Go hard

Väsyny, rikki mutta onnellinen. Mä rakastan tätä kisapäivän jälkeistä fiilistä.

Oltiin matkassa tänään aamuaikasesta iltaan. Kummasti toi kisatunnelman mukanaan tuoma adrenaliini saa kuitenkin aikaan sen, ettei väsymystä huomaa vasta kun päivä on pulkassa. Meillä on ihan mukavasti pelaava huolto, ei voi valittaa. Vaikkei eväät nyt oo ehkä kaikkein ravinteikkaimmasta päästä, niitä kuitenkin ON...heh. Lisäks meillä koittaa aina kisojen tullen palkkapäivä ;) 7 dollaria ruokarahaa paukahtaa puhtaana käteen :D Ammattilaismeiningillähän tässä siis selkeesti mennään..... :----)

Valitettavasti ibuprofeiinipillereitäki on kulunu tänään aika monta :( Jalat oli melkosessa paineessa, en oikein tiedä mitä tohon nyt vielä vois kokeilla. En oo kuitenkaan ainoo joka kärsii tästä ongelmasta (penikkataudista siis), about 3/4 tiimistä potee tai on potenu samaa. Alusta on yllättävän kova juosta varsinkin jos on ollu taukoa tai on muuten vaan newbie (=minä).

Juoksut meni reippaammin tänään kun viikko sitten, joten kai jotain on edes tehty oikein. Lisäks juoksin elämäni ekan 200m, mikä tuntu oikeestaan noista kolmesta (55, 200, 400) tällä hetkellä kaikkein luontevimmalta matkalta mulle. 55m olisin hyvä, mutta mun starttitekniikka on niin surkee vielä että jään kun tikku siihen kuuluisaan.

400m viesti. Huomaa kasaan teipatut sääret ;)

Siis oonko mä ihan oikeesti noin kääpiö? :'D

400m viestijoukkue miinus yks tyttö, joka oli epäilemättä jo kuukahtanu jonnekkin huoltopisteen tietämille.

Noniin, mitäs tässä sitte. Mun juoksukoulut jatkuu ens viikolla, juoksennelkaa tekin siellä - se on kivaa!