Voiko aurinkoa alkaa vihata? Ainakin hetkellisesti näköjään. Viime viikonlopun jälkeen mulle iski pahemman luokan aurinkofobia, koska kyseinen taivaankappale alkoi aiheutaa mulle oksennusreaktioita kesken työpäivän. Järkyttävä päänsärky ja yököttävä olo pilas kaks kokonaista päivää, ja sen kokemuksen jälkeen oon hiippaillu ulkona vainoharhasena ja oksennus kurkussa lähinnä pakolliset muutaman minuutin metrolta duuniin ja iltapäivällä takasin.
Lucky me, Metro-lehti kertoi mulle aamulla, että ens viikolla celsius nousee maksimissaan 15 asteeseen!
No, jos ihan totta puhutaan, niin normaaliolosuhteissa oon auringonpalvojien ykköskastia. Tää on eka kerta, kun rehellisesti ilahdun siitä, että kesäkelit viilenee hetkeks. (Voin parin viikon päästä sitte sadatella kun sitä aurinkoa ei enää näy ollenkaan...) On kuitenkin kohtuullisen hämmentävä fiilis, kun töitten jälkeen ei tee mieli pakata rantakassia vaan istua sälekaihtimet suljettuna olkkarin lattialla ilmastointilaitteen vieressä.
Muuten arvasin, että tässä käy näin! Jani halus yhteisen blogin meille, mutta nyt se ei halua kirjottaa tänne mitään. Buu! :D Nimikin on valittu ihan sillä, että tänne vois kirjottaa vaikka ois miehistä miehin.
Voisin alkaa pikapuoliin kertoilla koottuja matkallelähtötarinoita, koska niitä on paljon. Lähitulevaisuudessa häämöttää pelottavaksi väitetty viisumihaastattelu, lentoreitin valitseminen ja muuta mukavaa. Mun mielestä on myös äärimmäisen kivaa, että oon löytäny töistä toisen tytön, joka on kanssa lähdössä jenkkilään vaihtoon. Vaikkei me ehditä liiemmin juttelemaan työpäivän aikana, on se ainakin ajatuksena kiva, että joku muukin on samassa veneessä. Ja jollain muullakaan ei oo vielä viisumia, jeiiij!
Perjantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti