Long time no stories

Moromoro pitkästä aikaa. On tullu vähän otettua lomaa täältä blogista vaihteeks näköjään! Too bad... Koitanpa nyt kuitenki tarinoida jotain menneistä viikoista pähkinänkuoreen tiivistettynä.

Kun viimesimmät tekstit taitaa pyöriä alusta loppuun mun urheilujen ympärillä, niin päivitetään nyt ekana sen tilanne. Mä oon sivussa tällä hetkellä juoksuhommista, koska mulla mitä todennäköisimmin on rasitusmurtumat, ehkä tutummalta nimeltään marssimurtumat molemmissa säärissä. Kuulostaa ehkä pahemmalta mitä onkaan, oon kuitenkin ihan kintuillani täällä eikä mitään vakavaa oo tapahtunut :) Lääkäri vaan totes, että koska mun useita viikkoja tai no jopa kuukausia jatkunu "penikkatauti" on menny vaan pahemmaks, niin diagnoosi vedetään uudelle levelille. Röntgenissä en oo käyny, koska mun vakuutus ei korvaa sitä, ja koulun vakuutuksestakin olisin joutunu maksamaan $500 omavastuun. Eli nyt leikitään, että mulla on ne ihan varmasti.

Olin tottakai aluks ihan murheen murtama ja elämä oli ohi ja olin vanha ja raihnanen jne jne mutta uskokaa tai älkää, kyllä tää elämä alkaa taas tästä voittaa ;) Oon itse asiassa ollu jokseenkin ilonen, että mulla on ollu aikaa tehdä taas muita juttuja kavereiden kanssa, painia läksyjen kanssa muullonkin kun kello 3 yöllä ja viettää viikonloppuja muutoin kun heräten aamuviideltä ja skarpaten kisoissa. Ihana kokemus se oli ja oon enemmän kun onnellinen että sain kokea kaiken sen - enkä sano ettenkö vois vielä jotkut kisat kauden lopussa mahdollisesti päästä pinkaseenkin. Tällä hetkellä kuitenkin huilataan juoksusta ja pidetään kunnosta huolta kaikin muin mahdollisin tavoin: altaassa, pyörän päällä ja painojen parissa. Grrrauh! Liikkuminen on aika rentoa just nyt ja palautuminen toimii hyvin. Kunto on siis hyvä, ja vähän haikee olo päästää se menemään. Mutta ei nyt auta kun malttaa.

Muutakin täällä on kuitenkin ehditty mietiskelemään kuin raihnasia kinttuja. Nimittäin ens vuotta. Apua. Suomeen tulo ei suoraan sanottuna houkuttele ollenkaan, mutta tänne jääminen vaikuttaa tällä hetkellä aika mahdottomalta yhtälöltä. Katellaan, mitä tässä saadaan kehiteltyä.

Oon katellu, että siellä Suomen päässä on melkosia kelejä pidelly koko talven :0 Huhhuh. Täällä oli joululoman ajan niin kylmä, että meinas jo epätoivo iskee, mutta nyt on ollu jo pitkän aikaa ihan lepposat pikkupakkaset tai jopa plussan puolella. Oon kulkenu taas pyörällä kouluun, se on kaikkein kätevintä edelleen, kun bussit kulkee niin harvoin ja epävarmasti.

Mitähän mä vielä teille kertoisin? Elämä on täällä edelleen tekemisentäyteistä, seikkailuja riittää joka päivälle. Mä saan aikani kulumaan ihan loistavasti ihan vaan nauttimalla siitä, että saan (edelleen) opetella kieltä ja kulttuuria ja nähdä uusia juttuja. Ihan mahtavaa. Mun aivoja on kyllä stimuloitu näiden kuukausien aikana niin paljon, että oon kyllä useamman kun miljoona kokemusta rikkaampi jo nyt. Parasta.

Ihanaa kevään odotusta Rakkaat!