En tiedä mikä siinä oikein on, mutta ei oikein tule urheiltua juuri millään tasolla. Toki punttisalille ja lenkille lähteminen on vaikeeta ja erittäin ankeeta, mutta kyllä sitä aina välillä pitäis pystyä ottaa itseensä niskasta kiinni. Toisaalta itse olen huomannut, että mikäli on joku peli tai joukkue, esim. höntsyjalkapalloa, sählyä tai muuta mukavaa niin sitä tulee ihan huomaamatta pelailtua vaikka kuinka kauan eikä tunnu missään. No sitten on tää toinen vaihtoehto: et ole urheillut aikoihin ja päätät lähteä n. 11km lenkille ihan vaan siksi että vaimon sisko sitä ehdottaa. Tämä ei ole hyvä idea! Tässä kuitenkin kuvasarjaa vähän kulmilta ja lenkiltä:
Canary Wharfin -tube asema
Tämä oli ensimmäinen kuvauksen kohde lähinnä siksi että tähän asti oli ollut aivan hirveä draivi päällä, eikä ollut pahemmin kuvia kerennyt ottamaan. Joten oli hyvä ottaa sekunnin hengähdys ja räpsästä kuva.
Julia Greenwich Foot Tunnelissa
Mikäli omistat ahtaanpaikankammon tai rupeat helposti yliajattelemaan asioita, tämä ei välttämättä ole paras paikka viettää aikaa. Tämä tunneli siis menee Isle of Dogsista kohti Greenwichiä ja jos joku ei tajunnut, se kulkee joen alla. Tunneli ei myöskään ole missään loistokunnossa, vaan satunnaisia laattoja on irtoillut ja katosta saattaa tiputtaa hieman vettä joka on erittäin turvallinen merkki kun on joen alla, eikös.
University of Greenwich
Rupesin katselemaan siinä jo kohti Canary Wharfia ja haaveilemaan kodin ihanasta lämmöstä. Itseasiassa jos lämmöstä puhutaan, niin tällä hetkellä täällä sisällä on hieman viileää ja sitä rupeaa huomaamaan kuinka huonoa brittiläinen rakennuskulttuuri todella onkaan.
Greenwichistä kohti Canary Wharfia
Julia ottaa kuvan Japanilaisturisteista
Siellä mäenpäällä se häämöttää, Greenwichin Observatorio
Enään pikku spurtti ja perillä kääntöpaikalla, tai sitten ei. Lyhyehkön sprintin ylämäkeen otettuani, väsähdin täysin. Huohottaen siihen ylämäkeen sitten vaan, meni ihan kävelyksi, hyvä minä.
Hitaasti mutta varmasti - kävellen
Kello joka on aika varmasti oikeessa ajassa
Pääsin perille, ihme
Tässä vaiheessa ollaan aikalailla siinä puolivälissä ja jaloissa painoi jo aika hyvin. Eli vedettiin pieni kiertely tauko ja katseltiin maisemia ja ihmeteltiin mitä paikalla on tarjota. Oikein Suomi-turistina ei tietenkään haluttu maksaa mistään, joten emme menneet aitauksen takana olevan itä-länsirajan luo. Onneksi löysimme aitauksen alapuolelta toisen alueen johon idän ja lännen raja oli määritetty ja saimme siitä muutaman kuvan.
Maapalloon nähden olen niin sanotusti puoliksi idässä ja puoliksi lännessä
Tosin tässä vaiheessa lenkkiä pikku vilvoittelu joessa olisi tehnyt terää. Päätin kuitenkin jättää väliin lähinnä siitä syystä, että en tiedä minkälaisia epämuodostumia siitä olisi itselle tullut. Thames joki on näet lähes radioaktiivista jätettä... no eikai. Sieltähän se meidän ihana juomavetemmekin otetaan.
Päästiin me sitten kyllä kotiinkin, mutta ennen sitä oli jo tullut aika hyvät hiertymät ja polvi alkanut vetää lukkoon. Rupesi oikein tuntumaan, että mun nivelet ei oo tehty kestämään omaa painoani. Ehkä pitäis kuntoilla enemmän, saa nähdä tuleeko tehtyä mitään sen eteen.
3 kommenttia:
Moikka vaan karvakamut siellä Londonissa!
IHANAA, ootte saanu valokuvia samoista jutuista kun minä sillon kun kävin lomailemassa :) Tuli heti kauhea matkakuume, yllättävän mukava kaupunki vaikka ihan mualta lähettiin käömmään isolla kirkolla!
T. Maikki
Moro Maikki, kiva kun tykkäät! Ei muutakun matkailemaan, se avartaa :D
Ai se oli Julia, joka sai sut juoksemaan tän lenkin! Kerroit siitä silloin Facessa ja mietinkin, mikä siihen innoitti:) HyväHyväHyvä!
Lähetä kommentti