Löytöretkiä

Meikäläinen on nyt muutaman päivän seikkaillu täällä ilman henkilökohtasta kartanlukijaa eli Jania.

Ekana päivänä selvisin aamulla kouluun, eli jep, bussipysäkki löydetty. Koulusta kotiin pääseminen olikin sitte hankalampaa. Kysyin kivalta tytöltä, missä on pohjoseen menevän bussin pysäkki ja se lähti näyttään mulle. MUTTA, kun olin ihan varma, että just sieltä suunnasta olin aamulla tullu! Varmistin siltä tytöltä viis kertaa, että onhan tää nyt varmasti EVANSTONIIN menevän bussin pysäkki ja se vaan vakuutteli että kyllä se on. Pakko oli uskoo ja pääsin kuin pääsinkin kotiin ihan oikeella bussilla.

Eilen lähin itsevarmalla otteella yksin kävellen kierteleen Evanstonia. Tehtävän ei pitäny olla kovin haastava, koska täällä tieverkosto on ikäänkuin ruudukko, eli tiet menee itä-länsi- tai pohjonen-etelä -akselilla. Olin tosi tyytyväinen itteeni kun pääsin just sille tielle, minne halusinkin päästä. Ihmettelin vaan siinä kävellessäni, että olin missannu niin monta pikkuputiikkia viime kerroilla, kun oltiin Janin kanssa liikenteessä. Ja sitten ihmettelin, että olin missannu ison hautausmaan. Ja yhen junapysäkin. Kirkon. Kattelin karttaa ja ihmettelin, että johan on, tän on pakko olla sekundakamaa, koska junarata menee tässä ihan eri puolella tietä kun mitä se menee oikeesti. Loppujen lopuks istahdin alas, koska hetken tutkailun jälkeen en enää löytäny poikkikatua, jonka yli olin just tullu.

Olin kävelly ulos kartalta. Oikeella tiellä mentiin, mutta väärään suuntaan. Welll... Jepjep! Takasinpäin siis. Koko reissun aikana eksyin vielä lukemattomia kertoja ja joka kerta kun olin ihan varma suunnasta, se oli väärä.

Tänään pyöräilin kouluun ekaa kertaa. Jälleen kouluun pääseminen ei tuottanu tuskaa, mutta kotimatka oli pulmallinen. Lähdin tyytyväisenä köröttelemään väärää tietä, kunnes tajusin vilkasta kylttejä, jotka ei kyllä antanu mun ymmärtää olevani ihan oikeessa paikassa. Pikakelauksella takasin ja jes, oikeelle tielle! En tiedä miten, mutta kiitäessäni oikeeta tietä missasin ihan täydellisesti sen risteyksen, jossa piti kääntyä, ja taas ollaan siinä tilanteessa, että Johanna ihmettelee miten nää seudut on näin kummallisen näkösiä nyt.

Saako jostain ostettua suuntavaiston? Tai kartanlukutaidon?