.




Lopuks vielä jädebaarin kautta kotiin. Tää Chicagon julkinen liikenne ei oo tykänny musta nyt parina viime päivänä. Eilinen kotimatka kesti yli kaks tuntia, tänään vähän vajaa saman verran. FUN! Onneks en oo ollu kuolemanväsyny, muuten ois kyllä ollu pinna varmaan pikkusen kireellä näitten seikkailujen jälkeen... Raiteita on ilmeisesti korjauksessa monessa kohtaa, ja niinpä matkustajat kipittää kiltisti shuttle busseihin pariks pysäkinväliks ja sitte taas maan alle odotteleen, että seuraava juna tulee joskus ikuisuuden päästä..... Jeiiiii! Näin me matkustamme nopeasti ja kätevästi julkisella liikenteellä<3

Southside

Terveisiä multakin (Johannalta)! Hämäävää kun ette varmaan tiedä koskaan, kumpi meistä kirjottelee ja sit mietitte et on sillä taas jutut ihan eri maailmasta kun viime kerralla. Mulla tai Janilla. Mutta nyt, jottei synny väärinkäsityksiä Janin kiinnostuksen kohteista niin moi, täällä on Johanna joka kävi äsken viettämässä kolme tuntia kenkäkaupassa. Ja huom. Yhdessä kenkäkaupassa.

(Oonkohan mä ihan vähän hidas shoppailija..?)

Joka tapauksessa päätin tänään extempore lähtee "käväsemään" Aldo-kenkäkaupan outletissa vähän etelämpänä. Mun kaveri suositteli sitä päivällä luennolla ja kerto, että siellä on samat kengät kun muissa Aldoissa, mutta reippaasti alle puoleen hintaan - joten mikäs muu saa opiskelijan liikkeelle! Varsinki opiskelijan, jolla on tasan kaks järkevää koulukelposta kenkäparia täällä :) Vanha kunnon word of mouth toimii siis edelleen, muah. Mun piti alunperin saada seuraaki tälle reissulle, mutta loppujen lopuks seikkailin itekseni CTA-ihmemaailmassa... Kolme eri junaa, ikuinen ruuhka-aika ja kolisevat junanvaunut joista ei saa istumapaikkaa kirveelläkään - ja perillä, not a big deal, huh?? ;)

Vaivannäkö osottautu kuitenkin arvokkaaks, koska Aldon kengät on laadukkaita ja tavallisesti ihan suht hintavia (sanotaan, että alle $100 ei löydä kun jotain ballerinoja), ja nyt niitä oli hyllymetreittäin kympistä pariin kymppiin..!! 8) Can you believe it. Mitä tollasessa tilanteessa pitäis tehdä, siinähän meinaa mennä tytöltä pasmat sekasin!!? Napsin sieltä sitten parit kesän unelmaiset sandaalijämät ja ihan omassa 35-kenkäkoossani (tää on ehdottomasti yks hyvän kenkäkaupan merkeistä meikäläiselle), ja lähdin onnellisena takasin yliopistolle. Tähän prosessiin matkoineen kulu aikaa yli viis tuntia, mutta sehän oli ku rahaa pistäis pankkiin, eikö? (No ehkä ei aivan, mutta...kuitenki.)

Mietin takastulomatkalla, että kyseinen yritys ei kyllä varmaan ikinä laittais Water Towerissa, Chicagon keskustassa sijaitsevan edustusliikkeensä tilalle tollasta outlet-liikettä, no way, se ei vaan kävis päinsä. Siellä otetaan rahat pois niiltä, joilla sitä on. Ja toisaalta, tosi monelle himoshoppailijalle, kenkäfriikille, asiakkaalle Aldo ei enää merkitsis samaa, jos ne ostais niiden kenkiä pariinkymppiin parinsadan sijasta. Niih. Että menkää te vaan kaikki chicagolaiset ostamaan kenkänne Water Towerista, mä voin kyllä matkustaa (ainakin vielä opiskeluvuosieni ajan kun musta ei oo tullu nirso ja varakas) rähjäseen etelä-Chicagoon ja ostaa ne samat korkkarit sieltä <3 Eikä haittaa, vaikka muut puhuis pelkkää espanjaa, pärjään kyllä ^__^

Opiskelua ja jääkiekkoa

Noniin, ensimmäinen kunnollinen ohjelmatäyteinen päivä takana. Eilen ei tekemisen puutetta päivästä puuttunut. Päivään mahtui kyllä kaikenlaista, heräsin aamulla suhteellisen aikaisin, että kerkiän tekemään kaiken mitä tarvitsee tehdä. Menin aluks ihan vaan Evanstonin keskustaan hengaileen, istuun kahvilassa, lukeen ja surffaileen netissä. Sit kelasin, että nyt pitää kokeilla parturia. Menin paikkaan jota vuokraemäntäni poika James suositteli ja sanoin, että tarvis hiustenleikkuuta saada, ei siinä sielä 2 noin 60-75 vuotiasta mieshenkilöä ystävällisesti otti nimen ylös ja ilmotti et mul on aika 45 minuutin päästä. Kävin sit vähän hengaileen sielä sun täälä ja menin takasin. Hieman ehkä hirvitti kun istuin parturi tuoliin ja se hieman kokeneemman näkönen kaveri rupes ajeleen hiuksia. No hinta ei onneks ollu hirvee $17, mutta eipä jälkikään ollu hääppönen loppujen lopuks, vähän sieltä sun täältähän se siisti mut ei se iha hirveesti leikannu. Johanna sai sit myöhemmin tehtäväkseen siistiä kuontaloni fossiilin jäljiltä, mut eikai siinä mitään. Lepposia kavereitahan parturit olivat ja juttua kyllä riitti, niin urheilusta kuin politiikastakin. Olisin ite kyl saattanu vaihtaa parturiliikkeen nimee tän jenkkifutis kauden alussa kun Chicago Bears vaihto Denveristä itselleen franchise pelinrakentajan nimeltään Jay Cutler. Esimerkikse Jay´s Cutler tai jotain ja tarjonnu alennusta aina kun hra Jay saa syötettyä touchdownin, eli ei näillä näkymin hirveen usein.

No parturin jälkeen kävin sit haukkaamassa vähän perus amerikkalaista välipalaa, eli yhden santanoidan vetäsin napaani. Sen jälkeen olikin aika jo kiirehtiä kampukselle ajoissa, katsomaan missä ihmeessä se luento nyt sitten voisikaan olla. Tiesin kyllä rakennuksen jossa luentoni ovat, mutta se ei aivan riitä, varsinkin kun samassa rakennuksessa on satoja luentosaleja ja luokkia. Luokka onneksi löytyi nopeasti, helposti ja kivuttomasti. Joten jäi aikaa vielä lueskella muutamia asioita läpi ennen luennon alkua. Luennon alettua törmäsin yllätykseen, professori ei ollutkaan aivan sen tyylinen opettaja kuin ajattelin. Hän aloitti tunnin kertomalla, että toivoo jokaisen meistä nauttivan tästä kurssista. Kurssi ei sisällä minkäänlaista koetta, tosin kaikenlaisia erinäisiä tuotoksia jotka arvioidaan hän vaatii kurssillansa. Ilmoitti myös, että toivoo jokaisen meistä saavan A arvosanan tästä kurssista ja kertoi, että se ei olisi ensimmäinen kerta. Kunhan vaan tekisi ahkerasti hommia ja palauttaa kaikki ajallaan. Kaikkein isoin hämmästys oli kuitenkin se, että luento oli merkattu 3 tuntiseksi ja pääsimme ensimmäiseltä luennolta 1,5 tunnin jälkeen pois. Ehkä odotin enemmän armeija kuria, ruoskimista, vaikeita termejä ja hankalasti kerrottuja monimutkaisia asioita. Näihin en kuitenkaan törmännyt, positiivinen yllätys siis. Kaikesta tästä huolimatta voin kyllä todeta, että tämä professori osaa asiansa. Kaverilla oli kokemusta useita kymmeniä vuosia miljardibisneksien markkinointisuunnittelusta, sekä myynnistä, joten ei mikään ihan turha kaveri.

Luennon jälkeen ei sitten ollutkaan hirveetä kiirettä jääkiekkoreeneihin, tai tietenkin olisi ollut jos luento olisi kestänyt täyden ajan. Kyyti jäähallille oli ollut hieman arvoitus, sillä jäähalli sijaitsee kaukana pohjoisessa ja sinne ei julkinen liikenne kulje. Onneksi joukkuekaverini olivat lainanneet yliopistolta minivan tyylisen ratkaisun, johon lähes vaivattomasti 7 kaveria pelikasseineen saatiin survottua. Toisin sanottuna, auto oli pakattu lattiasta kattoon äijää ja pelikassia.

Noh reenit oli 1,5 tuntiset ja alotettiin sillain rennosti heti ekoiks reeneiks. 15 minuuttia viivoja, "otetaan kavereista mehut pois"-harjoitus. Jonka jälkeen valmentaja kertoo, että jos hommat ei suju ja häntä ei kuunnella niin luistellaan niin kauan, että oksennetaan. Eli kaikinpuolin rento ja helppo alotus tollain lähes 4kk luistelu tauon jälkeen. Loppureenit siinä sitten menikin vähän puuskuttaessa, eikä meikäläinen ns. paljon turhia hätiköinyt tilanteisiin. Reenit oli hieman erilaiset mihin Suomessa on tottunut ja harjoitteet oli paljon yksinkertaisempia. Taso joukkueessa oli ihan hyvä, pysyin mukana mielestäni hyvin, lukuunottamatta muutamia kertoja kun pari vähän nopeampaa kaveria pisti vähän enemmän jalkaa perseen alle. Kunhan saa kunnon täysin kohdalleen ja vähän jää tuntumaa niin uskon, että pystyn pelaamaan siinä missä muutkin. No, kelasin siinä jääreenien loppuvaiheella, että ei se nyt niin paha ollutkaan, näähän on melkein jo loppunu. Kunnes valmentaja pyytää kakki keskiympyrään ja ilmottaa että, ei muutakun laidanviereen ja vedetään loppuluistelut. Loppuluisteluthan sisälsivät viivaluistelua useampaan otteeseen ja punnerruksia väleihin. Reenien jälkeen oli kyllä melko terveellinen olo ja kyllä huomas ettei ne ainakaan leikkiin sinne jäälle tulleet. Kyynerpääni onnistuin jossain taklaustilanteessa teloon ja se on vähän turvonnu, mutta eiköhän se tässä muutamassa päivässä parane. Sit vaan odotellaan seuraavia harjotuksia ja tehdään omatoimista punttia, että pysyy vauhdissa mukana.

Kinttua toisen eteen!

Viikonloppu alko urheilullisesti. Odotin joku kaks tuntia soittoa Nikelta, koska olin jättäny niille soittopyynnön. Yritin tilata uutta urheilukassia nettimyymälästä mutta ei onnannu. Ne onnistu soitteleen sitten kesken meikäläisen urheilutuokion, ja tuloksena mulla ei siis vieläkään ole urheilukassia. Janin vanha reppu kelvatkoon edelleen.

Jani on muuten mun uus varavalmentaja! Meidän treenit ei oo vieläkään alkanu (ehkä ens viikolla?), joten Jani on koutsaillu mua, että saan ees jotain järjellistä aikaseks ennen tositoimiin ryhtymistä :) Oltiin tänäänkin aamulla jenkkifudiskentällä meikäläisen kinttuja kurittamassa.... Ja voin suositella, mun miehestä leivotaan vielä oivallinen urheiluvalmentaja!

Täälläpäin ei muuten oo kenttä eikä mikään, jos ei siellä oo mahista pelata jenkkifudista ;) Joten kyseiseen lajiin tarkotetut maalit löytyy joka ikiseltä nurmikonpläntiltä.

Ilta jatku penkkiurheilulla. Olin koulukavereiden kanssa kannustamassa North Parkin fudispoikia.. noh, häviöön, valitettavasti :/ Mutta kivaa oli, silti!

