No moi. Käytiinpä tänään ehkä yhdessä maailman tunnetuimmista tavarataloista, Harrodsilla. Oon kyllä kuullut legendaarisia tarinoita kyseisestä ostosparatiisista, mutten silti vanhana kunnon nettishoppailijana osannu odottaa mitään ihan noin ylvästä ja arvokasta rahankulutuselämystä.
Jani toimi menestyksekkäästi mun turistioppaana.
Mua ei tarvinnut ihan hirveen montaa minuuttia vakuutella menettämään sydäntäni (ja viimesiä opintotukien jämiä) tälle putiikille, sillä Jani johdatteli mut strategisesti suklaaosastolle, jossa sadat erilaiset käsintehdyt konvehdit suorastaan kilju päästä mun huostaan... Tummaa suklaata pekaanipähkinöillä, inkiväärillä, shampanjalla, chilillä, mmmm. Kiduttaisitteko mua vielä vähän lisää??! Loppujen lopuks ne opintotuen jämät ei venyny kovin moneen loppuunsaatettuun ostokseen, mutta nyt ainakin tiedän minne meen sitten kun oon täällä vakkariduunissa ja mieli tekee hemmotella itseä.
Suklaaosaston jälkeen menetin kai totaalisesti malttini, koska tän jälkeen ei kameralta löydy enää todisteita meidän kierrokselta tavaratalon syövereissä.. Ymmärrän ehkä tän päivän jälkeen taas hitusen paremmin ihmisiä, jotka menettää sydämensä esim. ihanille laukuille ja on valmiita maksamaan niistä pienen omaisuuden. Varoituksen sana; tollanen paikka vain pistää pään sekasin!! ;)
Tavaroiden esillepano oli aika ihanaa ja huokailin ihastuksesta vähän väliä. Lisäksi mieleen jäi myyjille iskostettu standardilause, joka täytyy kysyä joka asiakkaalta heidän maksettuaan ostoksensa: "Mihin voin ohjata teidät seuraavaksi?" Siis selkeesti ihan paras paikka mun kaltaiselle tyypille, joka on hukassa aina ja joka paikassa. Täytyy muuten vielä mainita, että myyjiä on tossa puljussa mitättömät 5000-6000... Palvelua ei pitäis siis olla vaikea löytää joka rekin takaa.
Joskin myyjille on varmasti asetettu tiukat säännöt asiakkaiden palvelemisesta, on myymälässä asiakkaanakin vierailevia varten laadittu hieman ohjeistusta. Paikalle ei sovi saapua muun muassa hieltä haisevissa treenikamoissa jättiläismäinen reppu selässä roikkuen, saati sitten hiihdellä ympäriinsä mäkin juustohamppari kourassa. :D Miten käy siis tuulipukukansalle Harrodsin ovella? Me päästiin ainakin tällä kertaa sisään, huh. Ne ei onneks huomannu että mulla oli pitkän takin alla juoksuhousut. Ja Janikin siirsi reppunsa selästä kädessä kannettavaksi.
Löydettiin myös ulos.
Löysin myös kivan auton!
Menkää Harrodsille! Mutta ilman tuulipukua. Ja mieluummin vasta opiskelijabudjetin ohittaneella aikakaudella.
Love,
Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti