TJ1!!

Huomenna vika duuniaamu tällä erää, oh yeah! Leivoin äsken valkosuklaajuustokakun läksiäisiks työkavereille ja onnistuin kuin onnistuinki polttaan valkosuklaan pohjaan sulatellessani sitä mikrossa..mut ehkä kukaan ei huomenna huomaa mitään, heh :/ En oo vielä koskaan tavannu ihmistä, joka ei olis tykänny tosta kakusta, joten sellanen epäonnistuminen, että joku huomenna irvistää tälle tekeleelle, ois pahin mahdollinen pohjanoteeraus ja todennäkösesti itkisin itteni uneen ainaki viitenä iltana peräkkäin.

Mä oon niiin inoissani tulevasta viikosta! Sen huomaa kyllä jo siitäki, et oon jo ennennäkemättömät kaks aamua heränny ennen herätyskellon soittoo. Ja ollu ihan virkee, uskomatonta :) Tänään aamulla heräsin kyllä jo vähän överiaikasin (lokkeihin, taas), ennen kuutta, ja päätin hyödyntää turhan ajan kipasemalla aamulenkille. Jotain meidän kommuunin vuorokausirytmeistä kertoo se, et Jani ryömi sillon nukkumaan ja Joonas ajo pärrällä vastaan kun hölköttelin aamuauringossa Westendiä ympäri :D

Oon muuten tehny tässä viime päivinä pientä tarkkailua omien päivttäin poukkoilevien energiatasojeni kanssa. Töissä tällästä erittäin mielenkiintosta ja hyödyllistä tutkimusta on pystyny nyt loistavasti suorittaan, kun työt on ollu samanlaisia päivästä toiseen ja päivät noudattaa ihan prikulleen samaa kaavaa. MIKS silti jonain aamuna töihin tullessa on sellanen fiilis, että vois hyppiä ja poukkoilla muuten vaan ja olo on ihanan energinen, kun taas toisena tekis mieli vielä kolmannen teekupin jälkeenkin vaan painua takas pehkuihin?? Mikä tekee sen eron innostus-päivälle ja haukotus-päivälle? Selittäkää hei joku tää homma mulle pliis! (Ja huom. turha ehdottaa, et se ois kiinni unen määrästä, se on jo tutkittu ;)


Viikonloppuna tulee meille ystäväisiä taas ja tarttis varmaan vähän siivoilla täällä. Niin ja loppuosa kommuunistakin matkustaa takasin Suomeen sunnuntai-illaks. Hassua että tää aika on menny taas niin nopeesti, eihän siitä oo kauaakaan kun ne lähti... Ehitään viikko viettää taas ahtaanpuoleista mutta onneks hauskaa yhteiseloo, sitte on meidän vuoro vaihtaa maisemia. Ennen lähtöä meillä on muuten lauantaina 8.8. läksiäiset, jonne kaikki on tervetulleita :) Tiedossa ei oo mitään mahtipontisia pukujuhlia tai myöskään vuosisadan kotibileitä, vaan ihan vaan sillä meiningillä, että jos satut olemaan maisemissa niin tuu morjestaan ^__^ Lupaan että saat ainakin kaffet ja halit ;D

TJ3

AAAAARRRGHH!! Oon hukannu tänään mun bussikortin jonnekki :( Not so cool! Huomasin sen vasta kavutessani bussiin kotiinpäin mennessä - mulla oli kädessä pelkkä tyhjä kuori. Onnettomat kuoret, syytän niitä. Hittovie kun olis ollu vielä ladattuna aikaa koko loppuajaks Suomessa :( Nyt maksoin 4 euroo, NELJÄ EUROO, onnettomasta kymmenen minsan matkasta Kampista himaan. WTF, ollaanksme todella stadissa vai jossain kaukolinjakohteessa?? :D

Mutta muuten..tässähän aletaan olla voiton puolella! Enää kolme päivää duunissa, ja sit voikin alkaa keskittyä täystehoilla viimesiin valmisteluihin, mitä näitä nyt on :> Teen tosin vielä ens viikolla yhen duunikeikan, mutta siitä ehkä lisää joskus. Tänhetkinen työ ei hirveesti vie tilaa mun aivojen keskusmuistista, joten no worries - voin huoletta käyttää viimeset työpäivät tulevan vuoden hypettämiseen ja työt hoituu siinä sivussa.

Löysin tänään Fulbrightin sivuilta kivan oppaan kaikkiin käytännön asioihin, mitä voi tulla eteen ameriikassa tai ennen lähtöö. Taidan tulostaa sen niin voidaan Janin kanssa lukee sitä koko lentomatkan ajan ja miettiä, mitä kaikkee ollaan unohdettu (noei, taidan lukee ihan vaan sitä Peoplea ;).. Yks juttu pitää muuten muistaa matkalla tehä! Mun porukat oli ekan kerran jenkkeihin muuttaessaan kirjottanu matkalla itelleen kirjeet, joissa ne oli kuvaillu fiiliksiään ja käsityksiään siitä, mitä tuleman pitää. Niitä oli ihan älyttömän hauska lukee jälkeenpäin, kun homma oli käyny jo tutummaks. Meiän pitää tehä sama. Tai ehkä teen sen tänne blogiin, en tiiä :)

En oo muuten maininnutkaan mitään siitä, että meillä on mitä todennäköisimmin kämppä! Ollaan Hermans-tyyliin ajoissa liikkeellä tässäkin asiassa :D No, itse asiassa aika ajoissa (aika-ajoissa, heh. HEH.), koska tyypillisempää ois, ettei edes tiedettäis, mihin mennään asumaan, kun kone rantautuu O'haren lentokentälle... Tää kämppä, (josta ei kuitenkaan vielä olla tehty vuokrasopimusta) on isän ex-sihteerin omakotitalo, jossa on kaks erillistä huoneistoa. Me mennään alakertaan, mitä se sitten ikinä tarkottaakaan. Vuokra on ihan suht reasonable kalustetusta ja hyvällä alueella, hyvien kulkuyhteyksien päässä olevasta kämpästä. (Hittovie vaan näitä suomen opintotukia :P)

Ja Janin tulevaan vuoteen on tullu isoja uutisia! Elättelen toivoo, että se kertoo niistä ite :) Oon NIIIN onnellinen sen puolesta!! <3

Goodbye Tampere - once more.

Käytiin viikonloppuna Tampere-roadtripillä moikkailemassa sukulaisia ja kavereita. Ekaa kertaa tuli haikee olo! Paljon rakkaita ihmisiä jää tänne Suomeen ja seuraavan kerran näkee ties millon.

(Pakko silti nautiskella ajatuksesta, että lähtöön on enää alle pari viikkoo...)

Viikonloppu oli ihana, ei voi kun olla ilonen että ehdittiin nähdä vielä niin paljon Tampereen murmeleita.

Tässä teille tunnelmointia viikonlopulta kuvien muodossa, emmä osaa kirjottaa nyt yhtään mitään.

























Voiko muuta vielä sanoo?

Whiiii!

Meillä on lentoliput, jee!

Lähtöpäivä on 9.8. sunnuntai, ja lokoisia aamu-unia kunnioittaen vähän yli 6 aamulla ;> Menomatka käsittää kaks vaihtoa, eka Amsterdamissa ja toka Detroitissa. Ja ihan vaan sen takia, että säästettiin USEITA satoja euroja tällä järjestelyllä, hah! Vähän seikkailun makua tiedossa siis, toivottavasti vaan sopivasti kuitenki. Vaihtoajat ainakin lippujen mukaan on ihan reilut, eli odotella saa kentillä, mutta ainahan niihin voi tulla kaikenlaista viimehetken hässäkkää. Paluumatka joskus kaukasuudessa on sitten vaan yhellä vaihdolla.

Tämä suuri ostos me tehtiin netin sijaan livenä. Joo-o! Käytiin fiilistelemässä Helsinki-Vantaata ja etsittiin sieltä käsiimme KLM:n luukku ja kiltti mies, joka oli tosi kärsivällinen meidän kanssa. Veivattiin nimittäin aika monta kertaa niitten lähtöpäivien ja muiden kanssa kun yritettiin saada siltä tankattua halvinta mahdollista vaihtoehtoa. Ja saatiin kuin saatiinkin lunastettua lippumme toiselle mantereelle - siitä huolimatta, että meiän visa electronit ei ollu hirveen kuumaa kamaa siellä (aijaa?? o_O) :D

Huomenna on tiedossa kiva päivä, kun mun long-time-no-see kavereita on tulossa tänne muutama. Sitä enne pitää kuitenkin raahata luunsa 8 tunniks töihin, joten nyt raahaan luuni nukkumaan, öitä!

Vegepalloja!

Kokkasinpa iltapuhteiksi falafel-pulleroita. Nää on siis niitä, joita saa kebabpaikoista, mutta joita kukaan ei koskaan tilaa. Kokkauksen ilo oli ainutkertaista! c(:

What you need then?

Pääasiallinen ainesosa on kikherneet. Niiden kanssa joutuu värkkäämään eniten, koska valmistusprosessi koostuu yön yli liottamisesta, vajaan tunnin kestävästä keittämisestä ja soseuttamisesta. Ei tästä mitään jokaillan suosikkia taida tulla ':) Herneet keitetään iiison valkosipulinkynsikasan kanssa - siispä jos syöt itse, syötä myös kanssa-asukeillesi.

Mausteet! Omnom! Tähän herkkuun iskettiin paljon sellasia mausteita, joiden käyttämisestä mulla ei aikaisemmin oo ollut pienintäkään hajua. Juustokuminaa ja tuoretta persiljaa, what? Oon luullut inhoovani kyseisiä mausteita sydämeni pohjasta. Loput oli tutumpia: chiliä, mustapippuria, reilusti suolaa. Maustaminen on kokkauksessa ehkä kivoin juttu!

Joukkoon vielä ssipulia, joka tällä kertaa oli punaista..koska sitä sattui olemaan jääkaapissa. Sipuli kannattaa pipertää ihan pieneks, jos ei tykkää kovin isoista sattumista pullissaan. Lisäks taikina vaatii korppujauhoja ja perusjauhoja sekä mitäpä muutakaan kuin munaa. >:) Ite korvasin korppikset leseillä ja vehnäjauhon soijajauholla, se on mun salaisuus kaikessa ruuanlaitossa. Tulee nääs roteiinia turhan hiilarin sijaan.

Tältä sen mössön sitten kuuluu näyttää! Oli aika herkullista jo taikinana muuten. (Kärsiikö joku muukin siitä, et kaikki mitä leipoo, tulee syötyä puoliks jo ennen kun ne päätyy uuniin?) Annoin taikinan maustua jääkaapissa about tunnin, ja sillä aikaahan leseet ja jauhotkin pääsee turpoomaan sopivasti. Se on hyvä asia koska muuten ne turpoaa masussa.

Pullien päätyessä pellille totesin, että jotain ne vielä kaipaa. En paistanu niitä pannulla koska se on hirveen aikaavievää ja vaivalloista ;) Niinpä päätin voidella ne seesamiöljystä ja tahinista tehdyllä tahnalla. Se oli hyvä päätös! Tahini on seesaminsiemenistä jauhettua tahnaa, joka on ollut yksi mun ruokavalion kulmakivistä jo ainakin vuodesta 2004. It's hardcore stuff, guys!



Valmiit pulleroiset näytti suunnilleen tältä. Suunnilleen siks, että kuva ei nyt tee ollenkaan oikeutta näille kaunokaisille, mut minkäs teet kun omistat vaan pokkarikameran ja kuvaustaidot on nolla :)

Turkish, baby!!

Biitsikelejä on pidelly!

Suomen kesä näytti parastaan tänään! Oli pakko lähtee rantaan eikä aurinkokaan ällöttäny ollenkaan niinku jossain vaiheessa ;) Avainsana onnistuneeseen rantalekotteluun oli ehdottomasti mun aurinkohuivi, josta Jani ei tykänny ollenkaan.

Eilen illalla ilma oli myös tosi lämmin, mutta vaatetta oli eksyny päälle ihan liikaa. Lämmin ei oo yhtään kiva, jos on pukeutunu pitkähihaseen tunikaan (joo, en tiedä mitä ajattelin). Istuttiin siis suloisen Taran kanssa sisätiloissa ja tuhlattiin julkeasti kaunista kesäsäätä. Mutta pääsinpä pitkästä aikaa käymään keskustan semmosessa vanhassa kämpässä, jossa huoneet on ylellisen korkeat ja hissi hitaampi kun mummon portaidennousutahti. Hienoa oli, voin vakuuttaa<3


Illalla mentiin vielä Janin kanssa leffaan, Omppuun taas tällä kertaa. Kiitos mun työpaikan meillä oli vielä yhdet leffaliput tälle kesälle tuhlattavana ja ne kyllä tuhlautuikin isosti.. :D Brüno oli aika surkuhupaisaa katseltavaa, mutta kyllä mun täytyy tunnustaa, että repeilin epäuskoisesti koko puolitoista tuntia.





Ohjelmassa on tälle illalle vielä ainakin siivousta ja sitten...FALAFEL-PULLIEN pyörittelyä! Ihastuin niihin viime viikolla töissä ja päätin, että niitä on kokeiltava kotonakin. Jotenkin hupaisaa oli, että vaikka niihin tulee hassuja aineksia, kuten tahinia ja kikherneitä, multa löyty ne kaikki jo valmiiksi kotoa :D Kertoo ehkä jotain mun eväistä.

Carwash

Jos ette oo vielä käynyt leffassa katsomassa Brüno-leffaa niin älkää menkö, ei mitään näkemistä. Muutama hauska kohta, missä vähän naurahtaa, mutta varsinaisesti koko leffa on enemmänkin tyhmä kuin hauska.

Leffan jälkeen kelattii että ei muutakun autopesulle, kun pihapiirin sadat lokit on taas viimeset päivät pommittanu autoa semmosella määrällä ulostetta, että harva osaa edes ajatella. No, ei muutakun pyykille. Ylläri, Haukilahden Shellin autonpesu menee hajalle kesken pesun, työntekijä käy siinä hetken pyörimässä ja hyörimässä ja totee sit, "Rikki on!". Menkää Olarin tai Suomenojan Shellille ja sanokaa, että tää on taas jumissa.

Sinne siis, varmaan härön näköstä kun täysin vaahdotettu auto ajaa ympäri ämpäri Espoota. No Olarin Shellin työntekijä ihmettelee minkätakia ei ole annettu mitään erityis todistetta asiasta ja mulla ei oo muutakun kuitti. Sit se yrittää soittaa toiselle Shellille ja niin.. puhelin ei toimi. Sit se sanoo et miks ihmeessä mä en oo pyytäny jotain todistetta, siitä että pesu toisessa paikassa on jäänyt kesken. Ihan kun se olis ollu mun asiani kun Haukilahdessa kaveri sano et aja sinne ja sanot vaan. No, sit se kumminkin päätti uskoo mua ja anto pesun. Ja viimein, auto on puhdas ja valmis lokkien uutta pommitusharjoitusta varten.

PS. Oon, muuten tässä pidemmän aikaa miettinyt, miksi lokki on rauhoitettu lintu? Se ei osaa juurikaan muuta kuin ulostaa ja rääkyä, aivan uskomattoman ärsyttävällä äänellä. Kaikenlisäksi, niitä on PALJON ja kaikkialla. Pihapiirissä on samantien kymmeniä lokkeja, kokoajan tulee lisää ja herkkäunisimmat heräävät kukonlaulun aikaan lokin rääkymiseen. Usein suunniteltu lokkien tuhoaminen pihapiiristä kuulostaa päivä päivältä paremmalta idealta. Lintuja vastaan minulla ei mitään ole, yleisesti ottaen ääni kuulostaa mukavalta ja ulosteitakaan ei hirveämmin erota, mutta lokit vois kyllä poistaa tästä maailmasta.

Yöjuoksulla

Käytiin äsken hakemassa Janin kanssa meidän passit postista. Mulle oli täysin uutta, et postissa voi asioida tähän aikaan illasta, mutta hahaaa, meidän postipa sijaitsikin Shellillä! Ihan kun jossain maalaiskylässä, sanon minä.

Toinen uus asia oli se, että viisumi on semmonen juttu, joka on liimattu passin sivulle. Mä luulin, että se olis erillinen paperi. Mutta siis nyt meillä on viisumit ja jeejee!



^J&J matkalla lähetystöön, vielä autuaan tietämättömänä tulevasta säädöstä, joka on täysin pakollista mikäli sukunimi on Hermans. Oli muuten ehkä paras idea ikinä lähtee matkaan autolla!! En haluu edes kuvitella meitä juoksemassa paperit kourassa pitkin kaupunkia ettimässä tulostinta ja venaamassa ratikoita...

Keskiviikkoiltana lähetystön jälkeen istuttiin aurinkoista iltaa Karusellissa aidon lähetystöasiantuntijan eli Hannan kanssa. Viikonloppuna toivottavasti nään muitakin kavereita, joita mulla tulee olemaan ikävä sitten, kun en niitä voi nähdä. Ja ens viikolla saan toivottavasti vieraaksi paljon vanhoja kavereita, mikä on erinomaisen mukavaa (ja terkkuja vaan äitille, hirveitä bileitä täällä koko ajan kun te ootte poissa). Oon siis todennut, että aikaa Suomessa on jäljellä vähän, ja ihmisiä paljon. Mites tässä nyt näin pääsi käymään? :/

Nyt ei oo kyllä mitään järkevää asiaa ja Kultanen liigakin odottaa, joten palataan astialle joskus viikonloppuna, heippa!

Your visa applications have been approved

Eilen oli päivä jännittävän viisumihaastattelun, enkä kuvitellut päivän menevän ihan täysin näin.

8.40 Ollaan USA:n suurlähetystön porteilla, eli hyvissä ajoin sillä 8.55 oli vasta sovittu aika. No portilla on muutama jenkkisotilaannäköinen särmä äijä vähän poliisia muistuttavassa virkapuvussaan joista yksi ottaa ihmisiä vastaan ja päästää yksikerrallaan täystarkastukseen. Ihme ja kumma, hän puhuu täydellistä Suomea, itse olin ajatellut, että tästä tulisi ensimmäinen päivä aikoihin kun pitäisi testata ruostunutta Lontootani. Hän pyytää viisumipaperien 3 ensimmäistä sivua, sekä passin. Seuraavaksi hän toteaa "Tämä menee nyt sitten uusiks". Tässä vaiheessa olen Johannan kanssa täysin kauhusta kankea, kaiken piti olla täydellistä senkun vaan vie paperit sinne. No, ongelma oli kuitenkin se, että mitään papereista ei saanut täyttää käsin vaan kaikki piti täytää koneellisesti, ystävällisesti hän neuvoi Rikhardinkadun kirjastolle josta pääsisi koneelle ja antoi vielä kartan mukaamme. Hän myös ilmoittaa että takaisin pitäis olla ennen klo 11.00 jotta pääsisi vielä tämän päivän haastatteluihin.

8.55 Olemme Rikhardinkadun kirjaston edessä, ja tuijotamme kirjaston ovea jossa lukee "Kesä aikataulun mukaan aukeamme klo 10" Tässä rupesin itse miettimään, ei muutakun takaisin kotio ja uusi startti sieltä. Jäimme kuitenkin kirjaston eteen pohtimaan missä olisi kone, internet ja tulostin. Pohdittuamme hetken, tulee kirjastonhoitaja avaamaan oven ja kysyy "Voinko auttaa jotenkin?". Hetken juteltuamme on selvää, kirjastoon ei pääse ennen klo 10 ja lisäksi tarvisi olla Helsingin kaupungin kirjastokortti, jota minulla ei ole ja Johannalla on, mutta ei oo näkyny vuosiin. Onneksi kirjastonhoitaja osasi antaa neuvon hän ehdoitti että Akateemisella tai Helsingin kaupungintalolla olisi koneet joita voisi käyttää, joista itse mietimme kaupungintalon varmemmaksi vaihtoehdoksi. Sinne siis!

9.05 Helsingin kaupungintalo, aulatyöntekijä antoi molemmille tunnin käyttöoikeuden aulatietokoneelle joita siinä oli muutamia. Tämän jälkeen olisin kuvitellut, että homma sujuu kuin rasvattu, ei muutakuin laput täyttöön ja tulostus. Molemmat saikin lappuja täytettyä, mutta kun olin ensimmäisen lappuni täyttäny ja yritin avata seuraavaa, kuinka ollakkaan sitä ei saa muokata. Onneksi en jättänyt asiaa siihen vaan siirryin USA:n suurlähetystön suomen sivuilta USA:n omille sivuille ja kappas vaan, sieltähän se aukesi sama kaavake, mutta muokattavissa oleva. Noh, siinä sitten meni aikansa kun molemmat täytti kaikki kaavakkeet, mutta olimme takaisin suurlähetystöllä hyvissä ajoin.

10.03 Olemme takaisin suurlähetystön portilla jossa sama turvamies tulee katsomaan papereita. Kaikki ok, ja pääsemme jonon ohi ja yksikerrallaan turvatarkastukseen. Molemmat pääsevät läpi, mutta mikä huvittavaa, niin ensimmäistä kertaa Johannan katkenneen käden titaanilevy oli piipannut turvatarkastuksessa. No siitä sai sitten saaton kohti rakennusta jossa viisumihaastettelu on. Pihaa kävellessäni katselin ihmeissäni kuinka turvamiehet tarkastivat jokaisen auton täysin läpikotaisin, nokkapelti auki, tavaratilan, alustan, kaikken, melko mielenkiintoista. Sitten pääsemme, vähän kuin sairaalanodotushuoneen näiköiseen suhteellisen pienehköön tilaan joka on täynnä moni kansallista väkeä. Huoneessa yhdellä seinällä on kaksi forexin vaihtopisteennäköistä luukkua jossa virkailijat ottavat vastaan ihmisiä. No, ei muutakun odottamaan.

10.24 Kuuluu ilmoitus, Hermans! No siihen luukulle sitten vaan, paperit virkailijalle joka puhuu myös Suomea. Virkailija katsoo paperit läpi ja vaikuttaa siltä, että olemme ilmeisesti saaneet kaikki liput ja laput koottua. Ja takaisin penkille istumaan ja odottamaan.

10.50 Toinen naishenkilö kutsuu meidät luukullensa. Hän kysyy Johannalta Englanniksi kysymyksen "Working with your master's degree, am i right?" Johanna häkeltyy ja jää miettimään. Nainen jatkaa "What is your field of study?". Johon Johanna saa sanottua "Business and Administration". Tämän jälkeen virkailija pyöräyttelee vielä hetken papereita edessämme ja ilmoittaa "Your visa applications has been approved" HUH! helpotus. Sitten vain pieni odottelu, että saattaja portille tulee, jätetyt tavarat portilta mukaan ja jatkamaan elämää. Ilmeisesti saimme kaikki paperit täytettyä heidän haluamallansa tavalla. En itse sanonut koko päivän aikana sanaakaan Englantia. Kauan mietitty ja jännitetty päivä, ei ollutkaan loppujen lopuksi sen vaikeampi juttu kuin asioiminen pankissa.

Decaffeinated

Mun vahvuus on se, että innostun tosi helposti asioista, motivoidun hyvin ja välillä saan jopa jonkun toisen innostumaan. Ajattelen asioista valoisasti ja uskon, että saan muutoksia aikaan. Voisin jopa sanoa, että energiatasoni on normaalisti melko korkea.

Mistä tällainen yhtäkkinen itseanalyysi?

Nyt on menty pidemmän aikaa puolivaloilla. Vaikka oon enemmän kun superhyperinnostunu tulevasta jenkkivuodesta, mulla on kaiken muun suhteen ollu monta kuukautta tosi matalaenerginen vaihde päällä. Tuntuu, että koko ajan kaikki on yhtä puurtamista, enkä osaa suhtautua asioihin sellasella positiivisuudella, mikä on yleensä ollu mulle ominaista. Tänään huomasin, että mietin koko ajan, mitä pitäis tehdä paremmin ja enemmän. En pysty oleen rauhallinen, ennenkun tiedän, että on jotain, mitä voin tehdä, että asiat olis paremmin. Pelkään sellasta tilannetta, että asiat menee pieleen ja mä olisin voinu tehdä jotain, että ne olis menny paremmin. Ei tää ihan joka asiassa päde, mutta tosi monissa kuitenkin.

Onkohan tää sitä stressiä vai mitä?

Oon hokenu itelleni jo jonkun aikaa, että elämä on nyt ja siitä pitää nauttia, mut jostain syystä se aina välillä tuntuu olevan melkosen hankalaa. Mun luonteeseen kuuluu aina myös se, että kaikelle täytyy löytyä looginen syy. Kuittaan väsymyksen selittämällä sen jollain järkevällä asialla, kuten unenpuutteella, huonolla syömisellä tai sillä, etten oo ulkoillu yhtään. Tällä kertaa varmaan monetkin elämän asiat on vaikuttaneet siihen, miks fiilis on nyt sellanen kun on, mutta joka tapauksessa ikävä siihen "normaaliin" olotilaan on alkanu kasvaan pikkuhiljaa..

Urheilu on perinteisesti mulle elintärkeetä tietyn mukanaan tuoman stressinhallinnan ja mielihyvän takia. Nyt on kuitenkin sellanen jännä juttu, ettei sekään toimi tällä hetkellä ihan normaalisti. Iltasin on aika väsähtäny fiilis, ja jos salille sattuu jaksamaan, sieltä yleensä koittaa selviytyä mahdollisimman pikasesti ulos. Lenkkeily on jostain syystä maistunu, mutta kaikki muu onkin vähän plaah. Oman kropan kuuntelu on nyt suurennuslasin alla, ja koitan tehdä sitä, mitä kroppa pyytää.

Nyt täytyy vaan alkaa etsiä tietosemmin sellasia asioita mistä nauttii. Mulla on esimerkiks hirvee ikävä sitä, että vois enemmän hengata kavereiden kanssa. Nyt kun on töissä, niin illat on minimaalisen lyhyitä ja tuntuu, ettei siinä ajassa ehdi ikinä mitään. Mutta miksei toisaalta ehtis? Aikahan se on lyhytkin aika :D



Mutta, kaiken tän analysoinnin jälkeen: huomenna on vihdoin se viisumihaastattelu! Saatiin sunnuntaina paperit kasaan ja aamulla ratkee, avautuuko USA:n portit meille ;) Huomasin muuten sattumalta, että meille oli North Parkista (eli mun ens vuoden yliopistosta) lähetetty paperit vakituisen opiskelijan viisumia varten - eli ei vaihtarin vaan semmosen, joka tekee koko tutkinnon ulkomailla! Kieltämättä ajatuksena melko houkutteleva jäädä tekemään tutkinto loppuun USA:ssa, mutta voi olla että lukukausimaksut pomppaa siinä vaiheessa hidasteeks :)

Janiaki muuten kaiketi stressaa monenlaiset asiat tällä hetkellä.. Se oli valvonu taas koko viime yön, ja kun tulin illalla kotiin, se kerto, että oli nukahtanu aamulla kylpyammeeseen ja nukkunu siellä monta tuntia... :D Tosin sen unenlahjoilla tommonen ei olis ihme, vaikka ei valvottuja öitä takana oliskaan ;)

Paper work.

Tän viikonlopun The Tavoite oli saada viisumipaperit sellaseen kuntoon, että niiden kanssa voi keskiviikkoaamuna mennä Suurlähetystöön viisumihaastatteluun. No, ne viisumipaperit odottaa tossa olkkarin matolla eli tavoite ON edelleen. Edistettiin siihen pääsemistä kuitenkin eilen sen verran, että käytiin otattamassa itestämme 2x2 tuuman kokoset viisumikuvat rautatieaseman FotoPointissa. Siellä homma pistettiin toimimaan samantien, ja saatiin kuvat suorilta mukaan 17 eurolla per lätty.


Tältä näyttää viisumihakemuksiin tarvittava paperikasa. Näiden lisäksi tarvitaan tukku rahaa. Meiltä kahdelta vajaa 350 € riittää nyt alkuun. Sillä saadaan elektronisesti luettavat viisumit ja muuta ihanaa, mitä oon aina halunnu omistaa! Jee!



Äitikin lähti perjantaina Chicagoon iskän ja Julkun perässä. Meiän perheellä on nykyään kakkoskotikaupunki toisella mantereella.

Lähtiessään äiti haasto mut big time: kukat täytyy pitää elossa koko loppukesän. Se tulee olemaan hankalaa meille, joiden kämpässä oli keväällä elossa enää kuivakka anopinkieli (ja se on meinaan sitkee kaveri!).



Eilen myös syötiin, yllättävää..! Tällä kertaa kotona Sampan kanssa. Kokkaus on aina yhtä kivaa sillon kun sen voi suorittaa grillaamalla!





Meitä leikitytti...

..ja sillä aikaa mun ruuat kerkes käristyä grillissä vähän reilummin.


Uudet potaatit tuli uunissa aivan mielettömän nameiks ja rapeiks! Poikien pihveistä ei kukaan kerinny napata kuvia, liian hyviä siis.

Nyt paperihommiin, seommoro!

Asiakkaalla maksamattomia laskuja

Pari velkaa ois nukkumatille! Ne aina kertyy mitä pidemmälle viikko etenee ja sit ku viikonloppu tulee niin ajoissa nukkumaan meneminen on mahdoton edes idean asteella.

Mutta nyt unibiisin voimalla sinne sänkyyn: Beyoncé - Halo.

ps. Tytöt olin tosi otettu ku huomasin, että meiän blogilla on kaks lukijaa<3

I wish that I could fly

Sadepäivän kunniaks (ja ihan vähän senkin että lähtö on kuukauden päästä) orientoin itseni lentolippujen metsästämiseen. Totesin, että lentolippujen varaamiseen erikoistuneita buukkausfirmoja/sivustoja on Paljon. Liikaa.

En oo asiantuntija, mutta musta tuntuu, että sivustot on kaikki aika samanlaisia eikä palvelut juurikaan eroa toisistaan. Turhauttavaa, mutta onneks tässä ollaan hyvällä asialla ja aika ei mee ollenkaan hukkaan :D

Expedia on ehkä tutuin näistä sivustoista. Täällä voi törmätä mielenkiintosiin tilanteisiin. Mun isä katso viimeks Jenkkeihin lähteissään lennot nimenomaan tätä kautta, ja vaihtoehtoina oli maksaa samasta lennosta 1000€ tai 1000$. Mun mielestä aika vaikee valinta varsinkin näillä kursseilla!

Kayak on siinä mielessä hauska, että katsottuaan lennot haluamalleen ajankohdalle, voi tilata sähköpostiinsa hintahälytyksen päivän edullisimmista lennoista kyseiselle reitille. Sitä voi sitten jännittää joka iltapäivä että onko se hinta nyt mennyt kakskymppiä alas vai kenties noussut sataviiskymppiä. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa sitten luonnollisesti paniikkipuhelua miehelle että nyt ne hinnat menee hirveetä tahtia ylöspäin, nyt on pakko varata!

En ehtiny vielä pahemmin tähän perehtyä, mutta varmaan taas noin yleisesti yks niistä tutuimmista ja luotetuimmista.

Halpoihin lentoihin törmäsin ihan sattumalta jonkun muun sivuston kautta. Halvoista en kyllä siinä mielessä tiedä, että ainakin itse etsimällä suoraan KLM:n sivuilta löysin halvemmat lennot. Mutta halpakin on kai suhteellinen käsite :)

Viimesenä työkaverin vinkki! Se katso tänään itselleen Kiinan lentoja ja sivustolla allekkain oli liput täysin samalle lennolle, samaan koneeseen, samaan aikaan ja samassa luokassa. Ainoo ero oli lippua myyvä lentoyhtiö ja mikäpä muukaan kuin hinta. Finnairilla Kiinaan olis lentänyt reilulla tonnilla, kun taas China Airlines (tms.) tarjosi samaista matkaa muutamaan sataseen... Fair play?

Kaiken metsästyksen jälkeen luulen, että lennetään kuitenkin KLM:llä, jolla ollaan lennetty pari kertaa aikasemminkin Jenkkeihin. Sillä on tällä(kin) kertaa edullisimmat lennot. Mutta sitten on se MUTTA! Kaks vaihtoa matkalla Helsinki-Vantaalta Chicagoon. Eka Amsterdamissa, niinku Hollantilaisella lentoyhtiöllä nyt luonnollisesti voi olla, mutta tällä kertaa sokerina pohjalla olis vielä USA:n puolella vaihto Detroitissa...

Ehkä mä nukun sen kuuluisan yön yli ennenku päätän, onko parin sadan euron säästö tarpeeks sen tokan vaihdon tuomasta parisuhteen vaarantamisesta ja matkatavaroiden hukkumisriskin kasvamisesta.

Hyvä ruoka ja niin edelleen

Meillä on viimesen viikon aikana ollu aika uskomattoman huono tuuri ravintolavalintojen suhteen. Ei varmaan harmittais niin paljon, jos käytäis useemminkin ulkona syömässä, mutta koska tää kesä on muutenkin menny lähinnä matkakassaa kerrytellessä ja piheillessä kaikessa mahdollisessa ostamisessa, niin rahojen hukkaan meneminen ottaa päähän ja huolella. Päätettiin eilen illalla antaa Helsingin keskihintaisille ravintoloille vielä yks mahdollisuus. Kannatti!

Oon suoraan sanottuna vähän hukassa näissä ravintolajutuissa nykyään Stadissa kun oon asunu niin monta vuotta muualla. Oon muka kotosin täältä, mutten tiiä mitään hyviä paikkoja :( Niinpä mulle on mahdollista eksyä ties mihin ruokapaikkoihin tietämättä yhtään mitä pitäis odottaa.

Huonojen ravintolakokemusten ketju alko viime viikonloppuna Joensuussa vanhasta kunnon Rossosta, jossa jouduttiin puolipakon edessä syömään. Yleensä oon jollain ihmeen kaupalla onnistunu saamaan kyseisestä putiikista ihan perushyvää ruokaa, mutta nyt kyllä kaikki meni vikaan - epämääräsen ruuan (sisältäen ehkä maailman surkeimman salaattipöydän) lisäks Rossossa vastassa oli surkeista surkein palvelu. Tosi harvoin ajattelen ravintolaan (tai Rossoon, whatever :D) astuessani, että maksan vaan siitä mitä syön. Sen lisäks, että ruuan pitää vastata odotuksia, pitää ravintolan ehdottomasti olla siisti ja tarjoilijoiden ystävällisiä ja kohteliaita. Jos nää minimivaatimukset ei täyty, niin ei tarvi kyllä meikäläisen naamaa uudestaan samassa paikassa katella.

No, tästä avautumisesta voitte ehkä päätellä, ettei Rosso onnistunut viime viikonloppuna kovin hyvin positiivisten asiakaskokemusten tuottamisessa.


Seuraavaksi kyntensä näytti WokWok, mun terveellisen pikaruuan jokaviikkoinen suosikki Tampereen ajoilta. Täältä kuulu Tampereella hakea sunnuntaisafkat aina mukaan - tietty extra valkosipulilla ja chilillä! Pikkupulju oli pistänyt wokkipisteen pystyyn Selloon Wayne'sin yhteyteen, ja pitihän se käydä testaamassa täälläkin päässä Suomea.

Tiskillä odotti pieni aasialaispoika. Ok, ei puhu suomea. No puhuu onneks englantia. Saatiin tilaukset jotenkuten perille sille. Eikä haitannut, ettei se tiennyt, mikä mun sille antama kanta-asiakaskortti oli. "Can I ask..what yoou get from thiiis?" Oltiin vähän että öö. :D Kotona meinas kyllä huumori lopahtaa, kun meikäläisen boksissa lillu puoleenväliin asti oranssia öljyä. Herkku!


Keskiviikkona hääpäivänä aateltiin, että mennään vaan nopsasti leffan yhteydessä johonkin Ison Ompun ruokapaikkaan, kun se on tossa niin lähellä. Ompussakin oli joku wokkipaikka, mutta se näytti sittenkin niin surkeelta ettei vaivauduttu kokeilemaan. Sports Academyn listoja oltiin kuolattu jo etukäteen netissä, mutta Ompun Sportti oli aika räkänen paikka ja kaiken lisäks vaikutti niin pieneltä, ettei niillä varmaan ollu edes keittiöö siellä. No, mitä jää? Chico's - "All american bistro". Voin kyllä kertoo, että mun mauttomasta ja just ja just kypsastä kanafileestä oli all amerikat aika kaukana.

Mutta sitten tuli Texas ja pelasti koko viikon!





KATTOKAA hei tota burgeria! Kenelle ei tuu nälkä?? No niin mä aattelinkin.. Namm!

Hääpäivän vietto -illan vol. 2 teemaksi muodostui ilmiselvästi Ameriiikka ja lähestyvän Jenkkivuoden (minkäpä muukaan, duh) fiilisteleminen: syömingit ravintola Texasissa ja sen jälkeen leffaensi-illassa Rajattu maa (Crossing over), joka kertoi USA:ssa laittomasti asuvista maahanmuuttajista. Kaverin sanojen mukaan, päätettiin rakentaa vähän kivijalkaa tälle meidän tulevalle reissulle :D Mutta tosiaan se ruoka, sitä voisin hehkutella..



Mun annos, joka oli just niin hyvää, mitä ruokalista lupaskin: Fire Salmon, Grillattua lime- pähkinäkuorrutettua lohta, papupaistosta sekä uuniperuna. Voin suositella :)

Toi astetta miehekkäämpi hamppariannos sen sijaan oli Janin. Beef burger, Kaksi mehevää häränlihapihviä, friteerattuja sipulirenkaita, pekonia, salaattia, cheddarjuustoa sekä chilimajoneesia maalaisranskalaisten ja coleslawsalaatin kera. Molemmat annokset reilu 17€, eli mun mielestä hinta-laatu-suhde meni ihan mukavasti kohdilleen :)

Näiden lisäks Texasissa oli kivat tarjoilijat ja rouheet lehmäntaljalla päällystetyt tuolit. Plussaa vielä siitä, että rautatientorin vilinää oli kiva katella.



Hääpäivän (menneen) kunniaks käytiin moikkaamassa hotellia, jossa meidän juhlat sillon oli. Ja meiän sviitti oli toi missä on noi hienoimmat ikkunat, tietty B)


Ruuan jälkeen oltiin hyvällä tuulella ja masut on tarkotuksella rajattu tän kuvan ulkopuolelle :D (ja Janillakin on hyvä tuuli, mutta se keskittyy vaan itsekuvaamiseen)

Nyt voidaankin sit jättää hyvillä mielin Stadin ravintolat rauhaan ja säästää roposet Chicagon michelintähtösiin (tai sitte ihan vaan KFC:hen).