maanantai 11. lokakuuta 2010

Muscle overload

Huh.

En oo oikein vieläkään päässyt yli viikonlopusta, joka kului työskennellen Helsingin Finlandia-talolla Fitness Expo -messuilla. Mun on pakko avautua iiihan hetken, niin pääsen tästä taas jatkamaan normaalia elämää. Kaksi päivää oman pään (no, okei, Janin pään) kokoiset hauikset naaman edestä vilahdellen ja tiukkojen minisortsien verhoamat pakarat ympärilläni keikkuen saivat mut miettimään, mikä treenaamisessa ja itsestään huolen pitämisessä on oleellista.

Rakastan punttitreeniä. Rakastan sitä voimakasta fiilistä, joka mulla on kunnon mavetreenin jälkeen. Rakastan sitä, että mulla on puolen tunnin salitreenin jälkeen päivän treenit hoidettuna, kun joku lähtee vielä kolmeksi tunniksi metsään hölkkäämään - ja koen silti saavani treenistä suuremman hyödyn irti. Se vaan on yksi kuuluisista Niin Mun Jutuista.

Muistan, kuinka viimeksi kaksi vuotta sitten Fitness Expo -messuilla töissä ollessani olin intoa piukassa ja ruskeiksi kisaväreillä maalatut puolialastomat fitness-kissat sai mut haaveilemaan tiukan dieetin läpivetämisestä ja kisalavalle kiipeämisestä itsekin. Hassua, miten ajat ja mielipiteet muuttuvat: nyt fiilis oli vain tyhjä "body-kansaa" katsellessani.

Kisaajien joukossa on tietysti eri motiivein ja täysin eri lähtökohdista kisaavia tyyppejä, mutta paljon myös niitä, joiden kanssa on vaikea puhua muusta, kuin heidän vartalostaan, heidän ruokavaliostaan, heidän treeneistään. Innostun näistä asioista helposti itsekin, mutta toivon samalla sydämestäni, että katseeni on suunnattu enemmän omasta navasta ympärilläni oleviin.

Nyt kun minulla ei varsinaista kisalajia ole ollut, olen miettinyt paljon, mitä urheilulta haluan. Tiukan six-packin (ehkä sitten kesällä 2015?)? Kapeat reidet? Vaiko sittenkin mielenlujuutta? Tavoitteita? Vahvan kropan, joka jaksaa elämän eri myrskyt? On mahdollista saavuttaa useampia näistä samaan aikaan, mutta ulkoisia seikkoja tärkeimmäksi noussee kuitenkin urheilun psyykkiset vaikutukset.

Eihän sitä ikinä tiedä: voi olla, että joskus innostun siltikin kuorimaan rasvat ympäriltäni, maalaamaan itseni ruskeaksi ja näyttämään että on mustakin tähän. Onhan sentään kyseessä laji, jossa voi kilpailla a) myöhemmälläkin iällä sekä b) tällä pituudella menestyksekkäästi. Juuri nyt en vain näe mitään syytä siihen.

ps. Tää fitness/body-maailma voi olla osalle teistä täysin vieras, mutta ei anneta sen häiritä. Halusin vain koota vähän omia ajatuksiani viikonlopun pyörityksen jäljiltä. Jos jotakuta kiinnostaa tutustua kisalajeihin, niistä löytyy tietoa esim. International Federation of Bodybuilding and Fitness:n sivuilta.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tää taitaa olla nähty, kuten viikonloppuna sanoit. Ttajusin vihdoin, että näihin voi kommentoida. Luulwn,, wttä ootttw kumpikin hyvässä kunnossa. Itselläni on kyynärpään siteet venähtäneet ja muuta.. Enjoy your youthhood. Raine

Jo kirjoitti...

It's about time ;)
Ota iisisti! Ei oo kivaa olla loukkaantuneena.