keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Viimeinen virallinen koulupäivä


Kävelemässä erittäin tutuksi tullutta reittiä kotoa kohti Main Streetin asemaa

Chicagon keskustassa Watertowerin vieressä, menossa kohti yliopisto kampusta

Se on vuosi nyt siinä mallilla että, millä mallilla? Eli viimeinen virallinen koulupäivä on käyty, tänään oli viimeinen International Business tunti ja palautin työparini kanssa loppu projektin jossa siirsimme yhden USA:n suurimmista muotitavarataloketjuista, nimeltään Nordstrom Braziliaan. Nordstrom on siitä huvittava yritys, että yrityksen perustaja oli ruotsalainen mies joka lähti USA:han 1800-luvun loppupuolella onnea etsimään. Oltuaan Klondikessa, Alaskassa kultaa huuhtomassa hetken, päätyi Seattleen, Washingtonin osavaltioon ja perusti pienen kenkäkaupan vuonna 1901. Tällä hetkellä tavarataloketju on Yhdysvaltojen suosituin luksus kauppa jolla on yhteensä 112 tavarataloa lähes jokaisessa USA:n kolkassa. Huvittavaa tässä on myös se, että vieläkin hänen sukunsa on mukana toiminnassa, neljännen sukupolven Nordstromeistä 3 on yrityksen ylimmässä johtoportaassa ja erittäin aktiivisesti mukana toiminnassa.
Chicagon Nordstromin etuovi North Michigan Avenuen varrella

Loppurynnistys oli armoton ja uuvuttava, pitää sitten vain toivoa, että se myös näkyy arvosanassa. Huomenna, tai tarkalleen ottaen, tänään on viimeinen tunti Brand Marketing tunnillani, jota ei tosin viralliseksi tunniksi lasketa. Menemme koko luokan kanssa maineikkaiseen Lou Malnati's pizzeriaan, nauttimaan Chicagolaista kuuluisaa deep dish pizzaa professorimme piikkiin. Tästä kurssista professorini ilmoitti, että sain arvosanaksi täydet, eli A:n (4). Arvostelu asteikkohan sinänsä on hieman erilainen kun Suomessa eli selvennyksenä, kirjaimina parhaimmasta huonompaan: A, B, C, D, F(F=Failed) ja numeroina: 4,3,2,1,0.

Lou Malnati's Chicago style deepdish pizza

Päivän päätteeksi kun opiskelut oli suoritettu päädyimme Evanstonin keskustaan palkitsemaan itsemme hyvästä kouluvuodesta haukkaamaan hieman siipiä. Ja erittäin hyvä paikka tämäkin. Buffalo Joe'sin siipiä pidetään yksinä Chicagon alueen parhaista ja vaihtoehtoja löytyy vähän enemmän kuin muutamissa Suomalaisissa siipiravintoloissa, ei tarvi aina tilata sitä viinietikka sotkua.

Johanna Evanstonin keskustassa, esittelemässä uutta hamettansa

Buffalo Joe'sin edustalla

Ja ei muutakun syömään!
Muutama sekunti ja valmis!

Chicago TV:n esittely ja arvostelu Buffalo Joe'sista:

Sitten sitä pitääkin alkaa jo keskittyä muihin asioihin, kuten reenaamiseen ja yleiseen kunnossa pysymiseen. Jäillä on vieläkin tullu käytyä vähintään sen 2 kertaa viikossa ja yleisesti ottaen oon pyrkiny käymään viel kolmannen kerran ja salilla vähintään kerran. Pitää sitä kohta alkaa käymään vähän aktiivisemmin vielä salilla ja juoksemassa. Passin etsintään tai uuden hankintaan pitäis kanssa ehkä keskittyä mikäli sitä nyt ei sitten mistään löydy, mutta semmosen onnistuin ilmeisesti johonkin hukkaamaan, tai myös toinen erittäin todennäköinen vaihtoehto on että joku erittäin viekas varas onnistui sen varastamaan. Matkatavaroiden lähettämiseen Suomeen tarvis kans keksiä jotain kikkoja, sillä tavaraa on kertynyt hieman liikaa siihen verrattuna mitä lentokoneeseen saa mukaansa otettua.

2 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

tykkään tunnisteesta "nälkä" ja sun hameesta. Pretty Woman.

Jan kirjoitti...

Hame on Johannan ja nälkä on ikuinen.