Mä kelasin et kirjotan tähän pikasesti viimeaikaiset kuulumiset kun nyt sain tietokoneeni langattoman netin vihdoinkin toimimaan. On tullut nyt muutamat reenit vedettyä sitten viime kirjotuksen ja voin sanoa että kaverit ainakin reenaa tosissaan. Eilen oli kuivaharjoitus ulkona ja tuon noin tunnin mittasen harjotteen aikana tuntui kyllä lähinnä enimmäkseen siltä, että haluaisi kuolla. Menimme jalkapallo kentälle, alkulämmön ja venyttelyjen jälkeen valmentaja ilmoitti, että joku oksentaa tänään. No siitä sitten kevyesti aloitimme juoksemalla viivajuoksua, joku voisi kuvitella että pieniä kivoja spurtteja. Ei, viivajuoksu oli aivan kuten jääkiekko viivajuoksukin. Täysillä juosten noin 20 metrin päähän ja takaisin, 40 metrin päähän ja takaisin ja niin edelleen. Tätä tehtiin jalkapallokentän mittaisella alueella tauotta ensimmäiset 15 minuuttia ja rupesin jo miettimään, että valmentaja ainakin oli tosissaan oksentamis asiassa. No tämän jälkeen hellitti hieman, hölkkäsimme jalkapallokenttää ympäri ja otimme 40 metrin spurtteja noin 40 metrin välein. Jonka jälkeen otimme viestikilpailuja ym. Tuli siinä aivan vanhat Tappara-peliajat mieleen kun reenaaminen tuntui pahalta. Vedettiin verenmakusuussa koko tunti ja kokoajan teki mieli oksentaa. No, loppujen lopuksi kukaan ei oksentanut vaikka juoksimme kyllä koko reenien ajan erittäin hyvällä temmolla. Harjoituksen jälkeen tuntui siltä, että pitäisi varmaan lisätä reenitempoa omatoimisissa harjoitteissa, ettei jokakerta olisi aivan kuollut reenien jälkeen.
Meillä oli myös joukkueen keskeinen harjoitusottelu johon osallistui myös muutamia entisiä Northwestern University:n oppilaita. Ottelu oli viime viikonloppuna joka antoi hyvää suuntaa minkälaista pelaaminen täällä on. Pärjäsin mielestäni suhteellisen hyvin ja sain aikaiseksi joitain tilanteita. Kaukalon pienuus on hieman outo, kun sielä on tuntuu, että kaukalo olisi samankokoinen kun Suomessa. Mutta kun tilanteet tulevat huomaa, että kaukalo on pienempi.
Nyt tarviikin tästä jo valmistautua pikku hiljaa siihen, että reenit alkavat kohta. Nämä ovat viimeiset reenit ennen viikonlopun vieraspelireissua. Pelaamme viikonloppuna perjantaina ja lauantaina University of Kentuckyä vastaan. Saa nähdä minkälainen joukkue sieltä löytyy vai onko pojat keskittyneet enemmän vaan KFC:n(Kentucky Fried Chicken- pikaruokaketju joka tarjoaa erilaisia friteerattuja kana vaihtoehtoja) syömiseen. Pelireissu ei ole aivan lyhyimmästä päästä, ajomatkaksi on arvioitu 7-8 tuntia. Tämä reissu tulee todennäköisesti olemaan aika mielenkiintoinen. Hotelli yöpymiset, mahdolliset aamuharjoitteet ja muuta, tuntuu pikkuhiljaa kun pelaisi jääkiekkoa taas ihan oikeasti. Saa nähdä kuinka ensimmäisissä peleissä käy, viedäänkö Hermanssin poikaa isoista ovista.
5 kommenttia:
Voi vitsi ku ei pääse kannustamaan sua!! Mä oon niin hyvä huutamaan siellä katsomossa.. ;)
Tsemppiä hurjasti peliin!!!! Isoista ovista meet ulos vaan siks et ego ei mahu pienemmistä ;D
-Maija-
Maikki, ihan vaan selventääkseni. Sillon kun loukkaantuu ja lähtee paareilla ja ambulanssilla pois kentältä niin sanotaan, että viedään ulos isoista ovista. Et kyl tää ego mahtuu pienemmistäkin :D
Onneks pelit alkaa vieraspeleil nii siel ei oo ketään tuttua huutamassa :D
No kyl mä tajusiin! :D Näytät siellä vaa miten härmäläiset karvaa ni kyl se siitä.
Ei ehkä kannata ekana sen isoimman karjun selkään hypätä tosin..
"Onneks pelit alkaa vieraspeleil niin siel ei oo ketään Johannaa huutamassa :D" t. Jani
Ihanaa kulta, niimmäkissua!!
Ai vittu, maistus kyllä vähän olla iteki siellä heittämässä lättyä! :( No, ehkä meidänkin aika tulee. Sitten joskus japanin liigassa tai jotain.. 8)
Lähetä kommentti