Welcome to Graduation

Muutama mukava, ohjelmantäyteinen päivä on taas takana. Juhlittiin lauantaina yläkerrassa äitinsä eli meidän vuokraemännän kanssa asuvan Jamesin (ollaan adoptoitu se meidän jenkkipikkuveljeks :) highschoolista valmistumista. Täällä oli talo tai oikeestaan takapiha ihan äyräitään myöden täynnä porukkaa ja me oltiin Janin kanssa burgeri- ja hodarigrillaajia. Tai Jani oli..ja mä kiikutin niitä sitte aina sinne 50 ihmisen saataville. Sulavaa tiimityöskentelyä kaiken kaikkiaan.

Kovin monia sukujuhlia ei olla täälläoloaikana nähty (johtuen ehkä siitä että te kaikki sukulaiset ootte siellä) mutta muutamat kuitenkin. On ollu kunnia päästä mukaan vaikkei mitään sukua kenellekään täällä ollakaan - ja tosi mielenkiintosta nähdä miten jenkit juhlii, vaikkapa lakkiaisia kuten tänään. Oma suku on tärkee yhteisö täälläkin.

Eilen junailtiin ittemme taas juhlimisen vastapainoks Chicagon keskustaan, kuten ollaan tehty nyt viime aikoina joka päivä. Täällä on kesäkelit jatkunu joten keskustassa käppäileminen on oikeestaan aika täydellistä..ensin ulkona auringossa ja sitten sisälle kauppoihin tai kahviloihin ilmastoinnin virkistettäväks.

Tein pitkästä aikaa ranskalaisen manikyyrin. Mun mielestä se on kyllä edelleen kaikkein nätein tapa laittaa ite kynnet kaikessa klassisuudessaan, vaikka tykkäänkin leikkiä kirkkaammilla väreillä.

Home-made hamppari. Juusto kuuluis tosin olla sulatettuna tohon pihvin päälle mutta nälkä ja kiire syömään voitti traditiot.

Hampurilaisten vois täällä kuvitella olevan kaikkee mahdollista pursuilevia kokoelmia, mutta ainakin ne joihin me ollaan törmätty on monesti kovin yksinkertasia - joskaan koossa ei luonnollisesti säästellä. Peruselementit on sämpylä, jauhelihapihvi, sen päällä sulatettu cheddar, ketsuppi, vähän sinappia ja sit jotain majoneesia. Kyllähän sinne voi sekaan kaikenlaista pistää ja jossain pistetäänkin, mutta mun kokemus ihan perusperus jenkkiruuasta on, että se on aikamoista mössöä isolla määrällä rasvaa ja pienellä määrällä mausteita. Joihinkin ruokalajeihin sellanen sopii, mutta ite oon huomannu alkaneeni kaipaamaan omaa maustehyllyä ja monipuolisempia makuvariaatioita pikkasen.. Onneks en syöny yliopiston ruokalassa koko vuotta, muuten voisin olla vielä astetta enemmän kypsä. Sen perusteella mitä siellä vierailin, vaihtoehtoja oli kyllä paljon, mutta maut oli tosi laimeita.

Oma hella, tuli spontaani ikävä sinua!

t. Tyttö, jolla on pelkkä mikro

Bite-size Brownies. Tuli tosta mieleen: täällä on nyt muodissa, et kaikkia elintarviketuotteita (varsinkin niitä, jotka ei oo terveellisimmästä päästä) myydään 100-calorie pakkauksissa. Niitä voi sit syödä seittemän eikä siltikään oo vielä syöny paljon mitään? ;)