Seikkailuja lentokentällä

Koska kyseinen asia kerran delegoitiin minulle, niin koitan tässä vielä muistaessani hätäisesti sutaista jotain meidän lentomatkoista. Lentokentällä ei ollut mitään erikoista ruuhkaa ja matkalaukkujen punnituskin meni hyvin, eikä pienistä ylipainoista ilmeisesti välitetty. Outoa tosin oli se, että mikäli en olisi teipannut kahta jääkiekkomailaani jääkiekkokassiini kiinni olisivat ne ollut yksi erillinen matkalaukku painoa noin 1kg. Lähtö oli suhteellisen rauhallinen, kerkesimme hyvin käymään lentokentällä nappaamaan pientä naposteltavaa. Kiertämään Tax-Free:t, vaihtamaan rahaa Nordeassa ja käymään Stockmannilla. Ja Johanna oli tällä kertaa lopettanut itkemisen jo ennenkuin pääsimme lentokoneeseen. Tämä on varmaankin uusi ennätys.

Lennolla Helsingistä Amsterdamiin, olimme molemmat aika taju kankaalla ja ennenkuin edes huomasimme olimmekin jo Amsterdamin lentokentällä. Johtuen ehkä nukkumisesta aivoni olivat täysin jäässä kun saavuimme lentokentälle. Olin ajatellut alunperin että aikaa on vaikka juuri sopivasti että voisi käydä syömässä, mutta kun saavuimme katsoin lähtevien lentojen taulua ja luulin, että lentomme lähtee suhteellisen nopeasti. Lähdimme siis ripeästi kohti omaa porttiamme, sillä lentokenttä on suhteellisen suuri ja oli muuttunut hieman viime näkemästä. Lentokentällä on muutamia passien tarkastus pisteitä joista pääsee läpi toisiin osiin lentokentällä, jotta pääsisimme omalle portillemme jouduimme mekin menemään tällaisen läpi ja niinkuin aina, jonot olivat hirveät. Läpi päästyämme katsoimme monitorista, että koneemme on aloittanut jo ihmisten sisään ottamisen joka tietenkin lisäsi hieman nopeutta jalkoihimme. Kuitenkin portille päästyämme huomasimme että ihmiset olivat kyllä jonottamassa lentokoneeseen, mutta jonot olivat hirveät joten pystyimme rauhassa jonottamaan ja hengähtämään.

Lento Amsterdamista Detroitiin oli mukava. Lentokone oli melko iso, Northwest Airlinesin A300, jokaisella henkilöllä oli oma näyttö josta pystyi itse valitsemaan, mitä halusi pelata, kuunnella tai katsoa. Johannan nukkuessa tyytyväisenä lähes koko matkan, ehdin minä katsoa leffat Ghosts of Girlfriends Past, X-Men: Wolverine ja 17 Again. Ruuaksi lennolla oli kanaa, perunoita ja pinaattia ja se hyvää meidän molempien mielestä ja lento meni muutenkin hyvin. Lento tavallaan loppui kesken, sillä kun aloimme vielä katsomaan Gran Torino leffaa niin aloimmekin jo laskeutua.


Detroitissa kaikki alkoi hyvin, menimme jonottamaan maahantulotarkastus jonoon ja rupesin kaivamaan passeja laukusta. Ja siitähän se sitten lähtikin, Johannan passia ei löydy mistään. Etsimme nopeasti kaikki laukut läpi ja toteamme, että ei näy missään. Ei muutakun kiitolaukkaa kohti lentokonetta tarkastamaan onko se jäänyt sinne. Johanna on paniikissa ja minä ryntään lentokoneeseen sisään, lentoemäntä huutaa kauhuissaaan "Hey Sir! Get out of the plane!" yritän selittää nopeasti että, passi on hukassa ja lentoemäntä jatkaa vain sanomista että ulos lentokoneesta. Astun ulos koneesta ja lentoemäntä rauhoittuu ja kertoo, että mikäli lentokenttävirkailija olisi nähnyt minut koneessa olisin saanut 500$ sakot, sekä hänelle että minulle. Kerromme hänelle tilanteemme ja istumapaikkamme, hän lähtee etsimään Johannan passia. Hetken kuluttua lentoemäntä palaa takaisin, passi ei ole paikoillamme. Rupeamme etsimään reppujamme läpi ja sanomme, että sen on pakko olla, sillä noin tuntia ennen lentokoneen laskeutumista oli se Johannan pöydällä. Useampi lentokoneen henkilökunnasta yhtyy etsintään ja me jatkamme penkomista. Lentoemäntä palaa taas etsinnältään ja vakuuttaa, että passi ei voi olla lentokoneessa. Johanna on kauhuissaan. Lentoemäntä palaa vielä kerran etsimään ja minä rupean tyhjentämään kassejamme lattialle. Kun lähes kaikki tavarat ovat lattialla löydän Johannan passin, kaikkien papereiden keskeltä, erittäin pienestä ja ahtaasta välistä. Hetken päästä lentoemäntä tulee takaisin ja ilmoitamme, että passi on löytynyt. Menemme takaisin maahantulotarkastuksen jonoihin. Aulassa kuuluu vähän väliä ilmoitus, että USA:n maahantulotarkastajien tietokonejärjestelmät ovat jumissa ja tästä syystä asioiden hoitaminen kestää niin kauan. Noin tunnin jonottamisen jälkeen pääsemme virkailijan puheille. Tällä kertaa vastassa on erittäin ystävällinen ja asiallinen mies, ei niin tiukka ja jyrkkä kuin aikaisemmilla reissuilla. Hän katsoo lentolippujamme ja ilmoittaa, että emme todennäköisesti kerkiä omalle lennollemme, mutta Chicagoon lähtee lentoja todella tiheään tahtiin ja pääsemme varmasti seuraavalle. Hetken lappuja selailtuaan hän kysyy, kuin tyhjästä minulta, mitä olen tulossa tekemään USA:han, kerron että tulen vain puolisona maahan, johon hän heittää "Eli tulet varmaan vain tänne hengailemaan ja pelaamaan Jääkiekkoa?" Olen kuin puulla päähän löyty, mistä hän voisi arvata, että pelaan jääkiekoa? No hän jatkaa papereiden selailua ja ottaa sormenjäljet ja kuvat meistä ja päästää meidät maahan.

Nopeasti juoksemme kohti matkalaukkujamme jotka liukuvat hihnalla, seuraavan lennon lähtöön on noin 15min ja matkaa ja tarkastuksia ennen lentokoneen pääsyä on vaikka kuinka ja paljon. Kamat kärryihin ja eteenpäin, seuraavalle virkailijalle. Kysyn häneltä heti ensimmäisenä, että mihinpäin meidän pitäisi mennä jotta pääsemme jatkolennollemme. Johon hän tyrmäävästi vastaa "Teidän ei tarvitse mennä minnekkään, ennenkuin te asioitte minun kanssa." Hän päästää meidät kuitenkin samantein läpi josta juoksemme kohti matkatavaroiden luovutusta ja siitä taas eteenpäin kohti läpivalaisua ja metallinpaljastusta. Jonot ovat hirveät, mutta pääsemme suhteellisen nopeasti siitäkin läpi. Aikaa on kulunut noin 25min kun olemme lentokentällä ja tuijotamme lähtevien lentojen monitoreita. Meidän lentomme kohdalla lukee "lentokonetta lastataan". Juoksemme täysillä kohti oman lentokoneemme porttia. Kun saavumme portille on siinä ihmisiä sielä sun täälä ja kenelläkään ei näytä olevan hirveä kiire, kukaan ei edes jonota koneeseen pääsyä. Lento on myöhästynyt ja lähtee vasta 20minuutin päästä. Olemme kuin ihmeen kaupalla täysin ajoissa viimeiselläkin lennolla, mutta vain ja ainoastaan siksi että se on noin tunnin myöhässä.

Kun lentokone lähtee portilta katselen kun, muut koneet lähtevät viereiseltä kiitoradalta. Kun katson lentokone jonoa johon meidänkin kone kuuluu, ymmärrän minkätakia USA:ssa voi olla halpaa lentää sisämaan lentoja. Lentokoneita on vähintään 30 jonossa odottamassa kiitoradalle pääsyä. Lentokoneita lähtee noin 2minuutin välein kiitoradalta kohti erinäisiä kohteita. Huomasin myös aikaisemmin katsoessani lähtevienlentojen monitoria, että Chicagoon oli lähdössä 2 muutakin lentoa seuraavan 5 tunnin sisällä. No, sitten lentomme pääsee lähtemään, lentokone on suhteellisen pieni ja pomppii lähes kokomatkan hieman edes takaisin. Itse ihailen maisemia ikkunasta koko hieman yli tunnin kestävän lennon ajan ja Johanna alkaa hieman voimaan pahoin, johtuen lentokoneen pompotuksesta. Lento on kuitenkin lyhyt ja ennenkuin huomaammekaan olemme Chicagon lentokentällä ja noutamassa matkatavaroitamme. Sen jälkeen vain taksitolpalle jossa ystävällinen taksivirkailija tilaa meille isomman taksin jotta mahdumme paremmin tavaroinemme sinne.

Taksikuski on tällä kertaa aivan erilainen, kuin ennen. Hän on puhelias, ystävällinen ja puhuu hyvää englantia. Aikaisemmat taksikuskit Chicagossa ovat olleet vain hiljaa, eivätkä puhu englantia juuri ollenkaan. Taksikuski kertoo, meille vaikka mitä ja näyttää minulle myös yleiskäytössä olevan jäähallin joka on aivan asuinpaikkamme vieressä. Hän auttaa kantamaan tavarat ovelle ja toivottaa tervetulleeksi maahan.

Anteeksi, paljon tekstiä ja erittäin vähän kuvia, mutta Johanna vei jo kaikki kuvat ja tykkää muutenkin enemmän kuva dia-kokoelmista kuin minä. :)