Your visa applications have been approved

Eilen oli päivä jännittävän viisumihaastattelun, enkä kuvitellut päivän menevän ihan täysin näin.

8.40 Ollaan USA:n suurlähetystön porteilla, eli hyvissä ajoin sillä 8.55 oli vasta sovittu aika. No portilla on muutama jenkkisotilaannäköinen särmä äijä vähän poliisia muistuttavassa virkapuvussaan joista yksi ottaa ihmisiä vastaan ja päästää yksikerrallaan täystarkastukseen. Ihme ja kumma, hän puhuu täydellistä Suomea, itse olin ajatellut, että tästä tulisi ensimmäinen päivä aikoihin kun pitäisi testata ruostunutta Lontootani. Hän pyytää viisumipaperien 3 ensimmäistä sivua, sekä passin. Seuraavaksi hän toteaa "Tämä menee nyt sitten uusiks". Tässä vaiheessa olen Johannan kanssa täysin kauhusta kankea, kaiken piti olla täydellistä senkun vaan vie paperit sinne. No, ongelma oli kuitenkin se, että mitään papereista ei saanut täyttää käsin vaan kaikki piti täytää koneellisesti, ystävällisesti hän neuvoi Rikhardinkadun kirjastolle josta pääsisi koneelle ja antoi vielä kartan mukaamme. Hän myös ilmoittaa että takaisin pitäis olla ennen klo 11.00 jotta pääsisi vielä tämän päivän haastatteluihin.

8.55 Olemme Rikhardinkadun kirjaston edessä, ja tuijotamme kirjaston ovea jossa lukee "Kesä aikataulun mukaan aukeamme klo 10" Tässä rupesin itse miettimään, ei muutakun takaisin kotio ja uusi startti sieltä. Jäimme kuitenkin kirjaston eteen pohtimaan missä olisi kone, internet ja tulostin. Pohdittuamme hetken, tulee kirjastonhoitaja avaamaan oven ja kysyy "Voinko auttaa jotenkin?". Hetken juteltuamme on selvää, kirjastoon ei pääse ennen klo 10 ja lisäksi tarvisi olla Helsingin kaupungin kirjastokortti, jota minulla ei ole ja Johannalla on, mutta ei oo näkyny vuosiin. Onneksi kirjastonhoitaja osasi antaa neuvon hän ehdoitti että Akateemisella tai Helsingin kaupungintalolla olisi koneet joita voisi käyttää, joista itse mietimme kaupungintalon varmemmaksi vaihtoehdoksi. Sinne siis!

9.05 Helsingin kaupungintalo, aulatyöntekijä antoi molemmille tunnin käyttöoikeuden aulatietokoneelle joita siinä oli muutamia. Tämän jälkeen olisin kuvitellut, että homma sujuu kuin rasvattu, ei muutakuin laput täyttöön ja tulostus. Molemmat saikin lappuja täytettyä, mutta kun olin ensimmäisen lappuni täyttäny ja yritin avata seuraavaa, kuinka ollakkaan sitä ei saa muokata. Onneksi en jättänyt asiaa siihen vaan siirryin USA:n suurlähetystön suomen sivuilta USA:n omille sivuille ja kappas vaan, sieltähän se aukesi sama kaavake, mutta muokattavissa oleva. Noh, siinä sitten meni aikansa kun molemmat täytti kaikki kaavakkeet, mutta olimme takaisin suurlähetystöllä hyvissä ajoin.

10.03 Olemme takaisin suurlähetystön portilla jossa sama turvamies tulee katsomaan papereita. Kaikki ok, ja pääsemme jonon ohi ja yksikerrallaan turvatarkastukseen. Molemmat pääsevät läpi, mutta mikä huvittavaa, niin ensimmäistä kertaa Johannan katkenneen käden titaanilevy oli piipannut turvatarkastuksessa. No siitä sai sitten saaton kohti rakennusta jossa viisumihaastettelu on. Pihaa kävellessäni katselin ihmeissäni kuinka turvamiehet tarkastivat jokaisen auton täysin läpikotaisin, nokkapelti auki, tavaratilan, alustan, kaikken, melko mielenkiintoista. Sitten pääsemme, vähän kuin sairaalanodotushuoneen näiköiseen suhteellisen pienehköön tilaan joka on täynnä moni kansallista väkeä. Huoneessa yhdellä seinällä on kaksi forexin vaihtopisteennäköistä luukkua jossa virkailijat ottavat vastaan ihmisiä. No, ei muutakun odottamaan.

10.24 Kuuluu ilmoitus, Hermans! No siihen luukulle sitten vaan, paperit virkailijalle joka puhuu myös Suomea. Virkailija katsoo paperit läpi ja vaikuttaa siltä, että olemme ilmeisesti saaneet kaikki liput ja laput koottua. Ja takaisin penkille istumaan ja odottamaan.

10.50 Toinen naishenkilö kutsuu meidät luukullensa. Hän kysyy Johannalta Englanniksi kysymyksen "Working with your master's degree, am i right?" Johanna häkeltyy ja jää miettimään. Nainen jatkaa "What is your field of study?". Johon Johanna saa sanottua "Business and Administration". Tämän jälkeen virkailija pyöräyttelee vielä hetken papereita edessämme ja ilmoittaa "Your visa applications has been approved" HUH! helpotus. Sitten vain pieni odottelu, että saattaja portille tulee, jätetyt tavarat portilta mukaan ja jatkamaan elämää. Ilmeisesti saimme kaikki paperit täytettyä heidän haluamallansa tavalla. En itse sanonut koko päivän aikana sanaakaan Englantia. Kauan mietitty ja jännitetty päivä, ei ollutkaan loppujen lopuksi sen vaikeampi juttu kuin asioiminen pankissa.