The Finns

Hello. My name is Johanna and this is my husband Jan. We're from Finland. It's so nice to meet you.

Et sillee.

Oltiin tänään semmosessa eri yliopistoissa opiskelevien ulkomaalasten opiskelijoiden tapaamisessa Moody's Churchilla. Tuli oikeesti hassu fiilis, kun rupesin ajatteleen, että mä oon nyt maahanmuuttaja. Miettikääs niitä ihmisiä, jotka puhuu vähä hoono soomi ja joilla on outoja tapoja ja joiden puhetta saa kuunnella tosi tarkasti, et siitä saa jotain selvää. Niin. Me ollaan Janin kanssa nyt ne.

Meidän vuokraemäntä muuten puhuu meistä muille nimityksellä "the Finns". En tiedä miks, mutta sen mielestä suomalaiset on äärimmäisen hauskoja (lue: se nauraa meille ihan jatkuvasti :D), ja voin vakuuttaa (tai en ehkä voi, mut ainakin luulen), ettei se tarkota mitään yleistä läpänheittokulttuuria. Se tuntee entuudestaan myös mun vanhemmat, joten noh, loppujen lopuks sen tietämys suomalaisista on aika suppee ;D

Tänpäiväset maisemat. Toi vasemmanpuoleinen ei kyllä ollu enää opiskelija mutta kyseessä oli opiskelijatapaaminen kumminki.

Chicagon katuja. Kesääki näyttäis olevan vielä kaikesta päätellen jäljellä :)

Tehtiin päivän päätteeks vielä vähän havainnoivaa tutkimusta keskustan kaupoissa (ei muuten ollakkaan vielä koskaan tehty, ei). Kuten oon ehkä aikasemmin kertonu, tykätään molemmat kierrellä ympäri kaupungin kauppoja katselemassa uusia tuotteita, sisustuksia ja kaikkee muuta kivaa. Tällä kertaa kohteina oli mukavia putiikkeja kuten Diesel, Puma, Urban Outfitters, Burton, Best Buy ja Filene's Basement. Noista ekoista ei tällä kertaa kummempaa informoitavaa, mutta kolmannen kohdalla kokemus oli aika hämmentävä ja ihan pakko avautua ihan vähän.

Kävin ekaa kertaa tuolla Outfittersillä, ja täytyy kyllä sanoa, etten ymmärtäny sen päälle ollenkaan. Muistan hämärästi kuulleeni joltain joskus siitä jotain ylistävää kommenttia, että siisti mesta, kannattaa vierailla. Ja yleensä löydän kaupasta kun kaupasta edes jotain, jonka voisin kuvitella haluavani, tai jonka voisin kuvitella jonkun muun tyylisen ihmisen haluavan. Mutta tästä kaupasta en olis ostanut mitään - enkä suositellu kenellekään muulle. Oli tosi vaikee mieltää semmosta asiakasryhmää, jolle kauppa oli suunnattu. Kauppa oli iso ja sekanen, hyllyt raakalautaa ja vaatteet roikku rekeissä sikinsokin. Asiakkaita oli tosi vähän, asiakaspalvelijoita ehkä yks, vaatteita älyttömästi. Oli semmonen HM-fiilis - ainoo vaan et hinnat oli muutamia alennusrekkejä lukuunottamatta ihan taivaissa. Ilmeisesti kauppa pyrki tän hinnottelunsa myötä johonkin hoooot-kategoriaan, mut mulle jäi ainakin semmonen fiilis, että kävin kirppiksellä jossa joku oli vahingossa käyttäny tavaratalon hintalappuja...

Ehkä en vaan oo tarbeeks Urbaani tollaselle kokemukselle. Ja onneks toisella puolella katua odotti jotain ihan muuta >:D

Burtonin liikkeessä oli teepparit ojennuksessa ja oli muuten aika hienosti toteutettu liike muutenkin (yks neljästä koko maailmassa) :) Joudun ehkä hakeen tuolta talveks itelleni jonkun kivan paidan.

Ikkunashoppailu on kivaa. Tällä kertaa kuitenkin multa loppu puhti aikasin, joten suunnattiin McRavinnon kautta kotiin.

Päästiin illalla yksityiskuljetuksella himaan. Väsymysasteen voi päätellä mun naamasta.

Huomisen eli sunnuntain ohjelmassa valitettavasti vaan opiskelua. Paljon tehtäviä maanantaille, no more words. Sain muuten eilen track-koutsilta viestin, joka kertoi, että mun on tästä lähtien oltava koululla Tekemässä Läksyjä Valvotusti 2x2h viikossa :DD Tämä on siis edellytys urheilujoukkueeseen osallistumiselle - koulu haluaa varmistaa, että opiskelijat suorittaa treenien lisäks myös kurssinsa kunnialla. Silti ei voi muuta sanoa, kuin että tulee aika hellyyttävästi joku ala-aste mieleen. Ihanuutta!