Intermission: Forever 24

Sain tänä vuonna vähän lisäaikaa ennen vanhenemista muuttamalla toiselle aikavyöhykkeelle. Lisäksi saavutin sen pisteen elämässäni, että päätin tästä eteenpäin olevani vuodesta toiseen 24-vuotias, eikä päivääkään enempää. En varsinaisesti jaksa kriiseillä ikävuosien lisääntymisestä, mutta sanotaan nyt näin, että jostain syystä ekaa kertaa en haluais ajatella, että mulla on huomenna synttärit.

Olin vähän muikeena Ystävänpäivänä, kun löysin Janin kukka/suklaa/nalle-lähetyksen ovelta..<3 Ihana mies!

Eilen illalla täällä Washingtonissa ranskalainen tuttavani ihmetteli kovasti, miksen haluaisi lisää vuosia itselleni. Hän ei voinut ymmärtää, miten iän lisääntymisen voisi nähdä negatiivisena asiana - kokemusten lisääntyessä kun ihmisestä tulee hänen mukaansa viisaampi ja mielenkiintoisempi. Mun mielestä itse asiassa tosi kiva ajattelutapa! Täytyy varmaan itsekin alkaa hokea tota itselle ;)

Päästiin työkaverin kanssa viime viikolla NBA-matsiin. Oltiin ihan täpinöissä, olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa keskelle sitä fiilistä katsomossa!! Saatiin vielä hyvältä uudelta tuttavuudelta liput ihan kentän lähelle, ei huono!

Washington Wizards - New York Knicks. Nykkiläiset vei..

Tähän viikkoon on mahtunut paljon, vaikka muutama päivä on mennyt harmi kyllä mahatudin parissa sängyn ja vessan välillä spurttaillessa. Töissä päivät juoksee vauhdilla, joten nautiskellaan siis täysillä NYT! Multa on vielä monet ns. turistikohteet kiertämättä, mutta sen sijaan oon pyrkinyt mahdollisimman monena iltana käymään jossain uudessa paikassa. Mut paremmin tuntevat tietää, että rakastan ihan normaaleissa päivittäistavarakaupoissa kiertelyä (noh, erityisesti täällä loputtomien hyllykilometrien ihmemaassa...) ja saatan helposti kuluttaa esimerkiks WholeFoodsissa pari tuntia ja tulla ulos ostamatta muuta kuin boksin salaattia seisovasta pöydästä. Jani vannotti mua, että kierrän täälläoloaikana kaupoissa niin paljon, ettei sen tarvi enää viimesinä viikkoina odotella mua joka kerta kauppaan mennessä paria tuntia, kun jään vertailemaan lähisupermarketin mehutarjontaa tai tutkimaan mitä salaattibaarista tänään löytyy. Hah, katotaan onnistunko! Yritys on ainakin ollu kova ;)

Nyt jo Suomeen takas kotiutuneen työkaverini Susannan kanssa vilkuttelemassa Obamalle Valkosella Talolla. Taloon kierrokselle pääseminen on mahdollista mutta hankalaa, joten se jää todennäkösesti tältä reissulta väliin.

Rakkaaksi ystäväkseni ja viikoittaisella tasolla useiden pitkien puheluiden kohteeksi muodostunut American Airlineskin jaksoi yllättää mut tällä viikolla. Lähemmäs pari kuukautta kadoksissa ollut matkalaukkuni oli majaillut koko tän ajan Heathrow'n lentokentällä Lontoossa, missäs muuallakaan. Sain kaivatun omaisuuteni takas perjantaina, mutta puhelinkeskustelut jatkuu varmaan yhtä antoisina ens viikolla, ja koskee tästä eteenpäin kadonneiden tilalle ostettujen tavaroiden korvaamista jne. Pari kuukautta on aika pitkä aika odotella laukkua ilman vaatteita, joten tässä nyt sitten raavin päätäni kaiken tän uuden ja vanhan tavaran keskellä...

Työmatkalta randomisti räpsästy kuva. Tää nyt ei ehkä kerro paljon :D ...mutta tästäkin käppäillään joka aamu!

Sanoinkohan viimeks mitään näistä keleistä täällä? Tän vajaan kahden kuukauden aikana oon päässy näkemään nimittäin niin monta erilaista säänalaa, että melkein jopa Lontoon vaihtelevat kelit jää kakkoseks! :D Sateenvarjo on ja pysyy siis tiukasti laukussa joka päivä ovesta ulos lähtiessä. Tasan viikko sitten täällä tuli lunta vaakatasossa, tänä viikonloppuna taas nautiskeltiin parinkymmenen asteen lämmöstä ja mielettömän virkistävästä kevätauringosta. Eikä täällä kovin usein sada, mutta sanotaan näin, että sitten kun se sattuu kohdalle niin tarvittais kyllä ehkä joku Nooan arkki, että säilyis kuivana siitä luonnonilmiöstä. Kerran pääsin moiseen kuuroon just metrolta töihin kävellessä, ja ekat 1,5 h vietinkin työpaikan saunalla housuja ja sukkia hiustenkuivaajalla kuivaten ja silittäen..