Pannari-ilta

Tänne puski takatalvi. Not nice. Lunta tuli eilen semmonen reilu viis senttiä ja loppupäivä satoki sitte vettä ja siihen plussana Chicagon tuuli. En tykkää. Ois hieno kokeilla joskus, millasta ois asua jossain lämpimässä pidemmän aikaa, oisko se oikeesti helpompaa ja mukavampaa (no ihan varmasti muuten olis ;) Ei tarvis kanniskella sateenvarjoo tai odottaa bussia kaatosateessa. Melkosta elämää!


Meidän suunnitelma oli mennä nauramaan itsemme näännyksiin stand-up-komiikan avulla, mutta jollain muullakin oli ilmeisesti sama plääni. Show oli loppuunmyyty, ja me oltiin siis liian myöhään paikalla. No mitä tehdä, jos suunnitelma niinsanotusti pissii? Koska ollaan Amerikassa, niin tietysti SYÖDÄ! Se on aina yhtä käypä ajanviettotapa.

Päädyttiin vastapäiselle puolelle tietä vähän kulahtaneeseen, perinteisiä jenkkiherkkuja tarjoilevaan ravintolaan, ja ajateltiin testata jotain..perinteistä! Täntyyppisessä ravintolassa istalla on aina mm. hampurilaisia, pirtelöitä, vohveleita, pannukakkuja, juustokakkuja, munakkaita, kerrosvoileipiä... Koska oltiin luultu, että mennään istuskelemaan sinne komediaklubille, oltiin Janin kanssa tultu taas perinteikkäästi Mäkin kautta paikan päälle eikä oltu hirveen nälkäsiä, mutta ajateltiin, että nyt vois olla hyvä sauma testata kunnon jenkkipannareita. Täällä ne on sellasia vähän suomalaista lättyä pienempiä mutta puolet paksumpia pyöreitä lätysköjä. Otettiin annos puoliks, ja...haha, se osottautu todellakin ihan täydelliseks ratkasuks! Ei jääny kummallekkaan enää senkään vertaa nälkä tän kasan jälkeen:



Mutta kai se pitäis tässä maassa jo tietää. Se on häpeä, jos asiakas lähtee ravintolasta nälkäsenä pois.