Chicagon kadut on öisin kivoja. ...varsinkin, jos niillä ei tarvi kuljeskella yksin :)

Nyt unia, on oikeestaan jo aamu, mutta minkäs teet. Enää.

Day n Nite.

Tää viikko on menny tukka putkella koulujuttujen perässä kiitäessä. Ja nimenomaan perässä. Haluaisin olla mieluummin aina askeleen edellä, mutta minkäs teet. Hommaa on paljon, joten se tehdään mitä ehditään. Täällä on kuitenkin ehdotonta, että deadlinen koittaessa homma on paketissa, oli se sitte kuinka puolivalmis tahansa. Ja mun mielestä ihan hyväkin - työelämäähän varten koulun on tarkotus meitä valmistaa.

Kurssit on kuitenkin edelleen ihan älyttömän kivoja ja inspiroivia! Koen, että oon oppinu uusia juttuja jo nyt tosi paljon, vaikka toisina hetkinä tuntuukin, että eikö tää koskaan helpotu tää toisella kielellä kommunikoiminen... :) Aika inhottavan kuumottavaa vieläkin, kun joutuu pitämään esitelmiä enkuks, vaikkei meillä ees todellakaan oo vielä ollu mitään kovin isoja.

Päivät on ollu pitkiä nyt. Yleensä löydän itteni kotoo vasta 22-23 aikaan illalla, ja pyörällä tietysti kuljetaan edelleen :) Oon muutaman kerran miettiny, että pitäiskö jo vaihtaa bussiin, mutta loppujen lopuks tunnen oloni melkeenpä turvallisemmaks pyörällä kulkiessa kuin bussilla. Pyörällä pääsen ainaki pujotteleen niitten "how are you little mama"-heebojen välistä sutjakkaasti, kun bussilla kulkiessa joutuisin a) istumaan niiden vieressä ja b) kävelemään vajaan mailin bussipysäkille.... Mitäköhän teen talvella, ehkä juoksen.

Tää on mun ihana pikku (!!) pyörä. Meidän vuokraemännän poika pyöräili tällä joskus lapsena, ja nyt se on kätevästi mun käytettävissä :)

Mutta, nyt on viikonloppu edessä ja paljon kivaa tekemistä tiedossa jälleen kerran! Mun läksyt tälle viikonlopulle on mm. kolmen narratiivisen kollaasin kokoaminen (design-kurssi), Lincoln Parkin tarjontaan tutustumisen jatkaminen (markkinointitutkimus) ja Women's Workout World -nimisen yrityksen markkinointistrategian analysoiminen (Creative Strategy). Mutta ehkä kuitenkaan ei pelkkää koulua nyt tulevana viikonloppuna... ;D

Mä nautin joka ikisestä sekunnista täällä. Jokanen päivä täällä tuo mukanaan jotain uutta ja kivaa, enkä halua tuhlata hetkeekään kotona tekemättä mitään. Täällä on muuten vieläkin ihan kesäkelit, ainakin päivisin. Niistä en tosin ehdi ihan hirveesti nautiskeleen, paitsi pyöräilyjen ajan. Illat on jo viileitä ja tällä viikolla on joutunu vetään takkia päälle takasin kotiin polkiessa, ainakin joinain iltoina. Mites Suomessa?? ;)

Kulkemista ja opiskelua

Kun muutimme tänne Evanstoniin, hieman sivummalle kaikesta mietin mielessäni yleisesti päivittäisiä rutiineja, ei ihan ensimmäisenä tullut mieleen kaikki asiat mitä juuri nyt ajattelen. Olisihan se tietenkin ollut loistavaa hankkia auto, mutta toisaalta kuinka paljon rahaa se veisi pois kaikesta muusta. Simppelitkin päivittäiset rutiinit onkin loppujen lopuksi välillä aika ärsyttäviä. Matka kauppaan ja takaisin vähän vajaa 1,5 mailia, ei vaikuta pahalta tuntuu tuskin juuri missään, matka kartalla on yksi iso harppaus. Sitten rupeaa miettimään samaa asiaa nyt, kävellen kauppaan ja takaisin. Takaisin tullessa ne kaikki kauppakassit ja tavarat joita nyt sitten menikin taas ostamaan. Rupeaa tuo 1,5 mailia tuntumaan jo jossain, jos ei jaloissa niin ainakin käsissä. Eihän tuo sinänsä paha reissu päivittäin ole, mutta aikaa siinä menee. Kaupassa käynnin matkoihin voi jo varata 1 tunnin.

Noh, eipä siinäkään mitään, jos kyseessä olisi vain kauppa. Sama matka on lähimmälle juna-asemalle, sekä bussipysäkille. Eli kun lähtee esim. tekemään salireenin ja opiskelemaan keskustaan, se on sen mailin verran molemmissa päissä ja Northwesternin isolla kampuksella välillä vielä enemmän jos ei ihan heti tajua missäpäin on lähin bussipysäkki. Kun mukaan ottaa vielä muutaman kirjan, reenivarusteet, läppärin ym. on siinä yhtäkkiä mukava kivisäkki koko päivän selässä. Ehkä, sitä taas jatkossa antaa enemmän arvoa asunnon sijainnille, kulkuyhteyksille ja muille kulkemis mahdollisuuksille.

Olen tehnyt intensiivistä tutkimustyötä kuinka aloittaa opiskelut USA:ssa, tämä voi aivan alkuun kuulostaa simppeliltä jutulta. Eihän se Suomessakaan paha ole, senkun pistät yhteishaussa AMK tai Yliopistoon, luet ja menet pääsykokeisiin. Mikäli pääset sisään ilmaannut paikalle koulun alkaessa. Siinä noin asiat noin pääsääntöisesti. No entäpä USA, pelkästään hakeminen yliopistoihin maksaa. Viisumiasiat ovat aivan oma kategoriansa, josta en edes puhu tähän väliin. Yliopistoilla on omat ACT/SAT tulos suosituksensa jotka hakijoiden tulisi täyttää, ulkomaalaisilla opiskelijoilla myös TOEFL testin tulos vaaditaan. ACT ja SAT testit vaikuttavat ainakin hieman erilaisilta kuin meillä Suomessa olevat testit, en tiedä sitten kuinka vaikeita ne loppujen lopuksi ovat. Sitten tehdään "college essay" jossa kerrotaan itsestä ja elämästä ja sen opetuksista. Hakijoita per yliopisto on tuhansia, välillä kymmeniä tuhansia ja yleisesti ottaen parhaisiin sisään otetaan 10% ja muissa sitten vaihtelee aina 60% asti, mikäli puhutaan suhteellisen tasokkaista yliopistoista. Sitten saattaa olla vielä haastattelu/yliopisto visiitti, suositus kirjeet, opettajilta, valmentajilta, yhdistyksiltä. Voi olla, että olen jotain tästä unohtanutkin, mutta oletetaan, että kaikki nämä asiat olisivat kunnossa. Pääset sisään yliopistoon johon haluat.

Seuraava asia, miten ajattelit maksaa tämän lystin? Lukukausimaksut kandi vaiheessa ovat noin 50 000$-15 000$ vuodessa joka sisältää sen, että saat olla yliopistossa kursseilla, tähän yleensä lisätään asumis-, syömis,- kirja,- kulku,- ym. kustannukset. Toki maailma on täynnä kaikennäköisiä stipendejä ja useasti yliopistot tarjoavat erinäisiä mahdollisuuksia ansaita rahaa, kampustöillä, urheilulla, sekä hyvällä opintomenestyksellä. On stipendejä koulujen ulkopuolelta, erinäisiltä säätiöiltä ja kaikenmaailman mahdollisuuksia mistä voi hakea rahallista tukea. Yleisesti ottaen opiskelijat, mikäli heidän vanhempansa ei tähän rahaa ole säästäneet, menevät vain suorittamaan opintojansa. Pyrkivät tietenkin hankkimaan mahdollisimman paljon stipendejä ja ottavat loput vain raa-asti lainana. Että semmosta se opiskelu on tällä puolella maailmaa.

Älkää kuitenkaan käsittäkö asiaa väärin, suuri osa opiskelijoista on erittäin tyytyväisiä systeemiin. Esimerkiksi minä itse olen erittäin kiinnostunut suorittamaan opintoni täällä Suomen sijaan. Syitä on erinäisiä opetus täällä ovat erittäin erilaista Suomeen verrattuna, yleisesti ottaen pieniä ryhmiä ja pyritään ruokkimaan luovuutta. Vaihtoehtoja opiskella erinäisiä erikoisia asioita joita ei todellakaan ole Suomen kouluissa, esimerkiksi urheilujohtamisen kurssit ym. Mahdollisuus suorittaa opinnot nopeammin, eikä junnata 4,5 vuotta yhden tutkinnon perässä. Ja vielä lopuksi, onhan se aivan eriasia olla täällä, kuin Suomessa.

Keskittymishäiriöintiä

Miks sillon, kun pitää opiskella, tulee mieleen joku 499 muuta asiaa, joita olis paljon kivempi tehdä? Esimerkiks siivoominen saa ihan uutta hohtoo niinä hetkinä, kun koulukirja mulkoilee vaativasti pöydänkulmalla. Ruoanlaittokin on aika kivaa tai ylipäätään puolen tunnin välein napostelu ja jääkaapin tutkiminen, pyykkejäkin pitäis pestä ja aijai, just tänään ois kyllä ihan pakko käydä läpi kaikkien urheilubrändien vaatemallistot ja ettiä se uus treenikassi. Tietääks joku tän tunteen??

Oon tänään opiskellu koko päivän, mut en oo silti lähelläkään valmista noiden läksyjeni kanssa... Ehkä siis mulle ihan oikein, et joudun johonkin valvottuun opiskelutuokioon kaks kertaa viikossa :/

No. En valita, koska mun opiskelu on kuitenkin pääsääntösesti kivaa. Tänkin päivän ohjelmaan on markkinointitutkimuksen kurssin puitteissa kuulunu muun muassa selvittelyä siitä, millasia myymälöitä, aktiviteetteja ja muita rahantuhlauskeinoja on Lincoln Parkissa, joka on kaupunginosa tuolla pikkusen lähempänä keskustaa. Lisäks oon toisen kurssin tehtävänä analysoinu kahta mainosta...ja ihan liian kauan. xO

Käytiin myös jokaviikonloppusella grocery store -reissulla Janin kanssa. Meille syntyy melkeen joka kerta erimielisyyttä siitä, miten kauan kaupassa on kohtuullista viettää aikaa - koska mä voisin aina olla ihan tavallisessa ruokakaupassakin vaikka neljä tuntia ja vaan kierrellä hyllyjen välissä ja tutkia kaikkea. Vertailla hintoja, tuotteiden ominaisuuksia, erilaisia pakkauksia ja esillepanoja. Onko siinä muka jotain ihmeellistä, HÄH??!

The Finns

Hello. My name is Johanna and this is my husband Jan. We're from Finland. It's so nice to meet you.

Et sillee.

Oltiin tänään semmosessa eri yliopistoissa opiskelevien ulkomaalasten opiskelijoiden tapaamisessa Moody's Churchilla. Tuli oikeesti hassu fiilis, kun rupesin ajatteleen, että mä oon nyt maahanmuuttaja. Miettikääs niitä ihmisiä, jotka puhuu vähä hoono soomi ja joilla on outoja tapoja ja joiden puhetta saa kuunnella tosi tarkasti, et siitä saa jotain selvää. Niin. Me ollaan Janin kanssa nyt ne.

Meidän vuokraemäntä muuten puhuu meistä muille nimityksellä "the Finns". En tiedä miks, mutta sen mielestä suomalaiset on äärimmäisen hauskoja (lue: se nauraa meille ihan jatkuvasti :D), ja voin vakuuttaa (tai en ehkä voi, mut ainakin luulen), ettei se tarkota mitään yleistä läpänheittokulttuuria. Se tuntee entuudestaan myös mun vanhemmat, joten noh, loppujen lopuks sen tietämys suomalaisista on aika suppee ;D

Tänpäiväset maisemat. Toi vasemmanpuoleinen ei kyllä ollu enää opiskelija mutta kyseessä oli opiskelijatapaaminen kumminki.

Chicagon katuja. Kesääki näyttäis olevan vielä kaikesta päätellen jäljellä :)

Tehtiin päivän päätteeks vielä vähän havainnoivaa tutkimusta keskustan kaupoissa (ei muuten ollakkaan vielä koskaan tehty, ei). Kuten oon ehkä aikasemmin kertonu, tykätään molemmat kierrellä ympäri kaupungin kauppoja katselemassa uusia tuotteita, sisustuksia ja kaikkee muuta kivaa. Tällä kertaa kohteina oli mukavia putiikkeja kuten Diesel, Puma, Urban Outfitters, Burton, Best Buy ja Filene's Basement. Noista ekoista ei tällä kertaa kummempaa informoitavaa, mutta kolmannen kohdalla kokemus oli aika hämmentävä ja ihan pakko avautua ihan vähän.

Kävin ekaa kertaa tuolla Outfittersillä, ja täytyy kyllä sanoa, etten ymmärtäny sen päälle ollenkaan. Muistan hämärästi kuulleeni joltain joskus siitä jotain ylistävää kommenttia, että siisti mesta, kannattaa vierailla. Ja yleensä löydän kaupasta kun kaupasta edes jotain, jonka voisin kuvitella haluavani, tai jonka voisin kuvitella jonkun muun tyylisen ihmisen haluavan. Mutta tästä kaupasta en olis ostanut mitään - enkä suositellu kenellekään muulle. Oli tosi vaikee mieltää semmosta asiakasryhmää, jolle kauppa oli suunnattu. Kauppa oli iso ja sekanen, hyllyt raakalautaa ja vaatteet roikku rekeissä sikinsokin. Asiakkaita oli tosi vähän, asiakaspalvelijoita ehkä yks, vaatteita älyttömästi. Oli semmonen HM-fiilis - ainoo vaan et hinnat oli muutamia alennusrekkejä lukuunottamatta ihan taivaissa. Ilmeisesti kauppa pyrki tän hinnottelunsa myötä johonkin hoooot-kategoriaan, mut mulle jäi ainakin semmonen fiilis, että kävin kirppiksellä jossa joku oli vahingossa käyttäny tavaratalon hintalappuja...

Ehkä en vaan oo tarbeeks Urbaani tollaselle kokemukselle. Ja onneks toisella puolella katua odotti jotain ihan muuta >:D

Burtonin liikkeessä oli teepparit ojennuksessa ja oli muuten aika hienosti toteutettu liike muutenkin (yks neljästä koko maailmassa) :) Joudun ehkä hakeen tuolta talveks itelleni jonkun kivan paidan.

Ikkunashoppailu on kivaa. Tällä kertaa kuitenkin multa loppu puhti aikasin, joten suunnattiin McRavinnon kautta kotiin.

Päästiin illalla yksityiskuljetuksella himaan. Väsymysasteen voi päätellä mun naamasta.

Huomisen eli sunnuntain ohjelmassa valitettavasti vaan opiskelua. Paljon tehtäviä maanantaille, no more words. Sain muuten eilen track-koutsilta viestin, joka kertoi, että mun on tästä lähtien oltava koululla Tekemässä Läksyjä Valvotusti 2x2h viikossa :DD Tämä on siis edellytys urheilujoukkueeseen osallistumiselle - koulu haluaa varmistaa, että opiskelijat suorittaa treenien lisäks myös kurssinsa kunnialla. Silti ei voi muuta sanoa, kuin että tulee aika hellyyttävästi joku ala-aste mieleen. Ihanuutta!

Opiskelua ja urheilua

Noniin, siitä on taas hetki vierähtänyt ennenkuin meikäläinen sanaili tänne blogin puolelle, sitä tuntuu olevan niin paljon tekemistä kaikessa muussa, ettei oikein kerkiä niistä kirjoittamaan. Eikä sillä että olisi mitään aivan hirvittävän jännää kerrottavaakaan. Mikäli ei halua kuulla siitä kuinka kaikki päivät kuluvat kirjojen lukemiseen joko yliopiston kirjastossa tai Starbucksissa.

(kuvassa Word of Mouth Marketing: How Smart Companies Get People Talking - Andy Sernovitz, Seth Godin, Guy Kawasaki, aivan mahtava kirja)

Mikäli en sitä muuten täällä ole vielä maininnut olen tällä hetkellä suorittamassa muutamia kursseja yliopistossa nimeltään Northwestern University. Yliopisto on suhteellisen iso(n. ~15 000 hlöä) ja siinä on useita hyviä puolia, mutta myös huonoja puolia. Ainakin yksi huonoista puolista on se, että yliopiston kampusalueet ovat valtavia ja tällä yliopistolla niitä on 3, Evanston, Chicago, sekä hieman eksoottisempi Qatar. Mukavia puolia isossa yliopistossa on tietenkin se, että täältä löytyy kaikkia, opiskelija kortilla saa alennusta ravintoloista nettimyynti saitteihin. Yliopistolla on oma ilmainen bussi jolla pääsee Evanstonista Chicagoon ja olen myös kulkenut omat matkani Evanstonin Campukselle tällä bussilla. Sekä lukuisia muita etuisuuksia jota meikäläinen ei ole vielä tajunnut/osannut hyödyntää. Kampus alue on kuin suuri puistoalue joka on täynnä erinäisiä vanhoja mutta tyylikkäitä rakennuksia ja oravia. Kun sanon, että täynnä oravia, en missään tapauksessa valehtele. Niitä on tuhansia! Yhtenä päivänä olin kävelemässä punttisalitreenini jälkeen opiskelemaan yliopiston kirjastoon niin eräällä ruohokentällä pystyin yhdellä silmäyksellä näkemään vähintään 40 isoa pörröistä häntää, puhumattakaan siitä paljonko puut rapisivat.

(Ilmakuva osasta Northwestern Universityn, Evanston kampusaluetta)

No, on sitä onneks muutakin tullut tehtyä kuin kirjojen lukemista, olen ruvennut käymään aktiivisesti Northwestern Universityn Henry Crown Sports Pavilionissa, noin 4 kertaa viikossa. Ja siinä samalla olen yleisesti ottaen käynyt tekemään muutamia palauttavia uintilenkkejä. Paikkahan on täydellinen mikäli haluaa hieman reenailla punttisalia ja uintia, mutta tämähän ei jää tähän vain sieltä löytyy myös sisäjuoksurata, koripallohalli, tennishalli, useita squashkenttiä, hierontaa, personal trainingia, ryhmätunteja ym. sekä vieressä on 2 jalkapallo nurmea. Eli ainakin puitteet ovat kunnossa ja mikä on kaikkein parasta meikäläisen kannalta ajateltuna, tämä kaikki on ILMAISTA! Nämä alla olevat kuvat ovat kaikki saman katon alla.

(Henry Crown Sports Pavilion)(Dellora A. and Lester J. Norris Aquatics Center)

(Ivan Combe Tennis Center)

Tällä hetkellä siis mielessäni on vain urheilua ja opiskelua, eikä päivään paljon muuta mahdukkaan. Ainakaan viikolla, saa nähdä mitä viikonloppuna keksii. Lisäksi nyt on myös syntynyt unelma siitä, että pääsisin vielä jonain päivänä suorittamaan undergratuate opiskeluja tähän yliopistoon. Siihen on vielä pitkä matka, mutta olen alkanut tekemään jo tutkimustyötä kuinka tehdä tästä mahdollista.

P.S. tänään on 11.9. elikkä eletään kuuluisien WTC tornien sortumisen vuosipäivää, jonka tällä puolella planeettaa kyllä huomaa. Sillä siitä tulee jokaikiseltä kanavalta vähän väliä. Suomessa tuskin asiasta enään edes mainitaan.

Urheilu-uutisista hyvää iltaa.

Käytiin eilen illalla tsekkaamassa North Parkin tyttöjen fudisottelu. En oo kertaakaan aikasemmin ollu meidän peliareenalla, joka on siis yhdistetty football-, baseball- ja soccer-areena. Jenkkifudishan nyt on luonnollisesti täällä se iso juttu, mutta kyllä soccer-tyttöjäkin kerty ihan mukava katsomollinen kannustaan :)


Muutakin urheilullista on maisemissa. Mä kerroin joskus aikasemmin siitä Group Fitness Instructor -ohjelmasta, jonka aioin suorittaa. Siitä tuli nyt varmistus, koko kurssi saatiin mun pyynnöstä siirrettyä toiselle viikonpäivälle, mikä on jo aika hyvää palvelua meikäläisen mielestä :) Pääsen siis suorittamaan ryhmäliikunnanohjaaja-sertifikaatin, jonka taso on (veikkaisin) aika perus, mutta kuitenkin täällä päin maailmaa ihan virallinen "tutkinto". Spinningiä, pumppia, kickboxingia ja sen semmosta vipellystä. Siihen kuuluu myös aika hulvattoman kokonen opus, jossa käsitellään kaikki ihmisen anatomiasta venyttelyohjeisiin... Itse loppukoe on kirjallinen, mitä vähän ihmettelin, koska monta viikkoa kestävä koulutusohjelma itessään on varsin käytännönläheinen, ts. ollaan lattialla. Muuutta, ehkä joku on joskus todennut, että kirjallisilla taidoilla voi ohjata ryhmäliikuntaa ;)

Ja lisää urheilua (alkaako hengästyttää jo): meitsi rupee treenaamaan track-tyttöjen kanssa :) Oon tosi ilonen tästä jutusta, koska päätin alusta asti, että mun pitää löytää täältä joku joukkue/tiimi/seura/porukka, joka kisaa jollain tasolla. Juttelin track&field-valmentajan kanssa, ja se ottaa mut ilomielin porukkaan mukaan kunhan kausi alkaa, eli noin parin viikon sisällä. Hahaa, ihanaa, ihan sama vaikka oon vanha ja parhaat urheiluvuoteni nähny - täältä tullaan eikä meinata ;D Ja selvennyksenä, että mä siis juoksen, mutten tiedä vielä mitä matkaa - pikkujuttu hei! ;) Pääasia, että mulla on nyt joukkue, johon kuulun, ja ehkä jopa jotain kisoja tiedossa. Kyllä täällä kehitetään mulle jotain kivaa.... Saatte kuulla tästä varmasti lähiaikoina lisää, kun saan ite ensin tietää jotain. Oon treenaillu tässä nyt omatoimisesti päivittäin ja sit parin track-tytön kanssa, ja tähän mennessä tuntuu hyvältä vaikka pitkä tauko kunnon treeneistä onki ollu. Ehkä se on tehny hyvää? Nyt täytyy vaan muistaa olla varovainen ja treenata laatua eikä määrää.

Tältä päivältä ollaan finaalissa, joten öitä sinne, tai huomenia!

Oprah Winfrey ja muita tuttuja

Terkut Oprahilta! Käytiin morjestaan sitä cityssä. "Nähtiin" samalla Black Eyed Peas eli noin viis miljoonaa ihmistä jotka pomppi siinä lavan edessä.. :) Ite en oo vannoutunu fani, mutta onhan se hauska nähä tommonen paikallinen pikku bändi, vähän niinku kävis kattoon jotain Happoradioo Suomessa ;D


Matka meinas alkaa vähän väärällä jalalla. Mun piti alunperin mennä moikkaamaan vaihtarikamuja keskustaan, mutta näinkin hyvällä muistilla kun oon varustettu niin unohdin tallentaa mun kalenteriin sutasemat puhelinnumerot kännyyn. Chicago on kuitenki onneks niin pikkunen kylä, että enköhän mä ne tyttöset sieltä äkkiä bongannu..! B) Satuttiin siis törmäämään toisiimme kadulla, mikä on tasan yhtä todennäköstä kun se, että jenkit lakkais syömästä tuplajuustoburgereita.

Käytiin skandinaavihengessä (kaks norjalaista, yks ruotsalainen ja me :) testaamassa Jamba Juice, mmmelkosen mehukas smoothiebaari.. Tää lunasti kyllä heti paikkansa mun sydämestä! Meidän Protein Berry Workout- ja Strawberry Nirvana-smoothiet oli banaani-mansikka-yhdistelmää fanittavan autuus.



Meillä oli muuten tänään harvinaisen ikimuistonen markkinoinnin luento.... Viime kerran tehtävänanto proffalta oli, että jokasen täytyy kehittää a) popcorneista b) crackereistä ja c) noodeleista uus, innovatiivinen tuote. Nnnooooh, mitä tekee suomalaisopiskelija Johanna? Pohtii ja miettii ja kirjottaa hienon, vakavamielisen ja asiantuntevan markkinointisuunnitelman uudelle loistavalle meal delivery-palvelulle, joka toimittaa "tuoreita ja trendikkäitä välipaloja kiireisille opiskelijoille kohtuuhintaan". Mitä tekee jenkkiopiskelija? Hän leipoo annetuista raaka-aineista piirakoita, kakkuja, aterioita, linnunruokintatelineitä, kaulakoruja (!), hattuja (!!!)... Olin vähän hoo moilasena siellä luennolla, mutta ehkä päivän opetus oli taas se think out of the box? :D

PS. Hommattiin tämmönen kauppakassi B)

How not to make Karjala-pies.

Tänään on ollu varsinainen kotipäivä. Heräsin myöhään, kävin rannalla juoksemassa, katoin telkkaria liikaa...ja leivoin Karjalanpiirakoita! Varsinaiseks murhenäytelmäkshän se meinas osottautua, mutta valmistusprosessiin nähden ite lopputulos oli melko näyttävä ja vielä maistukin hyvälle.


Kävin eilen ostamassa aineksia. Voilá, täkäläinen marketti tunsi käsitteen ruisjauho, joten pääraaka-aine oli samantien hanskassa. Riisejä oli noin miljoona erinäköstä, -väristä ja -kokosta lajiketta, mutta mikään niistä ei oikein muistuttanu meidän puuroriisiä. Meinasin päätyä ottamaan sushi-riisiä, koska se ainakin kökkööntyy ja maidossa keittämällä sen ois voinu kuvitella olevan riisipuuroa.. Mutta otinkin "sweet ricea", joka a) kuulosti kivalle ja b) muistutti kumminkin ihan vähän puuroriisiä. Virhe! Riisi ei ollu puolentoista tunnin keittämisen jälkeenkään pehmeetä, vaan maidossa lilluvia jyviä... B( Ajattelin että jahas, ei muuta kun lisää maitoa ja keitetään toinen mokoma puoltoista tuntia. No. Sitten se palo.

Kuoritaikinan valmistaminen ei paljon vaadi (aineksia on kolme: jauho, vesi ja suola :) ja siitä tulikin täydellistä, mutta kädet valmiista ruistaikinasta tahmeina aloin miettiä, että nyt puuttuu kyllä jotain. En ollu muistanu ostaa kaulinta! Muutaman jalanpolkemisen ja pikasen think out of the box -session jälkeen turvauduin näpsäkkäänä leipurina amerikkalaiset monesta muustakin Situationista pelastaneeseen ..cokis-tölkkiin! :) Toimii muuten yllättävän hyvin -> jos ja kun te kaikki aina leivotte tosi paljo karjalanpiirakoita niin kokeilkaa joskus täyttä tölkkiä


Kahenkymmenen pienen piirakkapahasen valmistaminen ei muuten oo mikään puolen tunnin juttu! Muistan tästä lähtien aina karjalanpiirakkaa syödessäni, kuinka paljon sen valmistajaa täytyy arvostaa.. ;D Palaneista puuroista ja muista pikku episodeista huolimatta makuelämys oli varsin suomalainen ja saatiin meidän Labor Dayhin pieni skandinaavinen tuulahdus. Vuokraemäntäkin tykkäs (tai ainakin sano tykkäävänsä ;) joten tavote saavutettu. Ja nyt voin tarjota näitä mun yhdelle mun koulussa olevalle tytölle, joka on ollu Suomessa (!) vaihdossa ja haikaili karjalanpiirakoiden ja salmiakin perään...

Että semmonen Labor Day täällä!

Downtown

When you're alone
And life is making you lonely,
You can always go downtown
When you've got worries,
All the noise and the hurry
Seems to help, I know, downtown

Just listen to the music of the traffic in the city
Linger on the sidewalk where the neon signs are pretty
How can you lose?

The lights are much brighter there
You can forget all your troubles, forget all your cares and go
Downtown, things'll be great when you're
Downtown, no finer place for sure,
Downtown, everything's waiting for you
...

Petula Clark - Downtown

Eilinen oli hyvä heti alkuun, koska sain postia Suomesta! Ilo oli ylimmillään, kiitos<3

Päätettiin illalla lähtee taas keskustaan, siellä kun on menossa jazz-festivaalit ja muuta kivaa. Nooohh, jazzia ei sitten koskaan päästy kuuntelemaan, koska matkalla Grant Parkiin oli niin paljon kaikkee JÄNNÄÄ ':D Käytiin kuitenkin tsekkaamassa paikka siitä huolimatta, että jazzit oli jo siltä illalta jammailtu.

Nyt ollaan liikkeellä sitte ihan todellisessa turistihengessä. Bongattiin Nokia-putiikki!

Jani ja Millennium Park.

Johanna ja ..ömm, aita? :D

En kyllä yhtään epäile, etteikö jazz olis kuulostanu kivalta täällä...

Chicago on pyörryttävän KAUNIS illalla, kun aurinko on laskenu. Kaikki ne valot ja miljoonat ihmiset... Ah.

Edelleen toivon, että mulla ois parempi kamera/paremmat pokkarikameran käyttötaidot :)

Nyt on suuntana ruokakauppa, koska huomenna leivotaan karjalanpiirakoita! c(: Ollaan illastettu muutaman kerran meiän vuokraemännän kanssa, ja se tekee usein jotenkin hämmentävän suomalaistyylistä ruokaa... Johtopäätöksenä tästä uskoisin, että se tykkää karjalanpiirakoista siis! Salmiakista ne ei hirveesti innostunu sen pojan kanssa, wonder why ;D Fazerin suklaa ja Juhla Mokka taas oli huippumenestys.

Loppuun vielä normikulmia Evanstonista. Kaikki ei täällä siis ole Uskomattoman Upeaa tai sen kummosempaa kuin missään muuallakaan :) (Tai ainaki yritän (huonolla menestyksellä) vakuutella itelleni, että näin on.)

Työvoimaloma

Toka kouluviikko takana ja ensimmäinen LOMA edessä! Johan se oli aikakin...!! ;D Turhan pitkään ei tosin tarvi elää ilman proffia ja luentoja, nyt lomaillaan nimittäin vaan päivällä pidennetyn viikonlopun verran ja juhlitaan Labor Dayta, joka on maanantaina. En oo vielä hirveesti perehtyny ton juhlan merkitykseen, mutta lupaan tehdä sen pikimmiten. Ainakin sitte, kun pääsen eroon tästä mun läksykasasta!

Tuntuu, et koulua olis ollu jo ikuisuus. Opetus on mun mielestä tehokkaampaa täällä, koska se vaatii enemmän omaa ajattelua, eikä vaan asioiden hyväksymistä. Tietty mun aineet on vielä erityisen luovia, joten se voi vaikuttaa tähän näkemykseen. Mä koitan nyt oikein ruokkia mun luovuutta täällä, että saan imettyä mahdollisimman paljon uutta itseeni tän vuoden aikana. Ihanaa, kun kaikki on niin erilaista ja koko ajan joutuu tilanteisiin, joissa ei oo koskaan aikasemmin ollu!!



Urheilukärpänenki on muuttanu takasin muhun asumaan, kun täällä urheilu on niin luonteva ja vielä helposti toteutettavakin osa opiskelua. Meillä on Hyvin vaatimaton ;) 2006 valmistunu sali täällä opiskelijoiden ilmasessa käytössä: on juoksuradat, koriskentät, kiipeilyseinät, kunnon hc-sali levytankoineen ja vapaine painoineen, aerobisia laitteita ja muita härveleitä joka lähtöön ja tietty spinning-salit sun muut. (Ainoa, mitä voin sanoa näiden lisäks ihan vähän kaipaavani, on uima-allas..) Mutta yks asia täällä on hassu! Kukaan jenkkitytöistä ei käytä pukkaria...! En tiedä missä ne vaihtaa vaatteet ja käy suihkussa, mutta mä oon joka kerta ollu ainoo, joka tyttöjen pukkarissa on. Lisäks suihkuhuoneissa on täällä jokaselle oma yksityinen koppi, jossa voi peseytyä muiden katseilta rauhassa. Ja yks asia on tästä päätellen ihan varma: jenkki(nainen) ei ikinä tulis alasti saunaan!

Tein muuten viikko sitten ekan museokeikanki täällä. Kävin nykytaiteen museossa meidän toisen design-ryhmän kanssa. Rakennus oli hieno, taideteokset oli hienoja ja museon myymälässä oli niin paljon kaikkee ihanaa, että olisin voinu ostaa sen tyhjäks. Joten visalaskuani varjellen päätin, etten osta tällä erää mitään. Kauniita asioita kattelin kyllä koko rahan (eli ilmasen sisäänpääsyn) edestä!

Oon ihan varma, että tää IIISO seinä oli päällystetty kokonaan..JÄKÄLÄLLÄ! Salee tän materiaali oli tuotu Suomesta ;)

Kiviseinä, joka oli muutenvaan kiva. En haluais testata, millasta ois kävellä korkkareilla tälleen toteutetulla mukulakivikadulla 8(

Tää huone oli ehkä jännintä ever! Valo oli jotenkin just sen sävystä, että kun tässä käytävässä käveli, kaikki näytti mustavalkoselta. Tuntu, kun ois ollu jossain vanhassa leffassa!

Astetta isompi discopallo.

Nyt laborday-weekendin viettoon siivouksen ja läksyjenteon kautta!

Oh really? Yeah, really.

Heippa! Täällä on arki: huone on sotkussa, läksyjä tehty koko ilta ja silti puolet tekemättä, herätyskello soi liian aikasin jne. Vaihdoin yhen kurssin (Business Communication), kun tajusin, ettei siitä oo mulle riittävästi lisäarvoa. Teen sen sijaan markkinointitutkimuksen kurssin, joka tarkottaa varmaan puolet enemmän duunia, mut hellurei! Proffa on ainaki tosi jees!

Ootteko muuten koskaan kiinnittäny huomioo siihen, että jenkit näyttää paljon vanhemmilta mitä ne on? Mua luullaan täällä nimittäin jatkuvasti 17-vuotiaaks. Bussikuski ei meinannu päästää mua North Parkin kohdalla pois kyydistä, kun se oli varma että oon jäämässä väärällä pysäkillä. "Are you going to college?" se hekotteli ja koitti vaan sinnikkäästi jatkaa matkaa seuraavalle high schoolille. :D Mun mielestä on kumminkin pääsääntösesti aika viihdyttävää seurata ihmisten reaktioita, kun ne kysyy mun ikää ja kerron että oon 23. (Tai vielä ennemmin sillon, kun kerron olevani naimisissa....) "Reallyyyy??!" o_O Toisaalta hirveen mukavaa et sulaudun teinien joukkoon ilman ongelmia!

Toinen kummastusta herättävä asia mussa on ollu, että tuun melkein joka päivä pyörällä kouluun. Mähän asun Evanstonissa, ja se on hei 4 mailia - NELJÄ MAILIA - koululta!! :DD Ihan järkyttävää siis, en voi oikein itekkään ymmärtää, että poljen polkupyrällä yhteensä kaheksan mailia päivässä... ;) Hulluja me suomalaiset!