Muutaman kuukauden Lontoossa asustelun aikana Ryan Airin lentoaikataulut on oppinut ulkoa etu- ja takaperin. Läheinen asiakassuhde ko. yhtiöön on syntynyt pääasiassa sen opiskelijaystävällisen hinnoittelun vuoksi. Edestakaisin Lontooseen ja takaisin matka on tullut parhaimmillaan maksamaan n. 60 euroa, mutta tietysti välillä sesonkiaikoina hinnat voivat kivuta melkein yhtä korkealle kuin muillakin lentoyhtiöillä. Mm. jouluksi kotiin -suunnitelma ei olisi ihan toiminut, ellei matkoja olisi tullut buukattua jo syyskuussa. Lisäksi koska lentelen Suomeen tällä hetkellä tiuhaan lähinnä opiskeluun liittymien vaatimusten sanelemana, on ollut ihan näpsäkkää, että Rynski sattuu lentämään juuri Tampereelle.
Kaiken kätevyyden sokaisemana en olekaan sitten pahemmin viitsinyt keskittyä siihen, mitä siellä itse lennolla tapahtuu, kunhan se vie mut turvallisesti paikasta A paikkaan B. Ryan Airin asiakkuutta (ja meidän uudessa kotikaupungissa vierailua) harkitessa kannattaa varautua ainakin sissiasenteella siihen, että lennolla ei tarjoilla edes vettä tai kahvia ilmaiseksi. Ehkä sen voi kuitenkin laskea plussaksi, että lentoemot ja stuertit aiheuttavat tirskahduttelevaa komediaa edesottamuksillaan? :)
Eniten komediaa, tai hmm...olisko enemmänkin eräänlaista murhenäytelmää, aiheutan kuitenkin ihan perinteisesti itse itselleni. Viimeksi Lontooseen lähtiessäni en löytänyt Pirkkalan jättimäisellä lentokentällä oikeeseen terminaaliin (terminaaleja huikeat 2 kappaletta) ja olin n. 8 tuntia etuajassa, koska olin olettanut, että lennot lähtevät joka päivä samaan aikaan. Huikee suoritus! Oon kuitenkin ollut kyseisellä lentokentällä tän syksyn aikana useemman kerran, joten voin kertoa, että vastaava toiminta ei onnistu monelta yhtä kokeneelta lentäjätytöltä.
Lontoon päässä sen sijaan homma on sujunut ihmeen sulavasti, ja ainoo harmaita hiuksia aiheuttava tekijä matkoilla on inhottava ajankohta. Stanstedin lentokentältä starttaaville lennoille pitää tosiaan lähteä meidän kotikonnuilta Poplarista kello 4:n pintaan aamuyöstä, mikä on meidän kaltasille aamuvirkuille aina yhtä ilonen asia... \o/ Lentämisestä yleensä pitää vielä sanoa, että jotenkin on hassua, miten aina ennen jännältä ja siistiltä tuntuneesta asiasta on tullut vähän semmonen inhokki - lentoja ei todellakaan odota innolla muun kuin sen takia, että pääsisi pian perille.
Nyt ollaan siis tukevasti perillä Kangasalan kamaralla. Edessä olis pari työpäivää ja sen jälkeen vähän ens viikolla olevaan tenttiin valmistautumista. Olin melkein unohtanu, että täällä voi olla jo pakkasta tähän aikaan vuodesta (siis MITÄ se on?), joten aamulla jäässä odotteleva auto aiheutti mulle pienen yllätysmomentin. Jipii, tulispa jouluks lunta!
Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti