Asioita kiireisestä Chicagosta

Mmm, siitä on taas hetki aikaa kun meikäläinen kirjotti tähän blogiin ja tässä välissä on tapahtunut aika paljon, tai siis todella paljon. Ehkä jopa niin paljon, että oon unohtanu puolet, enkä kerkee millään kirjottaan kaikesta.


No, alotetaan vaikka sillä vaikka, että tässä on kuva Johannasta ja hienosta lasitaideteoksesta, joka sijaitsee Northwestern Universityn Chicagon kampuksella Kellog School of Managementin rakennuksessa. Btw, yliopistojen kampus alueet täällä ovat VAL-TA-VIA.

Sit voidaankin hypätä yhteen mahtavimmista asioista mitä tänne on rakennettu, joka on Presidential Towers. Nämä mahtavat 4 tornia on Chicagon keskustassa ja ei ihan heti Kangasalla kasvaneelle miehelle tule mieleen mitä taloyhtiöstä voi löytyä. Turvatoimet on massiiviset, kaikkien vierailijoiden nimi otetaan ylös ja valokuva myös, tämän jälkeen saat lapun jonka annat 1 metrin päässä seisovalle miehelle joka ottaa lapun sinulta.. Öö ja mitähän järkeä tossa lappu jutussa oli? No, näin se kuitenkin käy.

Tässä on kuva Presidential Towersin pääoven aulasta.


Ja uskokaa tai älkää, tästä samasta rakennuksesta löytyy, ruokakauppa, kukkakauppa, McDonald's ja muita ravintoloita. Ja tämä on vasta alkua, sillä tähän megalomaaniseen rakennukseen kuuluu, myös vastaanottovirkailija palvelu, parturi, parkkihalli (parkkeerauspalvelu), autonvuokrauspalvelu, aurinkodekki ja fitness center. No, näistä palveluista tutustuimme lähinnä vain fitness centeriin, joka olikin todella mahtava kokemus. Ensinnäkin tämä fitness center pitää sisällään: koripallokentän, tartaani-juoksuradan, uima-altaan, punttisalin josta löytyy kaksi puolta, toinen on puoli on täynnä aerobisia laitteita ja toinen erilaisia painonnostolaitteita. Lisäksi uima-altaan vieressä on myös lämmin pore-allas, jonka lämpötila oli vähintään 40°C, eli ei mikään aivan kylmä. Itse kävin tekemään kevyen punttisalitreenin ja rentouttavan uinnin. Uima-allas oli toisaalta hieman hassu, sillä allas oli suhteellisen pitkä, mutta aika matala, vettä ei ollut kuin hieman yli metrin. Joten altaassa pystyi hyvin uimaan, mutta varsinaista hukkumisen mahdollisuutta ei ollut. Uinnin jälkeen ajattelin ottaa myös pienen pore-allas rentoutuksen ja vesi pore-altaassa oli kuumaa. Yleisesti ottaen täällä ei monesta paikasta voi saunasta edes uneksia, mutta tältä fitness clubilta löytyi, sekä höyry- että normaali sauna. Tosin outoa normaalissa saunassa on se, että sen lämpötila ei yllä edes 50°C, höyrysauna tosin tuntui mukavalta ja lämpimältä. Suihkutilatkin ovat sinänsä aika erilaiset Suomeen verrattuna, sillä kaikille löytyy oma ovella varustettu koppi minne mennä peseytymään. Asia joka voisi olla kätevä olla uimahalleissa, on uimahousujen kuivari, joka täältä myös löytyy, en tosin itse sitä olisi tajunnut tai osannut käyttää, mutta onneksi ystävällinen jenkki sen minulle opetti.

Ylhäällä otetut kuvat ovat näkymät koripallokentältä sisälle. Ja kuka ei haluaisi hölkkäillä keskellä keskustaa, täysin omassa rauhassa, pilvenpiirtäjien ympäröimänä. Tai pelata koripalloa kavereidensa kanssa paikassa, jonka näkymät ovat tällaisia.

Ja mikäli haluaa vain katsella ylöspäin ja maisemia näyttävät näkymät tältä:

Ylemmässä kuvassa oikealla valkoisilla mastoilla varustettu torni on Chicagon korkein ja myös USA:n korkein rakennus "Willis Tower". Se tunnettiin paremmin nimellä Sears Tower, mutta nimi vaihtui vähän aikaa sitten. Korkeutta tältä massiiviselta rakennukselta löytyy 442 metriä ja itseasiassa ylimpään kerrokseen on rakennettu parveke, jonka pohja on tehty lasista, joten sinne voi sitten mennä katselemaan katua jalkojensa alta. Kyseinen rakennus on ollut myös maailman korkein rakennus vuodesta 1974 vuoteen 1998. Ei todellakaan paikka meikäläiselle. Alemmassa kuvassa 2 Presidential Towersin tornia.

Ihmiset täällä ovat olleet erittäin mukavia ja englannin puhumisen kanssa ei ole ollut suurempia ongelmia ja yleisesti ottaen olemme saaneet kehuja kaikkialta, vaikeuksia tosin on ollut kuin olemme käyneet pikaruokapaikoissa jossa ihmiset tuntuvat olevan täysin kyllästyneitä omiin elämiinsä. Olemme päässeet todistamaan perinteistä amerikkalaista "backyard-party" tyylistä juhlaa jossa tapasimme paljon erilaisia ihmisiä.

Tuntuu, että jokapäivä on erilainen, täynnä uusia haasteita ja asioita. Kävin tänään tankkaamassa Shellillä ja sekään ei ollut samanlaista kuin kotoisesssa Suomessa. Onneksi Intialainen huoltamotyöntekijä auttoi ja kertoi että minun pitää nostaa joku aivan ihmeellinen kahva ylös ennenkuin bensaa alkaa tulemaan letkusta. Noh, sain kuitenkin tankattua, ei ihan huonosti, oon kuitenkin omistanut ajokortin jo yli 5 vuotta. Myös ongelma lukon kanssa punttisalilla selvisi, 20minuutin vääntämisen jälkeen, sillä täällä yleisesti ottaen ei käytetä avaimella toimivaa munalukkoa vaan lukossa on numerosarja koodi aivan kuten kassakaapeissa. Onneksi sain apua siihenkin, ystävälliseltä jenkkimieheltä joka sanoi ettei itsekään täysin ymmärrä niitä lukkoja ja tuntuu kuin joihinkin niistä lukoista tarvitsisi raketti-insinöörin paperit. Mutta lisää seikkailuita kunhan kerkiää kirjoittamaan.