Noniin, ensimmäinen peli viikonloppu on ohi. Lähdimme perjantaina päivällä noin klo 1 kohti Lexington, Kentuckyä, jossa vastaan asettui kahdesti University of Kentucky, hassua kyllä mutta myös heidän joukkueensa nimi on Wildcats aivan kuten meidänkin. Vaivaisen 10 tunnin bussissa istumisen jälkeen saavuimme paikan päälle. Peliaikamme oli suhteellisen outo ja sitä voisi kutsua ns. lepakkovuoroksi, sillä pelimme alkoi vasta klo 23.45. Joukkuekaverini sanoivat, että tämä oli suhteellisen normaali peliaika, itse en ikinä ole näin myöhään pelannut. En ole pahemmin pelannut hirveän ison katsojamäärän edessä ja mietitytti hieman, sillä valmentajamme mukaan oletettavissa oli suhteellisen paljon porukkaa. Olin kuitenkin hieman helpottunut sillä, kun näin katsomon ei se ollut loppujen lopuksi hirveän suuri. Kevyet venyttelyt sitten ei muutakun varusteet päälle ja jäälle alkulämmölle. Ensimmäistä kertaa jäälle astellessani tajusin kuinka paljon ääntä voi ihmislaumasta lähteä.
Katsomo oli tupaten täynnä vastustajan faneja, äkkiseltään arvioituna hieman alta 1000 ihmistä. Fanit huusivat suoraa huutoa, melko mielenkiintoisia mielipiteitä vierasjoukkueesta(meidän joukkueesta) ja heidän pelaajista. En ole ikinä nähnyt mitään samanlaista. Katsomosta kuului milloin mitäkin kiroilua ja selkkauksia jatkuvasti. Alkulämmön jälkeen mentiin maaliviivalle josta kuuluttaja kuulutti avauskentällisen ja nimen kuultua yksitellen luisteltiin siniviivalle, ihmettelin hieman sitä, minkätakia minut oli valittu avauskentälliseen. Tätä seurasi sitten tietenkin USA:n kansallislaulu joka kuunneltiin ilman kypäröitä lippua tuijottaen. Oli siinä hieman Suomi-poika ihmeissään.
Sitten alkoi peli ja katsomo mylvi kokopelin ajan kurkku suorana. Kun Tampereella menee katsomaan Tappara-Ilves peliä ja halli on täysi, ei porukasta lähde lähellekkään niin paljoa ääntä ja kaiken lisäksi nämä fanit ei pahemmin pelin aikana hiljentyneet. Joka ikinen taklaus, veto tai maali aiheutti suuren mylvinnän katsomon suunnalta. Peli oli huomattavasti fyysisempää kuin Suomessa ja tietenkin kaukalo oli myös pienempi. Mutta käsiä ja mailaa sai kontakti tilanteissa käyttää reilusti enemmän kuin Suomessa. Lisäksi katsomolla oli heidän omat huutonsa kun heidän kotijoukkueensa teki maalin. Heillä oli oma maalilaulu jonka päätteeksi katsomo huusi "You suck! You suck! And we are gonna beat the f**k out of you!!" Kyllähän sitä sitten saikin kuulla, sillä vastustajamme oli meihin verrattuna hieman erilaisessa pelivireessä. Ensimmäinen pelimme päättyi 12-2 ja toinen peli 13-3. Emme olleet mielestäni kyllä niin huonoja kuin tulokset sanovat ja toisessa pelissä pelasimme 2 ensimmäistä erää erittäin tasaisesti, kunnes sitten kolmannessa erässä joukkueemme väsähti hieman. Oma pelini ei erityisesti luistanut, mutta sain yhden syöttöpisteen ja suhteellisen paljon peliaikaa. Ehkä seuraavassa pelissä saisi jotain hieman enemmän aikaiseksi.
No se niistä peleistä, pelireissulla oli kyllä kaikinpuolin hauskaa ja joukkue oppi varmasti kaikenlaista näistä rökityksistä. Ensimmäisen pelin jälkeen menimme hotellille ja koska kaikilla oli hirveä nälkä pelin jäljiltä päätimme lähteä vielä kello 3.00 yöllä etsimään jotain purtavaa. Hotellin lähistöltä löytyikin Waffle House 24h(vohveli talo) josta saikin kaikenlaista jenkkityylistä purtavaa. Suurinosa pelikavereistani tilasi pannukakkuja, vohveleita, pekonia, munia ym. normaalia jenkkiruokaa. Minä itse päädyin tilaamaan muutaman juustohampurilaisen, sillä en mitenkään pystynyt käsittämään vohvelin syömistä pääruokana/aamupalana.
Toisena päivänämme menimme ostoskeskukseen vaeltelemaan ja odottelemaan että illan peliä. Kävimme katsomassa Zombieland nimisen elokuvan joka oli kyllä todella hyvä leffa, suosittelen kaikille. Kävimme myös syömässä Englantilais-tyylisessä ravintolassa joka oli nimeltään "The Pub". Ruoka tosin mielestäni ei ollut sen enempää englantilaista kuin amerikkalaistakaan. Kaikinpuolin reissu oli erittäin mukava ja kivaa vaihtelua peruspäivärytmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti